Leirin 18. tunti ja samalla viimeinen tunti hurahti leirikisojen parissa esteillä. Tyyliestekilpailussa estekorkeuksia oli useampia, ja niistä sai valita itselleen ja ratsulleen sopivan. Minun ratsunani toimi Lola, jonka kanssa hyppäsin 80–90 sentin radan.
Lola oli ollut aamupäivän tunnilla, joten kävin verryttelyssä aika pikaisesti askellajit läpi. Lola tuntui omalta itseltään, joten patistelin lähinnä itseäni. Pyrin ratsastamaan pohkeet läpi, jotta Lola ei oikoisi kaarteissa sekä laukkaisi venymättä pitkäksi. Lola toimikin ihan mukavasti. Verryttelyhypyt otimme pystylle sekä muurille. Ne sujuivat ihan hyvin, vaikka laukka ei ollut paras mahdollinen. Taisimme kertaalleen keilata pystyn puomin alas, kun tulimme turhan rauhallisessa laukassa sille. Skarppasin sen jälkeen hieman, ja loput hypyt sujuivat ihan hyvin. Hyppäsimme luokat käänteisessä korkeusjärjestyksessä eli 80–90 senttiä oli ensin. Ehdin katsella parisen rataa ennen kuin tuli oma vuoro.
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Lola eteni ihan hyvin, ja kaarre ykköselle tuli asiallisesti. Ykkönen ylittyikin sujuvasti. Kakkoselle tulimme viidellä askeleella, ja sekin ylittyi ongelmitta. Kolmoselle ajauduimme aavistuksen lähelle, mutta maltoin odottaa, ja Lola pääsi hyppäämään okserin puhtaasti. Lähestymisessä neloselle Lola hieman venähti, jolloin hypystä tuli laaka. Viitoselle tulimme hitusen kiirehtien, mutta Lola selvitti senkin puhtaasti. Kuutoselle tullessa aloin arkailla mutaisampaa kohtaa, jolloin päästin laukan sammumaan. Niinpä emme tulleet sille hyvään ponnistuspaikkaan, ja niin siltä lähti harmittavasti puomi mukaan. Sain kuitenkin kasattua ajatukset ja keskityttyä radan viimeiseen esteeseen eli seiskaan. Lolakin tuntui terävöityneen pudotuksesta, jolloin pääsimme seiskan yli puhtaasti, ja suorituksemme oli siinä. Harmittavat neljä virhepistettä, mutta muuten mukavaa ja hyvällä tavalla huoletonta menoa.
Tuomarina toimi päivän aiemman tunnin opettaja. Arvostelun seitsemän kohdan numeroina oli 6, 6,5 ja 7. Kehuja tuli hyvistä teistä ja rytmistä sekä Lolan pyöreistä hypyistä. Petrattavaa taasen olisi ollut parissa huonommin sujuneessa lähestymisessä. Yhteispisteemme olivat 45, mutta pudotuksen takia meillä ei ollut ruusukesijoille mahdollisuuksia, vaan sijoituimme loppupäähän. Olin kuitenkin rataan muutoin tyytyväinen samoin kuin hienoon Lolaan. Tamma oli edelleen varma ja tasainen hyppääjä, jonka kanssa sai nauttia menosta.
Leirin viimeinen ratsastus päättyikin hyviin fiiliksiin, mikä kyllä tiivisti koko viikon. Kaiken lisäksi 18 ratsastuskertaa mahtui leiriin helposti. Ehkä meitä olisi kuitenkin saanut piiskata enemmän, kun virtaa jäi noin moneen ekstratuntiin vielä. Tykkäsin kuitenkin tunneista ja opettajista samoin kuin hevosista. Ratsastin tällä kertaa eri hevosia reippaasti enkä aivan jumitellut samojen kanssa. Saimme vielä todistukset leiristä, johon oli tiivistetty kahden pääopettajan kommentit: "Sinulla on hyvä ryhti ja ratsastat siististi ja pehmeästi. Saat hevosen liikkumaan kivasti, vähän voit vaikuttaa hevoseen rohkeammin, hevosen muoto paranisi. Ristiselkä hieman jäykkä, pyöreämmällä alaselällä saat joustoa lisää. Nuorella hevosella selvemmin saat ratsastaa pohkeella hevosta ohjaa ja tuntumaa kohti." Näitä asioita onkin hyvä pitää mielessä jatkossakin. Kiitos taas antoisasta viikosta, Einolan porukka sekä oma poppoomme!
