tiistai 25. tammikuuta 2011

Toinen kerta takana

Tänään oli sitten heti toinen vuokrauskerta Veronalla. Treeniksi otin samoja aiheita kuin eilen eli asetteluita ja vähän pohkeenväistöä. Käytin aika paljon aikaa käynnissä ja ravissa asetteluun, sillä samalla yritin saada tammaa tekemään asiat pyydetysti ja pysymään itsekin satulassa oikein. Tahdon joko kipata asetuksen suuntaan tai sitten ulkokäteni lähtee seikkailemaan. Veronasta oli helppo huomata, milloin istuin vinossa, sillä se alkoi liki välittömästi valua painoni kanssa samaan suuntaan. Eikä siinä pelkällä sisäpohkeella tilannetta parannettu, vaan istuntaa piti korjata samalla. Hyvin opettavaista tällaiselle heikunkeikun-istujalle. Asettaminen vasemmalle oli jälleen hankalampaa. Pitää ensi kerralla ajatuksella katsoa, kuinka vinossa istun siinä kierroksessa. Tai ehkäpä yritän korjata hevosen puskemista sisäpohkeella siten, että myös paino valuu liikaa siihen suuntaan.

Pohkeenväistöjä tein vain ravissa. Tänään ne eivät lähteneet ihan niin helposti kuin eilen. Sain keskittyä aika paljon jarruttamaan etupäätä. Mutta kun sain sen hallintaan, teki Verona väistöt ihan hyvin. Olin tyytyväinen sen pätkittäiseen pyöristymiseen ja siihen, etten jäänyt roikkumaan ohjista.

Veronan kanssa huomaan myös sen, että saisin keskittyä entistä enemmän tasaisempaan käteen. Ohjat pääsevät käymään välillä löysinä, jolloin kaikki tehty työ valuu hukkaan. Välissä sitten taas taidan olla liikaa ohjassa kiinni, jolloin hevonen ei oikein tiedä, mitä tehdä. Pätkittäin saan Veronaa mukavast pyöristymään, mutta se palautuu nopeasti päänsä kanssa ylös, kun käteni pomppivat omilla teillään. Täytyypä alkaa kaivella tätäkin asiaa jälleen mieleen.

Laukkaa tohdin ottaa tällä kertaa sellaiset neljän pääty-ympyrän verran. Vauhtiahan löytyi taas, mutta sain sen pariin kertaan vähän maltillisemmaksi. Jännityn jarrutuskohdissa liikaa, jolloin hevonen poimii itsellekin moisen olotilan. Pitäisi osata istua vain syvemmälle satulaan ja vaatia kiihdytyslaukan sijasta laadukkaamman rauhallisempaa menoa. On kuitenkin lohdullista huomata, että tamma rauhoittuu kivasti löysäämällä vähän ohjaa ja taputtelemalla kaulalle. Ehkäpä tässä joskus päästään vielä ihan maneesissa kierroskin laukkaa. Sitä odotellessa voidaan treenata kaikkea muuta.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Ajattelua satulassa

Ensimmäinen kerta uudella vuokratammalla eli Veronalla on takana. Tamma oli mukavan lupsakka laittaa kuntoon, mistä paljon plussaa. Koska oli tosiaankin ensimmäinen oikea vuokrauskerta, päätin ottaa ihan maltillisesti. Niinpä ratsastus hurahtikin käynnissä ja ravissa, laukkaa otettiin vain lyhyet pätkät molempiin suuntiin.

Ensimmäisenä työstin asetuksia. Niin voltilla kuin suoralla. Näiden kanssa sai tehdä jonkin verran hommia, sillä Verona ei lähtenyt ihan helpolla hommaan mukaan. Tällä kertaa muistin vahtia myös ulkopuolta, mutta sen seurauksena ulkokäteni tahtoi välillä lähteä omille teilleen. Verona alkoi pyörittelyiden jälkeen kuunnella asetuksia paremmin ja suoralla tehdyt vasta-asetukset menivät pätkittäin oikein mukavasti. Tammalle tarvitsi vain kertoa, että olepas näin, ja sehän oli. Ravissa asetusten läpivienti oli vielä käyntiä haastavampaa. Verona olisi halunnut uskoa sisäpohkeen naputtelun tarkoittavan vauhtia, vaikka oikeasti yritin korjata sillä pollen pienoista nojailua sisäpuolelle. Ravissa sai pyytää asetusta ihan ajatuksen kanssa. Kokeilin sitten reilumpaa asettamista kunnon myötäyksellä, ja löytyihän tammaltakin ajatus siitä, mitä halusin.

Käynnissä otin myös pohkeenväistöjä ja hallelujaa, taisimme tehdä elämäni parhaimmat väistöt. Puolipidäte, ajatus pohkeenväistöstä, ja tamma lähti hommiin. Olin ihan hämilläni hetken selässä. Itse olin päässyt vasta ajatteluvaiheeseen, mutta ilmeisesti olin jo jotain tehnyt, sillä tamma lähti kevyesti hyvään väistöön. Ainoaksi hommakseni jäi vahtia vähän etupäätä, tamma olisi mieluusti harpponut vähän reippaammin. Oli kyllä hieno tunne, kun hevonen teki pyydetyn asian niin kevyesti. Eikä väistön ylläpitoon tarvittu edes pohjetta. Kunhan piti katseen ja painon halutussa suunnassa sekä kontroilloi ulkopuolta, meni tamma oikein nätisti. En osaa avata tätä paremmin sanoiksi, mutta uskokaa pois, hieno kokemus!

Laukkaa en halunnut vielä kummemmin treenata, mutta kokeilin kuitenkin pääty-ympyrällä sitä. Oikeassa kierroksessa Verona meni ihan kivasti. Asetuksista ei tosin tietoa ja vauhti vähän tamman hyppysissä. Vasempaan kierrokseen ei minulla sitten ollut enää mitään sananvaltaa. Tamma otti vauhdin omiin nimiinsä, ja sain taas muistella vatsalihasten käyttöä jarruna. Huomasin tosin, että tamman vauhti hiipui hieman, kun lakkasi roikkumasta ohjissa ja antoi vähän myöten. Vähän kuin Kaapo, sekin rentoutuu vauhdikkuudesta hieman, kun rapsuttelee kaulalle löysemmällä ohjalla. Jatkossa kuitenkin pitää saada myös laukka toimimaan, mutta näin alussa työskentelen ihan mieluusti käynnissä ja ravissa (kuuletteko, kuinka vuoden takainen minä nimittelee nykyistä minua ihan oudoksi? Eihän silloin mitään käyntiä tai ravia jaksanut pitkään, vaan aina piti saada laukata.). 

