Ensimmäinen kerta uudella vuokratammalla eli Veronalla on takana. Tamma oli mukavan lupsakka laittaa kuntoon, mistä paljon plussaa. Koska oli tosiaankin ensimmäinen oikea vuokrauskerta, päätin ottaa ihan maltillisesti. Niinpä ratsastus hurahtikin käynnissä ja ravissa, laukkaa otettiin vain lyhyet pätkät molempiin suuntiin.
Ensimmäisenä työstin asetuksia. Niin voltilla kuin suoralla. Näiden kanssa sai tehdä jonkin verran hommia, sillä Verona ei lähtenyt ihan helpolla hommaan mukaan. Tällä kertaa muistin vahtia myös ulkopuolta, mutta sen seurauksena ulkokäteni tahtoi välillä lähteä omille teilleen. Verona alkoi pyörittelyiden jälkeen kuunnella asetuksia paremmin ja suoralla tehdyt vasta-asetukset menivät pätkittäin oikein mukavasti. Tammalle tarvitsi vain kertoa, että olepas näin, ja sehän oli. Ravissa asetusten läpivienti oli vielä käyntiä haastavampaa. Verona olisi halunnut uskoa sisäpohkeen naputtelun tarkoittavan vauhtia, vaikka oikeasti yritin korjata sillä pollen pienoista nojailua sisäpuolelle. Ravissa sai pyytää asetusta ihan ajatuksen kanssa. Kokeilin sitten reilumpaa asettamista kunnon myötäyksellä, ja löytyihän tammaltakin ajatus siitä, mitä halusin.
Käynnissä otin myös pohkeenväistöjä ja hallelujaa, taisimme tehdä elämäni parhaimmat väistöt. Puolipidäte, ajatus pohkeenväistöstä, ja tamma lähti hommiin. Olin ihan hämilläni hetken selässä. Itse olin päässyt vasta ajatteluvaiheeseen, mutta ilmeisesti olin jo jotain tehnyt, sillä tamma lähti kevyesti hyvään väistöön. Ainoaksi hommakseni jäi vahtia vähän etupäätä, tamma olisi mieluusti harpponut vähän reippaammin. Oli kyllä hieno tunne, kun hevonen teki pyydetyn asian niin kevyesti. Eikä väistön ylläpitoon tarvittu edes pohjetta. Kunhan piti katseen ja painon halutussa suunnassa sekä kontroilloi ulkopuolta, meni tamma oikein nätisti. En osaa avata tätä paremmin sanoiksi, mutta uskokaa pois, hieno kokemus!
Laukkaa en halunnut vielä kummemmin treenata, mutta kokeilin kuitenkin pääty-ympyrällä sitä. Oikeassa kierroksessa Verona meni ihan kivasti. Asetuksista ei tosin tietoa ja vauhti vähän tamman hyppysissä. Vasempaan kierrokseen ei minulla sitten ollut enää mitään sananvaltaa. Tamma otti vauhdin omiin nimiinsä, ja sain taas muistella vatsalihasten käyttöä jarruna. Huomasin tosin, että tamman vauhti hiipui hieman, kun lakkasi roikkumasta ohjissa ja antoi vähän myöten. Vähän kuin Kaapo, sekin rentoutuu vauhdikkuudesta hieman, kun rapsuttelee kaulalle löysemmällä ohjalla. Jatkossa kuitenkin pitää saada myös laukka toimimaan, mutta näin alussa työskentelen ihan mieluusti käynnissä ja ravissa (kuuletteko, kuinka vuoden takainen minä nimittelee nykyistä minua ihan oudoksi? Eihän silloin mitään käyntiä tai ravia jaksanut pitkään, vaan aina piti saada laukata.).
Verona sai pisteitä myös siitä, että se tuntui oikein yhteistyöhaluiselta. Välillä se kuunteli maneesin ulkopuolelta kuuluneita ääniä, mutta ei säpsynyt niitä. Puolipidätteet menivät hyvin läpi, ja tamma kuunteli istuntaa aika paljon. Nyt onkin kuskille melkoinen homma alkaa kiinnittää huomiota istuntaan ja oppia vihdoin ja viimein, ettei se ohja ole pääkeino. Toivottavasti tämä ensimmäinen kerta ei ollut vain kuherruskuukauden antia, sillä jos tamma pysyy tällaisena tai mikä parempi, yhteistyön kehittyessä petraa vielä enemmän, olen siinä tapauksessa löytänyt melkoisen hyvän treenikaverin.