Sunnuntaina oli vuorossa Ankkurilahden Ratsastajien 2-tason estekisat. Olin ilmoittautunut Jetillä 90 sentin luokkaan, jossa ensimmäinen vaihe oli arvostelulla 367.1., ja toinen vaihe oli taitoarvostelu eli 372 sekä 100 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 367.1. Sade muisti taas kisapäivän koittaneen, mutta tuuriakin oli mukana. Pääsin hyppäämään omat luokkani ilman sadetta, joskin oman sadekiintiöni ehdin saada ennen sitä hyvinkin täyteen.
Verryttelyt molempia luokkia varten tein aika samoin. Hain Jettiä liikkeelle temponvaihteluilla. Hyppyjä en ottanut kovin montaa, toista luokkaa varten vielä vähemmän. Jetti hyppäsi kyllä kaiken, mutta hieman uneliaasti. En onneksi ottanut tästä paniikkia, mutta yritin kyllä saada vähän pontevuutta menoon. En kuitenkaan halunnut ihan puolivaloilla lähteä näitä luokkia hyppäämään. Ensimmäisen luokan verryttelyssä en nyt niin ihmeitä saanut aikaan, mutta toisen luokan verryttelyn aikana sain jo ihan asiallisia pätkiä irti.
90 sentin radalla matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Yritin nohittaa Jetin alussa liikkeelle, mutta se jäi aika vaisuksi. Ykköspysty ylittyi puhtaasti, mutta hieman hitaasti. Kaarteen kakkoselle vedimme vastalaukassa. Hyppy ajautui esteen vasempaan reunaan ja oli ykkösen tavoin hidas. Kolmoselle etenimme risti- ja vastalaukan kanssa. Olin ennakoinut tämän, mutta en taaskaan saanut radalla Jetistä vaihtoa irti. Kolmosen ylitys jatkoi samaa hitaiden hyppyjen sarjaa. Sen jälkeen yritin taas herätellä Jettiä, vaan kummempaa reaktiota ei irronnut. Kaarre neloselle söi laukkaa rutkasti ja edessä ollut pystyn ja okserin sarja ahdisti melkoisesti. Jollain ilveellä Jetti kuitenkin venytti sen askeleella ja laskeutui b-osan jälkeen kerrankin oikeassa laukassa. Viitonen meni ihan ok, mutta kaarteessa kuutoselle menimme taas risti- ja vastalaukkaa. Jetti kuitenkin kiipesi kuutosenkin yli, ja pääsimme puhtaalla perusvaiheen suorituksella jatkamaan uusintaan.
Uusinnan alussa nohittelin taas Jettiä liikkumaan. Emme nyt ampaisseet matkaan, mutta seiskan ja kasin suora linja meni asiallisesti kuudella askeleella. Ysikin meni vielä ihan ok, mutta kympille rämmimme taas risti- ja vastalaukassa, jolloin hyppy olikin vähän nahkea. Sen jälkeen edessä oli esteenä yksitoista taas se sarja. Yritin pitää laukan rullaavana, vaan niin se kaarre pääsi syömään sen. Vaan niin se Jetti myös selvitti sen askeleella venyttäen. Kahdelletoista ja sen yli pääsimme kuitenkin ihan kohtuullisesti. Edessä oli enää uusinnan viimeinen este. Tyylillemme uskollisena esitimme sillekin jarruttavan hypyn, mutta Jetti keräsi kavionsa puhtaasti senkin yli. Maalissa! Nolla virhepistettä, vaan eipä taitoarvostelupisteillä päässyt juhlimaan. Pisteitä saimme 28, ja sijoituksemme oli jaettu 14/29. Tuomari toivoi aktiivisempaa ratsastusta ja laukkaa läpi radan. Vinkkinä tuli lyhentää jalustimia, jotta pääsisin hyppyihin paremmin mukaan. Lopuksi tuomari vielä kehui Jettiä todeten sen näyttävän rehelliseltä hevoselta.
Metrin radalle lähdimme myös oikeassa laukassa. Nyt herättelin Jetin paremmin, jolloin ykkönen meni mukavasti. Tämän jälkeen unohdin ohjata, jolloin kaarsimme kakkoselle vähän liian aikaisin emmekä päässeet suoraan kuin kaksi askelta ennen hyppyä. Laukka sammui, ja Jetti kiipesi esteen yli. Kolmoselle rämmimme ristilaukassa ja jo hyvin hyytyneenä. Askel ei sopinut millään, jolloin Jetti jarrutti, mutta lähti kuitenkin hyppyyn liki paikoiltaan. Minä olin ilmeisesti odottanut stoppia ja myöhästyin hypystä armottomasti. Kolmoselta lähtikin puomi mukaamme. Lisäksi lässähdin alastulossa kaulalle, mikä viimeistään sekoitti pakan. Sain sentään noustua sieltä ylös ja jatkettua matkaa.
