lauantai 30. heinäkuuta 2016

Vielä on treenattavaa

Lauantainen toinen ratsastus hurahti viiden ratsukon estetunnilla. Ratsukseni sain Silviiran, kuten ennakkoon uumoilin. Silviiran kanssa olen hypännyt kerran aikaisemmin, joten tiesin pääseväni treenaamaan hevosen tukena olemista sekä päättäväistä ratsastusta.

Kävin aluksi kaikki askellajit läpi. Silviira oli vähän kiireinen ja sitä myöten aika etupainoinen. Yritin saada Silviiraa etenemään vähän rauhallisemmin, jotta se voisi samalla ryhdistyä etuosastaan paremmin. Verryttelimme ennen hyppyjä tulemalla kahta puomia noin 20 metrin suoralla linjalla. Tulimme puomeja molemmista suunnista ja väliin pistimme ensin kuusi askelta ja sitten viisi. Molemmat askelmäärät onnistuivat ensimmäisillä yrityksillä.

Puomiverryttelyn jälkeen siirryimme estetehtävän pariin ja sen jälkeen tulimmekin jo radan. Tehtävällä oli kahden pystyn kaareva linja kuudella askeleella sekä puomin ja pystyn suora linja viidellä askeleella. Meillä Silviiran kanssa matka katkesi heti ensimmäiseen pystyyn, jonka alla oli valkoinen laatikko. Lähestymisessä esteelle Silviira lähti viettämään oikealle tarkoituksena ohittaa este. Sain estettyä tämän ja ohjattua Silviiran estettä kohti, mutta harmillisesti samalla menin nojaamaan etukenoon. Silviira sitten käännähti esteen edessä vasemmalle, jolloin minä jatkoin matkaa esteen yli. Pääsin melkein laskeutumaan maahan jaloilleni, mutta tasapaino petti lopulta sen verran, että kolautin oikean sääreni mojovasti puomiin, auts. Mutta hei, sainpahan estettyä ensimmäisen ohimenon. Tämän jälkeen otimme lähestymisen ravissa ja pääsimme ensimmäisen esteen yli. Kaareva linja meni kuuden askeleen sijasta seitsemällä ja vähän hassuilla hypyillä. Suora linja puomilta pystylle meni sentään viidellä, ja Silviira hyppäsi laatikkoesteen tästä suunnasta ihan hyvin. Tulimme tehtävän vielä kokonaan laukassa. Ensimmäinen väli meni edelleen seitsemällä askeleella, ehkä jopa vähän ravia väliin pistäen. Toinen väli meni edelleen viidellä.

Sitten hyppäsimmekin pariin kertaan radan: lävistäjäokseri, pitkä kaareva linja laatikkopystyltä pystylle, yksittäinen okseri sekä laatikkopystyltä kuuden askeleen kaareva linja pystylle. Radan korkeus oli noin 50 senttiä. Molemmilla kierroksilla yhteistä oli epätasainen meno. Välillä ponnistuspaikka osui kohdilleen, ja sain tuettua Silviiran hyppäämään asiallisesti. Välillä taas Silviira pudotti lähestymisessä raville, ja rämmimme epämääräisesti esteen yli. Välillä taas Silviira mittaili 50 sentin esteet isommiksi ja loikkasi ilmavaralla yli. Molemmilla radoilla menimme kuitenkin kaikesta kerralla yli. Ensimmäisellä kierroksella otimme kaksi puomia mukaan, toisella kierroksella menimme puhtaasti.

Tulimme loppuun vielä radan kolme ensimmäistä estettä. Mitään suurempaa muutosta ei tapahtunut, vaan menimme esteet edelleen kerralla, mutta aika haparoiden. En saanut tunnin aikana Silviiraan niin hyvää ja varmaa otetta, että se olisi ollut tasainen ratsastaa. Silviiran kanssa varmasti olisi hyötyä, jos itse olisi todella rutinoitunut hyppääjä ja osaisi innostaa ratsun siihen hommaan. Putoamisen jälkeen en alkanut kummemmin jännittää, mutta varmasti ratsastukseni muuttui vähän aremmaksi. Yritin kuitenkin läpi tunnin rohkaista Silviiraa ja kehua aina, jotta sille jäisi tunnista enemmän hyvä kuin huono mieli. Vaan kylläpä sitä treenattavaa vielä riittää. Niin tässä esteratsastuksessa kuin näemmä putoamisessa. Jospa sitä vielä jokin kerta pakkolaskeutumisen yhteydessä sattuisi tulemaan jaloilleen. Tai vielä parempaa, jos sitä vaikka vain pysyisi siellä satulassa.

Taas köpöttelemässä

Lauantai hurahti tuplahevostelun merkeissä. Päivä alkoi neljän hengen käyntimaastolla, jonka menin Nakella. Kävimme köpöttelemässä lyhimmän Kotakankaan lenkin. Nakke käppäili lenkin oikein asiallisesti niin kuin muutkin, ja matkaa kertyi vajaat nelisen kilometriä. Olipa taas mukavaa vain istuskella selässä, keinahdella hevosen käynnin tahdissa ja nautiskella aurinkoisesta kesäpäivästä. Mukavan rento aloitus päivälle.

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Tarpeellista vaihtelua

Perjantaina nakkasin mielikuvitussilinterin kaappiin, sillä vuorossa oli viimein viikon estetunti oman opettajan pitämänä. Pave sai viettää ansaittua lomaa minusta tiiviin koulurupeaman jälkeen, joten ratsukseni sain Hiliman. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Menimme tunnin kisamaisesti eli otimme muutamat verryttelyhypyt ja sitten jo hyppäsimmekin radan.

Ennen hyppyjä kävin kevyesti kaikki askellajit läpi. Hilima liikkui mukavasti ja aika kevyesti. Laukka tosin tuntui hassulta, kun maisemat eivät vaihtuneet samaan tapaan kuin Paven selässä. Hilima kuitenkin eteni itse ja pysyi kuulolla. Verryttelyhyppyinä tulimme oikeassa kierroksessa pystyä ja vasemmassa kierroksessa okseria, jolla vaihdettiin samalla suunta. Hiliman kanssa huomasin, kuinka vieraantunut olen esteillä muiden hevosten laukoista. Tajusin, että aluksi minun piti totuttautua Hiliman laukan pituuteen, jotta voisin nähdä ponnistuspaikat. Piakkoin huomasin, että ponnistuspaikka tuli aina yhden lisäaskeleen päähän siitä, mitä ajattelin. Mielsin laukan siis pidemmäksi, ehkä pavemaiseksikin, kuin mitä se todellisuudessa oli. Tämän tajuaminen auttoi, ja maltoin odottaa hyppyjä paremmin. Verryttelyhypyt menivät ihan mukavasti, vaikka noin 80 senttiin kivunneet esteet kehtasivat näyttää hieman isoilta. Hypyissä syöksyin myös ylävartalolla turhan paljon, Hiliman hypyt tuntuivat muka niin nopeilta. Laukkaa sain myös haeskella rennoksi ja rullaavaksi ilman kiireisyyttä tai liiallista hitailua. Olin vähän ulalla menosta, vaikka Hiliman kanssa olen tainnut hypännyt tallin nykyisistä hevosista toiseksi eniten.

Verryttelyhyppyjen jälkeen tulimme radan noin 70–80 sentin korkeudessa: vasemmassa laukassa okseri, oikeassa laukassa pitkällä kaarevalla tiellä pysty ja viuhka, siitä trippeli sekä aiemman linjan pystyltä suhteutettu kaareva linja toiselle pystylle. Ensimmäisellä kierroksella mokasin lähestymisen ykköselle. Katsoin ponnistuspaikan askelta liian kauas ja yritin vielä usuttaa Hiliman siitä hyppyyn. Hilima oli kuitenkin fiksu, otti vielä sen yhden askeleen ja vaihtoi toivotusti laukankin. Yritin kasata itseni pian kuntoon, mutta ratsastin kakkoselle huonon tien. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Lähestymisessä kolmoselle tapahtui jotain, sillä Hilima jarrutti ja livahti vasemmalta ohi. Ei mitään hajua syystä, ehkä huonoon kohtaan tulossa ollut ponnistuspaikka? Otin uuden lähestymisen ja äänellä rohkaisemalla Hilima hyppäsi kolmosen puhtaasti. Trippelille tuli hieman jarruttava hyppy, mutta puhdas moinen. Viitosena olleelle pystylle ratsastin edelleen yhtä huonon tien kuin ensimmäiselläkin kerralla. Sille tuli jarruttava hyppy, ja puomi lähti siltä mukaan. Huono hyppy toi suhteutetulle linjalle meille yhden askeleen lisää eli tulimme viitoselta kuutoselle seitsemällä askeleella. Ponnistuspaikka oli kohtuullinen, mutta radan viimeiseltä esteeltä lähti vielä puomi mukaan.

Saimme uusia Hiliman kanssa koko radan. Aloitimme sen heikosti, sillä Hilima vilahti ensimmäisestä esteestä vuorostaan oikealta ohi. Taisin paineistaa sitä liikaa lähestymisessä. Esteelle tuli toinenkin ohimeno, jota en käsittänyt. Näin ponnistuspaikan ja mielestäni se oli osumassa hyvin. Kahden ohimenon jälkeen sain kasattua homman, ja pääsimme Hiliman kanssa esteen yli. Laukka vaihtui taas toivotusti oikeaan. Kakkoselle ratsastin edelleen huonon tien, teiden hahmottaminen ei ollut tänään kunnossa. Hilima kuitenkin selvitti esteen puhtaasti. Kolmoselle tuli hieman jarruttava hyppy, mutta Hilima kuitenkin meni sen kerralla. Nelonen meni ihan ok. Viitosen ja kuutosen linja meni taas seitsemällä, kun en saanut tietä kuutoselle kuntoon eikä hyppy sille ollut hyvä. Hilima kuitenkin meni rohkeasti, vaikka taisin itse selässä vähän arpoa ohimenojen mahdollisuutta.

Lopuksi otimme vielä pari yksittäistä estettä vähän tiukemmilla teillä. Ensin tulimme lävistäjäpystylle oikeassa laukassa. En kääntänyt sille älyttömän tiukasti, mutta vähän kuitenkin. Hilima piti laukan ihan hyvin, mutta rohkaisin sitä hieman äänellä. Laukka ei vaihtunut hypyssä, mutta muuten se oli ihan hyvä. Toisen hypyn otimme okserille vasemmassa laukassa. Okserin Hilima hyppäsi mukavan varmasti ja vaihtoi vielä laukankin.



Siinä olivat tämän tunnin hypyt. Otimme kentällä lyhyen ravipätkän ja loppukäynnit käppäilimme peltolenkin kautta. Tunti oli kyllä kaikin puolin tarpeellista vaihtelua. Olen taas tottunut niin Pavella hyppäämiseen, että säädöt muiden hevosten kanssa ovat ihan vinkkarallaan. Hilimalla olen kaiken lisäksi hypännyt, vaikka ei sitä ihan joka hetki tällä tunnilla olisi uskonut. Yritin päästä Hiliman laukasta perille ja odottaa hyppyjä, mutta muutamia kertoja sinkoilin ihan omiani. Ohimenot harmittivat myös, kun en saanut estettyä ja oikeastaan ensin edes tajuttua niitä. Loppujen lopuksi saimme ratkottua pulmia, mutta tunnin fiiliskäyrä hieman laski sen edetessä. Alku lähti ihan mukavasti, mutta jotenkin loppua kohti meni enemmän häseltämiseksi. Vaan nyt saankin luvan käydä hyppäämässä silloin tällöin muillakin ratsuilla, niin opin muuttamaan estesäätöjäni enkä toivottavasti jumahda yhteen asetukseen.

Videoista kiitos Annulle!

torstai 28. heinäkuuta 2016

Koulukurssin 6. tunti: uusi kouluohjelma ratsastettavana

Koulukurssin kuudennella ja samalla viimeisellä tunnilla vuorossa oli koulukisat. Ratsastettavia ohjelmia oli kolme, yksi C ja kaksi B:tä. Me Paven kanssa tahkosimme ohjelman Helppo B FEI Lasten esiohjelma B 2015, jota harjoittelimmekin jo edellisellä tunnilla.

Ratsastin verryttelyn aika kevyesti, sillä en halunnut uuvuttaa Pavea ennen koulurataa. Tein aika nopeasti muutamat pysähdykset ravista sekä siirtymiset laukasta raviin. Mitään uutta niissä ei tullut, vaan Pave vähän ensin jäkitti, kunnes sain sen petraamaan. Suhtauduin verryttelyyn aika huolettomasti, sillä keskityin jännittämään ohjelmaa ja sen muistamista. Aitojen sisälle päästyäni ravasin hieman ja otin pätkän laukkaa. Sitten totesin, ettei meno siitä enää kummemmaksi muutu ja kerroin olevani valmis aloittamaan. Verryttelyaikaa olisi ollut vielä pieni tovi jäljellä. Koska emme olleet oikeissa kisoissa, saimme ratsastaa niin raipan kuin kannusten kera. Pidin raipan henkisenä tukena, mutta en käyttänyt sitä ohjelman aikana.

Alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Yritin sihdata keskilinjalle, mutta en kuitenkaan osunut. Pysähdys oli meiksi aika asiallinen ja liikkeelle pääsimme parin käyntiaskeleen kautta. Jatkoin teiden sihtaamista ensimmäisillä puolivolteilla. Asetus vasemmalle ei mennyt läpi, mutta oikealle sujui paremmin. En kuitenkaan osunut keskihalkaisijalle, taaskaan. Toisilla puolivolteilla oikea meni taas ihan kohtuullisesti, mutta keskihalkaisijan tie oli taas hukassa (kraah!). Sen lisäksi hätiköin käännöksen vasemmalle. Lävistäjälle tehdyssa askeleen pidennyksessä oli yritystä, vaikka vaatimattomaksi se jäi.

Askeleen pidennyksen jälkeen en aivan saanut Pavea takaisin kuulolle, ja se pääsi ennakoimaan oikean laukan nostamista. Laukka kuitenkin lähti sujumaan kohtuullisesti pienen matkan jälkeen. Keskiympyrä ja sen aikana tehty kolmen askeleen ajan kestänyt myötäys sujuivat ihan hyvin. Pave kuitenkin lähti vajoamaan ympyrällä kuolaimen alle enkä tajunnut nostaa sitä heti sieltä ylös. Puolivoltti ja vastalaukka menivät kohtuullisesti. En saanut valmisteltua siirtymistä raviin, joten se ja vasemman laukan nostaminen menivät kipittäen.