Verona sai pisteitä myös siitä, että se tuntui oikein yhteistyöhaluiselta. Välillä se kuunteli maneesin ulkopuolelta kuuluneita ääniä, mutta ei säpsynyt niitä. Puolipidätteet menivät hyvin läpi, ja tamma kuunteli istuntaa aika paljon. Nyt onkin kuskille melkoinen homma alkaa kiinnittää huomiota istuntaan ja oppia vihdoin ja viimein, ettei se ohja ole pääkeino. Toivottavasti tämä ensimmäinen kerta ei ollut vain kuherruskuukauden antia, sillä jos tamma pysyy tällaisena tai mikä parempi, yhteistyön kehittyessä petraa vielä enemmän, olen siinä tapauksessa löytänyt melkoisen hyvän treenikaverin.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kaksi ja puoli tuntia hevosen selässä

Tänään vietin otsikon mukaisesti 2,5 tuntia hevosen selässä. Ruinasimme viikonloppuopettajan viemään meidän päivänvalossa erilliselle maastolenkille 1,5 tunniksi eikä omaa tuntia tietenkään raskinut perua. Maastoon olin saanut Tapsan ja kouluvääntöön alun perin Potterin, mutta vaihdoksen kautta löytin itseni jälleen Tapsan selästä. Maasto meni oikein mukavasti, ja Tapsassa oli virtaa. Ravi ja laukka kulkivat sellaista kyytiä, että leukaani sai kaivella sieltä lumikinoksesta. Oli kuitenkin tosi mukava lenkki, ja oli kiva nähdä, että hevosetkin selvästi nauttivat pienestä vaihtelusta maneesin tuijotteluun.

Kouluväännön aiheena oli puolestaan takapään kontrollointi sekä avotaivutukset. Takapäätä kontrolloitiin ottamalla käynnissä ja ravissa sitä hieman lyhyemmälle askeleelle ja vuoroin taas pidemmälle. Tapsan kanssa lyhyemmälle askeleelle vienti kyllä onnsitui, mutta pidennyksestä ei juuri ollut tietoa. Pohkeista ja raipasta sain aina parin askeleen kiihdytyksen, kunnes Tapsa taas palasi kömpimisvauhtiinsa. Opettaja onneksi otti meidän hetkeksi vahdittavaksi ja komensi ottamaan ohjalla etupäätä paremmin kiinni ja samalla pyytämään pohkeilla eteenpäin. Ja kas kummaa, käynnissä Tapsa alkoi loksahdella pyöreäksi ja käytti opettajan sanojen mukaan selkää aivan oikein. Pitkiähän ne pyöreät hetket eivät olleet eikä niitä joka mutkassa tullut vastaan, mutta olipahan se kuitenkin ensimmäisiä kertoja, kun kyseisen hevosen sain oikeinpäin. Ravissa ei tullut niin suuria onnistumisia, jostain syystä pohkeet ja raippa menivät ohi pollen ymmärryksen.

Sitten siirryttiinkin avojen pariin, ja niitä tehtiin sekä käynnissä että ravissa. Kuviona oli lähteä lyhyen sivun keskeltä keskihalkaisijalle sen suuntaisessa avotaivutuksessa kuin oli sille lähtenyt. Eli vasemmassa kierroksessa vasemmalla ja oikeassa oikealle. Keskelle päästyä tuli pyöräyttää edelleen samaan suuntaan voltti ja sitten vuorostaan toiselle puolelle voltti eli ikään kuin kahdeksikko keskelle. Siitä taas jatkettiin viimeisen voltin suuntaisesti avossa loppuun.

Sekä käynnissä että ravissa vauhti tahtoi hiipua pahemman kerran, mutta muutoin Tapsa teki avot aika kivasti ja kohtuullisen helposti. Opettajan ohjeiden mukaan yritin hoputtaa pollea äänellä ja ulkopohkeella, mutta eivätpä ne avut paljoa perille menneet. Mutta ravissa Tapsa palkitsi kaiken. Se loksahti hetkeksi paikoilleen pyöreäksi, työskenteli selällään, ja opettajakin kehui avon menneen kaikin puolin kohdilleen. Siis kaiken muun paitsi vauhdin, mutta ei se minun iloani enää pilannut. Olin saanut annettua hevoselle sellaiset avut kuitenkin, että se liikkui pyydetyssä asennossa, vaikkei mennytkään vauhdilla. Nämä hetket palkitsivat koko tunnin muun ahertamisen ja osittaisen vaikertamisen. Kuvion loppuun nostettiin loppupäässä laukat, mutta niissä ei tehty mitään sen kummempaa.

Lopussa palasimme alkuverkan harjoitukseen eli takapään liikuttamiseen. Tässä tulivatkin tunnin loppuhuipennukset. Opettaja otti meidän taas ympyrälle tarkkailuun ja auttoi hoputtamaan Tapsaa liikkeelle. Ja niinpä Tapsa keräsi itsensä kasaan ja humputteli menemään niin vaivatonta ja etenevää ravia, että olin yhtä hymyä. Tapsa oli löytänyt raviinsa viimein liitovaiheenkin! Olin ihan mielissäni, sillä näinä hetkinä allani ei ollut se tervakavio-Tapsa, vaan juuri se tallin polle, joka on teknisesti osaavimmasta päästä. Olihan se melkoinen elämys, saada ratsastettua Tapsaa hetkittäin oikeinpäin ja sitten vielä etenemään lopussa. Tuumasipa pari tuntia seurannuttakin, että polle ryhdistäytyi ja meni pätkittäin oikein hienosti. Ilmeisesti maastoilu virkisti vanhan herran mieltä sen verran, että se viitsi esitellä osaamistaan myös maneesin seinien sisällä.