Edessä oli taas se ketku sarja! Olin tällä radalla jättänyt viimeisetkin ohjaustaitoni matkasta, sillä nelosellekin viurahdimme miten sattuu. Laukka sammui taas, Jetti jarrutti, mutta kiipesi a-osan yli. Mietin, ettemme kyllä selviäisi tällä kertaa, vaan niin se Jetti runnoi siihen kaksi askelta ja hyppäsi vielä okserinkin puhtaasti. Rytmi oli armottomasti hukassa b-osan jälkeen, mutta yritin jatkaa matkaa. Tässä vaiheessa Jetti kyllästyi pelastamaan minua ja livahti viitosesta vasemmalta ohi. Tässä vaiheessa tajusin ottaa uuden lähestymisen ihan rauhassa. Paniikki kun aiheuttaisi meille vain hylsyn enkä todellakaan tahtonut sitä. Uudelle lähestymisellä pääsimme viitosen yli, vaikkakin tulimme sille vastalaukassa. Jetti kuitenkin nappasi hypyssä hienosti oikean laukan.
Lähestymisessä kuutoselle napautin raipalla, jotta Jetti ei ehdottaisi sille samanlaista ratkaisua kuin aiemmalle esteelle. Jetti hyppäsikin esteen ihan kohtuullisesti. Laukka ei tosin vieläkään sujunut, joten suoran linjan päässä odottaneelle seiskalle menimme seitsemällä askeleella ja kiipeävällä hypyllä. Sen jälkeen edessä oli perusvaiheen viimeinen este. Kasailin omia hermojani, sillä halusin päästä vielä sen yli puhtaasti. Se onneksi ylittyi puhtaasti, ja näin pääsimme metrin perusradalta maaliin. Virhepisteitä saimme lopulta peräti 12: yksi pudotus, yksi kielto sekä neljä virhepistettä enimmäisajan ylityksestä. Perusradan enimmäisaika oli 60 sekuntia, me Jetin kanssa hengailimme radalla 74,91 sekuntia. Hups.
Rata oli taas henkinen voitto. Luotin Jetin hyppäävän, vaikka meno oli tahmeaa ja kiipeilyä. Edes kielto ei jäänyt kummittelemaan ja aiheuttamaan lisäongelmia, joten jotain oppia on kyllä tullut. Sain kasattua ajatukset mokien jälkeen, mikä varmasti sai Jetin hyppäämään esteet huonommistakin paikoista. Sijoituksemme oli 15/19. Toki olisin halunnut sujuvamman suorituksen, mutta en onneksi jäänyt pahasti murehtimaan suoritustamme.
Taas sain lisää kisakokemusta. Päivän ehdoton plussa oli se, etten hyperventiloinut estekorkeutta. Mitä nyt metrin rataa rakennettaessa yksi este oli tovin ylikorkea, sitä kehtasin vähän tuijotella. Vaan kummallakaan radalla ei tarvinnut miettiä, että onpa julmetun kokoinen este edessä. Sen sijaan korkeudet tuntuivat kivoilta. Tämä on kyllä ehdottomasti hyvä suunta! Kunhan vain jatkossakin näen ja pääsen hyppäämään tällaisia esteitä, niin tuskin se korkeuskammo ainakaan Jetin kanssa iskee. Vaan siinä ohella saan luvan opetella laukkaamaan. Nyt eikä sitten viidestoista päivä.
Videoista ja ratapiirroksista kiitos Kaisalle ja kuvista kiitos Ronjalle!
Tallinmäen kisaviikonloppu jatkui lauantaina 1-tason estekisoilla. Olin ilmoittautunut Hilimalla 70 sentin luokkaan, jossa arvosteluna oli 372 eli taitoarvostelu. Jetillä puolestaan menin 90 sentin luokan samalla arvostelulla sekä ensimmäistä kertaa metrin (iik ja jee!), jossa arvostelu oli puolestaan A.0.0. Tällä kertaa keli oli onneksi puolellamme, ja saimme nauttia puolipilvisestä ja sopivan lämpimästä päivästä.
Hiliman kanssa otin verryttelyssä rauhallisesti. Otimme parit hypyt pystylle ja okserille. Pystyhypyt menivät kivasti ja tasaisesti, kun maltoin odottaa hyppyä. Ensimmäiselle okserihypylle sain päähäni yrittää hoputtaa Hilimaa liian kaukaa hyppyyn, mitä se ei järkevänä ratsuna tehnyt. Hoputukseni takia tulimme liian lähelle estettä, joten puomi lähti kolisten mukaamme. Otin heti uuden lähestymisen ja odotin Hilimaa häiritsemättä, jotta se sai tehdä hypyn rauhassa ja puhtaasti. Nämä hypyt riittivät, ja jäimme odottamaan vuoroamme.