Askeleen pidennyksessä laukassa oli myös vähän yritystä, mutta en saanut ratsastettua Pavea siitä rehellisesti takaisin. Laukka jäi vähän kiireiseksi ja Pave hieman etupainoiseksi. Laukkalävistäjä samoin kuin vastalaukka sen sijaan olivat ok. Siirtyminen raviin oli taas huolimattomasti valmisteltu, joten Pave kipitti tovin ja kompastuikin vähän. Siirtyminen käyntiin tuli aavistuksen pisteen jälkeen. Keskikäynnissä jäin tuuppimaan Pavea, jolloin se ei päässyt kävelemään niin rennosti kuin se olisi voinut. Siirtyminen raviin tuli ihan hyvin, ja pääsimme lopputervehdystä kohti. Sihtailin taas keskilinjaa ja tällä kertaa osuin siihen. Pysähdyksen valmistelu jäi melkein kokonaan, jolloin Pave tuli siihen käyntiaskelten kautta. Näin pääsimme kuitenkin tältä ensimmäistä kertaa kokonaan ratsastetulta kouluradalta maaliin.



Radan jälkeen olin jotenkin harmistunut. Vaikka ohjelmassa ei nyt valtavia rikkoja ollut, jäi jokin kaivelemaan. Ehkä ohjelman vierauden takia en oikein osannut ajatella, miten se sitten oli sujunut. Tuomarina toimineen opettajan kommentit olivat seuraavat: "Aktiivisuus positiivista! Alastulosiirtymisiä edelleen harjoiteltava! LUOKATTOMAN EPÄTARKKAA TÄHTÄÄMISTÄ KESKIHALKAISIJALLE!" Pahoittelen isoja kirjaimia, mutta pitäydyn tuomarin kirjoitusasussa. En tiedä, miten tämä kommentti menikin niin ihon alle, mutta se veti mielen kyllä synkäksi. En ole väittänytkään olevani tarkkojen teiden kuningatar, mutta omasta mielestäni yritin tällä radalla oikeasti olla täsmällisempi. Vaan tällä kertaa yritykset menivät sen suhteen pääosin penkin alle. Onneksi kommentti aktiivisuudesta lohdutti hieman. Radat pisteytettiin kiltillä arvostelulla, joten saimme kuitenkin 192,5 pistettä eli 64,167 prosenttia.

Paveen oli onneksi helppo olla tyytyväinen. Se tsemppasi koko kurssin ja etenkin vielä radan hienosti. Kurssi oli muutenkin hyvin antoisa. Sain hyviä vinkkejä, joita hyödyntää jatkossa. Onneksi treenit tämän opettajan kanssa eivät pääty tähän, vaan jatkuvat niin kuin tähänkin asti. Enpähän pääse unohtamaan niitä hyviä neuvoja, sillä niitä varmasti tullaan kertaamaan aina tarvittaessa. Niin ja kaikkea sitä, kurssin aikana väänsin ihan mielelläni kaksi tuntia koulua päivässä. Eikä se oikeastaan ollut yhtään hullumpaa.

Videosta kiitos Iitalle!

Koulukurssin 5. tunti: kouluohjelman palastelua

Koulukurssin viidennellä tunnilla harjoittelimme kouluohjelmaa palasissa. Ratsunani oli yhä vain Pave, ja jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Harjoittelimme pitkän radan ohjelmaa Helppo B FEI Lasten esiohjelma B 2015, joka on minulle uusi tuttavuus.

Alkuverryttelyn teimme kaikissa askellajeissa. Yritin pitää siinä mielessä kurssilla saamiani oppeja hevosen itsenäisestä liikkumisesta sekä suoristamisesta. Pave ei ollut ihan energisimmillään, mutta ei se nyt aivan tahmaillutkaan. Pyöreyttä ja tasaisuutta löytyi hetkittäin mukavasti, ratsun ja kuskin suoristumista pilkahteli myös hieman. Ohjelmasta ratsastimme kohtia, joita olivat puolivoltit, askeleen pidennys lävistäjällä sekä laukkaosuudet.

Puolivolteilla sain hakea tietä ensin melkoisesti. Puolivoltit olivat ensin aivan liian pieniä enkä osunut keskihalkaisijalle suuntaa vaihtaessa. Keskihalkaisijalla olin myös hätäinen kääntymään enkä valmistellut sitä edes kunnolla. Toistojen avulla sain kiinni tehtävän teistä, jolloin petrasimme siinä hyvin. Pave asettui mukavan helposti oikealle, mutta asetuksia vasemmalle sai hakea enemmän samoin kuin muistaa olla kiirehtimättä käännöksessä liikaa. Ravissa tehty askeleen pidennys lävistäjällä oli sangen vaatimaton. Positiivista oli kuitenkin se, ettei Pave tehnyt siinä isompia rikkoja.

Oikean laukan ohjelman ratsastimme ravissa tehdystä askeleen pidennyksestä aina vastalaukasta raviin siirtymiseen saakka. Laukannosto askeleen pidennyksen jälkeen tuli nopeasti enkä saanut Pavea kovin haltuun. Niinpä nosto oli hätäinen ja kehno. Sain kuitenkin laukan paremmaksi kohtuullisessa ajassa. Keskiympyrä meni muuten ihan hyvin, mutta sain opetella tekemään kolmen askeleen ajan kestävän myötäyksen keskihalkaisijan ylityksen tiimoilla. Myötäyksessä Pave ei onneksi alkanut pahasti hirveillä, mutta laukan rytmi vähän katosi. Puolivoltti ja siitä tie uralle sujuivat kohtuullisesti, ja Pave piti vastalaukan hyvin. En kuitenkaan saanut valmisteltua siirtymistä raviin enkä korjattua Pavea tasapainoon. Niinpä se rojahti raviin sekä kaatui vasemmalle. Ei kovin nättiä enkä juuri saanut sitä korjattua.

Vasemman laukan ohjelman ratsastimme tulemalla oikean laukan ohjelman lopun eli puolivoltin ja tien pitkälle sivulle sekä jatkamalla siitä. Ravisiirtymisen jälkeen nostettiin C:ssä vasen laukka, pitkälle sivulle tehtiin askeleen pidennys, ratsastettiin lyhyt lävistäjä sekä pätkä vastalaukkaa pitkällä sivulla, kunnes siitä siirryttiin raviin ja hieman myöhemmin käyntiin. Siirtyminen oikeasta laukasta raviin oli edelleen aika kurja, mikä osittain sössi vasemman laukan nostamisen. Askeleen pidennys oli aika maltillinen enkä aivan kunnolla saanut Pavea siitä vähäisestä yritelmästä palautettua harjoituslaukkaan. Laukkalävistäjällä oli pientä haparointia tiessä, mutta vastalaukkapätkä sen sijaan sujui ihan hyvin. Siirtyminen vasemmasta laukasta raviin oli vähän parempi kuin vastaava siirtyminen oikeasta laukasta tehtynä. Ravista käyntiin pääsimme puolestaan pienellä jarrutusmatkan venymisellä.

Tunnin aikana harjoittelimme mukavasti ohjelman kohtia. Olin tyytyväinen siihen, miten sain lopulta parsittua puolivolttien tietä. Laukkaohjelmissa oli myös kivoja pätkiä, vaikka siirtymiset alaspäin eivät olleetkaan niin hyviä. Pave työskenteli mukavasti ja toimi tietysti hyvin, kun yksinkertaisesti ratsastin vähän paremmin. Miksi sitä sitten ei voi ratsastaa aina hyvin? Sen kun tietäisi. Tämä tunti oli hyvää kertausta siitä, kuinka olisi hyvä osata ratsastaa tiet ja kuviot tarkasti. Olen vähän suurpiirteinen niiden ratsastamisessa, joten siinäpä kehittymisen paikka.

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Koulukurssin 4. tunti: suoruutta etsimässä

Koulukurssin neljännellä tunnilla paneuduimme hevosten suoristamiseen. Ratsunani oli edelleen Pave, ja ryhmässäni oli lisäkseni kaksi muuta ratsukkoa.

Tunnin aloitimme työskentelemällä pääty-ympyröillä kaikissa askellajeissa. Vaihdoimme välillä niin pääty-ympyröitä kuin suuntaa lävistäjien avulla. Lähdimme liikkeelle käynnissä, jossa saimme tunnustella oman ratsun vinouksia. Tunnustelin ja tulkitsin, että ainakin minun kanssani Pave pyrkii kenottamaan päällään vasemmalle, kun taas oikea lapa on sisempänä. Tämän pohjalta Paven vino ja siten heikompi puoli on vasen, kun taas oikea on sen jäykempi ja vahvempi puoli. Opettaja oli samoilla linjoilla.

Paven tapauksessa vinoutta lähdettiin korjaamaan oikeassa kierroksessa houkuttelemalla Pavea kantamaan sisälapansa sillä rönöttämisen sijasta pyytämällä etuosaa oikealle sisäohjan pyynnöillä ja myötäyksillä. Sisäpohje korjasi tarvittaessa, mikäli Pave ei alkanut kantaa itse lapaansa, vaan pyrki kaatumaan vielä enemmän sisälle. Vasemmassa kierroksessa taasen Paven kenottamista vasemmalle korjattiin suoristamalla sitä ulko-ohjalla, välillä vasta-asetuksiakin hyödyntäen. Kun Pave suoristui edestä, sai sisäpohkeella ratsastaa heikompaa takajalkaa eli vasenta työskentelemään paremmin. Ympyröillä käytin näiden lisäksi apuna mutteriajatusta, jossa pääsin sekä kääntämään että ratsastamaan suoraan. Näin en jäänyt yhteen isoon kääntämiseen, vaan pääsin tekemään käännöksiä ja suoria hetkiä sopivan tiuhaan tahtiin.

Samat korjausliikkeet pysyivät mukana myös ravissa ja laukassa. Sain taas tehdä töitä, että tein korjausliikkeet rauhassa ja yksitellen enkä yrittänyt tehdä kaikkea kerralla ja lisätä mukaan muitakin apuviritelmiä. Kumman vaikeaa on tehdä asiat yksi kerrallaan, ihan kuin kymmenen avun nakkaaminen yhtä aikaa auttaisi mitään. Pave kuitenkin vastasi korjauspyyntöihin aika hyvin, vaikka hyvät ja suoremmat hetket eivät kauaa vielä kestäneet. Ne kuitenkin tunsi selkään liikkeen paranemisena, mikä motivoi jatkamaan työskentelyä. Tällaiset tehtävät palkitsevat, kun pyynnön läpimenon huomaa näin selvästi.

Hevosten suoristamiseen käytettiin tunnista iso osa, mikä oli kyllä aivan oikea ratkaisu. Lopuksi ehdimme treenata vielä suoruutta tulemalla keskihalkaisijaa pitkin ja kääntämällä joko samaan suuntaan kuin tullessa tai vaihtamalla suuntaa. Keskihalkaisijalle tehtiin myös muutamat pysähdykset. Pave oli tässä vaiheessa taas hyytynyt, joten liikettä siitä ei kauheasti irronnut. Suoristustehtävä oli kuitenkin auttanut, sillä saimme tultua keskihalkaisijaa sangen hyvällä tiellä ja ennen kaikkea suorana. Kääntymisen valmistelu onnistui myös kohtuullisesti, vaikka ratsastin uuden suunnan asetuksen hieman puolittaisesti. Käännöksessä Pave myös hidasti entisestään, joten sain muistaa ratsastaa sitä siinä vähän eteen. Parit pysähdykset olivat jarrutusmatkaltaan meiksi ihan asialliset. Ensimmäisellä kerralla Pave jäkitti isommin vastaan ja haki tilaa oikealta. Toisella kerralla tajusin tehdä pidätteet pysähdystä varten vasemmalla ohjalla, jolloin sain pidettyä Paven siinäkin suorempana. Tehtävässä kivaa oli erityisesti se suoruus, jonka saimme keskihalkaisijalla säilytettyä.

Tämän tunnin suurin anti oli ehdottomasti hevosen suoristamiseen keskittyminen. Kunpa sen muistaisi jokaisella ratsastuskerralla ja malttaisi vielä korjatakin sitä. Nyt ainakin Paven suoristamiseen tuli hyviä vinkkejä, jotka toivottavasti pysyvät pitkään mielessä. Eihän niitä ihmeitä tai suoristamisia hetkessä tehdä, mutta pala kuitenkin kerrallaan. Vielä kun saisin suoristettua itseäni, niin enpähän olisi viemässä hevosta vieläkin enemmän vinkkaralle.

Koulukurssin 3. tunti: väistöjä ja avoja

Koulukurssin kolmannella tunnilla pääsimme treenaamaan pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia. Ratsunani jatkoi Pave, ja tunnilla oli yhteensä kolme ratsukkoa.

Alkuverryttelyssä ratsastimme keskiympyröitä sekä lyhyitä sivuja puoliympyrämäisesti. Aloitimme ravissa ja lisäsimme myöhemmin laukkaa keskiympyrälle. Verryttelyssä sain kerrata edellispäivän opeista erityisesti sitä, että Pave liikkui ilman, että pyysin siltä jokaisen askeleen erikseen. Nohitellessani Pavea huomasin taas, että päästin sen kipittämään alta ja venymään pitkäksi sen sijaan, että olisin saanut pidettyä sen etuosasta lyhyenä ja houkuteltua takajalat oikeasti hommiin. Tämän huomion jälkeen tajusin pidätteillä pitää etuosaa kontrollissa ja pohkeella puolestaan aktivoida Paven takajalkoja töihin. Kaiken tämän ohella yritin muistaa istua niin sanotusti takajaloilla eli välttää etukenoon päätymistä.

