Sunnuntain tunnin ratsuksi oli yli viiden kuukauden tauon jälkeen valikoitunut Potter-herra. Tästä pollesta minulla on aina ollut hyvä fiilis, se kun tykkää tehdä töitä eikä kummemmin viitsi oikutella. Treeniaihekin sattui olemaan mieluinen, nimittäin hevosen työstäminen kulkemaan oikeinpäin. Ei sen enempää, ei sen vähempää.
Tunnin sisältönä oli pyöritellä ympyröitä päätyihin niin käynnissä, ravissa kuin laukassa. Opettaja keskittyi tarkastelemaan jokaista kuskia aina hetken ajan, jonka jälkeen antoi korjaavaa palautetta. Käynnissä Potter loksahti mukavasti pyöreäksi, mutta olisin saanut vaatia takapäätä aktiivisemmaksi. Opettajakin hoksautti samasta asiasta, ja yritin toteuttaa korjausohjeita eli pohjeapujen antamista ohjien pysyessä tasaisena. Homma rullasi todella kivasti oikeassa kierroksessa, vasemmassa meno oli vähän jäykempää.
Raviin totuttautumisessa meni taas hetki, sillä Potterilla on melkoisen korkea ravi. Kun suunnilleen pysyin menossa mukana, jatkettiin ympyröiden pyörittelyä. Ravissa käynnin pienet puskemiset pahenivat hivenen eikä polle antautunut asetuksille niin helposti. Yritin pitää ulkopuolen hanskassa ja asetella, mutta sisäpohkeeni oli jäänyt taas matkasta. Aika paljon piti tehdä hommia, että sain hevosta edes vähän rennommaksi. Hiljalleen meno parani, mutta suorilla pätkillä pienikin pyöreys tahtoi kadota. Opettaja ohjeisti pitämään tuntuman samana ja pyytämään hevosta pohkeilla liikkumaan sitä kohti. Kuulosti helpolta ohjeelta, mutta ihmeen vaikea toteuttaa. Käteni tahtoivat ajoittain lähteä omille teilleen, jolloin Potterilla ei tietenkään ollut kunnon tuntumaa, jolle tulla.
Laukassa oikea kierros oli melkoista tupelointia. Potter meni omia menojaan, ja minä vain kauhistelin laukkaa, jossa en osannut istua alkuunkaan. Laukat nousivat todella nätisti käynnistä, joten siitä tuli sentään pisteet kotiin. Sen sijaan pyöreys ja asetusten saaminen läpi jäivät oikeassa laukassa aika pitkälti haaveeksi. Vasemmassa kierroksessa meno kuitenkin parani huomattavasti. Laukka nousi edelleen ketterästi, mutta tällä kertaa Potter kuunteli pyyntöjäni paljon paremmin. Muutamat kierrokset saimme mukavan tasaista ja hallittua laukkaa ja ehkäpä jopa hitusen pyöristyneellä hevosella. Oli jännä huomata, kuinka suuri ero kahden kierroksen välissä oli. Vasemassakin kierroksessa sai tehdä kyllä töitä, mutta asetusten aikana sisäohjan liioiteltu vienti irti kaulasta auttoi kummasti. Ja kun liioittelun oli tehnyt kerran tai pari, otti polle pienetkin avut taas huomioon mukavasti.
Olinkin haaveillut aikaisemmin, että Potterilla olisi kiva mennä. Muina kertoina olen aina sivusilmällä ehtinyt vilkaista, kuinka polle menee aika kivasti. Nyt pääsin itse kuskiksi ja saatoinkin tyytyväisenä todeta, että meillä meni tunti kivasti, mihin opettajakin kommentoi hevosen kulkeneen hyvin. Enpä pahastu ollenkaan, vaikka saisin mennä Potterilla uudemmankin kerran lähiaikoina.