70 ja 90 sentin ratapiirros.
Matkaan lähdimme oikeassa laukassa. Tie ykköselle oli ihan ok, vaikka Hilima pääsi hitusen oikaisemaan. Näin ponnistuspaikan ja odotin rauhassa, jolloin Hilima hyppäsi ykkösen hyvin ja nappasi toivotusti vasemman laukan. Myös kakkoselle tie oli kunnossa, ja Hilima selvitti senkin ihan hyvin. Kolmoselle tuli hitusen jarruttava hyppy, mutta este ylittyi vielä sujuvasti Hiliman napatessa siinä oikean laukan. Nelosenkin yli pääsimme ihan mukavasti. Viitosena ollut sarja jännitti minua hieman, mutta odottamalla rauhassa Hilima sai tehdä osuutensa ja selvittää sen puhtaasti. Sen jälkeen olimme vasemman laukan sijasta oikeassa laukassa, mutta niin vain Hilima vaihtoi itsensä pienen takajalkojen tasajalka-askeleen kautta lennosta vasempaan laukkaan. Kuutosen ja seiskan suora linja meni kahdeksalla askeleella hyvin. Radan viimeiset esteet eli kaarevalla tiellä olleet kasi ja ysi menivät myös puhtaasti ja kivasti. Näin pääsimme maaliin puhtaalla suorituksella, hieno Hilima!
Taitoarvostelupöytäkirjassa saimme maininnan kiireisyydestä sekä minulle kehotuksen pysyä keskellä hevosta. Muutoin tuomari kehui ratsastusta hyväksi vielä raa'alla hevosella. No, eihän Hilima nyt mitään konkari ole, mutta ei onneksi kuitenkaan ihan raakilekaan. Mainio tapaus se joka tapauksessa on. Pisteitä saimme 37,5 ja nappasimme 19 ratsukon luokassa neljännen sijan. Hieno Hilima, taas kerran. Tällainen hyvä suoritus tulikin tarpeeseen, sillä minua ja Hilimaa ei nähdä enää tällä tahdilla yhdessä kisaradoilla. Hilimakin kun löysi itselleen vuokraajaan, jolla on samaan tapaan etuoikeus kisoihin niin kuin minulla Jetin kanssa.
Hiliman jälkeen sain huilia hyvän tovin ennen kuin kisapäivä jatkui Jetin kanssa. 90 ja 100 sentin verryttelyt tein säästellen. Ensimmäisessä verryttelyssä otimme pari hyppyä pystylle ja yhden okserille. Toisessa verryttelyssä otimme vain pari hyppyä pystylle. Hypyt olivat ihan ok, ja Jetti liikkui ihan kohtuullisesti. Yritin olla hermoilematta ja jännittämättä enempiä, vaikka ensimmäinen metrin kisarata tietysti vähän tutisutti. Onneksi sitä ennen oli 90 sentin rata, joka ei enää onneksi ihan niin jännä korkeus ole.
90 sentin rata oli sama kuin 70 sentin rata eli lähdimme matkaan oikeassa laukassa. Jetti laukkasi ihan hyvin ja lähti ykköselle positiivisen askeleen kautta. Minä taas olin ilmeisesti torkuilla, sillä jäin hypystä. Sain onneksi päästettyä ohjat, joten en kiskaissut Jettiä suusta. Höhlästi virnuillen keräsin ohjat takaisin tuntumalle, ja pääsimme myös kakkosen yli puhtaasti. Kolmonen ylittyi ihan ok, mutta Jetti oli sen jälkeen ristilaukassa. Se järjesteli kavionsa vasempaan laukkaan ennen nelosta, mutta taisi nakata itsensä juuri ennen hyppyä takaisin ristilaukkaan. Niinpä kolautimme nelosta, mutta puomi pysyi paikoillaan. Jetti oli senkin jälkeen ristilaukassa. Edessä oli sarja, joka ilmeisesti aiheutti minussa pienen paniikkireaktion. Napautin Jettiä raipalla, josta se vähän hätääntyi. Se vaihtoi kuitenkin lopulta itsensä oikeaan laukkaan, ja sain menoa hieman rauhoitettua sarjalle tultaessa. Sarja sujuikin onneksi hyvin, ja muistin kehua Jettiä. Kuutosen ja seiskan suora linja meni ihan hyvin seitsemällä askeleella. Kasille tuli vähän jarruttava hyppy, mutta matka jatkui vielä radan viimeiselle esteelle eli ysille kohtuullisesti ja kaiken lisäksi ihan oikeassa laukassa. Ysikin ylittyi ihan hyvin, ja pääsimme maaliin. Ei tyylipuhdas suoritus valitettavasti, mutta puhdas kuitenkin.