Tämä oli kyllä hieno kerta, ehkä sitä vielä joskus tulevaisuudessa tohtii mennä Tapsalla uudelleen. Tai kuten opettajalle tuumasin, niin enköhän tuossa puolen vuoden päästä voi taas mennä kyseisellä pollella. Onhan se hieno hevonen, mutta ratsastajan pitää vielä opiskella vähän enemmän ennen seuraavaa kertaa.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Aina ei mene niin kuin oppikirjassa

Perjantain tunnilla oli odotetusti kouluvääntöä ja polleksi oli vaihdoksen kautta sattunut Rappen. Olin aiheesta tyytyväinen, sillä ilman vaihtoa, olisin keikkunut tumpelona Pokun selässä. Tunnin aiheina oli verryttelyn aikana tehdyt myötä- ja vasta-asetukset, pohkeenväistö sekä sulkutaivutus.

Verryttelyn yhteydessä otettiin siis sekä käynnissä että ravissa myötä- ja vasta-asetuksia pitkillä sivuilla. Rappen puksutti menemään, kuten yleensäkin. Asetukset menivät kohtuullisesti läpi, mutta kummoisempaa pyöristymistä ei tapahtunut. Opettajalta tuli kommenttia asettaa Rappenia epäsuoralla ohjasotteella ja muistamaan myös myödätä eikä vain jäädä pyytämään. Epäsuora ohjasote auttoi aika mukavasti korjaamaan Rappenin sisälle puskemisen, mutta pyöreyttä ei näkynyt. Ilmeisesti joko vaadin liian epämääräisesti asetuksia kuitenkin tai sitten en ollut myötäämisen kanssa ajoissa.

Sitten siirryttiinkin jo kuviolle, jolle lähdettiin pitkää sivua myöten. Lyhyen sivun kautta pyöräytettiin täyskaarron alku, jos taas puolestaan siirryttiin väistättämään hevonen lähemmäs pitkää sivua. Kun oltiin taas pitkällä sivulla, pyöräytettiin voltti ja siltä jatkettiin pitkä sivu loppuun sulkutaivutuksessa. Harjoitusta tehtiin sekä käynnissä että ravissa.

Täyskaarrossa ja voltilla Rappenille oli jostain syystä vaikeampi saada asetuksia läpi. Jotenkin tuntui, että istuin monen liikkuvan palasen päällä, vaikka ei polle mitenkään erityisemmin mutkitellut. Oli vain vähän sellainen olo, ettei jalkojeni välissä olisi pätkittäin ollut mitään hevosta. Olisi varmaan pitänyt ottaa kunnolla tasainen tuntuma ja ratsastaa hevonen pohkeilla niin pitkään eteen, että takapää olisi käynnistynyt mukaan. Nyt taisi tunti mennä aika puoliteholla.

Pohkeenväistöt menivät kuitenkin käynnissä todella mainiosti. Rappenille riitti ensimmäisten apujen jälkeen vain istunta, ja polle väisti kevyesti ja helposti. Tästä polle ansaitsi suuret kiitokset. Ravissa olisin saanut olla tarkempi jälleen kerran ulkopuolen kanssa, mutta Rappen väisti silti ihan kohtuullisesti.

Sulkutaivutus onnistui käynnissä parhaiten, kuskilla kun tuntuu olevan vaikeuksia hallita ravi ja jonkin avun antaminen yhtä aikaa. Tosin pari ensimmäistä kertaa otin sulkutaivutuksen liian jyrkkänä, jolloin se muuttui enemmänkin väistöksi. Opettaja neuvoi pitämään hevosen etuosa siten, että korvien välistä voisi katsoa opettajaa takapään pysyessä uran sisäpuolella. Tämä vinkki auttoi, ja saimmekin Rappenin kanssa jälleen mukavan helpot sulkutaivutukset. Teen epäilemättä nuo aina liian jyrkästi, sillä osaan hahmottaa isot, selvästi tuntuvat liikkeet paremmin, mutta sitten pienempien liikkeiden kohdalla menee joskus arvailuksi. Ravissa sulkutaivutus meni kohtalaisesti. Jotenkin häselsin liikaa, jolloin polle pääsi suoristumaan.

Laukassa otimme myös sulkutaivutusta. Kuvio oli muuten sama, mutta voltti jätettiin pois. Tarkoituksena oli väistättää hevonen täyskaarron jälkeen portaittain lähemmäs seinää. Rappen ei ollut laukassa yhtään oma itsensä. Meno oli opettajankin sanojen mukaan kulmikasta, jotenkin takkuista. Mitään kummempaa ei tosin löytynyt, joten treeniä jatkettiin. Rappen tahtoi pomputella menemään hätäisesti, jolloin parit kierrokset väistöjä menivät plörinäksi, kun pohjeapuni ei mennyt läpi. Sain homman onnistumaan ehkä pari kertaa ja silloinkin suurella työllä. Asetus tahtoi vaihtua laukan myötäisestä pois ja suoriksi tarkoitettuina hetkinä puskikin seinää kohti. Melkoisen kieli keskellä suuta sai mennä nuo pari kertaa, että saimme opettajalta hyväksynnän. Lieköhän Rappenilla sitten ollut jumissa jokin paikka, sillä opettajakin kertoi pollen olevan yleensä oikein näppärä tällaisissa harjoituksissa.

Lopuksi pyörittelimme päätyihin ympyrät, joita vaihdoimme aina lävistäjän kautta kevyesti pohjetta väistäen. Tarkoituksena oli saada hevonen rennon pyöreäksi vähän pidemmällä ohjalla. Pyöreys ei innostanut Rappenia vieläkään erityisemmin, mutta pätkittäin sain sitä pyöristymään ja rentoutumaan. Tunti menee kategoriaan "no joo, tulipa käytyä", mutta eihän aina voi mennä niin kuin oppikirjassa.

torstai 20. tammikuuta 2011

Työskentelyä puolin ja toisin

Nyt Helvi oli saanut jo jalkansa kuntoon, mutta tällä kertaa takajalan kenkä jäi matkasta. Koska tamma ei reagoinut puuttuvaan kenkään mitenkään, otin maneesilla vähän normaalia lyhyemmän treenin kuitenkin, kun sinne asti olin päässyt. Ravia meni vain parit kierrokset ilman kummempaa tavoitetta.

