Tuttu ja turvallinen lauantaitunti Kaapon kanssa. Aiheena oli kääntäminen ilman sisäohjassa roikkumista. Mukava ja haasteellinen aihe, sillä sisäohja tuntuu joskus tämän kuskin parhaalta kaverilta, vaikka ei sillä pitkälle pötki.
Tätä treenattiin salmiakkikuviolla, jossa kärkikohdissa käännettiin tiukemmin ja kahdessa muussa kohdassa vähän loivemmin. Käännöksissä asetettiin hieman ulos ja ulkopohje pyysi kääntymään terävästi. Tätä mentiinkin kaikissa askellajeissa niihin sopivasti muokaten.
Käynnissä homma sujui, kunhan tosiaan muistin pyytää asiaa kunnolla. Ravissa säilytettiin vain yksi terävä kulma, muutoin otettiin myötä asetus ja pyöräytettiin toisen terävän kulman paikalle voltti. Myötäasetus oli kuskilla taas hukassa. En käsitä, miten se oikeasti voi olla niin käsittämättömän vaikeaa. Opettaja ohjeisti jälleen kääntymään hevosen mukana ja tarpeen vaatiessa nappaamaan Kaapon martingaalin kaulahihnasta kiinni. Näillä avuilla asetusta välillä löytyi, välillä taas ei. Terävä kulma puolestaan sujui ihan kivasti.
Laukassa kuvio kulki kuten ravissa. Meitä oli tosiaan kolme yhtä rataa kiertämässä, joten välillä olin muiden heppojen hännissä roikkumassa, kun ne tahtoivat jäädä Kaapon reippaaman askelluksen jalkoihin. Ai jarrut, ovatko ne jotain syötävää? Terävä käännös onnistui, kun otin oikeasti reippaasti sen ulko-ohjan käteen ja ulkopohkeella napsutin Kaapolle viestiä. Opettaja tuumasikin, että minun täytyy reippaammin uskaltaa komentaa unohtamatta kuitenkaan myötäystä. Myönnän, että joissain tapauksissa käsittelen heppoja kuin ne olisivat lasia ja Kaapo on jostain syystä yksi näistä.
Laukassa koin kuitenkin tunnin suurimman onnistumisen. Istuin paljon paremmin suorassa ja takajalkojen päällä kuin suunnilleen yhtenäkään muuna Kaapo-kertana. Siitä palkintona hevonen kulkikin nätimmin, vaikka asetukset tahtoivat olla välissä hukassa. Mutta terävissä käännöksissä oli kiva tuntea, kuinka polle kokoaa laukkaansa hetkellisesti ja tottelee pyyntöäni onnistuneesti.
Mukava tunti tällä pollella ja pidän siitä joka kerta enemmän. Vaikka en aina osaakaan, on Kaapolla ratsastaminen palkitsevaa pienimmissäkin hyvissä hetkissä. Opettaja oli myös ihan tyytyväinen tuntiini. Tuumasi vielä, että Kaapo pysyi hyvin nahoissaan siihen nähden, että sen kaura-annosta on suurennettu. Kuulemma viikolla se oli höyryillyt ihan hyvin sen takia. Sanoin opettajalle, että hyvä vain, että kertoi sen näin tunnin jälkeen. Se oli samaa mieltä. Olisin onnistunut jäykistymään pelosta ja siitähän Kaapo olisi innostunut. :)
Nyt sitten taukoa ratsastuksestakin tulee pieni joulutauko. Mutta uusin innoin ja toivein takaisin satulaan taas myöhemmin.
Lämpöistä joulua muillekin hevostelijoille!