Verryttelyn jälkeen jatkoimme pohkeenväistöjen parissa ja otimme vähän myöhemmin mukaan myös avotaivutukset. Ensimmäisenä ratsastimme ravissa pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta uralle. Väistöt oikealle olivat edelleen vähän helpompia, vaikka tänään väistöt lähtivät pääosin aika nihkeästi. En saanut Paven etuosaan kontrollia, joten takaosakin oli vain puolittain mukana. En saanut rytmitettyä pidätteitä ja pohjepyyntöjä siten, että Pave olisi ne kunnolla tajunnut. Joko jäin jarraamaan ohjaan kiinni tai sitten unohdin kokonaan etuosan ja yritin tuupata takaosaa pelkästään. Muutamia kertoja sain jonkinlaisen otteen etuosasta, jolloin sain keskittyä pyytämään väistöaskelia. Tällä yhdistelmällä saimme asiallisimmat väistöyritelmät.

Seuraavaksi otimme avotaivutukset mukaan. Minulla ja Pavella ne tosin olivat avotaivutusta etäisesti muistuttaneita yritelmiä. Pyöräytimme lyhyen sivun kulmaan voltin, jolta jatkoimme keskihalkaisijalle. Siitä lähdimme pohkeenväistöllä kohti uraa ja pitkän sivun keskikohtaa. Hieman ennen uralle pääsemistä aloimme valmistella avotaivutusta, jota jatkoimme uralle päästyämme pitkän sivun loppuun. Siihen pyöräytimme vielä toisen voltin. Tehtävää tultiin ravissa. Väistöjen sujuminen heijastui tällä kertaa avotaivutuksen kaltaisiin yritelmiin. Jos Pave oli jäkittänyt väistössä, ei avotaivutuksen hahmottelukaan onnistunut. Muutenkin avotaivutukset ovat niin minulle kuin varmaan Pavellekin vielä vähän vaikeita. Muutamat väistöt menivät paremmin, jolloin avotaivutuksen valmisteleminen oli helpompaa. Molemmissa suunnissa olisin saanut siirtää etuosaa selvemmin, nyt se jäi aika puolittaiseksi. Olisin halunnut kovasti törkkiä Paven etuosaa sisemmäs ulkopohkeella, mutta ohjeena oli siirtää etuosaa johtavalla sisäohjalla. Minä taas mieluusti tekisin kaikilla avuilla kaikkea, joten apujen yksinkertaistamista ja selkiyttämistä olen saanut harjoitella melkoisesti. Kovin mainittavasti emme lopulta avotaivutusyritelmissämme onnistuneet, mutta tulipahan asiaa kuitenkin harjoiteltua. Eiköhän se vähän jäänyt myös muhimaan mieleen niin minulle kuin toivottavasti myös Pavelle.

Loppuravissa keskityin samaan asiaan kuin aiemminkin eli siihen, että pyrin pitämään Paven vielä hereillä. Hevosen omaehtoiseen liikkumiseen saisin kiinnittää kyllä rutkasti enemmän huomiota. Jään hyvin helposti tuuppaamaan hevosta ja osittain ajattelemaan, että minun tehtävänäni on säännöllisesti pyytää sitä eteenpäin. Oikeasti hevonen pitäisi saada liikkumaan pyydettyä vauhtia niin kauan, kunnes ratsastaja pyytää jotain muuta. Toki hevoseen saa ja pitääkin vaikuttaa, mutta ei sen jokaista askelta pitäisi joutua pyytämään erikseen. Tuuppiminen ja puskeminen tuskin innostavat yhtäkään hevosta liikkumaan paremmin, joten siinäpä taas minulle yksi asia korjattavaksi.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Koulukurssin 2. tunti: lisää pohkeenväistöjä

Koulukurssin toisella tunnilla jatkoimme pohkeenväistöjen parissa. Ryhmiä oli tasoitettu, ja nyt jaoin tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Ratsunani jatkoi Pave. Kävimme ensin askellajit läpi vähän lyhyemmällä kaavalla. Ideana oli edelleen, että hevonen vastasi etenemisestä eikä kuskin tarvinnut varmistella. Tässä asiassa minun pitääkin petrata, joten tämän treenaaminen oli oikein hyödyllistä.

Verryttelyn jälkeen palasimme tutulle väistökuviolle eli teimme pohkeenväistöt pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti. Väistöjä teimme edelleen niin käynnissä kuin ravissa. Suoristushetket väistön alkaessa takkuilla tulivat edelleen tarpeeseen. Sain myös vähän tolkkua ohjien käyttöön, kun olin ensin yrittänyt roikkua niissä molemminpuolin ja vänkslätä molempia yhtä aikaa. Tajusin pitää tasaisemman tuntuman ja tehdä tarvittaessa pidätteitä, jotta Pave ei lähtenyt hiihtämään etuosalla. Väistöt oikealle olivat aavistuksen helpompia, vaikka edelleen jäin kaipaamaan niitä rehellisiä väistöaskeleita, jotka olisin tuntenut selkään. Väistöissä sain muistaa erityisesti pitää etuosan hallinnassa, sillä Pave yritti helposti pullahtaa väistön vastakkaiselta puolelta mutkalle ja sitä kautta tehtävää karkuun. Väistöaskeleet kannattikin pyytää hitaammasta menosta, jotta Pavella oli aikaa tajuta siirtää jalkoja toivotusti. Vielä kun vain saisin rytmitettyä pohkeiden ja käsien käyttöä enkä lätkäisisi kaikkia apuja kerralla päälle. Siitä istunnastani nyt puhumattakaan.

Lisäsimme väistötehtävään vielä laukannoston, jonka teimme keskihalkaisijalle päästyämme. Jos väistö oli tehty oikealle, nostettiin vasen laukka ja tietysti toisinpäin. Pyöräytimme laukassa pitkän sivun aloittavaan kulmaan voltin ja siirryimme vähän myöhemmin raviin ja tulimme tehtävän toisesta suunnasta. Laukkasimme myös molempiin suuntiin kaikki ratsukot pääty-ympyrällä ollen. Laukannostoissa sain taas odottaa otollisen hetken sekä malttaa istua sen sijaan, että kippasin etukumaraan. Väistön onnistuminen näkyi myös nostossa. Jos väistö oli sujunut hyvin, onnistui nostokin paremmin. Niinpä vasen laukka nousi vähän oikeaa helpommin, sillä väistöt oikealle olivat sujuneet hieman paremmin. Saimme parit asialliset nostot molempiin suuntiin, kunhan vain istuin suorana. Pave tuntui laukassa jo vähän hyytyneeltä, joten siinä emme saaneet keskiympyrän työstössä kovin hyvää menoa. Sinällään Pave laukkasi kohtuullisesti itse, mutta ei tuntunut jaksavan kantaa itseään, vaan valui etupainoiseksi. Yritin houkutella sitä vielä tsemppaamaan, mutta helle oli vienyt meistä molemmista parhaimman terän.

Loppuravissakaan ei tullut enää mitään ihmeellisempää. Lähinnä jatkoin Paven tsemppaamista, siinä kuitenkaan kovin onnistumatta. Loppukäynnit hoituivat taas maasta käsin maneesin suojassa. Tunnilla oli mukava päästä jatkamaan samaa tehtävää, jota jo ensimmäisellä tunnilla aloiteltiin. Näin ensimmäisen tunnin vinkkejä pääsi heti tuoreeltaan testaamaan uudelleen. Emmeköhän me hiljalleen Paven kanssa ala petrata näissä väistöissäkin, kunhan vain treenaamme sinnikkäästi.

Koulukurssin 1. tunti: perusasioita ja pohkeenväistöjä

Tallinmäellä järjestettiin Artsin kolmipäiväinen koulukurssi, jolle oli tietenkin päästävä Paven kanssa. Ensimmäisellä tunnilla ratsukoita oli yhteensä neljä, ja treenasimme niin perusratsastusta kuin pohkeenväistöjä. Jotta emme varmasti olisi päässeet helpolla, saimme vääntää koulua nutturat tiukalla melkoisessa helteessä.

Alkuverryttelyn menimme pitkän kaavan mukaisesti. Ensin teimme muutamia pysähdyksiä. Pave jarrasi niissä melkoisesti vastaan, jolloin jarrutusmatka venyi. Sain Paven lopulta pysähtymään nopeammin, mutta rentoutta ei löytynyt. Pave jännittyi ja jäkitti vastaan, vaikka suostuikin pysähtymään nopeammin. Ravi- ja laukkaverryttelyssä hevoset pyrittiin saamaan liikkumaan itse ilman, että kuskit nyhertäisivät niistä jokaisen askeleen irti. Pavea saikin vähän nohitella, ja minulla hirtti välillä odotetusti pyytäminen päälle. Hetkittäin sain kuitenkin istuttua ja olemaan tuuppimatta Pavea. Hevosia nohiteltiin liikkumaan äänellä ja tarvittaessa raipalla, jotta niitä ei turrutettaisi pohkeisiin. Niitä kun tarvittiin pohkeenväistötehtävällä.

Pitkän alkuverryttelyn jälkeen ehdimme tahkota vielä pohkeenväistöjä oikealle. Teimme ne pitkän sivun alusta portaittain keskihalkaisijaa kohti ensin käynnissä ja sitten ravissa. Ideana oli väistättää hevosia sen verran kuin ne suosiolla menivät. Kun pakka levisi, piti hevosta ratsastaa pätkä ihan vain suorana eteenpäin. Tässä pääsi työskentelemään hyvin molemmilla pohkeilla. Väistöissä oikealle vasen pohje pyysi, suoristuksessa taasen hevoset ratsastettiin eteen oikealla pohkeella. Paven kanssa väistöpätkät olivat lyhyitä, sillä pakka levisi tiheään tahtiin. Muutama väistönkaltainen askel ja sitten olikin jo aika suoristaa ja hakea Pave takaisin kuulolle. Emme saaneet kovin mainittavia väistöaskelia eikä takaosa lähtenyt kunnolla mukaan. Väistöissä meillä onkin melkoisesti vielä työtä. Tehtävässä hyvää oli kuitenkin se, että pääsin käyttämään loogisesti molempia pohkeita ja ohjelmoimaan väistö- ja suoristuspätkien avulla Pavea yhdistämään väistöaskel etenemiseen. Parempiakin pätkiä mahtui mukaan eikä Pave hirveillyt ihan niin pahasti kuin olisi voinut, vaikka mukaan mahtui jännittyneitäkin pätkiä. Itselleni teki kuitenkin hyvää tajua aina, kun oli aika mennä suoraan. Näin en jäänyt nyhertämään jo mönkään mennyttä väistöä, vaan tajusin nollata tilanteen suoristuspätkällä ja palata sitten takaisin väistön pariin.

Loppuravissa ei tehty kummempia. Yritin pitää Paven vielä hereillä, jotta se etenisi ilman minun varmisteluani. Helle oli verottanut vähän Paven intoa edetä, joten sain nohitella sitä vielä tässä vaiheessa. Loppukäynnit teimmekin maasta käsin talutellen. Tässä vaiheessa luikahdin aurinkoa pakoon vähän vilpoisampaan maneesiin. Näin kurssin ensimmäinen tunti oli ohi, ja jo nyt taskussa oli hyviä vinkkejä käytettäväksi.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tallitestausta pitkästä aikaa

Maanantaina tuli käytyä vielä toinen ratsastustunti. Uusi talli ja ratsastustuntitarjous sai meidät Noran ja Kaisan kanssa testaamaan Equi-Oulun. Olemme olleet tallin opettajan tunnilla aiemmin muutama vuosi sitten Ylirannan ratsuleirillä, joten ihan vieraaseen opetukseen emme menneet. Hevoset sen sijaan olivat meille uusia. Minä sain ratsukseni 2007 syntyneen, noin 150-senttisen April Lawinan eli Lilli-tamman. Sain ennen tuntia kuulla Lillistä vielä sen verran, että se on kiltti ja herkkä ratsu. Tunnilla meitä oli yhteensä viisi.

Tunnin pääkuviona oli maneesin molemmissa päädyissä ollut kiemura, jolle lähdettiin lyhyen sivun kulmasta kääntäen hieman täyskaartomainen tie. Siltä jatkettiin kiemura toiseen suuntaan vähän puoliympyrämäisesti ja sen jälkeen pyöräytettiin vielä alun kaltainen täyskaartokuvio, mutta nyt toki käänteisesti. Kuvio ei taida ihan tällä selityksellä aueta, ja tunnillakin menimme sen jonossa kertaalleen opettajan johdolla läpi. Kuvion hahmottamisen apuna olivat puomit, joiden kohdille teimme myös siirtymisiä. Tulimme kuviota niin kokonaan käynnissä kuin ravissa tehden puomien kohdalle siirtymiset käyntiin. Keskikaaren kohdalle sai myös tarvittaessa ja tilan antaessa myöten pyöräyttää voltin. Lopuksi tulimme kiemuran myös siten, että aloitimme sen käynnissä, pyrimme nostamaan ensimmäisen puomin kohdalta laukan ja toisen puomin kohdalla palaamaan ravin kautta käyntiin.

Opettaja hoksautteli heti aluksi minua istumaan satulassa rennommin ja kantamaan kädet. Tuppasin vähän olemaan irti satulasta, kun en istunut koulusatulassa aivan rennosti. Lilli vaati aluksi nohittelua, jotta se alkoi liikkua paremmin. Kun siitä sai parempaa eteenpäinpyrkimystä esiin, tuli se tasaisemmalle tuntumallekin. Ravissa Lilli tuppasi välillä vähän jopa kiirehtimään, jos oma istuntani ei pysynyt vakaana. Kuviolla Lilli kääntyi aika mukavasti, kunhan olin tarkkana, ettei se liirannut kuviolta ulos tai pienentänyt sitä valumalla sisään. Sain olla aika tarkkana myös käsieni kanssa, etten jäänyt pitelemään hevosta tai unohtanut käsiä joustamattomiksi.

