Nyt on sitten neljäs kerta Loren kanssa takana. Kouluväännön aiheena oli tällä kertaa lyhyt kertaus asettamisesta ja loppuaika takapään aktivointia peruutusten avulla.
Asettamista ja sitä kautta pyöreyttä haettiin pyörittelemällä kolmea ympyrää käynnissä ja ravissa pitkin kenttää. Lore tahtoo jännittyä ohjasotteista, joten opettaja ohjeisti aina vinkkaamaan pollelle asiasta kevyesti ja myötäämään reilusti. Sillä tavoin Lore alkoikin rentoutua paremmin ja pätkittäin sain asetuksia läpi. Kovin helppoa se ei ollut, sillä joko ratsastin ihan päin prinkkalaa tai sitten polle ei ymmärtänyt useimpia pyyntöjäni. Jos en kauhean väärin muista, ei Lore ole kauhean etevä koulupuolella. Mutta sellainen siitä kyllä vielä tulee, sen verran halua sillä on tehdä asiat myös oikein, kunhan se ymmärtää jujun.
Sitten siirryttiinkin peruuttamisen pariin. Tarkoituksena oli peruuttaa sen verran, että hevonen vie painoaan taakse ja tuo jalkojaan paremmin rungon alle. Kun tämä onnistui, matkaa jatkettiin ensin käynnissä, sitten ravissa siihen saakka, että hevonen lakkasi kulkemasta pyöreänä. Sitten homma taas otettiin uusiksi aina tarpeen vaatiessa.
Lorelle peruuttaminen tuntui olevan aika vieras juttu. Ensimmäisten peruutuspyyntöjen aikana polle vain heilutteli päätään eikä ymmärtänyt pyyntöäni. Korjasin tilannetta tuomalla vähän painoa eteen sekä pyysin ohjalla ja ääniavulla. Kas kummaa, Lore alkoi hiljalleen ymmärtää, että menemällä taaksepäin saa kuskin myötäämään. Tästä sitten edettiin pätkä kerrallaan ja kerta toisen jälkeen peruuttaminen vähän parani. Vaikka ei se tyylipuhdasta peruuttamista ollut nähnytkään, olin tosi tyytyväinen siihen, kuinka osasin askarrella ongelman kanssa ja tuoda pyynnön hevoselle ymmärrettävästi.
Lopuksi peruuttamisesta nostettiin pitkällä sivulla vastalaukka ja sulkutaivutuksen kaltaisesti lyhennettiin sitä, kunnes oli mahdollista siirtyä tasaiseen raviin. Vasemmassa kierroksessa en saanut Lorea vastalaukkaan, mutta opettaja ei antanut sen häiritä. Peruuttamisen sijasta riitti myös se, että sai hevosen viemään painoaan takapäälleen. Loren kanssa tämä oli kohtuullisen helppoa, sillä pienillä avuilla se vei painoa taakse, josta saattoikin nostaa helposti laukan.
Vasemmassa kierroksessa tökki myös sulkutaivutuksen kaltainen laukan hidastaminen ja vaihtaminen raviin. Eli tarkoituksena oli nostaa laukka vähän edempänä seinästä ja sitten asetus laukan suuntaisena (eli seinään päin) sisäpohkeella ohjattiin hevonen laukkaamaan lähemmäs seinää ja siten hidastamaan. Siitä sitten vaihdettiin raville, kun tuntui oikealta. En osannut ottaa pidätteitä tarpeeksi, joten laukka vauhtui kyllä raviin, mutta sellaiseen pikakipitykseen. Sen sijaan oikeassa kierroksessa taisin saada nostettua vastalaukat ja tajusin viimein sulkutaivutuskuvion. Tuloksena oli parit oikein nätit laukan hidastamiset, joista oli hyvin helppo siirtyä raviin.
Loren kanssa on hienoa opetella asioita. Oman tekemisen lisäksi sitä tulee miettineeksi paljon paremmin sitä, miten asian saa kerrottua hevosellekin selvästi, kun ei voi automaattisesti olettaa hevosen ymmärtävän. Lore tuntuu myös yrittävän ymmärtää, vaikka välissä sitä selvästi kismittää, kun se ei hoksaa pyydettyä asiaa. Mutta niin ne onnistumiset vaan tuntuvat makeammalta, kun tietää, ettei polle ole automaatti.