Ensin otin ihan peruskäyntiä ja aloin vaatia reippaampaa menoa. Helvi ei onneksi ollut laiskimmalla tuulella, vaan reagoi kohtalaisesti pyyntöihin. Itse keskityin kehumaan ja myötäämään, kun tamma liikkui hyvin ja yritin muistaa komentaa, jos vauhti alkoi hiipua. Helvi toimi etupäästä oikein kivasti ja pyöristyi, mutta takapäätä sai kyllä nohitella mukaan. Sen sijaan asetukset molempiin suuntiin menivät hyvin läpi ja saatiin kivoja voltteja ja ympyröitä.

Sitten kokeilin lyhyet pätkät pohkeenväistöä sekä kerrat avo- ja sulkutaivutuksia kummallekin puolelle. Pohkeenväistössä tamma oli oikein näppärä. Väistöt lähtivät pienillä avuilla, ja tamma väisti hyvin askelin eikä vaatinut apujen kertausta joka askeleella. Avot ja sulut eivät olleet oppikirjasta temmattuja, mutta kyllä ne sen kaltaisia liikkeitä muistuttivat ja sujuivat kohtuullisen vaivattomasti.

Lopuksi otin lisäyksiä käynnissä lävistäjällä. Alussa tamma yritti vaihtaa raville, mutta hiljalleen tajusi minun haluavat pidempää askelta, en kokonaan toista askellajia. Pää myös tahtoi muutamat kierrokset nousta ylös, mutta lopulta sain kaivettua tammasta muutamat pyöreät lisäykset, joissa myös takapää oli todistettavasti peilin kautta varmistettuna matkassa. :)

Kumma homma, miten käynnissä meneminenkään ei tylsistytä enää niin paljoa kuin ennen. Muistan ratsastuksen alkuaikoina aina harmitelleeni, jos ei päästykään laukkaamaan edes kierrosta. Nyt sitten puolestaan käynti- ja ravipainotteiset tunnit ovat opettavaisia. Kaikkea sitä sattuukin. Helvi kyllä ansaitsi tästä kerrasta suuret kiitokset ja taputukset. Tammalla oli työmotivaatio kohdillaan ja vaikka se paikoitellen olikin vähän hidas, näki siitä kuitenkin sen, että kyllä se yritti toteuttaa pyyntöjäni parhaansa mukaan. Lisää tällaisia päiviä tämän tamman kanssa, kiitos.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Ei kolmea ilman neljättä

Ei kahta ilman kolmatta eikä näemmä kolmatta ilman neljättä. Menin sitten hankkimaan toisen vuokrahevosen. Ja sananlaskuja edelleen mukaillen; mihinpä heppatyttö vähän vanhemmista tammoista pääsisi. Eli uusi polle on 17-vuotias, mutta varsin vireä Verona-tamma, joka asustelee maneesitallilla.

Ennen omaa koeratsastusta ehdin tarkastella pollen kulkemista omistajan tyttären ratsastaessa. Tamma kulki reippaasti ja teki väistöt kevyen näköisesti, joskaan ei näyttänyt kovin helpolla pyöristyvän. Kapusin sitten selkään ja aloitin ihan käynnistä asetellen. Selästä käsin tuntui, että hevosella olisi ollut kaulaa ainakin kaksi metriä, ja kun se vielä oli liikkuvainen päästään, oli siinä vähän ihmettelemistä.

Pyörittelin ympyröitä ja yritin selvittää, miten tamma mahtaa toimia. Jo käynnin aikana sain kuitenkin tammaa vähän kuulolle ja pätkittäin jopa pyöristymään. Helppoahan se tietenkin oli moista yrittää jo valmiiksi verrytellyllä hevosella. Pohkeenväistöt käynnissä sujuivat mukavan reippaasti, mutta tämänkin hevosen kanssa saan varmasti opetella sitä ulkopuolen hallintaa.

Ravi nousi myös kevyesti, joskin oli aika korkeaa. Asetukset eivät alussa tahtoneet mennä yhtään läpi, ja etenkin vasemmassa kierroksessa hevonen puski ulos. Kun sain vakautettua kättäni, rentoutui hevonen taas helpommin. Väistöt sujuivat kohtalaisesti, ja tamman reippaus alkoi hahmottua. Pidätteet eivät menneet helpolla läpi, ja sain jarrutella menoa aika pitkiä pätkiä ennen kuin sain askellajin käyntiin. Ravi kyllä nousi vaivatta, mutta vauhdikkain osuus oli vielä edessä.

Näiden testailujen jälkeen piti vielä kokeilla laukkaa. Omistaja oli jo aikaisemmin kertonut, että tamma on reipas, etenkin laukassa. Askellaji nousi helposti ja ennen kaikkea vauhdikkaasti. Ihan kuin olisin taantunut alkeistasolle, sillä hevonen vain paineli menemään pidätteitä kuuntelematta, ja minä vikisin mielessäni matkassa. Naurattikin kyllä, kun tuli elävästi mieleen alkukerrat Helvin kanssa. Sekin tamma vei minua alussa miten halusi, kunnes saimme yhteistyötä paremmalle mallille. Verona tosin spurttasi sellaiset vauhdit hetkellisesti, että omistajakin mahtoi arvella katselevansa pian maassa mätköttävää vuokraajaehdokasta. :) Ei onneksi, sillä laukassa oli ihan hyvä istua, joten spurtti ei tuntunut niin kauhealta kuin olisi voinut kuvitella. Kokeilin toiseenkin suuntaan laukkaa, ja vauhtia riitti taas. Seinää piti käyttää vähän apuna, että päästiin taas yhteissopimukseen siitä, mitä vauhtia pitikään mennä.

