Ei kahta ilman kolmatta eikä näemmä kolmatta ilman neljättä. Menin sitten hankkimaan toisen vuokrahevosen. Ja sananlaskuja edelleen mukaillen; mihinpä heppatyttö vähän vanhemmista tammoista pääsisi. Eli uusi polle on 17-vuotias, mutta varsin vireä Verona-tamma, joka asustelee maneesitallilla.
Ennen omaa koeratsastusta ehdin tarkastella pollen kulkemista omistajan tyttären ratsastaessa. Tamma kulki reippaasti ja teki väistöt kevyen näköisesti, joskaan ei näyttänyt kovin helpolla pyöristyvän. Kapusin sitten selkään ja aloitin ihan käynnistä asetellen. Selästä käsin tuntui, että hevosella olisi ollut kaulaa ainakin kaksi metriä, ja kun se vielä oli liikkuvainen päästään, oli siinä vähän ihmettelemistä.
Pyörittelin ympyröitä ja yritin selvittää, miten tamma mahtaa toimia. Jo käynnin aikana sain kuitenkin tammaa vähän kuulolle ja pätkittäin jopa pyöristymään. Helppoahan se tietenkin oli moista yrittää jo valmiiksi verrytellyllä hevosella. Pohkeenväistöt käynnissä sujuivat mukavan reippaasti, mutta tämänkin hevosen kanssa saan varmasti opetella sitä ulkopuolen hallintaa.
Ravi nousi myös kevyesti, joskin oli aika korkeaa. Asetukset eivät alussa tahtoneet mennä yhtään läpi, ja etenkin vasemmassa kierroksessa hevonen puski ulos. Kun sain vakautettua kättäni, rentoutui hevonen taas helpommin. Väistöt sujuivat kohtalaisesti, ja tamman reippaus alkoi hahmottua. Pidätteet eivät menneet helpolla läpi, ja sain jarrutella menoa aika pitkiä pätkiä ennen kuin sain askellajin käyntiin. Ravi kyllä nousi vaivatta, mutta vauhdikkain osuus oli vielä edessä.
Näiden testailujen jälkeen piti vielä kokeilla laukkaa. Omistaja oli jo aikaisemmin kertonut, että tamma on reipas, etenkin laukassa. Askellaji nousi helposti ja ennen kaikkea vauhdikkaasti. Ihan kuin olisin taantunut alkeistasolle, sillä hevonen vain paineli menemään pidätteitä kuuntelematta, ja minä vikisin mielessäni matkassa. Naurattikin kyllä, kun tuli elävästi mieleen alkukerrat Helvin kanssa. Sekin tamma vei minua alussa miten halusi, kunnes saimme yhteistyötä paremmalle mallille. Verona tosin spurttasi sellaiset vauhdit hetkellisesti, että omistajakin mahtoi arvella katselevansa pian maassa mätköttävää vuokraajaehdokasta. :) Ei onneksi, sillä laukassa oli ihan hyvä istua, joten spurtti ei tuntunut niin kauhealta kuin olisi voinut kuvitella. Kokeilin toiseenkin suuntaan laukkaa, ja vauhtia riitti taas. Seinää piti käyttää vähän apuna, että päästiin taas yhteissopimukseen siitä, mitä vauhtia pitikään mennä.
Yleisvaikutelma Veronasta oli hyvä. Ystävällinen, teki työtä käskettyä ja todistetusti pystyy reippauteen. Ensimmäinen oikea ratsastuskerta onkin maanantaina. Suunnitelmana on aloittaa rauhallisesti tutustumalla käynnin ja ravin parissa. Koeratsastaessa alkoi tosin poltella treenailla tämänkin hevosen kanssa oikeinpäin kulkemista, sillä kokeilussa saadut lyhyet hetket pyöreydestä olivat oikein mukavia. Esteet taidamme suosiolla jättää tämän pollen kanssa väliin, mutta onneksi olen kaikkia uskomuksiani vastaan alkanut mieltyä kouluvääntöön. Ja etenkin kun kyseisellä tallilla vierailee useampiakin valmentajia, voisi kouluvääntö ohjauksen kera olla enemmän kuin paikallaan.
