torstai 31. joulukuuta 2009

Tasaista menoa

Joululoman jälkeen pääsi taas satulaan ja polleksi oli arvottu Manta. Kiva tamma, josta pidän kyllä. Tunnin aiheena oli myös näppärästi väistätykset, ja tamma on niissä aika mainio.

Pienillä ympyröillä siis asetettiin hieman sisäänpäin ja pyydettiin takaosaa aina muutaman askeleen verran kulkemaan uran ulkopuolella. Tätä tehtiin käynnissä ja ravissa sekä tarvittaessa laukassa.

Käynnissä väistätys meni nätisti. Tunsin helposti, kun Manta lähti väistämään ja saatoin vain istuskella kyydissä. Ravissa puolestaan unohdin kontrolloida ulkopuolta ja se tietenkin kostautui. Manta yritti livistää työn tekemisestä, mutta palautui taas kuulolle, kun oikeasti muistin hidastaa ulkopuolelta sekä etupäätä. Sain myös välissä pollea ottamaan kipitysaskelia pidempiä askelia, joka on ihan hyvä saavutus tämän pollen kanssa.

Laukassa tuli suurimmat onnistumiset. Yleensä saan Mantan viskomaan päätä hermostuneena, mutta nyt pienillä asetuksilla ja sisäohjan myötäämisellä hevonen laukkasi tasaisen kuuliaisesti allani. Se oli hieno fiilis verrattuna moniin Mantan raivohetkiin. Pitäisi vain osata olla vielä tarkempi sen suhteen, milloin hevosta pitää komentaa, milloin myödätä.

Oli mukava palata taas loman jälkeen ratsastamaan. Lauantaina olisi luvassa taas seuraava kerta. Saa nähdä, katkeaako Kaapo-putkeni nyt vai ei.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Hetkellistä suorassa istumista

Tuttu ja turvallinen lauantaitunti Kaapon kanssa. Aiheena oli kääntäminen ilman sisäohjassa roikkumista. Mukava ja haasteellinen aihe, sillä sisäohja tuntuu joskus tämän kuskin parhaalta kaverilta, vaikka ei sillä pitkälle pötki.

Tätä treenattiin salmiakkikuviolla, jossa kärkikohdissa käännettiin tiukemmin ja kahdessa muussa kohdassa vähän loivemmin. Käännöksissä asetettiin hieman ulos ja ulkopohje pyysi kääntymään terävästi. Tätä mentiinkin kaikissa askellajeissa niihin sopivasti muokaten.

Käynnissä homma sujui, kunhan tosiaan muistin pyytää asiaa kunnolla. Ravissa säilytettiin vain yksi terävä kulma, muutoin otettiin myötä asetus ja pyöräytettiin toisen terävän kulman paikalle voltti. Myötäasetus oli kuskilla taas hukassa. En käsitä, miten se oikeasti voi olla niin käsittämättömän vaikeaa. Opettaja ohjeisti jälleen kääntymään hevosen mukana ja tarpeen vaatiessa nappaamaan Kaapon martingaalin kaulahihnasta kiinni. Näillä avuilla asetusta välillä löytyi, välillä taas ei. Terävä kulma puolestaan sujui ihan kivasti.

Laukassa kuvio kulki kuten ravissa. Meitä oli tosiaan kolme yhtä rataa kiertämässä, joten välillä olin muiden heppojen hännissä roikkumassa, kun ne tahtoivat jäädä Kaapon reippaaman askelluksen jalkoihin. Ai jarrut, ovatko ne jotain syötävää? Terävä käännös onnistui, kun otin oikeasti reippaasti sen ulko-ohjan käteen ja ulkopohkeella napsutin Kaapolle viestiä. Opettaja tuumasikin, että minun täytyy reippaammin uskaltaa komentaa unohtamatta kuitenkaan myötäystä. Myönnän, että joissain tapauksissa käsittelen heppoja kuin ne olisivat lasia ja Kaapo on jostain syystä yksi näistä.

Laukassa koin kuitenkin tunnin suurimman onnistumisen. Istuin paljon paremmin suorassa ja takajalkojen päällä kuin suunnilleen yhtenäkään muuna Kaapo-kertana. Siitä palkintona hevonen kulkikin nätimmin, vaikka asetukset tahtoivat olla välissä hukassa. Mutta terävissä käännöksissä oli kiva tuntea, kuinka polle kokoaa laukkaansa hetkellisesti ja tottelee pyyntöäni onnistuneesti.