Yleisvaikutelma Veronasta oli hyvä. Ystävällinen, teki työtä käskettyä ja todistetusti pystyy reippauteen. Ensimmäinen oikea ratsastuskerta onkin maanantaina. Suunnitelmana on aloittaa rauhallisesti tutustumalla käynnin ja ravin parissa. Koeratsastaessa alkoi tosin poltella treenailla tämänkin hevosen kanssa oikeinpäin kulkemista, sillä kokeilussa saadut lyhyet hetket pyöreydestä olivat oikein mukavia. Esteet taidamme suosiolla jättää tämän pollen kanssa väliin, mutta onneksi olen kaikkia uskomuksiani vastaan alkanut mieltyä kouluvääntöön. Ja etenkin kun kyseisellä tallilla vierailee useampiakin valmentajia, voisi kouluvääntö ohjauksen kera olla enemmän kuin paikallaan.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Hevosen työstämistä oikeinpäin

Sunnuntain tunnin ratsuksi oli yli viiden kuukauden tauon jälkeen valikoitunut Potter-herra. Tästä pollesta minulla on aina ollut hyvä fiilis, se kun tykkää tehdä töitä eikä kummemmin viitsi oikutella. Treeniaihekin sattui olemaan mieluinen, nimittäin hevosen työstäminen kulkemaan oikeinpäin. Ei sen enempää, ei sen vähempää.

Tunnin sisältönä oli pyöritellä ympyröitä päätyihin niin käynnissä, ravissa kuin laukassa. Opettaja keskittyi tarkastelemaan jokaista kuskia aina hetken ajan, jonka jälkeen antoi korjaavaa palautetta. Käynnissä Potter loksahti mukavasti pyöreäksi, mutta olisin saanut vaatia takapäätä aktiivisemmaksi. Opettajakin hoksautti samasta asiasta, ja yritin toteuttaa korjausohjeita eli pohjeapujen antamista ohjien pysyessä tasaisena. Homma rullasi todella kivasti oikeassa kierroksessa, vasemmassa meno oli vähän jäykempää.

Raviin totuttautumisessa meni taas hetki, sillä Potterilla on melkoisen korkea ravi. Kun suunnilleen pysyin menossa mukana, jatkettiin ympyröiden pyörittelyä. Ravissa käynnin pienet puskemiset pahenivat hivenen eikä polle antautunut asetuksille niin helposti. Yritin pitää ulkopuolen hanskassa ja asetella, mutta sisäpohkeeni oli jäänyt taas matkasta. Aika paljon piti tehdä hommia, että sain hevosta edes vähän rennommaksi. Hiljalleen meno parani, mutta suorilla pätkillä pienikin pyöreys tahtoi kadota. Opettaja ohjeisti pitämään tuntuman samana ja pyytämään hevosta pohkeilla liikkumaan sitä kohti. Kuulosti helpolta ohjeelta, mutta ihmeen vaikea toteuttaa. Käteni tahtoivat ajoittain lähteä omille teilleen, jolloin Potterilla ei tietenkään ollut kunnon tuntumaa, jolle tulla.

Laukassa oikea kierros oli melkoista tupelointia. Potter meni omia menojaan, ja minä vain kauhistelin laukkaa, jossa en osannut istua alkuunkaan. Laukat nousivat todella nätisti käynnistä, joten siitä tuli sentään pisteet kotiin. Sen sijaan pyöreys ja asetusten saaminen läpi jäivät oikeassa laukassa aika pitkälti haaveeksi. Vasemmassa kierroksessa meno kuitenkin parani huomattavasti. Laukka nousi edelleen ketterästi, mutta tällä kertaa Potter kuunteli pyyntöjäni paljon paremmin. Muutamat kierrokset saimme mukavan tasaista ja hallittua laukkaa ja ehkäpä jopa hitusen pyöristyneellä hevosella. Oli jännä huomata, kuinka suuri ero kahden kierroksen välissä oli. Vasemassakin kierroksessa sai tehdä kyllä töitä, mutta asetusten aikana sisäohjan liioiteltu vienti irti kaulasta auttoi kummasti. Ja kun liioittelun oli tehnyt kerran tai pari, otti polle pienetkin avut taas huomioon mukavasti.

Olinkin haaveillut aikaisemmin, että Potterilla olisi kiva mennä. Muina kertoina olen aina sivusilmällä ehtinyt vilkaista, kuinka polle menee aika kivasti. Nyt pääsin itse kuskiksi ja saatoinkin tyytyväisenä todeta, että  meillä meni tunti kivasti, mihin opettajakin kommentoi  hevosen kulkeneen hyvin. Enpä pahastu ollenkaan, vaikka saisin mennä Potterilla uudemmankin kerran lähiaikoina.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Takapää töihin

Nyt on sitten neljäs kerta Loren kanssa takana. Kouluväännön aiheena oli tällä kertaa lyhyt kertaus asettamisesta ja loppuaika takapään aktivointia peruutusten avulla.

Asettamista ja sitä kautta pyöreyttä haettiin pyörittelemällä kolmea ympyrää käynnissä ja ravissa pitkin kenttää. Lore tahtoo jännittyä ohjasotteista, joten opettaja ohjeisti aina vinkkaamaan pollelle asiasta kevyesti ja myötäämään reilusti. Sillä tavoin Lore alkoikin rentoutua paremmin ja pätkittäin sain asetuksia läpi. Kovin helppoa se ei ollut, sillä joko ratsastin ihan päin prinkkalaa tai sitten polle ei ymmärtänyt useimpia pyyntöjäni. Jos en kauhean väärin muista, ei Lore ole kauhean etevä koulupuolella. Mutta sellainen siitä kyllä vielä tulee, sen verran halua sillä on tehdä asiat myös oikein, kunhan se ymmärtää jujun.

Sitten siirryttiinkin peruuttamisen pariin. Tarkoituksena oli peruuttaa sen verran, että hevonen vie painoaan taakse ja tuo jalkojaan paremmin rungon alle. Kun tämä onnistui, matkaa jatkettiin ensin käynnissä, sitten ravissa siihen saakka, että hevonen lakkasi kulkemasta pyöreänä. Sitten homma taas otettiin uusiksi aina tarpeen vaatiessa.