Siirtymiset eivät tänään olleet meidän juttumme. Ravista käyntiin pääsimme pääosin venyneen jarrutuksen jälkeen ja silloinkin jännittyen. Yritin istua satulassa tiiviisti, mutta jotenkin aina irtosin sieltä. Takaisin raviin pääsimme käynnissä kuitenkin kohtuullisesti. Suurin murheenkryyni tunnilla oli kuitenkin laukannosto käynnistä. Sen teimme vain kiemuran kaarteessa oikealle. En tiedä, mitä ihmettä tapahtui, mutta en saanut Lilliä laukkaamaan kuin tasan kerran. Melkoinen paluu alkeisratsastajaksi. Tunnin aikana olin vähän mennyt kipsiin, kun yritin korjata ratsastustani opettajan ohjeiden mukaan, mutta omasta mielestäni siinä heikosti onnistuen. Aloin jotenkin jännittää, jolloin ratsastuksestani lähti viimeinenkin tolkku. Yritin valmistella ja antaa laukannoston avut Lillille selvästi, mutta tamma ei ottanut ymmärtääkseen. Saimme pari hyvin puolittaista nostoyritelmää ja parhaimpana tuloksena yhden lyhyen laukkapätkän. Opettaja neuvoi valmistelemaan noston hyvin sekä säilyttämään ylävartalon paikoillaan, minä kun tuppasin valumaan etukumaraan. Eivätpä laukannostot olekaan olleet aikoihin näin kenkkuja! Jos aiemmin olin alkanut jännittää, tässä vaiheessa olin jo aika kipsissä. "Apua, minä en osaa" oli mantra, jolla lietsoin itseäni yhä pahemmin jumiin. No, en osannut en. Tällä kertaa.

Onneksi ravitehtävässä ja vielä loppuravissa sain Lilliä kulkemaan hetkittäin rennompana ja pyöreämpänä. Parhaimpina hetkinä Lilli oli mukavan tasainen ja ainakin tuntui olevan ihan tyytyväinen ratsastajan vaikuttamiseen. Laukkapulmat jäivät toki kaihertamaan melkoisesti, mutta eipä sitä henkisesti kipsissä ja jäätyneenä kovin hienoihin suorituksiin pääse. Opettajalta sain tunnin aikana ohjeistusta ja neuvoja aika paljon, osa oli hyvin tarkkoja ja sellaisia, joita en ollut itse havainnut. Välillä en aivan tajunnut, mitä haettiin tai en ollut asiasta aivan samaa mieltä. Yritin kuitenkin muuttaa ratsastustani neuvottuun suuntaan, sillä erilaisia tapoja on hyvä testata. Opettaja myös varmasti tuntee ratsunsa, jolloin neuvot ovat toimivia. Lillistä jäi mukava fiilis. Ystävällinen ja kiltti se ainakin oli ja vastasi hyvin, kun sain annettua avut sen ymmärtämällä tavalla. Viisi ratsukkoa mahtui maneesiin myös aivan asiallisesti. Vieraampien opettajien tunneilla on kuitenkin aina mielenkiintoista käydä, sillä heiltä yleensä saa aina joko hyvää kertausta peruspulmista tai sitten aivan uudenlaisia vinkkejä oman ratsastuksen parantamiseen.

Letkeä aloitus viikolle

Maanantai alkoi maastoreissulla. Me Paven kanssa pujahdimme kolmen ratsukon letkassa turvalliselle keskipaikalle. Kävimme pitkästä aikaa samoilemassa niitä metsäreittejä, jotka vanhan Tallinmäen aikana aloittivat maastoreissumme. Olipa mukava mennä niitä reittejä, hyvää vaihtelua tien tahkoamiseen.

Muutoin kävimme tutuilla kankailla. Laukkasimme sangen rauhallisesti alapolun ja samoilimme pääosin käynnissä takaisin tietä kohti. Onnistuimme löytämään aikoinaan maastolenkillä meille näytetyn vesilätäkön. Se tosin oli pienentynyt kovasti aiemmasta. Kotimatkalla otimme vielä lyhyen laukkapätkän. Köpöttelimme tallia kohti vesipolun kautta, jonka helle oli tosin kuivattanut sangen tehokkaasti. Loppumatkasta ravasimme vielä pätkän, kunnes kävelimme loppumatkan. Kiva reissu, vaikka hellettä piisasi. Hyttyset ja paarmat onneksi loistivat liki täysin poissaolollaan, joten aika rennosti saimme tämän reissun mennä.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Kurkotuksia kuuseen

Sunnuntaina teki mieli tallille, joten kävin ratsastamassa Paven itsenäisesti. Mielessäni pyörivät laukanvaihdot, joten päätin yrittää niitä tunnin aikana. Pave on viime aikoina väläyttänyt muutamia vaihtoja sileälläkin, joten toivon kovasti oppivani tekemään niitä sen kanssa ihan pyynnöstä.

Alkuverryttelyn menin kaikissa askellajeissa pitkin ohjin. Sain hyvin treenata istunnan käyttämistä muun muassa käännöksissä. Pave ohjautuikin aika mukavasti, mitä nyt laukassa lähti vähän kaatumaan sisälle kaarteissa. Sain kohtuullisesti korjattua tätäkin ilman täysin ohjaan turvautumista. Hurautin myös muutamat lävistäjät laukassa. Pave vaihtoi lennosta omasta halustaan vasemman laukan oikeaan, kun lävistäjä oli lopussa. Vaihtoa oikeasta laukasta vasempaan se ei tehnyt. Liekö sillä sen verran vahvempi oikea laukka, ettei se koe vaihtoa tarpeelliseksi? Testimielessä hurautinkin vastalaukassa kentän ympäri. Hyvinpä se Pave laukkasi menemään ilman pulmia.

Ravissa tahkosin hyvän tovin vähän vaihdellen kolmi- ja nelikaarista kiemurauraa. Yritin notkistella Pavea, joka tuntui olevan vähän hyytynyt. Sain hetkittäin sitä hereille, mutta aika hiippailuun kuitenkin jäimme. Kaaret sen sijaan alkoivat sujua ihan mukavasti, vaikka kaarteet oikealle jäivät hieman takkuisemmiksi. Tulin kolmikaarista kiemurauraa myös laukassa ja tein vaihdot suoristuskohdissa ravin kautta. Pave hoksasi tehtävän idean aika nopeasti, jolloin ravin kautta tehdyt vaihdot sujuivat pääosin aika helposti. Välillä Pave yritti jäädä vanhaan laukkaan, jolloin jarrutusmatka venyi, mutta parhaimpina hetkinä saimme korjattua laukan parin raviaskeleen kautta.

Lopuksi halusin kokeilla vielä niitä vaihtoja. Valitsin reiteiksi laukkalävistäjät ja täyskaarrot. Arvelin niiden kertovan Pavelle, että suunta oli vaihtumassa ja sitä myöten toivottavasti myös laukka. Menin sitten itse tekemään vaihdosta liian ison numeron ja säätämään liikaa, jolloin Pave ei yhtään tajunnut, mitä hain takaa. Se lähinnä korkeintaan vähän kiihdytti, kun yritin kertoa sille vaihtoaikeista. Menin sitten kurkottelemaan kuuseen tämän asian kanssa. Ihan kuin muka osaisin kertoa hevoselle, että nyt on aika vaihtaa. Tämä toki onnistuu vaihtokonkarin kanssa, mutta Paven kanssa emme ole yhdessä vielä tällä tasolla. No, saimmepahan taas sangen vaivattomia vastalaukkapätkiä. Kentällä oli pari kavalettikorkuista estettä, jotka lopulta otin vaihtotehtävässä avuksi. Niiden avulla saimme tehtyä vaihdot molempiin suuntiin, joten tulipahan tehtävä tehtyä, vaikkakin apurattaiden kanssa.

Loppukäppäilyt menimme peltolenkin kautta. Olipa mukava mennä itsenäisesti. Vaikka aurinko paahtoi, eivät paarmat olleet vielä kunnolla heränneet tähän päivään. Vähän ehkä olimme molemmat Paven kanssa silti läkähtyneitä, kun mitään kovin lennokasta liikettä ei meistä irronnut. Tai no, minä ehkä soudan ja huopaan ihan ilman hevostakin. Laukanvaihdot pysyvät kuitenkin mielessä ja pitää toivoa niitä tunnilla aiheiksi. Pave selvästi ne osaa tehdä, joten seuraavaksi minun on opittava pyytämään ne siten, että ratsukin tajuaa.

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Tasaisen varma Meri

Perjantaikin meni tuplahevostellessa. Toinen tunti oli Noran houkuttelemana pitkästä aikaa Aaltokankaan Ratsutalleilla. Meille oli luvassa kahden hengen estetunti. Ratsukseni olin toivonut tasaisen varmaa menijää ja sainkin 1999 syntyneen Merijan eli Merin. Noin 166-senttiseksi arvioitua tammaa kehutaan tallin sivuilla kaikille sopivaksi luottoratsuksi. Koulupuolella se taitaa helpon A:n asiat ja esteillä metrin.

Alkuverryttelyssä kävimme askellajit läpi sileällä. Meri oli käynnissä ja ravissa vähän nohiteltava, mutta laukassa eteni jo paremmin. Opettaja hoksautti varomaan, ettei Meri venähtäisi pitkäksi, vaan pysyisi lyhyempänä ja ottaisi takajalat alleen. Hyvä huomio, minulla kun on taipumusta antaa ratsujen venähtää tavarajuniksi. Hetkittäin sainkin Meriä vähän lyhyemmäksi ja takajalkoja hommiin, jolloin laukkakin tasoittui ja pyöri paremmin.

Ennen kahta hypättyä rataa tulimme tietysti yksittäisiä tehtäviä. Niitä olivat muun muassa kahdella ravipuomilla varustettu lävistäjäpysty, yksittäinen lävistäjäristikko sekä suora linja. Ravipuomeilla varustetulla pystyllä sain miettiä niin käsiä kuin jalkoja. Kädet piti saada myötäämään, jalkojen taas piti ratsastaa Meri esteelle ja hyppyyn napakasti. Tehtävällä muistin joko kädet tai jalat, en ihan yhtä aikaa molempia. Petrasin tässä hieman, mutta hypyt olisivat saaneet olla terävämpiä. Lävistäjäristikko meni ihan ok, vaikka laukka ei siinä ottanut vaihtuakseen, vaan sain korjata ravin kautta. Suoralla linjalla oli ponnistuspuomi apuna, ja väli piti mennä kolmella askeleella. Me esitimme ensin neljä askelta, kun tulimme tehtävälle vähän turhan rauhallisesti. Sitten puolestaan yliratsastin ja tuuppasin Merin tulemaan välin kolmella askeleella. Sain uusia tehtävän heti tämän jälkeen, jotta sain tultua tehtävälle alun perinkin hyvässä laukassa, jolloin minun tarvinnut enää ensimmäisellä esteellä tehdä niin isoa muutosta. Tulimme myös lävistäjillä olevia pystyä ja ristikkoa tiukemmalla kääntämisellä, mikä sujui ihan ok.

Yksittäisten tehtävien jälkeen tulimme kaksi lyhyttä rataa. Ensimmäinen rata oli neljän hypyn mittainen: suora linja vasemmassa laukassa, lävistäjäpysty ja siltä lävistäjäristikolle tiukemmin. Rata meni ihan ok, ja sain käännettyä ristikolle hieman tiukemmin. Toisella radalla tulimme lävistäjäristikon, lävistäjäpystyn, suoran linjan sekö vielä ristikon ja pystyn uudelleen. Ensimmäiselle esteelle eli ristikolle sain kannustaa Meriä vähän eteen, sillä en halunnut sen tikkaavan miniaskelta. Meri kuunteli hyvin ja nappasi esteellä toivotusti vasemman laukan. Lävistäjäpystylle tulimme ihan asiallisesti, vaikka Meri kolautti takasensa siihen. Laukkakin vaihtui toivotusti vasemmaksi. Suoran linjan pystylle ajauduimme hieman lähelle, mikä toi väliin yhden askeleen lisää. En tosin tajunnut tätä, vaan yritin usuttaa Merin laukkaamaan välin vielä kolmella. Eihän se enää siihen venynyt, ja hoputukseni takia ajauduimme linjan okserillekin lähelle. Meri hienosti selvitti senkin. Laukan sain korjata oikeaksi ravin kautta. Ristikko toisesta suunnasta meni ihan ok, mutta laukan sai taas korjata ravin kautta. Radan viimeiselle esteelle eli lävistäjäpystylle rohkaisin Meriä vielä äänellä, jotta se tohti lähteä hyppyyn reippaammin. Meri totteli tämänkin hienosti, ja näin pääsimme radan viimeisen esteen asiallisesti. Laukka piti tosin vielä kertaalleen korjata ravin kautta oikeaksi.



Olipas kiva tunti. Meri oli niin kiva kuin olin olettanutkin. Kiltti ja tottelevainen tamma, jonka kanssa on varmasti mukava treenata. Sain opettajalta hyviä asioita mietittäväksi niin esteiden kuin ihan sileän työskentelyn parissa. Enemmän vain niitä pohkeita, kuten aina hoenkin. Nyt kun saisin vielä vietyä sen käytäntöön.

Videosta kiitos Ankille!

Talviturkille kyytiä

Perjantaina saimme viimein järjestettyä uittoreissun Äimärautiolle. Pakkasimme kuorma-auton täyteen, ja minun ratsunani oli yksi tallin uimamaistereista eli Hilima. Keli tarjosi aurinkoa ja hellelukemia, joten kaikki palaset olivat kohdillaan.

Purimme hevoset raviradan varikkoalueella ja kipusimme kyytiin. Tallustelimme lyhyen pätkän tietä myöten, kunnes pääsimme hevosreitille ja siitä pian jo uittopaikalle. Hilima oli kaikin puolin täydellinen uittokaveri. Se meni juuri sinne, minne pyysin eikä sitä tarvinnut nohitella. Ravasimme ja laukkasimme matalamassa kohdassa, jossa riitti vettä melkein polviin saakka. Sain myös heitettyä viimein talviturkkini. Tasapainoni petti ravipätkässä, jolloin molskahdin sulavasti Hiliman kylkeä myöten veteen. Paras putoaminen ikinä: ei sattunut ollenkaan ja samalla pääsi virkistäytymään. Yritin käydä syvemmällä kipuamassa Hiliman kyytiin, vaan lopulta jouduin turvautumaan punttaukseen. Sitä ennen kävin syvemmällä uimassa Hiliman vieressä mutkan. Olipa hauska kokemus sekin! Onneksi mukana oli myös hevoseton henkilö, niin pääsin Hiliman kyytiin takaisin.

