Kumman nopeaa joulutauko ratsastuksesta hurahti. Uuden ratsastusvuoden ensimmäiseksi ratsuksi oli arpa valinnut minulle Hessun. Tunnin aiheena oli puolestaan pohkeenväistöä sekä ihan perinteisesti että sulkutaivutuksen kaltaisesti.
Tunti aloitettiin tekemällä yhdelle pitkälle sivulle uran myötäistä pohkeenväistöä ja menemällä toinen pitkä sivu ravissa. Hessu oli tahmea, mutta kun muistin hallita sisäpuolta ja koputella ulkopuolelle pohkeella, lähti Hessu väistämään mukavasti. Se myös pyöristyi hienosti, mutta vauhti tahtoi sammua koko ajan. Opettaja kehotti naputtelemaan polleen vauhtia sisäpuolelta, mutta pohkeeni ei tarkoittanut valtaosan ajasta Hessulle mitään muuta kuin ärsyttävää kosketusta kylkeen. Pätkittäin sain herraan kuitenkin vähän vauhtia, jolloin väistö sujui paljon paremmin, ja myös pyöreys säilyi. Hessu oli mukava ratsastaa, kun se pyöristyi eikä painanut niin paljon ohjille. Vielä kun keksisin, miten sen moottori käynnistetään, olisi se oikein mainio ratsu.
Sitten siirryttiinkin tahkoamaan pohkeenväistöä sulkutaivutuksen kaltaisesti. Lyhyen sivun alkuun pyöräytettiin voltti ja siitä lähdettiin asetus aina menosuuntaan viemään hevosta pohkeenväistön avulla keskihalkaisijaa kohti. Tehtävä ei ollut helppo käynnissä, mutta onnistuimme siinä kuitenkin ravia paljon paremmin. Käynnissä ongelmana oli saada Hessu pysymään asetuksessa ja silti väistää takapäällä. Opettaja kehotti ottamaan etupää kunnolla lyhyelle askeleelle ja raipan avustuksella laittaa takapää väistöön. Pätkittäin onnistuimme, mutta vaikeaa se oli. Ravissa homma meni höpöksi, sillä Hessu ei tahtonut ottaa pidätteitäni yhtään vastaan, jolloin hommasta ei tullut mitään. En osaa yhtään sanoa, mikä meni vikaan. Ehkä jäin puristamaan ja vetämään liikaa, ehkä istuntani antoi pohjeapuihin verrattuna jotain ihan muuta sanomaa.
Loppupuolella sulkutaivutuksen kaltaisen väistön jälkeen nostettiin myös laukka. En osannut istua yhtään Hessun laukassa, ja sekään ei paljoa jaksanut ponnistaa. Tuloksena oli vähän kummallista puolilaukkaa, jota en osannut parantaa. Loppuraveissa opettaja otti meidät ympyrälle, ja kehotti asettamaan ja samalla pyytämään takapäätä liikkeelle. Muutamina hetkinä sainkin Hessun liikkumaan mukavan reippaasti, ja opettajakin vaikutti tyytyväiseltä.
Tunti ei ollut niin kauhea kuin alussa ehdin murehtia. Eihän Hessu ollut reipas saati mitään sinnepäinkään, mutta käynnissä ja välillä ravissa saimme hyviä pyöreitä ja rentoja hetkiä. Kuten opettaja tuumasi, kulki Hessu tunnilla mukavassa muodossa, mutta takapää olisi saanut olla liikkeessä mukana. Siinäpä onkin mysteeri ratkaistavaksi: miten saada Hessu liikkumaan reippaasti?