Mukava tunti tällä pollella ja pidän siitä joka kerta enemmän. Vaikka en aina osaakaan, on Kaapolla ratsastaminen palkitsevaa pienimmissäkin hyvissä hetkissä. Opettaja oli myös ihan tyytyväinen tuntiini. Tuumasi vielä, että Kaapo pysyi hyvin nahoissaan siihen nähden, että sen kaura-annosta on suurennettu. Kuulemma viikolla se oli höyryillyt ihan hyvin sen takia. Sanoin opettajalle, että hyvä vain, että kertoi sen näin tunnin jälkeen. Se oli samaa mieltä. Olisin onnistunut jäykistymään pelosta ja siitähän Kaapo olisi innostunut. :)

Nyt sitten taukoa ratsastuksestakin tulee pieni joulutauko. Mutta uusin innoin ja toivein takaisin satulaan taas myöhemmin.

Lämpöistä joulua muillekin hevostelijoille!

perjantai 18. joulukuuta 2009

Satulatonta menoa

Joululoma alkoi, ja päätin sen kunniaksi ottaa Helvin kanssa rennosti. Ja vieläpä ilman satulaa! Mistä lie moisen päähänpiston saanut, mutta se oli toteutettava. Olenkohan viimeksi mennyt viime vai toissa kesänä ilman satulaa?

Tallin pellolle olikin muotoutunut sopiva rinkula, jossa saattoi humputella rauhassa. Oli villin tuntoista mennä ilman satulaa, mutta kyllähän siellä kyydissä käynnissä keikkui. Jotenkin tuntui niin paljon helpommalta vaikuttaa hevoseen pohkeillakin, kun niitä saattoi liikutella vailla rajoituksia. Tuntui myös siltä, että hevonen tunsi apuni herkemmin kuin satulan kanssa. Näin se mielikuvitus laukkaa, kun kokeilee jotain asiaa pitkästä aikaa. :)

Käynnissä tein asetuksia, pysähdyksiä ja peruutuksia. Helvi meni ihan kivasti, joskin sen mielenkiinto tahtoi karata kaikkien muiden asioiden tuijotteluun, mutta välissä se toimi allani lämpimän mukavasti. Päätin myös kokeilla vähän ravia, mutta voi sitä istunnan huonoutta. Ei siellä kauaa kehdannut pomppia, joten siirryin takaisin raviin. Pitihän sitä tietenkin kokeilla vielä laukkaa ja hui kauhea, se oli jännää! En tohtinut ottaa kuin muutamia laukka-askelia, sillä tiesin istuntani pettävän täysin ja niinhän se teki. Olisi kiva oppia myös satulattomaan menoon, jos sen tietäisi parantavan myös satulallista ratsastusta.

Satulaton meno oli kivaa vaihtelua enkä jaksanut pingottaa juuri. Lopuksi kävimme kävelemässä maneesireittiä vähän matkaa ja palasimme takaisin. Mukava luminen talvi-ilta ja ympäristöstään kiinnostunut polle. Se oli mukava yhdistelmä. Taisipa tässä olla tämän vuoden viimeinen kerta Helvin kanssa. Minulla ei valitettavasti ollut Helville mitään syötävää ennakkojoululahjaa, mutta rapsuttelin pollea niin kauan, että se alkoi uneliaasti nuokkua. Ehkäpä se kelpasi tammalle.

Huomenna olisi sitten viimeinen tunti tallilla ennen joulua. Saisinpa jonkin kivan, reippaan ja yhteistyöhaluisen pollen, jotta molemmille jäisi hyvä fiilis. Peukut pystyyn ja sormet ristiin sitä varten.

torstai 17. joulukuuta 2009

Shchuuschuuhophopargh!

Otsikko kuvastaa mukavasti tunnin menon. Puomitunti ja minulle oli pitkästä aikaa jaettu Tapsa. Juuri se polle, joka esittelee upeaa liitoravia, mutta tarhassa. Voin kertoa, ettei seitsemän kuukauden tauko kyseisestä hepasta ole ainakaan parantanut yhteistyötämme.