Kävin tämän jälkeen vielä muutamia uimareissuja Hiliman selässä ja nauroin sydämeni kyllyydestä. Hilimakin tuntui nauttivan paahtavan päivän virkistyksestä. Kylläpä ne elämän kivat asiat voivat olla todella pieniä, mutta niin antoisia. Laukkasimme vielä porukalla rantavedessä ja taas sai virnistellä ja nauraa niin, ettei tosikaan. Reissu sujui kaikin puolin todella mukavasti. Olihan sitä kyllä jo ehditty odottaa ja pelätäkin, että se jäisi välistä. Vaan ei onneksi jäänyt. Hilima oli hieno merihevonen, mikä ei yllättänyt kyllä yhtään. Onhan se näppärä suomenhevonen, jolta näyttäisi sujuvan kaikki asiat kuin vettä vain.

Kuvista kiitos Sirpalle ja Iitalle!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Gian kanssa köpöttelemässä

Torstaille piti saada vielä jotain ekstraa, tulihan tänään täyteen kymmenen vuotta siitä, kun saatoin viimein alkaa harrastaa ratsastusta säännöllisesti. Päivän toinen ratsastus meni mitä rennoimmalla mahdollisella tavalla: käyntimaastossa ilman satulaa mainiolla Gialla. Köpöttelylenkille lähti lisäksi kaksi muutakin.

Kävimme köpöttelemässä lyhimmän Kotakankaan lenkin. Gian selässä istui ihan kohtuullisen mukavasti ilman satulaa ja oli pitkästä aikaa itse asiassa hauska mennä ilman sitä. Gia meni niin tasaisen varmasti, että selässä kelpasi paistatella päivää ja vain nauttia menosta. Reissu sujuikin oikein mainiosti. Olipa vain mukava olla vain kaikessa rauhassa. Suosittelen.

Pyöreyttä hyppyihin

Torstaina treenit jatkuivat Pian estetunnilla, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä neljä. Kävin taas itsenäisesti Paven kanssa kaikki askellajit läpi aika rennoin mielin. Ensimmäisenä ohjattuna tehtävänä tulimme ensin vasemmassa kierroksessa ympyrällä kolmea puomia ravissa. Pave ravasi puomit ihan hyvin, mutta olisin saanut taivutella sitä vähän reippaammin. Muutaman ravikierroksen jälkeen nostimme laukan ja tulimme samat puomit vasemmassa laukassa. Pave ylitti puomit laukassakin ihan hyvin. Tulimme puomit myös oikeassa laukassa, ja ne sujuivat ihanan helposti. Pave oli mukavasti säädeltävissä niin lyhyempään kuin pidempään laukkaan, jolloin sain sen tuotua puomeillekin hyvin.

Ensimmäiset hypyt otimme kolmen pienen pystyn innarille vasemmassa laukassa. Innaripystyt menivät ihan hyvin, vaikka olisin saanut tuoda Paven lyhyemmässä laukassa tehtävälle, jotta se olisi päässyt jumppaamaan kunnolla. Opettaja hoksautti Paven tekevän laakoja hyppyjä, jos se pääsee venähtämään estettä kohti. Pave pitäisi saada tuotua esteelle hyvin, jotta se pääsee tekemään pyöreämpiä hyppyjä.

Innaripystyjen jälkeen tulimme pystyn, okserin ja ristikon kiemuran vasemmassa laukassa aloittaen. Väleihin tuli pistää viisi ja kuusi askelta. Ensimmäisellä kierroksella mokasin lähestymisen pystylle, kun yritin tuupata Paven hyppäämään liian kaukaa. Pave otti vielä sen yhden askeleen, minä taas sukelsin omia aikojani. Töpeksinnän takia en enää päässyt rytmiin, ja niin tulimme okserille aiotun viiden askeleen sijasta neljällä ja ristikolle toivotun kuuden sijasta viidellä askeleella. Vaan Pave nappaili hypyissä toivotut laukat eli jotain meni kuitenkin nappiin. Toisella kierroksessa maltoin paremmin, ja saimme tultua välit toivotuilla askelmäärillä. Pave vaihtoi pystyllä laukan toivotusti vasemmasta oikeaan, mutta ristikolla vaihto oikeasta vasempaan jäi onnistumatta, ja korjasin laukan ravin kautta.

Sitten tulimme lävistäjäpystyn ja aiemmin hypättyjen innaripystyjen kaarevan linjan. Väliin piti pistää kuusi askelta. Lähestymisessä pystylle jäin vähän arpomaan askelta ja odottamisen sijaan nohitin Paven hyppyyn kauempaa. Pave pääsi venähtämään, jolloin saimme juuri ja juuri survottua kuusi askelta ennen innaripystyjä. Ne menivätkin aavistuksen epätasaisesti, kun Pave joutui keräämään itsensä yhtäkkiä lyhyemmäksi. Taas hyvä opetus minulle siitä, ettei tehtäville kuulu vain rynnätä sisään. Onneksi Pave oli vikkelä nostelemaan kavioitaan.

Sitten tulimmekin radan: aiemmilta tehtäviltä tutut pystyn, okserin ja ristikon kiemuran samoin kuin lävistäjäpystyn ja innaripystyjen kaarevan linjan sekä uutena kaarevan linjan toiselta lävistäjäpystyltä jo aiemmin hypätylle lävistäjäpystylle. Kiemuran pystylle tuli hyvä hyppy ja tie, jolloin laukka vaihtui. Siitä pääsimme viidellä askeleella okserille ja siitä kuudella askeleella ristikolle. Laukka ei vaihtunut siinä, joten korjasin ravin kautta. Tie ensimmäiselle lävistäjäpystylle oli vähän kehno, kun hätäilin laukan korjaamisen jälkeen. Hyppy oli kuitenkin ihan ok, ja pääsimme innaripystyille kuudella askeleella. Ne sujuivat ihan hyvin, ja Pave korjasi viimeisellä innaripystyllä laukan oikeaksi. Toiselle lävistäjäpystylle tultaessa rytmi hieman katosi, mutta pysty ylittyi puhtaasti. Kaareva linja toiselle lävistäjäpystylle meni väärässä laukassa kahdeksalla askeleella, mutta sille tuli hyvä hyppy. Saimme uusia heti perään vielä nämä kaksi pystyä. Nyt ensimmäinen pysty meni paremmin, ja Pave nappasi siinä toivotusti vasemman laukan. Jätimme linjalta yhden askeleen pois, ja tulimme nyt toiselle pystylle seitsemällä askeleella. Hyppy lähti hieman kaukaa, mutta Pave selvitti sen puhtaasti ja nappasi vielä oikean laukan hypyssä.



Siinä olivat tämän tunnin hyppelyt. Hommassa oli tänäänkin mukavasti otetta. Nyt vain saisin kiinnittää huomiota lähestymisiin. Minun pitäisi saada tuotua Pave esteelle tasaisemmin, jotta se pääsee hyppäämään teknisesti paremmin eli pyöreämmin. Saatan saada laukkaa vähän parempaa kuosiin hyvissä ajoin ennen estettä, mutta lähestymisessä laukka pääsee edelleen vähän leviämään käsiin. Taidan alkaa könöttää estettä ennakoiden siinä vaiheessa, mikä tietysti antaa hevosellekin mahdollisuuden tehdä samoin. Vaan ainahan tässä lajissa riittää opittavaa. Tänään olin kuitenkin taas hurjan tyytyväinen siihen, että menimme kaikista esteistä yli ilman suurempia kommelluksia.

Videoista kiitos Kaisalle!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Vaivattomampia vastalaukkoja

Tämän viikon ratsastukset alkoivat keskiviikkona Artsin koulutunnilla. Ratsunani oli Pave ja jaoin tunnin kolmen muun ratsukon kanssa. Tällä kertaa treenasimme pohkeenväistöjä, puoliympyröitä, ympyröitä sekä vastalaukkaa. Ennen tehtäviä kävin kevyesti kaikki askellajit itsenäisesti läpi. Tehtävät teimme kentälle rajatulla pitkällä kouluradalla.

Ensimmäisenä tehtävänä teimme pitkän sivun alusta ravissa pohkeenväistöä keskihalkaisijalle saakka. Sille päästyämme pyöräytimme puoliympyrän, jatkoimme pienen pätkän pitkää sivua toiseen suuntaan, kunnes pyöräytimme vielä 20 metrin ympyrän. Pohkeenväistöt olivat tehtävän hankalin osa. Etenkin väistöissä oikealle Pave keskittyi jäkittämään. Pääsimme tehtävän alkuun asiallisesti, mutta jokin väistöpyynnöissäni sai Paven muuttumaan jännittyneeksi hirveksi. Saimme parhaimmillaan vain sinnepäin menneitä väistöaskelia oikealle. En saanut muutettua apujani siten, että Pave olisi ymmärtänyt minua ja voinut ottaa väistöaskelia ilman jännittymistä. Väistöt vasemmalle lähtivät onneksi vähän paremmin, vaikka Pave olisi edelleen saanut ottaa väistöaskeleet vähän selvemmin. Puoliympyrät samoin kuin ympyrät sujuivat molempiin suuntiin aika mukavasti.

Laukan nostimme puolestaan ravista lyhyen sivun keskeltä ja ratsastimme lyhyen lävistäjän. Sen loputtua jatkoimme pienen matkan pitkää sivua suoraan, kunnes ratsastimme vastalaukkaa puoliympyrän tiellä. Siitä päädyimme toiselle pitkälle sivulle, jota jatkoimme vielä pätkän suoraan ennen kuin siirryimme laukasta raviin. Laukat nousivat kohtuullisesti ravista, vaikka olisin saanut pitää Paven nostossa vähän lyhyempänä. Lyhyet lävistäjät sen sijaan menivät mukavasti, kun muistin opettajan ohjeen mukaan pitää Paven sielläkin lyhyemmässä laukassa. Pitkien sivujen lyhyet pätkät suoraan eivät myöskään tuottaneet ongelmia, vaikka vähän lepsuilin niissä ja pidin niitä hengähdystaukoina. Puoliympyrän tiellä tehty vastalaukka sujui myös molempiin suuntiin aika asiallisesti eikä Pave ehdotellutkaan pudottamista raville. Pavea sai toki tukea pohkeella, mutta mitään isompaa säätöä ei onneksi tarvinnut tehdä. Tehtävä meni itse asiassa parhaiten silloin, kun pidin pohkeet tuntumalla ja luotin Paven pysyvän pyydetyssä laukassa, kunhan vain istun rauhassa. Kuten aiemmin olen todennutkin, ei se vastalaukka sinällään ole Pavelle ongelma, vaikka se ei välttämättä meillä vielä nousekaan aina suoriltaan. Mutta hyvin Pave sen säilyttää.

Loppuravissa annoin Paven venyttää ohjan perässä enkä vaatinut enää enempiä. Pave teki tänään hienosti töitä, paahteesta ja paarmoista huolimatta. Pohkeenväistöt toki jäivät kaivelemaan, ja niiden parissa saammekin tehdä kyllä töitä. Minun pitäisikin keksiä, miten annan väistöavut selkeästi enkä kuormita Pavea epämääräisillä pyynnöillä. Mutta kyllä ne väistötkin sieltä löytyvät, kunhan vain harjoitellaan ahkerasti. Mikäpäs tällaisen mainion hevosen kanssa on hyvässä opetuksessa treenata.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Yksi apu kerrallaan

Perjantain Artsin koulutunnin menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja treenasimme takaosan väistätyksiä sekä askeleen pidennyksiä ja lyhennyksiä. Sateisen kelin takia menimme tunnin maneesissa.

Pitkillä sivuilla väistätimme hevosten takaosan uralta sisemmäs ulkopohkeella ja sisäpohkeella puolestaan palautimme sen takaisin uralle. Väistöaskeleita ei tarvinnut pyytää montaa, vaan ideana oli saada hevonen kuuntelemaan molemmat pohkeet. Teimme tehtävää käynnissä ja ravissa sekä siten, että pyrimme siirtymään käynnistä raviin ja takaisin väistöaskelten aikana.

Meille Paven kanssa väistöt etenkin uralla tehtynä takkuavat toistaiseksi. En ole vielä löytänyt tapaa pyytää väistöä siten, että Pave ymmärtää ja tekee sen helposti ja rennosti. Tälläkin tehtävällä valtaosa pitkästä sivusta meni jäkittäen ja epätoivoisesti väistöaskelia hakien. Yritin saada etuosan hallintaan, jotta voisin vaikuttaa takaosaan, mutta taisin jäädä pyytämään molempia asioita päällekäin. Niinpä Pave jännittyi, jäkitti ja pyrki karkaamaan tehtävältä. Vaikka teimme toistoja valtavasti, eivät väistöaskeleet alkaneet lähteä oikeastaan kovin paljon paremmin. Muutamia kertoja käynnissä saimme vähän helpompia askelia, mutta ravissa ja etenkin siirtymisten kanssa tehtävä meni aika vaikeaksi. Sinnikkäästi sentään kuitenkin yritin. Siinäpä olikin Pavella tulkattavaa.

Väistöosuuden jälkeen pitkän sivun loppupuolella nostimme laukan ja jäimme työstämään sitä toviksi pääty-ympyrälle. Ensin haimme tavallisen laukan, jota sitten lyhensimme ja pidensimme vuorotellen. Molemmissa ideana oli saada hevonen säilyttämään toivottu eteneminen eikä tukea sitä jokaisella askeleella. Tässä olikin minulle puuhaa, sillä tykkään varmistella melkein jokaisen askeleen. Pidennyksessä jäin ensin varmuuden vuoksi pyytämään aina parin askeleen välein etenemistä, vaikka oikeasti hevonen piti pyytää kerran eteen ja sitten testata irrottamalla pohkeet, säilyikö laukka vai ei. Lyhennyksessä puolestaan pyrittiin kasaamaan laukka ulko-ohjan pidätteillä ja istunnalla, ei sekä ohjissa roikkumalla että pohkeella varmistelemalla. Kun hevonen lyhensi, testattiin lyhennyksen onnistuminen myötäämällä ohjista reilusti.