Pisteitä tästä radasta saimme Jetin kanssa 34 ja sillä lukemalla sijoituksemme oli 5/9. Tuomari toivoi istuntaani jäntevyyttä, varpaita pois ulkokierrosta, katsetta eteen sekä selän pyöreyttä pois. Lisäksi kommenttia tuli siitä, että jäin jahtaamaan laukkaa, mikä aiheutti kiireisyyttä. Positiivisena kommenttina oli se, että ratsastin radan reippaasti. Jetin kanssa sain rutkasti enemmän kommentteja ja parannusehdotuksia Hilimaan verrattuna. Perusvikani varmasti ovat molempien kanssa samat, mutta ne korostuvat Jetin kanssa, kun jään varmistelemaan ja nohittamaan sitä liikkumaan. Arvostelu tuntui realistiselta, sillä olen hyvin perillä näistä pulmista, joita yritän toki myös koko ajan parsia pois.
Metrin ratapiirros.
Metrin rata oli omansa, mutta onneksi helppo ja sisälsi vain seitsemän estettä. Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Ykköselle tullessa kannustin Jettiä äänellä, kun valtavat esteet taisivat sen verran kutkutella. Jetti hyppäsi ykkösen kuitenkin hyvin. Sitten minulle iski toisen kerran päivän aikana ihmeellinen vimma ja läpsäytin Jettiä esteen jälkeen raipalla. Ilmeisesti olin juuri saanut paniikkikohtauksen edessä odottavasta hurjasta okserista ja pelkäsin laukan sammuvan kaarteessa. En tiedä, mitä ajattelin, mutta napautus oli turha. Jetti osoittikin mieltään nykäisemällä päätään ja ratkaisemalla raippaongelman: se nimittäin putosi kädestäni (haha!). Meno tasoittui kuitenkin kakkosta kohti, ja Jetti hyppäsi sen ihan asiallisesti ja vieläpä oikeaan laukkaan laskeutuen. Kolmonen ylittyi pienellä kolautuksella, mutta matka jatkui. Neloselle tuli pikkuisen nopea käännös, taisin vielä ajatella aiempien ratojen tietä sarjalle. Este kuitenkin ylittyi hyvin. Sitten saimme laukata pätkän ihan rauhassa. Viitosen ja kuutosen suora linja meni tasaisesti seitsemällä askeleella. Edessä oli enää viimeinen este eli seiska. Sekin ylittyi tasaisen varmasti, ja niin olimme maalissa ensimmäisen metrin radaltani virhepisteettömästi. Jes! Taputtelin ja kehuin Jetin hyväksi, sillä se teki osuutensa oikein mainiosti. Tämä punavalkoinen ruusuke kyllä tuntui jopa piirun verran paremmalta kuin monet muut samanväriset.
Jälleen kerran mukava ja opettavainen kisapäivä. Hiliman kanssa jäi oikein hyvä fiilis, ja radat Jetin kanssa sujuivat korkeuteen nähden aika sujuvasti. Erityisesti metrin onnistunutta rataa hihkuin niin ääneen kuin mielessäni moneen kertaan. Minun pitää kuitenkin vielä oppia ottamaan Jetinkin kanssa rauhassa eikä hätäillä turhia. Nämä korkeudet kun ovat sille edelleenkin helppoja. Pitää vain siedättää omaa päätäni näihin korkeuksiin sekä treenillä saada lisävarmuutta, niin eiköhän se rentous sieltä hiljalleen löydy. Tasan sata senttiä, kaikkea sitä! Enpä olisi harrastukseni aloittaessa uskonut, että vielä jonain päivänä pääsen hyppäämään tätäkin korkeutta ratana. On se vain niin kivaa, kun on mahdollisuus vuokrata tällaista hevosta, jonka kanssa voi kehittyä eteenpäin.
Vappupäivänä oli luvassa mainiota ohjelmaa: Tallinmäen naamiaisestekisat. Isoin luokka oli 70 senttiä taitoarvostelulla. Ilmoitin itseni siihen sekä Jetillä että Hilimalla. Pähkäilin naamiaisasuja tovin, kunnes päädyin pukeutumaan vanhan harrastukseni ansiosta karatekaksi Jetin kanssa. Hiliman kanssa olimme puolestaan jonkinlaisia kukkaistyttöjä. Keli oli muuten mukavan keväinen, mutta tuuli oli ihan kamala. Onneksi se ei hevosia kummemmin hetkauttanut.
