Kahden kuukauden tauon jälkeen sain mennä taas Rappenilla. Treeniaiheena oli hevosen kulkeminen suorassa ja kulmien ratsastaminen aluksi takaosakäännösmäisesti, sitten samaa ajatusta ravissa ylläpitäen.
Tunti alkoi sillä, että verkkasimme käynnissä ja ravissa ympyröillä hevosta kulkemaan mahdollisimman suorana ja yrittäen kaivella pyöreyttä esiin. Rappe puksutti menemään mukavasti ja pätkittäin pyöristyi kivasti. Oikeassa kierroksessa oli kuitenkin paljon enemmän työstettävää, johon opettaja antoi vinkiksi ottaa vasta-asetuksia ja samalla pyytää ulkopohkeella takajalkoja hommiin. Keskittyessä ulkopuoleen meinasi sisäpuoli unohtua, mutta onneksi opettaja oli tarkkasilmäisenä ja hoksautti heti pitämään myös sisäpuolen tuntuman kuosissa. Sain käynnissä ja ravissa Rappenia rentoutumaan ja pyöristymään pätkittäin, mutta pidemmät hetket eivät onnistuneet ollenkaan. En osaa hahmottaa vikaa, sillä koetin aina Rapen pyöristyessä olla hiljaa ja jatkaa perusratsastusta ja korjata vasta sitten, jos pollen pää alkoi nousta liikaa. Ehkä tuntuma ei kuitenkaan pysynyt tasaisena?
Sitten lähdimme ratsastamaan kulmia, joissa oli tötsät apuna harjoituksen tekemiselle. Kuviona oli tuoda hevosen takajalat tötsälle hyvin pienessä askeleessa ja siitä sitten kääntää etuosa uuteen suuntaan. Eli takaosakäännöstä hyödyntäen. Alussa en saanut jarruteltua Rappenia tarpeeksi pienille askelille takapäästä, jotta etupää olisi ehtinyt kääntyä (herätys, pahvi). Opettajan ohjeistuksella sitten sain jarruteltua takapäätä, jolloin etupää ehti kääntyä uuteen suuntaan. Rappen menikin nämä hetket aika mallikkaasti, kunhan kuski vain oli hereillä ja muisti jarrutella sopivasti.
Ravissakin pidettiin kiinni ajatus takaosakäännöksestä, mutta ei kuitenkaan otettu kulmia niin jyrkkänä. Jos käynnissä oli ollut hankaluuksia saada takapäätä hitaammalle liikkeelle, ei ravissa ollut yhtään sen helpompaa. Päinvastoin, valtaosa kulmista meni höpöksi, kun en saanut Rappenia hidastamaan riittävästi. Ja jos sain hidastuksen läpi, meni se liian vahvana, ja Rappen pudotti käyntiin. Sitten tajusin pyytää hidastusta, mutta samalla pohkeilla kertoa, ettei hevosen tule siirtyä käyntiin. Niinpä vain saimme parit kulmat hitaassa ravissa käänneltyä ihan kohtalaisesti.
Kun kulmia oli tahkottu jonkin aikaa, lisättiin pitkien sivujen alkuun laukannosto, jonka jälkeen pyöräytettiin keskiympyrä tai pari ennen palaamista kulmatreeniin. Laukassa Rappenilla riitti vauhtia, mutta tasapaino heitti vähän. Hevonen tahtoi kaatua sisällepäin tai vastavuoroisesti valua ulospäin. Kaikki tämä yhden kierroksen aikana. Opettaja kehotti ottamaan pidätteitä ulkoa, jotta hevosta saataisiin tasapainotettua. Ulkopohkeella sai myös avittaa sitä, että hevonen liikkuisi takapäästä alkaen. Suurimmat onnistumiset koimme vasemmassa kierroksessa. Sain Rappenin laukkaamaan muutamat kierrokset rennosti ja pyöreästi. Näiden kahden yhdistelmä teki laukasta todella helppoa ja sain vain istua kyydissä hymyillen ja ajatellen, kuinka hieno hevonen allani työskentelee.
Rappenia on mukava ratsastaa, koska se yrittää aina ymmärtää ratsastajaansa ja kulkee valtaosan ajasta omalla moottorillaan. Pyöreyden saaminen pidemmiksi pätkiksi on minulla tosin vielä haasteellista tämän pollen kanssa. En ole vielä keksinyt, mitä teen niitä pyöreyden katoamishetkinä väärin. Täytyy taas ensi kerralla kyseisellä herralla ratsastettaessa koettaa miettiä tätä asiaa.