Laukkatehtävä oli antoisa, sillä siinä huomasin oman vaikuttamiseni pulmia. Alussa varmistelin ja paikkasin todella paljon, jolloin Pave sai taas melkoisella tahdilla apuja tulkattavaksi. Toistojen myötä aloin ymmärtää, että vähemmän oli enemmän. Pavesta sai parempia reaktioita irti, kun asian pyysi kerran selvästi eikä jäänyt nyhertämään ylimääräistä. Tällä kertaa laukan pidentäminen onnistui helpommin. Pave alkoi vastata pyyntöön edetä hyvin ja myös säilytti laukan kohtuullisesti. Lyhentäminen oli minulle hankalampaa, joten en päässyt niin minimaalisiin pyyntöihin kuin olisin halunnut. Hetkittäin kuitenkin sain kasattua itseäni ja lakattua varmistelemasta, jolloin Pave pääsi tekemään osuutensa ja pitämään laukan lyhyempänä. Askeleeen sääteleminen molempiin suuntiin piti Paven myös hyvin hereillä. Jos jäin jurnuttamaan liian kauan pidennykseen tai lyhennykseen, lopahti Paven mielenkiinto ja se piti herättää torkuilta takaisin hommiin.

Tunnin treenit olivat kyllä ihanan haastavia. Väistöt eivät nyt oikein lähteneet, mutta laukkatyöskentelyssä tuli monia hyviä ahaa-hetkiä sekä pieniä onnistumisia. Yksi apu siis kerrallaan ja hevoselle vastuu oman osuuden hoitamisesta. Nuo kun muistaisi aina sekä saisi myös toteutettua.

torstai 14. heinäkuuta 2016

Hankalia laukannostoja

Torstaina vuorossa oli koulutunti, jonka menin Pavella. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja treenasimme myötä- ja vasta-asetuksia sekä toivomuksesta vastalaukkoja. Niitä ei olekaan taas toviin tullut harjoiteltua, joten oli aikakin.

Työskentelimme ensin ympyrällä myötä- ja vasta-asetusten parissa käynnissä ja ravissa. Pääty-ympyrän avonaisella puolella hevoset haettiin vasta-asetukseen, jota ei tarvinnut liioitella. Tärkeää oli, että vasta-asetuksesta huolimatta hevonen pysyi muuten ympyrällä. Vasta-asetukset löytyivät ihan hyvin, kun lakkasin liioittelemasta ja pyysin ne Pavelta pienemmin. Vasta-asetuksen löytyessä paluu myötäasetukseen sujui hyvin, ja Pave rentoutui ja pyöristyi mukavasti.

Vastalaukat nostimme pääty-ympyrän kaarelta. Apuna sai käyttää takaosan viemistä vähän ulommas, jotta hevosen saisi tuotua asentoon, josta vastalaukka nousisi varmimmin. Kun vastalaukan sai nousemaan, jatkoimme pienen pätkän ympyrän kaarta, kunnes pääsimme lävistäjälle ja siitä myötälaukkaan. Itse vastalaukka ei ole tuntunut olevan Pavelle kummemmin ongelma, vaikka se ei olekaan siinä täydellisessä tasapainossa. Laukannostot meillä sen sijaan toisinaan tökkivät, niin kuin tässäkin tehtävässä.

Pave pääsi monessa nostossa karkaamaan tuntumalta, jolloin se ehdotteli kipitysravia tai pääsi pullahtamaan apuasennosta suoraksi, jolloin se tarjosi myötälaukkaa. Erityisesti oikean laukan nostamiset vasemmassa kierroksessa eivät ottaneet onnistuakseen. Vasen laukka oikeassa kierroksessa nousi paremmin, mutta hankaluuksia oli siinäkin. Taisin välillä kuormittaa Pavea liikaa syytämällä erilaisia pyyntöjä, jolloin se ei enää tajunnut, mitä oikeastaan hain. Olisi pitänyt osata valmistella ja pyytää aina yksi asia kerrallaan, jolloin apuja ei olisi ollut kymmentä yhtä aikaa päällä.

Lopuksi nostimme vielä pitkän sivun alkupuolelta myötälaukan, ratsastimme täyskaarron sekä siitä puoliympyrän toiselle pitkillä sivulle. Pave pääsi kerran pudottamaan tehtävällä raville, mutta muuten se hanskasi vastalaukassa tehdyn puolikkaan ympyrän mainiosti. Se vastalaukka ei tosiaan sinällään ole sille juttu, vaikka toki sitä sai siinä tukea, jotta laukka säilyi. Niinpä saammekin luvan treenata niitä nostoja, samalla tietysti myös hakea vastalaukassa sitä parempaa tasapainoa.

Tällä tunnilla erityisesti oikean laukan nostopulmat jäivät kaivelemaan ihan huolella, joten vastalaukkatreenin pariin pitää päästä kyllä pian uudelleen. Sen treenaaminen on kyllä hyödyllistä. Niin hevosen tasapainon kehittämisessä kuin erityisesti myös omien apujen selkeyttämisessä. Pitääpä muistaa toivoa sitä treeniaiheeksi jatkossakin.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Vielä saisi terävöityä

Keskiviikkona oli vuorossa Pian estetunti, jonka menin Pavella. Tunnin jaoin kahden muun ratsukon kanssa. Alkuverryttelyn menimme itsenäisesti. Kävin kaikki askellajit läpi, mutta vähän hätäisesti. Lisäksi paarmat pitivät meitä liikkuvana buffetpöytänä. Keskittymiseni herpaantui toistuvasti siihen, että läimin verenimijöitä itsestäni ja erityisesti Pavesta pois. Onneksi ne ravissa ja laukassa jäivät pääosin matkasta.

Ennen rataa tulimme puomien ja pystyjen jumppasarjaa, puomin ja okserin suoraa linjaa sekä okserin ja kahden pystyn tehtävää. Jumppasarja meni hyvin, kun saimme askeleen osumaan ensimmäiselle puomille. Olisin saanut myödätä käsillä vähän enemmän, sillä nyt ne jäivät aika paikoilleen. Mukautuminen oli muuten ihan ok, vaikka tein ylävartalolla vähän liikaa välillä. Pave suoriutui tehtävästä omalta osaltaan hyvin. Puomin ja okserin väliin pistettiin kolme askelta. Meillä tosin askel oli välillä hukassa puomille ja kertaalleen menimme välin kahdella askeleella. Saimme parsittua tätä, mutta hyppyihin olisi tarvittu vielä terävyyttä. Nyt ne jäivät hieman ponnettomiksi. Okserin ja kahden pystyn tehtävän väleihin meni viisi ja neljä askelta. Sain vähän toppuutella Pavea neljän askeleen välissä, jotta se mahtui eikä joutunut ahtamaan viimeistä askelta. Muutoin sen hypyt menivät ihan hyvin.

Lopuksi hyppäsimme vielä radan noin 80–90 sentin korkeudella. Ensimmäisenä tulimme puomille ja okserille. Puomille pääsimme hieman venyttäen. Pave olisi pitänyt tuoda sille lyhyemmässä, mutta napakassa laukassa. Okserille tulimme kuitenkin hyvin kolmella askeleella, ja este ylittyi ongelmitta. Toiselle okserille tuli jarruttava, mutta puhdas hyppy. Pääsimme siitä kuitenkin sujuvasti kaarevalla linjalla pystylle viidellä askeleella. Suora linja toiselle pystylle meni neljällä askeleella pienillä pidätyksillä. Lävistäjällä olleelle pystylle Pave lähti positiivisen askeleen kautta rohkeasti. Samalla se pääsi venymään, jolloin kaarevan linjan päässä olleelle radan viimeiselle pystylle ajauduimme hieman liian lähelle. Pave oli kuitenkin terävänä ja hyppäsi pystyn puhtaasti.

Radan jälkeen tulimme vielä lävistäjäpystyn sekä kahden pystyn ja okserin tehtävän toisesta suunnasta. Ratsastin tien lävistäjäpystylle hieman oikoen, jolloin jouduin pyytämään Paven lähtemään hyppyyn kaukaa. Saimmekin uusia esteen heti perään. Nyt ratsastin tien tarkemmin, jolloin pysty ylittyi hyvin. Kahden pystyn ja okserin tehtävä meni puolestaan toisestakin suunnasta hyvin. Ensimmäisessä neljän askeleen välissä sai vähän pidättää, mutta viiden askeleen väli menikin jo itsestään.



Päivän hypyt olivat sitten siinä. Tänään hyppelyssä oli hyvää otetta, sillä Pave meni kaikki esteet kerralla ja mukisematta. Saisin vain vieläkin opetella ratsastamaan sen teräväksi, mutta lyhyeksi. Nyt joko liikumme, mutta pitkänä tai olemme lyhyempiä, mutta ponnettomampia. Videot paljastivat myös myötäämiseni pulmat. Käteni ovat näemmä alkaneet jumahdella paikoilleen, joten täytyy kiinnittää niihinkin jatkossa huomiota.

Videoista kiitos Noralle!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Mutkaton maasto

Tiistain toinen ratsastus meni neljän hengen maastoreissulla. Me Paven kanssa olimme letkassa toisena. Kävimme tutun lenkin tietä myöten kuntopolulle, lenkin tien toisella puolella ja siitä sitten tietä myöten tallille.

Maasto sujui mukavasti, ja otimme sen aika rauhallisesti seuraavan päivän estevalmennuksen huomioiden. Ainoa jännempi hetki oli taas se minun mielestäni helpompi junaraiteen ylitys, mutta ratsumme keksivät vähän pällistellä sitä. Saimme kuitenkin ne vintattua siitä yli, ja matka jatkui sen jälkeen pulmitta. Laukkapätkät olivat sopivan rauhallisia eikä hevosillakaan ollut minnekään kiire.

Tällä kertaa saimme myös kohtuullisesti olla rauhassa verenimijöiltä, mikä oli tietysti iso plussa. Reissu sujui muutenkin hyvin ja letkeästi.

Myöhäinen myötääjä

Tiistaina oli tuplahevostelupäivä. Ensimmäisellä tunnilla oli luvassa koulua Akun kanssa. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja treenasimme takaosan väistätyksiä sekä siirtymisiä ravin ja laukan välillä.

Aloitimme ympyrällä tekemällä takaosan väistätyksiä ulommas niin käynnissä kuin ravissa. Näitä onkin tehty viime aikoina ajatuksella. Aku hiihteli ensin vähän karkuun, kun nohittelin sitä liikkumaan huolehtimatta etuosasta. Toiveeksi tuli saada Aku pyöreämmäksi, mikä ei minulta onnistu. Pyysin tähän lisäohjeistusta ja vinkiksi tuli, että Akulle pitää myödätä heti pyynnön jälkeen. Ei jäädä odottamaan, että se tekee asian ja vasta sitten kiittää. Tämä osoittautuikin minulle hyvin hankalaksi asiaksi toteuttaa. Olen juurtunut siihen, että annan periksi vasta, kun hevonen antaa. Akun kanssa pääsisikin oikeasti opettelemaan siitä pois. Takaosan väistätykset teknisesti menivät kuitenkin ihan hyvin, mutta sitä pyöreyttä ei juurikaan löytynyt. Myöhäinen myötääjä täällä hei.

Laukkatyöskentelyssä tulimme keskihalkaisijalle laukassa, siirryimme raviin ja nostimme toisen laukan. Aku oli haka laukannostoissa, jotka se teki kevyesti ja helposti. Laukka ei ehkä aluksi pyörinyt ihan riittävästi, mutta muutoin Aku hanskasi homman kepoisasti. Siirtymiset alaspäin laukasta raviin eivät olleet niin nättejä, mutta siirtymiset ylöspäin olivat kyllä ihanan helppoja. Aku myös teki nostot suorana pysyen eikä keskihalkaisijalla muutenkaan kiemurrellut omiaan. Olipa vaivatonta ja pienen fiilistelyn arvoista.

Loppuravissa ei enää tehty kummempia, vaikka mieleni olisi tehnyt säätää vielä vähän. Lähinnä sitä omaa myötäämistäni. Tunnilla opin jälleen kerran sen, kuinka hidas osaankaan olla. Myötäämisen kanssa olisi siis tekemistä, jotta en jää roikkumaan ohjiin ja odottamaan jääräpäisesti hevosen myötäämistä. Yhteistyöstä tulisi varmasti parempaa, kun olisin reilumpi hevosta kohtaan enkä aina päsmäröisi ja komentaisi yhtään kiittelemättä.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Tavallisen tasaista

Maanantain koulutunnille sain Silviiran. Ratsukoita tunnilla oli yhteensä kuusi, ja pääsimme treenaamaan takaosan väistätyksiä sekä kulmien tarkempia ratsastuksia.

Aloitimme väistättämällä takaosaa ympyrällä ulommas niin käynnissä kuin ravissa. Silviiran kanssa tämä onnistui ihan kohtuullisesti, kunhan nappasin etuosan ensin hallintaan enkä roikkunut sisäohjassa, vaan tein tarvittavia pidätteitä ulko-ohjalla. Kun väistöaskeleet lähtivät oikein, tuntui Silviira vähän lyhenevän ja ryhdistäytyvän. Tällaisten väistöaskelten jälkeen tulikin aika hyviä käynti- ja ravipätkiä.

Seuraavaksi ratsastimme koko kenttää kahtena neliönä ratsastaen kulmat tarkasti ja terävästi. Toisen neliön menimme ravissa, toisen laukassa. Aluksi haahuilin kulmat epämääräisesti kääntämättä, jolloin ne eivät olleet kovin tarkkoja saati teräviä. Sitten muistin taas ulkoavuilla kääntämisen ilon, jolloin kulmat paranivat kummasti. Erityisesti laukassa saimme tehtyä Silviiran kanssa aika asiallisia kulmia, jotka olivat täsmällisiä ja nopeita. Kulman jälkeen Silviira saattoi vähän horjahtaa reitiltä, mutta tajusin lopulta jatkaa tarkempaa ratsastusta myös ennen ja jälkeen kulmien. Laukka kuitenkin pyöri hyvin molempiin suuntiin, ja Silviira säilytti siinä tasaisen etenemisen.

Loppuravissa tulimme vielä nelikaarista kiemurauraa. Silviiran kanssa se sujui aika mukavasti, ja molemmat kaaret menivät tasaisesti. Ravi rullasi ihan hyvin, ja kiemura meni aika helposti. Tunti Silviiran kanssa oli yleisesti ihan kiva, mutta jotenkin samalla tavallisen tasaista. Silviira on rehti ja kiva ratsu, mutta jotenkin en ole päässyt siitä vielä perille. Jospa me vielä ehtisimme tutustua toisiimme.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Sujuvampia esteratoja

© Ronja Vekki
Sunnuntaina vuorossa oli Tallinmäen 1-tason estekisat. Me Paven kanssa menimme luokat 80 ja 90 senttiä, joissa molemmissa oli sekä sama rata että arvosteluna 367.1. Verryttely tehtiin tällä kertaa maneesissa, ja rata päästiin onneksi hyppäämään kentällä.