Lorelle peruuttaminen tuntui olevan aika vieras juttu. Ensimmäisten peruutuspyyntöjen aikana polle vain heilutteli päätään eikä ymmärtänyt pyyntöäni. Korjasin tilannetta tuomalla vähän painoa eteen sekä pyysin ohjalla ja ääniavulla. Kas kummaa, Lore alkoi hiljalleen ymmärtää, että menemällä taaksepäin saa kuskin myötäämään. Tästä sitten edettiin pätkä kerrallaan ja kerta toisen jälkeen peruuttaminen vähän parani. Vaikka ei se tyylipuhdasta peruuttamista ollut nähnytkään, olin tosi tyytyväinen siihen, kuinka osasin askarrella ongelman kanssa ja tuoda pyynnön hevoselle ymmärrettävästi.

Lopuksi peruuttamisesta nostettiin pitkällä sivulla vastalaukka ja sulkutaivutuksen kaltaisesti lyhennettiin sitä, kunnes oli mahdollista siirtyä tasaiseen raviin. Vasemmassa kierroksessa en saanut Lorea vastalaukkaan, mutta opettaja ei antanut sen häiritä. Peruuttamisen sijasta riitti myös se, että sai hevosen viemään painoaan takapäälleen. Loren kanssa tämä oli kohtuullisen helppoa, sillä pienillä avuilla se vei painoa taakse, josta saattoikin nostaa helposti laukan.

Vasemmassa kierroksessa tökki myös sulkutaivutuksen kaltainen laukan hidastaminen ja vaihtaminen raviin. Eli tarkoituksena oli nostaa laukka vähän edempänä seinästä ja sitten asetus laukan suuntaisena (eli seinään päin) sisäpohkeella ohjattiin hevonen laukkaamaan lähemmäs seinää ja siten hidastamaan. Siitä sitten vaihdettiin raville, kun tuntui oikealta. En osannut ottaa pidätteitä tarpeeksi, joten laukka vauhtui kyllä raviin, mutta sellaiseen pikakipitykseen. Sen sijaan oikeassa kierroksessa taisin saada nostettua vastalaukat ja tajusin viimein sulkutaivutuskuvion. Tuloksena oli parit oikein nätit laukan hidastamiset, joista oli hyvin helppo siirtyä raviin.

Loren kanssa on hienoa opetella asioita. Oman tekemisen lisäksi sitä tulee miettineeksi paljon paremmin sitä, miten asian saa kerrottua hevosellekin selvästi, kun ei voi automaattisesti olettaa hevosen ymmärtävän. Lore tuntuu myös yrittävän ymmärtää, vaikka välissä sitä selvästi kismittää, kun se ei hoksaa pyydettyä asiaa. Mutta niin ne onnistumiset vaan tuntuvat makeammalta, kun tietää, ettei polle ole automaatti.

torstai 13. tammikuuta 2011

Käynnissä kaikenlaista

Tällä kertaa selvisin pitkästä aikaa maneesille Helvin kanssa. Luvassa oli kevyttä treeniä, sillä tamman vasen etunen oli vielä viime torstain jälkeen vähän oikutellut. Tarkkailin jalkaa tavallista lyhyemmän treenailun aikana eikä se onneksi näyttänyt olevan moksiskaan.

Päätin pitää valtaosan ajasta treenailun käynnissä ja vailla järkevämpi suunnitelmia, otin vähän kaikkea. Ensimmäisenä aloin tehdä myötä- ja vasta-asetuksia. Energiaa tammalla ei ollut normaalia enempää, mutta nopeasti se nappasi pyyntöni ja alkoi rentoutua ja pyöristyä. Olisin tosin saanut vahtia tarkemmin myös asetuksen lisäksi toista puolta, sillä monena kertana asetusta ottaessa polle lähti liukumaan vastakkaiseen suuntaan. Muuten olin asetuksiin tyytyväinen, sillä alun jäykkyyden jälkeen tamma alkoi tulla niihin kohtuullisen helposti.

Tämän jälkeen kokeilin pätkät pohkeenväistöä. Meno oli nihkeää, ja taisin vaatia alussa liian jyrkkää väistöä. Sovelsin väistön sitten ympyrälle, jossa aina lyhyen hetken pyysin väistämään joko ympyrältä ulos tai sisään. Tässä tuli parempia onnistumisia kuin suoralla, mutta parannettavaa olisi ollut nopeammassa reagoinnissa pohkeeseen. Kokeilin myös pienet pätkät avotaivutusta, jossa sain kuin sainkin muutamia hyviä askeleita.

Ravia otin yhteensä juuri ja juuri kierroksen testin vuoksi. Jalka ei tuntunut vaivaavan ainakaan minun silmiini, mutta virtaa ei ollut oikein nimeksikään. Pitää toivoa, että jalkapulmat ovat nyt ohi, ja tamma saisi vähän virtaa kavioihinsa.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kulmien ratsastamista

Kahden kuukauden tauon jälkeen sain mennä taas Rappenilla. Treeniaiheena oli hevosen kulkeminen suorassa ja kulmien ratsastaminen aluksi takaosakäännösmäisesti, sitten samaa ajatusta ravissa ylläpitäen.

Tunti alkoi sillä, että verkkasimme käynnissä ja ravissa ympyröillä hevosta kulkemaan mahdollisimman suorana ja yrittäen kaivella pyöreyttä esiin. Rappe puksutti menemään mukavasti ja pätkittäin pyöristyi kivasti. Oikeassa kierroksessa oli kuitenkin paljon enemmän työstettävää, johon opettaja antoi vinkiksi ottaa vasta-asetuksia ja samalla pyytää ulkopohkeella takajalkoja hommiin. Keskittyessä ulkopuoleen meinasi sisäpuoli unohtua, mutta onneksi opettaja oli tarkkasilmäisenä ja hoksautti heti pitämään myös sisäpuolen tuntuman kuosissa. Sain käynnissä ja ravissa Rappenia rentoutumaan ja pyöristymään pätkittäin, mutta pidemmät hetket eivät onnistuneet ollenkaan. En osaa hahmottaa vikaa, sillä koetin aina Rapen pyöristyessä olla hiljaa ja jatkaa perusratsastusta ja korjata vasta sitten, jos pollen pää alkoi nousta liikaa. Ehkä tuntuma ei kuitenkaan pysynyt tasaisena?

