Joululoma alkoi, ja päätin sen kunniaksi ottaa Helvin kanssa rennosti. Ja vieläpä ilman satulaa! Mistä lie moisen päähänpiston saanut, mutta se oli toteutettava. Olenkohan viimeksi mennyt viime vai toissa kesänä ilman satulaa?
Tallin pellolle olikin muotoutunut sopiva rinkula, jossa saattoi humputella rauhassa. Oli villin tuntoista mennä ilman satulaa, mutta kyllähän siellä kyydissä käynnissä keikkui. Jotenkin tuntui niin paljon helpommalta vaikuttaa hevoseen pohkeillakin, kun niitä saattoi liikutella vailla rajoituksia. Tuntui myös siltä, että hevonen tunsi apuni herkemmin kuin satulan kanssa. Näin se mielikuvitus laukkaa, kun kokeilee jotain asiaa pitkästä aikaa. :)
Käynnissä tein asetuksia, pysähdyksiä ja peruutuksia. Helvi meni ihan kivasti, joskin sen mielenkiinto tahtoi karata kaikkien muiden asioiden tuijotteluun, mutta välissä se toimi allani lämpimän mukavasti. Päätin myös kokeilla vähän ravia, mutta voi sitä istunnan huonoutta. Ei siellä kauaa kehdannut pomppia, joten siirryin takaisin raviin. Pitihän sitä tietenkin kokeilla vielä laukkaa ja hui kauhea, se oli jännää! En tohtinut ottaa kuin muutamia laukka-askelia, sillä tiesin istuntani pettävän täysin ja niinhän se teki. Olisi kiva oppia myös satulattomaan menoon, jos sen tietäisi parantavan myös satulallista ratsastusta.
Satulaton meno oli kivaa vaihtelua enkä jaksanut pingottaa juuri. Lopuksi kävimme kävelemässä maneesireittiä vähän matkaa ja palasimme takaisin. Mukava luminen talvi-ilta ja ympäristöstään kiinnostunut polle. Se oli mukava yhdistelmä. Taisipa tässä olla tämän vuoden viimeinen kerta Helvin kanssa. Minulla ei valitettavasti ollut Helville mitään syötävää ennakkojoululahjaa, mutta rapsuttelin pollea niin kauan, että se alkoi uneliaasti nuokkua. Ehkäpä se kelpasi tammalle.
Huomenna olisi sitten viimeinen tunti tallilla ennen joulua. Saisinpa jonkin kivan, reippaan ja yhteistyöhaluisen pollen, jotta molemmille jäisi hyvä fiilis. Peukut pystyyn ja sormet ristiin sitä varten.