Tunti aloitettiin vapaalla lämmittelyllä. Tapsa oli tuttu oma itsensä eli käyntivauhti oli hiipivää. Yllätyin tosin siitä, että polle reagoi pyyntöihin ja eteni välissä ihan normaalisti. Mutta kuten aina, Tapsan spurtit ovat muutamien askelien mittaisia ja sen jälkeen polle taas palasi hiippailemaan. Ravissa sama meininki jatkui ja kuskille alkoi yllättäen tulla lämmin kaikesta siitä huhkinnasta. Laukkalämmittelyssä yllätyksenä tuli Tapsan laukka, johon mukautuminen vei aikaa. Alussa pompin ihan oudosti kyydissä mukana eivätkä jalustimet tuntuneet olevan hyvin yhtä pidempänä saati yhtä lyhyempänä. Laukka pysyi kyllä suunnilleen yllä, mutta ei se kyllä ollut eteenpäinpyrkimystä nähnyt enkä keksinyt, millä ilveellä hevosen saa liikkumaan.

Kuusi puomia oli aseteltu ellipsin muotoon ja pyrkimyksenä oli tietenkin saada sujuva ravi ja hyvä reitti. Tapsahan nyykähteli puomien kohdalla ja vaati paljon saada se säilyttämään tasaisinen ravi. Löytyihän sitä välillä, mutta vauhti oli edelleen kateissa. Jospa Tapsassa onkin vain yksi vaihde, muissa hevosessa kolme? Harmikseni olen nähnyt tämän pollen menevän oikein hienosti, joten taas kerran vika löytyy täältä näppäimistön puolelta.

Tämän jälkeen sama homma lähdettiin menemään laukassa. Voi sitä tuskien ja hien taivalta! Eihän sitä sujuvaa laukkaa löytynyt kuin pätkittäin ja lopun ajan kuski vietti vaikka miten yrittäen saada pollea liikkumaan. Kuntohan siinä loppui ja tauot toisten mennessä olivat paikallaan. Enpä muista, milloin viimeksi olisi näin pahasti pistänyt hengästyttämään. En tosin ollut ainoa, sillä Hilanteri oli päättänyt olla tykkäämättä kuskistaan ja sehän näkyi siinä, ettei se kavio kulkenut oikein minnekään. Pusken Tapsan selkään kaikki ne, jotka eivät usko ratsastuksen menevän kuntoilusta. Onneksi kaiken puskemisen lomaan mahtui onnistumisia. Välillä kolmen laukka-askeleen puomivälit menivät ihan kivasti, kun reitit sai tähdättyä kohdilleen.

Lopuksi opettaja pisti meidät tutulle kahden puomin suoralle, johon normaalilla laukalla upposi kuusi askelta (Tapsalla tähänkin sai tsempata). Askelmääriksi tuli totta kai viisi ja me Tapsan kanssa saatiin seitsemän ja jopa kahdeksan komennukset. Viiden askeleen väli meni tietenkin kuudella ja vasta toisella kerralla käytin kaiken äänirepertuaani ja raipan muistuttamassa asiasta ja jotain tapahtui. Tapsa heräsi ja alkoi liikkua! Olin ihan fiiliksissä ja väli meni näppärästi viidellä. Hieno polle! Seitsemän askeleen välissä ei ollut mitään ongelmaa, kunhan istuskeli ja polle teki työnsä.

Opettaja innostui prässäämään Tapsaa vielä ja saimme tosiaan sen kahdeksan askeleen välin suoritettavaksi. Kaksi ensimmäistä kertaa taisi mennä sillä seitsemällä. Opettaja ohjeisti pitämään pohkeet lähellä, istumaan vähän taaksepäin ja vain menemään. Ihme tapahtui toistamiseen. Tapsa lyhensi laukkaa, mutta eteni silti ja väliin meni toivotut kahdeksan askelta. Todella odotettu kiitos työstä ja polle saikin paljon rapsutuksia tästä hyvästä. Tästä huomaa sen, kuinka oma väärä asennoituminen näkyy pollessa. Miksipä se yrittäisi, jos kuskikin tuntuu ajattelevan, että ei tästä mitään tulee? Oikea asennoituminen onkin taas yksi asia opeteltavien listalle, joka tuntuu vain kasvavan entisestään.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Istunnan keveähköä työstämistä

Olipas pitkästä aikaa vähän istuntatreeniäkin ja pollena oli Hessu. Tunnin yleisteemana oli rentouden hakeminen kaikissa askellajeissa. Tätä lähdettiin metsästämään ensin käynnissä. Hevosen liike sai pistää kuskinkin liikkumaan, mutta ei ylilyöden tai vastaan jännittäen. Olen tosiaan huomannut sen, että jännitän jalkojani todella paljon. Välillä rentoa istuntaa löytyi, välillä polvet olivat taas napsaisseet polleraukan puristuksiinsa.