Sitten lähdimme ratsastamaan kulmia, joissa oli tötsät apuna harjoituksen tekemiselle. Kuviona oli tuoda hevosen takajalat tötsälle hyvin pienessä askeleessa ja siitä sitten kääntää etuosa uuteen suuntaan. Eli takaosakäännöstä hyödyntäen. Alussa en saanut jarruteltua Rappenia tarpeeksi pienille askelille takapäästä, jotta etupää olisi ehtinyt kääntyä (herätys, pahvi). Opettajan ohjeistuksella sitten sain jarruteltua takapäätä, jolloin etupää ehti kääntyä uuteen suuntaan. Rappen menikin nämä hetket aika mallikkaasti, kunhan kuski vain oli hereillä ja muisti jarrutella sopivasti.

Ravissakin pidettiin kiinni ajatus takaosakäännöksestä, mutta ei kuitenkaan otettu kulmia niin jyrkkänä. Jos käynnissä oli ollut hankaluuksia saada takapäätä hitaammalle liikkeelle, ei ravissa ollut yhtään sen helpompaa. Päinvastoin, valtaosa kulmista meni höpöksi, kun en saanut Rappenia hidastamaan riittävästi. Ja jos sain hidastuksen läpi, meni se liian vahvana, ja Rappen pudotti käyntiin. Sitten tajusin pyytää hidastusta, mutta samalla pohkeilla kertoa, ettei hevosen tule siirtyä käyntiin. Niinpä vain saimme parit kulmat hitaassa ravissa käänneltyä ihan kohtalaisesti.

Kun kulmia oli tahkottu jonkin aikaa, lisättiin pitkien sivujen alkuun laukannosto, jonka jälkeen pyöräytettiin keskiympyrä tai pari ennen palaamista kulmatreeniin. Laukassa Rappenilla riitti vauhtia, mutta tasapaino heitti vähän. Hevonen tahtoi kaatua sisällepäin tai vastavuoroisesti valua ulospäin. Kaikki tämä yhden kierroksen aikana. Opettaja kehotti ottamaan pidätteitä ulkoa, jotta hevosta saataisiin tasapainotettua. Ulkopohkeella sai myös avittaa sitä, että hevonen liikkuisi takapäästä alkaen. Suurimmat onnistumiset koimme vasemmassa kierroksessa. Sain Rappenin laukkaamaan muutamat kierrokset rennosti ja pyöreästi. Näiden kahden yhdistelmä teki laukasta todella helppoa ja sain vain istua kyydissä hymyillen ja ajatellen, kuinka hieno hevonen allani työskentelee.

Rappenia on mukava ratsastaa, koska se yrittää aina ymmärtää ratsastajaansa ja kulkee valtaosan ajasta omalla moottorillaan. Pyöreyden saaminen pidemmiksi pätkiksi on minulla tosin vielä haasteellista tämän pollen kanssa. En ole vielä keksinyt, mitä teen niitä pyöreyden katoamishetkinä väärin. Täytyy taas ensi kerralla kyseisellä herralla ratsastettaessa koettaa miettiä tätä asiaa.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Nurkan takaa tullut estetunti

Perjantaina olikin ihan nurkan takaa tullut estetunti. Tosin olihan viime viikolla ihan hyvin voinut olla puomeja, en vain itse ollut sillä tunnilla. Mikäs siinä, opettaja oli myös mukavasti jakanut minulle Peran. Palikat hyvälle tunnille olivat siis kasassa, vielä kun kuski olisi virittynyt oikealle taajuudelle. Estetunneilla kun tahtoo vielä vähän jännittää, mikä tietenkin heijastuu hevoseen. Tällä tunnilla esteet pysyivät onneksi mukavan pieninä, ehkä juuri 50-senttisinä.

Ensimmäisenä kuviona oli tulla kahden kavaletin ja aluksi ristikon, sittemmin pystyn, suoraa. Tavoitteena oli tasainen tahti ja hyvä mukautuminen hyppyyn. Vauhti pysyi tämän tehtävän kohdalla aika hyvänä, mutta ensimmäisessä hypyssä olin taas omissa maailmoissani enkä myödännyt käsistä tarpeeksi. Plussaa kuitenkin siitä, että katse pysyi hyvin suunnattuna eteenpäin eikä jäänyt tuijottamaan estettä. Opettaja hoksauttikin käsistä, ja muut hypyt menivät niidenkin osalta paremmin. Korjauspyyntöä tuli tosin siitä, että muistaisin istua esteen jälkeen satulaan, ettei Peran vauhti kiihdy turhaan. Tämänkin muistaessa koko suorituksesta tuli mukavan tasainen ja vaivaton.

Tämän jälkeen siirryttiin kahden kavaletin reitille, jossa tarkoitus oli saada laukat vaihtumaan. Ensin hypättiin kavaletti oikeassa laukassa, sen päällä koetettiin saada vasen laukka, siitä vielä toisen kavaletin yli oikea laukka tavoitteena. Ensimmäinen kierros meni jälleen mönkään. En näemmä vain osaa keskittyä heti alusta asti, vaan aina pitää käydä mokaamassa kierros. Mokaamisen syynä oli huonot reittivalinnat, Peran päädyn tuijottaminen ja heikko laukka. Opettaja opastikin kierroksen jälkeen, että Peran kaltaisen hevosen kanssa ratsastajan on tosissaan keskityttävä tulevaan, ei jäädä seuraamaan, mitä hevonen päättää tehdä. Sillä tavalla hevonenkin alkaa kuunnella kuskia ja mahdollisesti unohtaa kyttäilynsä. Lopulta sain kohtuullisesti onnistuneen kerran.

Reitin hallintaa käsitelleen tehtävän jälkeen otettiinkin syyniin laukan pitäminen tasaisena. Tämä tehtiin humputtelemalla soikiolla kavaletti, okseri ja kavaletti. Ensimmäinen kierros meni epätasaisesti, tuli pari töksähtävää hyppyä välin jäädessä ahtaaksi. Otin sitten vähän laukkaa kiinni ja niinpä vain Pera hyppeli esteet kivasti välien pysyessä vaaditussa viidessä askeleessa. On se vain hieno hevonen, kunhan kuski malttaa olla hereillä.