80 sentin luokan verryttely meni hyvin. Hypyt pystylle ja okserille sujuivat ongelmitta, ja Pave liikkui hyvin. Se tuntui hieman innostuvan muista hevosista ja eteni isompia nohittelematta. Sitä sai jopa vähän pidättää välillä, mikä oli vain hyvä juttu. 90 sentin verryttelyssä iski jokin ponnistuspaikkasokeus, kun esteet nousivat kisakorkeudelle. Matalammalla korkeudella otetut hypyt olivat menneet ihan hyvin. Jätin verryttelyn viimeiset hypyt turhan viime tinkaan, mikä ei ollut hyvä juttu. Meillä tuli niin okserille kuin pystylle sangen töksähtävät hypyt, mutta en ehtinyt enää paikata niitä, kun aikamme oli siirtyä kentälle vuorossa olevan ratsukon ajaksi.

© Nora
80 sentin radalla lähdimme matkaan vasemmassa laukassa. Ykkönen ylittyi ihan ok, mutta laukka ei vaihtunut. Korjasin sen ravin kautta. Laukka ei lähtenyt pyörimään korjauksen jälkeen kovin hyvin, jolloin kakkosesteelle tuli töksähtävä askel ennen hyppyä. Sen jälkeen pyysin Pavea vähän eteen, jolloin kaarevan tien päässä ollut kolmonen ylittyi ihan hyvin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja oli näyttänyt olevan usealle hevosille ahdas, joten toppuuttelin Pavea vähän äänellä. Se selvitti sarjan hyvin. Oikaisin vähän liikaa viitoselle, mutta ponnistuspaikka sattui silti ihan hyvin, ja este ylittyi puhtaasti. Suoran linjan päässä olleelle kuutoselle pääsimme viidellä askeleella. Edessä oli vielä perusvaiheen viimeinen este eli seiska. Pave oli väärässä laukassa kuutosen jälkeen, ja yritin korjata tätä, mutta Pave halusi sinnikkäästi pysyä valitsemassaan laukassa. Lopulta se taisi saada järjesteltyä itsensä vasempaan laukkaan. Seiska kuitenkin ylittyi puhtaasti, ja Pave nappasi toivotusti oikean laukan.

© Emmi Erkkilä
Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille kaarsin maltillisella tiellä. Hyppy kasille oli ihan ok, mutta pyysin Pavea kuitenkin sen jälkeen enemmän eteen. Ysi ylittyi sujuvasti, ja tohdin kääntää vähän lyhyemmin kymppinä olleelle sarjalle. Ponnistuspaikka ei kuitenkaan osunut kohdilleen, vaan Pave joutui lähtemään hyppyyn laakana vähän kauempaa. Niinpä sarjan a-osalta lähti puomi mukaan. B-osalle tuli myös kolautus, mutta sen puomi pysyi ylhäällä. Kaarsin vähän tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen puhtaasti. Näin pääsimme maaliin neljällä virhepisteellä. Olin kuitenkin rataan tyytyväinen, sillä siinä ei ollut isompia vaikeuksia enkä panikoinut pieniä pulmia. Oli myös kiva päästä toiseen vaiheeseen, kun matkamme on viime aikoina katkennut jo perusvaiheeseen. Sijoituksemme oli 13/26.



90 sentin radalle lähdimme samoin vasemmassa laukassa, olihan se sama kuin 80 sentin rata. Kuten olin arvellut, näkyi verryttelyn kehnot hypyt radalla. Ykköselle tulimme jarruttavan askeleen kautta, mutta Pave keräsi kavionsa esteestä puhtaasti yli ja nappasipa vielä oikean laukan. Kakkonen meni hieman paremmin, mutta Pave oli edelleen vähän turhan pitkä. Kolmonen meni nyt jo vähän sujuvammin. Nelosena ollut kahden askeleen sarja meni myös ihan hyvin. Viitoselle ratsastin taas oikaisten, mikä vei ponnistuspaikan turhan lähelle estettä. Pave selvitti esteen kuitenkin puhtaasti. Kuutoselle pääsimme viidellä askeleella, ja se ylittyi ihan hyvin. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, jota en tuntemattomasta syystä alkanut korjata. Perusradan viimeiselle esteelle eli seiskalle tulimme kuitenkin ihan hyvin, vaikka Pave kolauttikin puomia. Laukka korjaantui hypyssä oikeaksi, ja pääsimme jatkamaan toiseen vaiheeseen.

Toisen vaiheen ensimmäiselle esteelle eli kasille tuli hieman jarruttava, mutta puhdas hyppy. Ysi taas meni sujuvasti, kun tajusin pyytää Pavea kasin jälkeen eteen. Kymppinä olleelle sarjalle ratsastin nyt tarkemmin aiemmasta pudotuksesta oppineena, ja se menikin nyt puhtaasti. Siitä kaarsin hieman tiukemmin toisen vaiheen viimeiselle esteelle eli yhdelletoista, ja Pave hyppäsi sen reippaasti. Näin pääsimme 90 sentin radalta virhepisteettä maaliin, jes! Sijoituksemme oli 9/18.



© Emmi Erkkilä
Tämän päivän kisaratoihin olin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Pave kuunteli pyyntöni hyvin enkä itse panikoinut, vaikka tuli muutamia kehnompia hyppyjä. Pysyin tuntumalla ja luotin siihen, että Pave kyllä tekee osuutensa, kun en tee siitä sille liian vaikeaa. Esteet olivat kivoja hypätä enkä miettinyt korkeutta radoilla ollenkaan. Jospa se hyppääminen alkaisi taas kulkea myös kisoissa.

Videoista kiitos Iitalle ja Kaisalle, kuvista kiitos Ronjalle ja Emmille ja ratapiirroskuvasta kiitos Noralle!

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Kouluradalla voi sittenkin olla kivaa

Pehmeä lasku ratsastusleiriltä takaisin arkeen (vaikka olikin lauantai) tapahtui Tallinmäen koulumerkkisuoritusten parissa. Vaikka kisat eivät viralliset olleetkaan, jaettiin niissä myös sijoitukset. Me Paven kanssa menimme C- ja B-merkin ohjelmat. Verryttelyn teimme kentällä, kun taas koulurata mentiin maneesissa.

Molempien luokkien verryttelyssä kävin askellajit läpi sekä yritin pehmitellä Pavea ympyröillä. Leirin jälkeen Pave tuntui hullusti vieraalta enkä meinannut löytää sen säätönappeja mistään. Pave jolkotteli hirvenä minun tuskaillessa selässä. Sentään kaikki askellajit löytyivät, vaikka asettumiset ja taipumiset olivat mitä sattuu. Erityisesti C-merkin verryttelyssä olin paikoin aivan pihalla, fyysisesti ja henkisesti. B-merkin verryttelyssä olin ilmeisesti saanut purettua pahimpia jännityksiä, ja Pave alkoikin toimia paremmin. Siinä testasin väistöjä, jotka puolestaan eivät ottaneet lähteäkseen millään. Pave nihkeili ja jäkitti, minä panikoin. Lopulta sain puristettua molemmista sen verran irti, että sain etäisesti väistöaskelia muistuttavia suorituksia esiin. Yritin olla lietsomatta itseäni asiasta paniikkiin, olivathan väistöt vain osa ohjelmaa. Päätin tsempata muissa kohdissa, jotta väistöt eivät saisi liian suurta roolia.

C-merkin ohjelman alkutervehdyksen pysähdys tuli käynnin kautta, kun Pave vastusteli. Pysähdyksestä pääsimme raviin kohtuullisesti. Lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen meni ilman rikkoja, mutta jännittyneesti ja vaatimattomasti. Toiselle lävistäjälle tehty neljän askeleen käyntisiirtymä venähti, kun yritin olla hoppuilematta. Oikea laukka nousi vähän myöhässä ja raviaskelten kautta, mutta kaksi kierrosta pääty-ympyrällä laukassa menivät sujuvasti. Siirtyminen laukasta raviin oli töksähtävä, ja ensimmäisen täyskaarron ratsastin liian pienenä. Tajusin tämän kaartaessani, mutta en voinut enää paikata asiaa. Käynnissä Pave ennakoi tulevaa laukkaa ja yritti rikkoa raville. Laukannosto oli kuitenkin asiallinen ja oikeassa kohdassa. Myös toiset kaksi kierrosta pääty-ympyrällä laukassa sujuivat ihan hyvin. Toisen täyskaarron ratsastin paljon täsmällisemmin aiemmasta virheestä oppineena. I:ssä tehty pysähtyminen ei ollut yhtään Paven mieleen, vaan se jyräsi siitä läpi. Siirtyminen tuli rutkasti myöhässä. Liikkeelle lähteminen ei onnistunut yhtään sen paremmin, vaan Pave peruutti ennen kuin suostui jatkamaan ravissa. Lopputervehdykseen tulimme samoin eli en saanut valmisteltua pysähdystä kunnolla, vaan se tuli käyntiaskelten kautta. Näin saimme kuitenkin ratsastettua ensimmäisen ohjelmamme.



Suorituksellamme saimme 112 pistettä eli 62,222 prosenttia. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Ajoittain jännittynyt hevonen, mutta melko tasainen suoritus. Hevonen voisi olla tasaisempi edestä." Sijoituksemme oli 9/20. Rata ja vielä enemmän sitä ollut verryttely jäivät kaivelemaan. Minulla olikin pari tuntia aikaa pohtia asioita ennen kuin varustin taas Paven ja pääsimme verryttelyn jälkeen B-merkin ohjelman kimppuun. Onnistuin kaivamaan jostain päättäväisen, mutta rennomman asenteen, mikä oli todellakin hyödyksi.

B-merkin ohjelman pysähdykseen tulimme suorana, mutta taas käynnin kautta pysähtyen ja liikkeelle lähtien. Ensimmäinen kymmenen metrin voltti tuli pyöräytettyä hieman liian isona. Keskihalkaisijalla en aivan saanut asetusta vasemmalle läpi, mutta voltti vasemmalle oli muuten ihan hyvä. Lävistäjälle tehty temponlisäys oli vaatimaton, mutta tasainen, vaikka Pave kompastuikin pienesti. Pohkeenväistö vasemmalle oli nihkeä ja jännittynyt, kuten olin arvellut. Ravissa tehty kaarto radan poikki taas ihan hyvä. Pohkeenväistö oikealle ei ollut yhtään sen parempi, vaan oikeastaan vielä kehnompi. Pave vastusteli ja jännittyi melkoisesti. Oikean laukan nosto tuli myöhässä raviaskelten kautta. Keskiympyrä meni kuitenkin sujuvammin. Laukkalävistäjä oli ihan ok, mutta lopussa Pave pääsi pudottamaan raville pitkänä puikulana, mikä näkyi kipityksenä. Vasen laukka nousi pääty-ympyrältä I:stä hieman hätäisesti, mutta tasoittui onneksi vähän. Lävistäjälle tehdyssä temponlisäyksessä tohdin pyytää Pavea hieman eteen, vaikka tiesin siirtymisen raviin vähän vaikeutuvan. Pave kuitenkin yllätti ja kuunteli siirtymisessä kohtuullisesti. Lopputervehdykseen tulimme tahtirikon kanssa. Pave kuitenkin pysähtyi nyt nopeammin kuin muina kertoina, ja niin saimme tämänkin kouluradan pakettiin.



Radassa parasta oli ehdottomasti se fiilis, jolla sen ratsastin. En ole varmasti ikinä ratsastanut koulurataa niin rennosti ja hyvällä mielellä. Sain ajateltua ja ratsastettua jokaisen tehtävän omanaan, rentoutin Pavea muutamilla taputuksilla ja kaiken huipuksi hymyilin hetkittäin radalla. Kaikkea sitä! Kunpa tällaisen fiiliksen saisi kaikille kouluradoille. Pisteitä suorituksestamme saimme 144 eli 62,609 prosenttia. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Kanna kädet! Kädet lähemmäksi toisiaan. Hyviä pätkiä, aktiivisuutta läpi ohjelman." 19 ratsukon luokassa sijoituimme yllättäen jaetulle neljännelle sijalle, sillä myös alakerran pisteet olivat toisen ratsukon kanssa samat.

Sellainen koulukarkelopäivä tällä kertaa. Alkupään ratsastukset ja pulmat jäivät vähän kaivelemaan, mutta hienosti sain kyllä asennoiduttua toiseen rataan paljon paremmin. Niin se asenne ratkaisee. Tämänhän toki olen tiennyt, mutta ei niitä omia ajatuksia noin vain muuteta. Nyt kuitenkin oli kuu, tähdet ja omat aivoitukseni niin kohdillaan, että kouluradalla oli kivaa. Jes! Tätä fiilistä lähden kyllä hakemaan toistekin.

Videoista kiitos Kaisalle!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Sennuleirin 18. tunti: leiri päätökseen kisoilla

Leirin 18. tunti ja samalla viimeinen tunti hurahti leirikisojen parissa esteillä. Tyyliestekilpailussa estekorkeuksia oli useampia, ja niistä sai valita itselleen ja ratsulleen sopivan. Minun ratsunani toimi Lola, jonka kanssa hyppäsin 80–90 sentin radan.

Lola oli ollut aamupäivän tunnilla, joten kävin verryttelyssä aika pikaisesti askellajit läpi. Lola tuntui omalta itseltään, joten patistelin lähinnä itseäni. Pyrin ratsastamaan pohkeet läpi, jotta Lola ei oikoisi kaarteissa sekä laukkaisi venymättä pitkäksi. Lola toimikin ihan mukavasti. Verryttelyhypyt otimme pystylle sekä muurille. Ne sujuivat ihan hyvin, vaikka laukka ei ollut paras mahdollinen. Taisimme kertaalleen keilata pystyn puomin alas, kun tulimme turhan rauhallisessa laukassa sille. Skarppasin sen jälkeen hieman, ja loput hypyt sujuivat ihan hyvin. Hyppäsimme luokat käänteisessä korkeusjärjestyksessä eli 80–90 senttiä oli ensin. Ehdin katsella parisen rataa ennen kuin tuli oma vuoro.

Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Lola eteni ihan hyvin, ja kaarre ykköselle tuli asiallisesti. Ykkönen ylittyikin sujuvasti. Kakkoselle tulimme viidellä askeleella, ja sekin ylittyi ongelmitta. Kolmoselle ajauduimme aavistuksen lähelle, mutta maltoin odottaa, ja Lola pääsi hyppäämään okserin puhtaasti. Lähestymisessä neloselle Lola hieman venähti, jolloin hypystä tuli laaka. Viitoselle tulimme hitusen kiirehtien, mutta Lola selvitti senkin puhtaasti. Kuutoselle tullessa aloin arkailla mutaisampaa kohtaa, jolloin päästin laukan sammumaan. Niinpä emme tulleet sille hyvään ponnistuspaikkaan, ja niin siltä lähti harmittavasti puomi mukaan. Sain kuitenkin kasattua ajatukset ja keskityttyä radan viimeiseen esteeseen eli seiskaan. Lolakin tuntui terävöityneen pudotuksesta, jolloin pääsimme seiskan yli puhtaasti, ja suorituksemme oli siinä. Harmittavat neljä virhepistettä, mutta muuten mukavaa ja hyvällä tavalla huoletonta menoa.

Tuomarina toimi päivän aiemman tunnin opettaja. Arvostelun seitsemän kohdan numeroina oli 6, 6,5 ja 7. Kehuja tuli hyvistä teistä ja rytmistä sekä Lolan pyöreistä hypyistä. Petrattavaa taasen olisi ollut parissa huonommin sujuneessa lähestymisessä. Yhteispisteemme olivat 45, mutta pudotuksen takia meillä ei ollut ruusukesijoille mahdollisuuksia, vaan sijoituimme loppupäähän. Olin kuitenkin rataan muutoin tyytyväinen samoin kuin hienoon Lolaan. Tamma oli edelleen varma ja tasainen hyppääjä, jonka kanssa sai nauttia menosta.

Leirin viimeinen ratsastus päättyikin hyviin fiiliksiin, mikä kyllä tiivisti koko viikon. Kaiken lisäksi 18 ratsastuskertaa mahtui leiriin helposti. Ehkä meitä olisi kuitenkin saanut piiskata enemmän, kun virtaa jäi noin moneen ekstratuntiin vielä. Tykkäsin kuitenkin tunneista ja opettajista samoin kuin hevosista. Ratsastin tällä kertaa eri hevosia reippaasti enkä aivan jumitellut samojen kanssa. Saimme vielä todistukset leiristä, johon oli tiivistetty kahden pääopettajan kommentit: "Sinulla on hyvä ryhti ja ratsastat siististi ja pehmeästi. Saat hevosen liikkumaan kivasti, vähän voit vaikuttaa hevoseen rohkeammin, hevosen muoto paranisi. Ristiselkä hieman jäykkä, pyöreämmällä alaselällä saat joustoa lisää. Nuorella hevosella selvemmin saat ratsastaa pohkeella hevosta ohjaa ja tuntumaa kohti." Näitä asioita onkin hyvä pitää mielessä jatkossakin. Kiitos taas antoisasta viikosta, Einolan porukka sekä oma poppoomme!

Sennuleirin 17. tunti: sitkeilyä puolin ja toisin

Leirin seitsemästoista tunti oli koulua viiden ratsukon ryhmässä kentällä. Ratsukseni sain War Princessen, joka on 2011 syntynyt, 162-senttinen tamma. Essiä kuvaillaan erittäin kiltiksi ja toimivaksi ratsuksi. Tunnin piti uusi opettaja, ja pääsimme treenaamaan vähän siirtymisiä ja avotaivutuksia.

Essi liikkui kohtuullisesti, mutta vaati hieman nohittelua, jotta takapää työnsi kunnolla. Ravissa Essi olikin itse takaa vähän aktiivisempi. Tuntumalle se hakeutui paikoitellen, mutta kulki myös vähän pää ylhäällä. Ei se mikään pahin hirvi kuitenkaan ollut.

Avotaivutuksia teimme käynnissä ja ravissa toiselle pitkälle sivulle. Toisella pitkällä sivulla taas haimme ravia vähän eteen ja päätyihin pyöräytimme ympyrät. Toisella pääty-ympyrällä teimme pari siirtymistä ravista käyntiin. Oikeaa laukkaa otimme sekä pitkälle sivulle että pääty-ympyrälle. Vasemman laukan saimme ratsastaa omatoimisesti.

En tiedä Essin osaamisesta, mutta avotaivutukset oikealle eivät lähteneet ollenkaan. Essi jäkitti niiden aikana reippaasti vastaan ja kiemurteli. En tiedä, millä aiheutin tamman herneilyn, mutta tähän suuntaan emme menneet askeltakaan mitään avotaivutusta muistuttavaakaan. Vasemmassa kierroksessa oli hieman helpompaa, ja saimme muutamia vahvasti sinnepäin menneitä askeleita. Essi pääsi vähän tässäkin suunnassa kiemurtelemaan, mutta oli paljon paremmin hallittavissa.

Ympyrällä tehdyt siirtymiset ravista käyntiin eivät olleet kovin nättejä. En saanut istuttua kunnolla ja jarrutettua istunnalla, jolloin Essi vähän jännittyi. Siirtymisiä teimme oikeassa kierroksessa, jossa Essi oli kunnolla kiinni sisäohjassa. Yritin vaikka miten saada sen hölläämään, mutta olipa se vain työlästä. Hetkittäin Essi antoi millin tai pari periksi, ja yritin olla nopea myötäämään. Essi ei kuitenkaan antanut ihan rehellisesti periksi.

Laukan nostaminen oli meillä Essin kanssa haastavaa. En ensin saanut ratsastettua pyyntöjä riittävän tarkasti, jolloin Essi säntäsi vain nopeampaan raviin. Kun sain tarkennettua apuja ja tehtyä ne täsmällisemmin, nosti Essi laukat vähän paremmin. Se kuitenkin pääsi pudottelemaan raville, kun en tukenut sitä paikoin riittävästi. Tuppasin unohtamaan, että istun 5-vuotiaan kyydissä. Oikea laukka jatkui edelleen asetusneuvotteluiden parissa. Laukassa Essi lopulta antoi muutamat hetket paremmin periksi, jolloin laukasta tuli sujuvaa, ja Essikin vähän pyöristyi. Vasemmassa laukassa meno oli parempaa, ja Essi tarjosi helpommin pyöreämpiä pätkiä. Laukka itsessään oli ihan hyvää.

Loppuravissa vasen kierros toimi jo kohtuullisesti. Oikeassa piti vielä neuvotella, mutta nyt jo vähän paremmin tuloksin. Tunnin perusteella arvelen, että Essistä tulee suosittu, kunhan se vielä kehittyy tuosta. Se oli sangen tasainen ja kiltti. Välillä vähän protestoi, mutta tasoittui, kun kuski oli selkeämpi. Kiva tuttavuus, vaikka emme päässeetkään kovin syvällisiä asioita syynäämään, vaan pysyimme kahdestaan perusteiden parissa.

torstai 7. heinäkuuta 2016

Sennuleirin 16. tunti: rajan tuntumassa

Leirin kuudestoista tunti ja tehotorstain viides ratsastuskerta hurahti maastoreissussa, joka meni samoja reittejä kuin viime vuoden leirillä. Matkaan lähti 11 ratsukkoa, ja minä sain ratsukseni leirin ensimmäiseltä tunnilta tutun Liljan. Letkassa taisimme Liljan kanssa olla seitsemänsiä.

Matkaan lähdimme vähän yli iltakymmenen ja talsimme tutun reitin, joka meni pienempiä teitä pitkin. Saimme matkan aikana sadekuuron niskaan, mutta onneksi olin varautunut sadetta pitävällä takilla, niin kylmä ei ehtinyt tarttua. Hurautimme myös kolme reipasta laukkapätkää. Lilja meni tasaisen varmasti edessä olleen kaverin vauhdissa pysyen. Pikkukivet kopisivat sen verran kypärään ja kasvoihin (auts), että hain vähän tilaa sivummalta. Lilja oli hyvin kuulolla eikä hötkyillyt omiaan, jolloin reippaat pätkät menivät vauhdista nauttien.

Ilta hämärtyi kivasti, mikä teki reissusta taas kokemisen arvoisen. Reissu sujui kaikin puolin kivasti, ja noin puolentoista tunnin päästä palasimmekin jo takaisin tallilla. Kannatti kyllä taas lähteä, nukkumaanhan ehtii aina vähän myöhemminkin.

Sennuleirin 15. tunti: kipittävä hirvi, pyöreä hiippailija

Leirin viidestoista tunti meni itsenäisen ratsastuksen parissa. Ratsukseni sain Bissen, jonka kanssa pysyttelin perusratsastuksen ja pehmittelyn parissa. Tunnin alussa Bissellä oli apurattaana joustochambon, mutta hetkellisessä itsetuntobuustissa otin sen pois.

Bissen kanssa en tosiaan tehnyt kummempia, vaan pysyttelin perusratsastuksen parissa ja pyörittelin aika paljon ympyröitä asetellen ja taivutellen 20-vuotiasta ratsua. Yritin säilyttää ulkopuolen tuen vakaana sekä ratsastaa sisäpohkeen rehellisesti läpi. Samalla pyrin vielä istumaan satulassa niin, etten kenotuksellani vaikeuttaisi asioita enempää.

Bisseä sai ensin nohitella liikkumaan, sillä se tarjosi hiippailua. Hiljalleen ruuna alkoi kuitenkin vähän heräillä, vaikka ei vieläkään muuttunut liitokavioksi. Ympyröillä sain pehmiteltyä sitä hetkittäin, jolloin se tarjosi pyöreämpiä ja rennompia hetkiä. Suorilla pätkillä Bisse tahtoi kuitenkin muuttua hirveksi ja lähteä kipittämään. Jos sain napattua sen takaisin pyöreämmäksi ja rennommaksi, hidastui eteneminen. Päädyin sitten työstämään hitaasta, mutta pyöreästä menosta vähän sujuvampaa. Ravissa päätin keventää, sillä en saanut istuttua niin vakaasti, että Bisse oli päässyt etenemään rennosti. Keventäessäkään en saanut itseäni niin tasaiseksi, että olisin kovin mainittavasti onnistunut saamaan Bisseä etenemään sujuvasti, mutta pyöreänä pysyen.

Oikeassa laukassa tulivat tämän kerran parhaimmat hetket. Muutamien hetkien ajaksi sain Bissen pyöreäksi ja rennoksi, jolloin laukkakin lähti rullaamaan paljon paremmin. Sain istuttua niinä hetkinä selässä aika hiljaa, jolloin ruuna sai edetä häiriöttä. Vasen laukka ei rullannut ihan niin sujuvasti, mutta pieniä pilkahduksia paremmasta siinäkin oli. Jäin fiilistelemään hyvän laukan menoa enkä aivan patistellut Bissestä parhaita tehoja irti. Toisaalta olin saavuttanut alkutuntiin verrattuna selvästi parempaa menoa, joten olin tyytyväinen.

Bissen kanssa sai tehdä hommia, jolloin pyöreämmät, rennommat ja vieläpä sujuvammat hetket ilahduttivat tietysti. Bisse on kyllä taitava kaveri, mutta tuntuu osaavan myös säästellä itseään. Tunti hurahti joka tapauksessa opettavaisen mukavasti perusratsastuksen parissa.

Sennuleirin 14. tunti: makeaa, mutta vain nimeltä

Leirin neljästoista tunti oli ilmainen lisätunti niille, jotka olivat maksaneet leirinsä ajoissa. Sillä tunnilla oli luvassa koulua muistaakseni seitsemän ratsukon ryhmässä, ja ratsunani toimi 2004 syntynyt tamma Candy II. Candy on noin 162-senttinen, ja sitä kuvaillaan osaavaksi niin koulussa kuin esteillä. Niin ja onhan se myös kimo, joten olihan sen kyytiin sattuneesta syystä päästävä. Tunnilla treenasimme pohkeenväistöjä, myötä- ja vasta-asetuksia sekä takaosan väistätyksiä. Pohkeenväistöt teimme uralta keskemmäs, suoristimme ja palasimme taas väistöllä takaisin uralle. Ympyrällä puolestaan väistätimme takaosaa sisemmäs ja ulommas sekä työstimme myötä- ja vasta-asetuksia. Ympyrän kokoa muuteltiin väistätysten avulla.

En oikein saanut Candya tasoittumaan edestä, vaan se oli paikoin aika levoton. Pohkeenväistöt uralta keskemmäs ja takaisin menivät kuitenkin ihan asiallisesti. Suoristusmatka tahtoi kuitenkin vähän venyä, jolloin toisessa väistössä tuli kiire päästä takaisin uralle. Candy tuntui väistävän molempiin suuntiin aika samalla tavalla. Tasaisuutta tosin olisin kaivannut enemmän. En varmaankaan saanut Candya liikkumaan riittävän pontevasti, kun sille jäi aikaa heilua oman mielensä mukaan.

Takaosan väistätykset ympyrällä onnistuivat niin ja näin. Väistätykset ulommas tuntuivat helpommilta kuin sisemmäs. Myötä- ja vasta-asetukset sen sijaan sujuivat ihan hyvin. Ympyrän pienentäminen ja suurentaminen menivät välillä oikeaoppisesti väistätyksen avulla, mutta välillä lössähdin ja annoin Candyn vain valua toivottuun suuntaan. Ympyrällä työstimme myös laukkaa, joka toimi meillä askellajeista asiallisimmin. Candy tasoittui siinä paremmin kuin käynnissä ja ravissa eli taisin viimein löytää siitä pientä eteenpäinpyrkimystä.

Lopputunnin ravissa Candy oli jo vähän tasaisempi alkutuntiin verrattuna. Mihinkään ihanan harmoniseen menoon emme kuitenkaan päässeet, mutta pientä petrausta oli havaittavissa. Asiat jäivät kuitenkin loksahtamatta paikoilleen, jolloin tunti jäi tasolle ihan ok. Candysta varmasti saisi paljon irti, mutta yhdellä kerralla en vielä päässyt sen mietteisiin riittävästi kiinni.