Ravissa puolestaan yritettiin istua kyydissä ilman keventämistä. Ilman jalustimia meni vähän paremmin, mutta auta armias, millainen pomppiminen seurasi jalustimien laitosta takaisin. Pari askelta meni niidenkin kanssa aina kohdalleen, mutta sitten jalat muistivat olevansa olemassa ja jännittyivät. Pah.

Laukassa humpuuteltiin tutusti sisäkäsi ensin vapaasti roikkuen ja lyhyillä sivuilla aina ylös nostettuna. Oli jännä huomata, kuinka kaarteissa sisäkäden pitäminen ylhäällä jostain syystä tasapainotti istuntaa. Käden rentouttaminen alas onnistui myös ihan hyvin. En ihan onnistunut istumaan nappiin Hessun laukassa, mutta kaipa se kokonaisvaltaisesti meni ihan kivasti. Opettaja kehui kaikkia tuntilaisia sanoen, ettei kellään ole mitään suuria virheitä istunnassa. Kiva homma, mutta treenattavaa olisi silti ja valtaisasti. Lisätäänpä tämäkin sinne yksityistuntitoiveiden listalle.

Lopuksi ravailimme viisikaarista kiemurauraa. Harjoitusravissa Hessu liikkui tahmeasti eivätkä asetuksetkaan tahtoneet mennä kohdille. Sen sijaan polle halusi punkea oman mielensä mukaan. Vaihdoin kevyeeseen raviin ja vähän yritin muistella käden ja pohkeen yhteistyötä. Palkintona hepasta löytyi vähän enemmän virtaa ja myös asetukset menivät hitusen paremmin. Suurin onnistuminen tässä oli siinä, että jopa kaarteet menivät lopuksi letkeässä ravissa sen sijaan, että heppa olisi jarrutellut matkansa niihin.

Istuntaharjoittelu oli mukavaa vaihtelua. Siitähän monet asiat lähtevät, joten se olisi kiva hallita kunnolla. Helvillä voisi alkaa treenailla istuntaa, sillä kun sen ravissa pysyy mukisematta, ovat istuinluut aika hyvin hallinnassa.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Hieman kaikkea, jopa onnistumista

Kaapo, myös siis Paavona tunnettu, se pollelistalla komeili nimeni kohdalla. Ei harmittanut yhtään, sillä kyseisellä pollella ratsastamaan oppiminen on alkanut houkutella oikein kunnolla. Tunnin treeninä olikin mukavasti vähän kaikkea: asettamista, pohkeenväistöä sekä siirtymiä.

Tunti alkoikin pohkeenväistöä pitkää sivua myöten. Etupää pidettiin uralla ja takapää väistätettiin uran sisäpuolelle. Kaapoa vähän puistatutti ajatus ja se keskittyikin aluksi päänravisteluun mieluummin. Mutta opettajalta saadut kertausohjeet auttoivat ja kun sisäohja muisti tarvittaessa pidättää ja ulkopohje naputella, niin lähtihän se Kaapokin väistämään. Meni pätkiä myös oikein nätisti ilman, että apuja tarvitsi toistella. Opettaja antoikin Kaapon ratsastamiseen näppärän ohjeen: sille asiat kerrotaan tavutettuna, jotta ne menevät perille. Onhan se jo viisivuotias, mutta silläkin on vielä oppimista.

Tämän jälkeen siirryttiin ravailemaan ja asettamaan. Lyhyeltä sivulta lähdettiin keskihalkaisijalle, siitä vasemmalle ympyrä, takaisin keskihalkaisijalle, päädystä oikealle ja pitkältä sivulta ympyrä vasemmalle. Asettaminen oli taas kuskilta hukassa. Kädet halusivat liihotella ihan omiin suuntiinsa ja jalat roikkuivat hyödyttöminä mukana. Nyt ohjeeksi tuli kiinnittää huomiota siihen, että myös oma vartalo kääntyy hevosen mukana. Eli esimerkiksi vasemmassa kierroksessa oma vasen olkapää kiertyisi vähän, jolloin myös sen puolen jalka olisi helpompi pitää oikeassa kohdassa muistuttamassa hevoselle, että tänne ei kaaduta.