Ensimmäisenä vuorossa oli rata Jetin kanssa. Verryttely meni hieman laiskasti, kun en taaskaan saanut Jettiä liikkeelle. Hypyt olivat kohtuullisia, mutta meno ennen ja jälkeen esteiden oli aika tahmeaa ja kuntoa koettelevaa. Milloinhan opin herättämään Jetin alkajaisiksi enkä tuuppaamaan sitä aina askel kerrallaan eteenpäin? Hyvä kysymys, jonka odotamme ratkeavan toivottavasti vielä joskus. Onneksi hypyt tosiaan sujuivat, jolloin saatoin uskoa 70 sentin radan sujuvan ihan hyvin.
Jetin kanssa lähdimme liikkeelle kohtuullisesti, hieman ehkä sunnuntaifiiliksellä. Ykkönen vasemmassa laukassa ylittyi ihan hyvin, vaikka sen jälkeen olimmekin ristilaukassa. Kaarteessa Jetti lopulta järjesteli kavionsa kokonaan oikeaan laukkaan. Kakkoselle tuli jarruttava hyppy, mutta Jetti kipusi sen yli ja nappasi toivotun vasemman laukan. Kolmoselle Jetti lähti hieman kauempaa miniaskeleen sijasta. Olin haihatellut välin neljälle askeleelle, kun se näillä korkeuksilla oli viisi. Niinpä tuuppasin Jettiä turhaan eteen, jolloin viides askel jäi vähän lyhyemmäksi. Jetti selvitti nelosen kuitenkin hyvin. Tie viitoselle oli hyvä, ja pääsimme kuutoselle tasaisesti kuudella askeleella. Sen jälkeen olimme ristilaukassa, jonka sain korjattua myötälaukaksi. Seiskalle pääsimme myös ihan kohtuullisesti, jolloin se sekä kaarevan tien päässä ollut radan viimeinen este eli kasi ylittyivät hyvin. Puhtaasti maaliin, jeij!
Annulle kiitos tästä!
Opettajamme toimi tuomarina ja arvosteli suorituksemme merkkisuorituksen estekokeen pöytäkirjalla. Me saimme Jetin kanssa 19 pistettä, kun maksimi oli 25. Istunta esteiden välissä oli 3: ylävartalo ok, mutta jalat hieman irtonaiset. Istunta esteillä oli 4: ylävartalo kaipasi rauhoittamista. Oikeiden teiden seuraaminen 4: muistutuksena kuitenkin, ettei Jetin saanut antaa painaa. Myötääminen hypyissä 4. Sopiva tempo ja rytmi 4: vähän epätasainen. Rata oli kaikkiaan pitkälti sellainen kuin meillä yleensä. Kentällä onneksi laukka rullaa maneesia paremmin, mutta kyllä menoomme saisi hyvällä tavalla hakea vähän kierroksia.
Jetin jälkeen vuorossa oli kukkaistelua Hiliman kanssa. Verryttelyssä Hilima painoi vallattomasti vasemmalle eikä laukka pyörinyt ihan niin hyvin kuin yleensä. Hypyt menivät ihan ok, mitä nyt kertaalleen tein virheen, että usutin Hiliman turhan kaukaa hyppyyn. Tamma totteli kuuliaisesti ja venytti itsensä puhtaasti esteestä yli. Tämä onneksi herätti minut rauhoittumaan, jotta en lähtisi keräilemään Hiliman kanssa puomeja mukaani. Loput verryttelystä menikin tämän huomion jälkeen ihan asiallisesti.
Radalla matkaan lähdimme tietysti vasemmassa laukassa. Hilima pääsi puskemaan melkoisesti, joten kurvit tuli oikaistua matkalla ykköselle. Tulimme kuitenkin esteelle ihan hyvin, ja Hilima hyppäsi sen ongelmitta vaihtaen laukan oikeaksi. Kakkoselle tulimme jotenkin kehnosti, jolloin ponnistuspaikka ajautui liian lähelle. Hilima otti jarruttavan askeleen, mutta selvitti esteen puhtaasti laskeutuen vasemmassa laukassa. Kolmoselle oikaisimme taas aika reilusti, mutta sekä se että nelonen menivät silti ihan ok. Nelosen jälkeen Hilima oli ristilaukassa, jonka korjasin ravin kautta vasemmaksi laukaksi. Viitosen hyppäsimme enemmän vasemmasta reunasta, jolloin tie kuutoselle tuli hieman oikaisten. Kuutonen ylittyi silti ihan ok. Seiskakin tuli hypättyä hitusen oikealta, mutta muuten sujuvasti. Kasille Hilima lähti mukavasti siitä kohtaa, josta rohkaisin, joten pääsimme radan puhtaasti maaliin. Jeij taas!