Lopuksi otimme kolmen esteen ja neljän hypyn radan. Ensin hypättiin okseri, sitten kavaletti, takaisin okserille ja toinen kavaletti. Ehdin näin lyhyellä radalla kahdesti unohtaa, minne kahden esteen jälkeen pitikään mennä, hohhei. Pera myös kiersi yhden esteen kauhistellaan päädyssä olleita ihmisiä. Tässä vaiheessa aloin viimein olla hereillä ja toinen kierros tällä radalla meni oikein mukavasti nappiin. Laukat vauhtuivat, Pera pysyi pyytämässäni tahdissa ja olin itse hypyissä hyvin mukana. Tähän onnistumiseen olikin hyvä päättää tunti.

Kumma homma, miten estetunneilla voi vieläkin jännittää. Edellisestä estetunnista oli kulunnut reilu kuukausi, mutta silti tuntui kuin siitä olisi ollut enemmän. Pitäisi vain alkaa uskoa enemmän siihen, että hevonen kyllä menee, jos minäkin olen menossa. Ehdin aina ennen hyppyä jossitella liikaa, mikä vaikeuttaa koko hommaa. Positiivista on kuitenkin se, miten hypyt sujuivat oman istunnan puolesta kohtuullisen vaivattomasti. Seuraavaksi pitää alkaa keskittyä tuntemaan se, milloin mennään sopivaa laukkaa ja saada sitä kautta ponnistuskohdat itsellekin kunnolla selviksi. Eiköhän se hyppely näiden asioiden oppimiselle ala taas houkutella enemmän.

torstai 6. tammikuuta 2011

Mukava metsälenkki, harmillinen päätös

Ihana vapaapäivä viikolla. Sen ansiosta pääsin tallille valoisalla ja päätin käydä köpöttelemässä pidempää reittiä pellolle johtavalla tiellä. Varustin Helvin ulkona, joten tamma oli hyvällä tuulella. En jaksanut ottaa mitään treeniaihetta mukaan, vaan köpöttelimme rauhassa tietä myöten ja ihastelimme aurinkoista talvipäivää.

Pellolle päästyä päätin ottaa vähän ravia, mutta sepä tyssäsi alkuunsa. Muutaman askeleen ravissa mentyä tajusin, ettei tamma mene ihan oikein. Pudotin käynnille, jossa meno tosin jatkui normaalisti. Kokeilin vielä toisen pätkän ravia, jonka jälkeen hyppäsin selästä alas. Helvi oli alkanut ontua vasenta etustaan, reppana. Onneksi olimme pellolla eli kohtuullisen lähellä tallia, joten suuntasimme sinne rauhallisesti kävellen.

Toivottavasti rautarouvan jalassa ei ole mitään suurempaa, jota pieni lepo ei parantaisi.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Uusi ratsastusvuosi käynnistyi

Kumman nopeaa joulutauko ratsastuksesta hurahti. Uuden ratsastusvuoden ensimmäiseksi ratsuksi oli arpa valinnut minulle Hessun. Tunnin aiheena oli puolestaan pohkeenväistöä sekä ihan perinteisesti että sulkutaivutuksen kaltaisesti.

Tunti aloitettiin tekemällä yhdelle pitkälle sivulle uran myötäistä pohkeenväistöä ja menemällä toinen pitkä sivu ravissa. Hessu oli tahmea, mutta kun muistin hallita sisäpuolta ja koputella ulkopuolelle pohkeella, lähti Hessu väistämään mukavasti. Se myös pyöristyi hienosti, mutta vauhti tahtoi sammua koko ajan. Opettaja kehotti naputtelemaan polleen vauhtia sisäpuolelta, mutta pohkeeni ei tarkoittanut valtaosan ajasta Hessulle mitään muuta kuin ärsyttävää kosketusta kylkeen. Pätkittäin sain herraan kuitenkin vähän vauhtia, jolloin väistö sujui paljon paremmin, ja myös pyöreys säilyi. Hessu oli mukava ratsastaa, kun se pyöristyi eikä painanut niin paljon ohjille. Vielä kun keksisin, miten sen moottori käynnistetään, olisi se oikein mainio ratsu.

Sitten siirryttiinkin tahkoamaan pohkeenväistöä sulkutaivutuksen kaltaisesti. Lyhyen sivun alkuun pyöräytettiin voltti ja siitä lähdettiin asetus aina menosuuntaan viemään hevosta pohkeenväistön avulla keskihalkaisijaa kohti. Tehtävä ei ollut helppo käynnissä, mutta onnistuimme siinä kuitenkin ravia paljon paremmin. Käynnissä ongelmana oli saada Hessu pysymään asetuksessa ja silti väistää takapäällä. Opettaja kehotti ottamaan etupää kunnolla lyhyelle askeleelle ja raipan avustuksella laittaa takapää väistöön. Pätkittäin onnistuimme, mutta vaikeaa se oli. Ravissa homma meni höpöksi, sillä Hessu ei tahtonut ottaa pidätteitäni yhtään vastaan, jolloin hommasta ei tullut mitään. En osaa yhtään sanoa, mikä meni vikaan. Ehkä jäin puristamaan ja vetämään liikaa, ehkä istuntani antoi pohjeapuihin verrattuna jotain ihan muuta sanomaa.

Loppupuolella sulkutaivutuksen kaltaisen väistön jälkeen nostettiin myös laukka. En osannut istua yhtään Hessun laukassa, ja sekään ei paljoa jaksanut ponnistaa. Tuloksena oli vähän kummallista puolilaukkaa, jota en osannut parantaa. Loppuraveissa opettaja otti meidät ympyrälle, ja kehotti asettamaan ja samalla pyytämään takapäätä liikkeelle. Muutamina hetkinä sainkin Hessun liikkumaan mukavan reippaasti, ja opettajakin vaikutti tyytyväiseltä.

Tunti ei ollut niin kauhea kuin alussa ehdin murehtia. Eihän Hessu ollut reipas saati mitään sinnepäinkään, mutta käynnissä ja välillä ravissa saimme hyviä pyöreitä ja rentoja hetkiä. Kuten opettaja tuumasi, kulki Hessu tunnilla mukavassa muodossa, mutta takapää olisi saanut olla liikkeessä mukana. Siinäpä onkin mysteeri ratkaistavaksi: miten saada Hessu liikkumaan reippaasti?