Kun kädet ja jalat olivat yhteistyössä, kulki Kaapokin mukavasti ja jopa pyöristyi. Kun meno taas meni vaikeaksi, opettaja ohjeisti pitämään ulkokädellä martingaalin remmistä kiinni ja asettamaan sisäkädellä. Näin yksi tuntuma pysyi koko ajan tasaisena ja Kaapo saattoi tukeutua siihen. Tämähän auttoi taas, kun kuski muisti tehdä jaloillaankin töitä ja polle meni paikoitellen näppärästi.

Sitten tehtiinkin vähän raviin lisäystä sekä siirtymiset käyntiin. Kaapolla ravin lisääminen sujui näppärästi, kun muistin pitää hevosen suoralla. Parasta pollessa oli se, että lisääminen tapahtui juuri toivotusti: ei kauheaa kaahotusta, vaan tasaisesti pidempää askelta. Käyntiin vaihtaminenkin sujui kohtalaisesti, menohaluja pollella oli taas tuttuun malliin.

Lopuksi otettiin vielä laukkailua ilman kummempia tehtäviä. Kaapohan mennä humputteli tuttuun tyyliin vauhdikkaasti ja kaarteissa tuntui kuin olisin ollut puoliksi kaatumassa. Pohkeeni oli siis taas unohtanut toimia ja polle meni oman makunsa mukaan. Opettaja poimikin meidät taas tarkkailtavaksi ja pisti pääty-ympyrälle. Ensimmäisenä ohjeena oli pitää itsensä kunnolla takajalkojen päällä, ettei Kaapo pääse vetämään oman mielensä mukaan. Tämän jälkeen taas sisäpohkeelle hommia ja oman vartalon kiertoa sopivasti kaarteiden mukaan. Kun nämä palaset loksahtivat minussa paikoilleen, näkyi vaikutus hevosessakin. Olisihan se voinut paremminkin mennä, mutta ihan riittävän hyvin täksi kerraksi.

Tunnista jäi hyvä fiilis ja opettajan kommentti tiivistääkin kaiken olennaisen: ei yhtään hullumpaa.

perjantai 4. joulukuuta 2009

Asettaminen jatkuu

Päätin jatkaa keskiviikon oppeja myös Helvin kanssa. Ensin humputtelin vähän ravia rennoin ohjin ja polle hölkyttelikin oman mielensä mukaan menemään. Sitten siirryin käynnissä kahdeksikolla ja aloin treenailla taas asettamisen saloja. Ensin tietenkin maltillisesti ja pollen alkaessa vetreytyä vaadin enemmän.

Tällä kertaa yritin kiinnittää huomiota siihen, että käteni eivät sinkoile minne sattuu ja että sisäpohkeeni tekisi töitä tarvittaessa. Vasemmalle asettaminen oli alusta asti helppoa, kun taas oikealle Helvi tahtoi vähän puskea lapa edellä. Kun jalkani keksi olemassaolonsa syyn ja kädet malttoivat olla oikealla paikalla, korjaantui tämäkin ongelma. Jostain ihmeestä johtuen palaset loksahtelivat kohdalleen ja minulla oli pitkiä hetkiä alla pyöreänä kulkeva hevonen, joka asettui hyvin ja piti itse asetustaan aika paljon. Epäilemättä oma leukani viisti maata myöten, kun tämän asian tajusin. Mutta oli kieltämättä huippua saada suora positiivinen palaute onnistuneista pyynnöistä.

Onnistumisesta ihastuneena köpöttelin käynnissä vielä avo- ja sulkutaivutuksen kaltaisesti pitkää sivua myöten. Muutamat kerrat menivät ihan kivasti, kun muistin jarruttaa etujalkoja ja pyytää pohkeella takaosaa liikkumaan oikein.

Laukassa oli toiveena löytää pyöristymistä, mutta sitä ei mainittavasti löytynyt harmillisesti. Helvi tosin pitkästä aikaa esitteli kaahotuspuoltaan, mutta malttoi kyllä mennä ihan asiallisestikin. Laukat nousivat tällä kertaa kohtuullisen vaivattomasti, joskin meno olisi saanut olla vähän enemmän eteenpäinpyrkivää. Laukan onnistumiset tulivat kuitenkin siinä, että laukka pyöri jopa pienemmillä ympyröillä sekä tiukemmissa käännöksissä ihan kivasti.