Hiliman kanssa saimme 22,5 pistettä eli paremmin kuin Jetin kanssa. Istunta esteiden välissä, istunta esteillä ja oikeiden teiden seuraaminen olivat kaikki 4,5. Myötääminen hypyissä puolestaan 5. Sopiva tempo ja rytmi 4: alussa ja lopussa hyvä. Hiliman kanssa asiaa helpottaa sen oma eteenpäinpyrkimys. Silloin on helpompi keskittyä muihin asioihin. Jetin kanssa ongelmana on juuri se, kun en saa herätettyä sitä, vaan joudun huolehtimaan läpi radan siitä, ettemme nukahda kesken kaiken.
Olipa kiva päivä kaiken kaikkiaan! Mainio tapa kyllä viettää vappupäivä. Puhtaat radat ilahduttivat tietysti, ja taitoarvostelusta sai hyvää kertausta asioista, joihin pitäisi jokaisella kerralla muistaa kiinnittää huomiota.
Kuvista kiitos Eevalle ja videoista kiitos Annulle!
Sunnuntaina suuntasin Jetin kanssa Ankkurilahden Ratsastajien harjoitusestekisoihin, joissa osallistuimme 70 sentin luokkaan. Arvosteluna siinä oli A.1.0 ja taitoarvostelu. Olin nerokkaasti etukäteen ajatellut, että kaikki puhtaat radat palkitaan ja bonuksena saadaan taitoarvostelupöytäkirja. Niinpä tähtäsin puhtaaseen rataan ilman suurempia häseltämisiä. Tällä kertaa mahanpohjaa kutkutti ennen kisoja enemmän kuin normaalisti, vaikka kisakorkeus oli hyvinkin omalla mukavuusalueellani. Kisat pidettiin maneesissa, ja verryttely puolestaan oli ulkokentällä.
Verryttelyn pääsin tekemään kahdessa osassa, kun kentällä ei ollut ruuhkaa. Ensimmäisellä kierroksella kävin ratsastamassa kaikki askellajit. Jetti oli puolinukuksissa, ja meno oli aika vaisua. Vasemmassa kierroksessa oli pientä puskemista sisälle, mutta hyvin maltillista. Tein sitten muutamia käynti-ravi-käyntisiirtymiä, joiden avulla Jetti heräsi hieman. Laukassa sitä sai nohitella tovin ennen kuin mitään alkoi tapahtua. Oma istuntani oli puolestaan pahasti vinkkaralla, ja se tuntui kinnaavan melkoisesti taakse oikealle. Eli lantioni ikään kuin halusi kiertyä reilusti oikealle tuoden vasemman jalan edemmäs ja vieden oikean jalan taaemmas. Tämä hankaloitti kyllä menoa, mutta en saanut korjattua sitä kummemmin. Enkä käsittänyt, miksi kroppani venkoili näin. Onneksi kroppa tuntui vähän tasaisemmalta, kun olin itsekin lämmennyt ratsastaessa.
Verryttelyhypyt otin sen jälkeen, kun olin tutustunut rataan. En ehtinyt ottaa hyppyjä ollenkaan vasemmassa kierroksessa, kun suuntaa vaihdettiin vikkelästi. En antanut tämän kuitenkaan häiritä. Otin muutaman hypyn kentällä olleelle pystylle ja okserille. Nappasimme kertaalleen pystyltä puomin alas, kun lähestyminen oli, mitä oli. Okserille ajauduimme myös vähän laiskasti, mutta yli menimme joka kerta ilman pudotuksia. Opettaja komensi herättämään Jetin kunnolla, jolloin meno oli taas parempaa. Hypyt riittivät, kun saimme onnistuneet ylitykset. Sen jälkeen työstin vielä tovin Jettiä ravissa tehden temponvaihteluita, jotta ruuna ei pääsisi torkahtamaan. Jetti olikin herännyt ihan hyvin ja tahtoi jopa vähän olla kuuntelematta pidätteitä. Löysin kuitenkin jarrut ennen kuin tuli meidän vuoromme mennä maneesiin puomeilla rajatulle odotusalueelle katsomaan edellisratsukon suoritusta. Kun oma vuoro tuli, ehdin rauhassa näyttää Jetille esteen numero 2, joka oli varustettu sinisellä laineella. Jetti ei juuri estettä ehtinyt katsoa, vaan pälyili ovea ja ihmetteli kaikkea muuta. Ehdin myös mennä tuomarinurkan ohi molemmista kierroksista, ja vaikka se vähän epäilytti Jettiä, meni se hienosti siitä ohi. Sitten saimmekin tervehtiä ja aloittaa suorituksen.