Rento kerta oli tänään Helvin kanssa. Tällaisia siis lisää, kiitos.

torstai 3. joulukuuta 2009

Asia nimeltä asettaminen

Keskiviikon tunti, pollena Jussi. Liekö opettaja tuuminut, että parempi pistää minut sileällä hakemaan estetunnilla kadonnutta varmuutta pollen kanssa, kun oli sen minulle jakanut. En kyllä sitä vastustanut, sileällä Jussi on ihan kiva.

Olenkin aiemmin kirjoitellut, kuinka kaipaisin kunnon treenausta asettamiseen. Nyt tämä kirjallinen toiveeni oli lennähtänyt sattumalta tunnin aiheeksi. Treeni aloitettiin menemällä kukin omalle kahdeksikolleen, jota tahkottiin käynnissä. Jussi oli jälleen tahmeahko, mutta viitsi vähän pyynnöstä reipastua, joskin vain hetkellisesti. Käynnissä oli huippua saada kunnolla keskittyä asettamiseen. Jostain syystä asettamisessa sisäkäteni menee vihdoin vähän oikeampaan suuntaan, mutta ulkokäteni puolestaan lähtee myös kaulasta pois. Ei toisin sanoen yritän asettaa hevosta niin, että käteni pyytävät kummaltakin puolelta, mutta eri suuntaan. Ei kuulosta hyvältä. Välillä käteni tajusivat tehdä yhteistyötä ja jopa pohkeeni liittyi työhön, joten Jussi asettui nätisti.

Ravissa siirryttiin isolle kahdeksikolle, jossa olennaista oli suoristaa kunnolla ennen suunnanvaihtoa. Ravissa käteni ja pohkeeni eivät halunneet oikein tehdä yhteistyötä. Välillä kuitenkin tajusin pitää Jussin sisäpuolen hallinnassa, kun se ravissa tahtoi puskea ympyrän pienemmäksi. Jännä, miten vaikeaa oikeasti on hallita sekä jalat että kädet yhtä aikaa.

Näiden jälkeen otettiin hommaan vielä vähän enemmän hevosen venyttämistä. Käynnissä pidettiin myötäasetus ja ensin laitettiin takapää kulkemaan vähän ympyrän ulkopuolella. Tämä oli aika haastavaa. Jussi halusi mieluummin puskea lava edellä, mutta tarpeeksi etujalkoja jarruttamalla ja sisäpohkeella naputtelemalla homma onnistui paremmin. Seuraavaksi sitten jumpattiinkin toiseen suuntaan eli takapäätä ympyrän sisäpuolelle. Tämän Jussi tuntui hallitsevan paljon paremmin, mutta minulla oli jossain määrin vaikeuksia tuntea, milloin hevonen totteli pyyntöäni. Pari kertaa polle kuitenkin taivutti itseään nätisti.

Sitten otettiinkin vielä lopuksi lyhyet laukat. Takaisin isolle kahdeksikolle, joissa suoristuskohdissa ennen suunnanvaihtoa nostettiin laukka, mentiin muutama askel suoraan ja siitä ympyrälle. Muutamia nostoja meni mönkään, mutta onneksi palkinnoksi pari käynnistä otettua laukkanostoa lähtivät kivasti ja suoraan sekä kaartuivat ympyrälle sujuvasti.

Tunti oli todella mielenkiintoinen ja haastava. Vaikka vauhdilla ei juuri pelattu, säilyi oma kiinnostus asiaan todella hyvin. Jussi palkitsi pyyntöjäni välillä pyöristymällä vähän. Harmiksi aavistuksin pyöristymisestä tahtoi kadota niinä hetkinä, kun pyysin sitä liikkumaan reippaammin. Tasaisessa ravissa hevonen tosin taas keskittyi vähän paremmin työskentelemään. Jussista ei kyllä ole kovin suurta moitittavaa sileällä, kunhan sitä osaa käsitellä. Tämä tunti meni ihan mukavasti, joten ehkäpä Jussin kanssa voi jatkossakin treenailla sileällä. Esteille en ihan heti sillä kyllä mieli, valitettavasti arkajalkuuteni on pysyvää sorttia.

Tallilla huvitti taas huomata, kuinka hevosista saa kasattua kunnon ukkojen köörin: Tapsa, Tommi, Jukka, Jussi ja voipa porukkaan liittää myös Kaapon, sillä viikonloppuopettajan tunnilla kuulee varmasti useammin kuin kerran pollea kutsuttavan Paavoksi. :)