Matkaan lähdimme vasemmassa laukassa. Jetti laukkasi ihan hyvin, jolloin ykkönen ylittyi ok. Laukka ei vaihtunut, mutta sain Jetin korjaamaan sen ajoissa oikeaksi. Tie kakkosesteelle oli kunnossa, mutta siihen tuli pieni jarruttava viimeinen askel, jolloin laukka ei vaihtunut. Taas korjaus lennosta ja onneksi riittävän ajoissa. Tie kolmoselle ei ollut paras mahdollinen, mutta Jetti oli menossa ja ampaisi hyppyyn hieman kauempaa. Väli meni neljällä askeleella, jolloin nelonenkin ylittyi hyvin. Kaareva tie viitoselta kuutoselle oli hieman ponneton, mutta Jetti ylitti molemmat esteet asiallisesti. Kuutosen jälkeen olimme turhan pitkän tovin ristilaukassa, vaikka yritin saada Jetin korjaamaan sen. Lopulta Jetti itse päätti vaihtaa kokonaan vasempaan laukkaan, ja pääsimme lähestymään seiskalle. Sille tuli taas pieni jarruttava hyppy, mutta yli mentiin, ja Jetti pysyi hypyn ajan toivotusti vasemmassa laukassa. Kasin ja ysin suora linja meni viidellä askeleella, ja pääsimme puhtaalla radalla maaliin. Jes!
Radan jälkeen fiilikset olivat ihan hyvät. Oma palautteeni suorituksesta oli tiiviisti se, ettei meno ollut sujuvinta, mutta ei kamalintakaan. Jetti laukkasi kohtuullisesti, mutta meno hyytyi hieman esteille tultaessa. Oma reaktioni tähän oli sukeltaminen, jota tein muutaman kerran harmillisen näyttävästi. Mihin jäi se odottaminen? Olin kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, kuinka tolkusti Jetti meni maneesissa, vaikka emme taas hetkeen ole moisessa olleet. Luokan päätyttyä siirryin maneesiin odottelemaan toiveikkaana punavalkoista ruusuketta. Sielläpä selvisikin, että luokan ratsukot palkitaan taitoarvostelupisteiden mukaan, ja kolme parasta saisivat ruusukkeet. En tiedä, olisinko voinut muuttaa ratsastustani paremmaksi, jos olisin tiennyt kisaavani sijoituksesta. Toisaalta suoritukseni oli rennompi, kun en tajunnut ajatellakaan ruusukemetsästystä. Siksipä ilahduinkin, kun meidät Jetin kanssa kuulutettiin sijoittuneen kolmanneksi eli juuri viimeisen jaossa olleen ruusukkeen napanneiksi. Ratsukoita luokassa oli yhteensä 10.
Taitoarvostelupöytäkirja kertoi ne asiat, joita osasin odottaa. Tuomari kommentoi vahvuuksikseni istunnan ja vaikutuksen esteiden välissä sekä esteillä pohkeen ja katseen. Kehitettävää sen sijaan olisi esteillä ylävartalon käyttämisessä sekä myötäämisessä. Tuttuja ongelmia siis. Käteni jäävät ihmeellisesti paikoilleen, kun taas ylävartalolla heittäydyn välillä täysin liioitellusti hyppyihin mukaan. Tuomari kommentoi teidemme ja tempon olleen kunnossa sekä oli tyytyväinen hevosen vahvaan takaosaan ja siihen, että huolehdin laukan hyvin. Käsitin tämän siten, että korjasin laukat aina myötäiseksi. Parannusta tuomari toivoi siihen, ettei meno löysistyisi estettä kohti, ja että suoristaisin ryhtiä. Yleiskommenttina oli vielä, että olemme valmiita isompiin luokkiin. Pisteitä saimme yhteensä 39. Viidestä arvostelukohdasta neljästä saimme numeron kahdeksan (hyvä) ja yhdestä seiskan (melko hyvä). Ei yhtään hullummin!
Mukava kisapäivä kaiken kaikkiaan. Erityisen kivaa oli huomata, että aikaisemmin mahanpohjaa pahasti kutitellut jännitys hälveni, ja rata meni ihan mukavasti. Mukavuuskorkeudella kisaaminen on kyllä palkitsevaa, sillä siellä saadut onnistumiset vahvistavat kisapäätäni ja toivottavasti sitä myöten rohkenen siirtyä eteenpäin. Ei sillä, ettei 70 senttiä ja alle olisi kiva kisata vaikka loputtomiin, mutta Jettiä saattaisi nämä korkeudet alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää. Sille kun nämä hyppäämäni korkeudet ovat vieläkin melkoisia risuja.
