Otin ja korvasin ensi viikon perjantain näin hyvissä ajoin. Pollenani oli Poku, ja treeninä oli ympyröillä asettamisen kautta pyöreämmän hevosen löytäminen. Hirvittelin jo aluksi sitä, kuinka oikeassa kierroksessa olisi taas tuskaisat paikat pollen jäykkyyden vuoksi. Eikä siitä hirvittelystä ihan kauas jääty, vaikka ei onneksi ollut ihan pahintakaan.
Tunti aloitettiin ensin onneksi Pokun jäykemmästä puolesta eli oikeasta kierroksesta. Opettaja ohjeisti minua asettamaan ja myötäämään heti ja reilusti, vaikka kuinka tuntuisi, että Poku saattaisi puskea vastaan. Niinä hetkinä opettaja kertoi parhaana apuna toimivan oman painon siirto ulommas ja sisäpohkeella koputtelu. Mutta sisäohja piti antaa olla mahdollisimman rauhassa. Yritin sitten toteuttaa tarkkoja ohjeita tunnollisesti ja myötäsin aina ja koetin ohjan sijaan tehdä pohkeilla enemmän. Oikea kierros oli kyllä sekä käynnissä että ravissa aika tuskallinen, mutta pätkittäin Poku alkoi rentoutua eikä enää puskenut läpi. Jopa myötäasetukset löytyivät hetkittäin ihan kivasti, ja pohjeavutkin menivät läpi. Ravissa Pokua oli vähän helpompi kontrolloida, ja olin hyvin tyytyväinen niihin muutamiin rentoihin ja puolipyöreisiin hetkiin. Helppoahan se ei tietenkään ollut, mutta oikeaan suuntaan menimme pollen kanssa opettajan kehuista päätellen.
Vasemmassa kierroksessa tuntui taas siltä, että hevonen olisi vaihdettu kesken kaiken. Ei mitään puskemisia sisään, ja Poku oli kevyt kädelle. Asetukset menivät läpi hyvin kevyesti, joskin opettaja hoksautti ottamaan välillä vasta-asetuksia, että sekin puoli olisi hallinnassa. Tässä kierroksessa Poku rentoutui ja pyöristyi paremmin. Ravissa meno oli leppoisaa, parhaimpana antina oli tunne siitä, että hevonen oli avuilla ja suorana. Se oli oikein mukava tunne, jotenkin niin helppo taas kerran.
Laukassa pyrittiin hakemaan samoja pyöreitä hetkiä kuin käynnissä ja ravissa. Pokun laukka oli tuttuun tapaan ponnetonta, joten huomio tahtoi valua vauhdin säilyttämiseen, jolloin varsinainen treeni vähän unohtui. Oikea kierros oli taas melkoista uurastamista, jotta sain edes pienet tasaiset ja rennommat hetket. Paljoa ei voi kehua menoa, mutta aina onneksi voi tuumata, että olisi se kauheampaakin voinut olla.
Vasempaan kierrokseen meno oli jälleen parempaa, joskin vauhtia sai taas hakea. Poku tarjosi pukkiakin mieluummin kuin vauhtia, joten tilanne oli vähän toivoton. Asetukset kuitenkin menivät kivasti läpi, ja vasta-asetus etenkin tasapainotti menoa. Pariin kertaan Poku pyöristyi rehellisesti, joten päällimmäiseksi mieleen jäi onnistuminen.
Pokukin on kiva hevonen, kunhan sen saa vähän rennommaksi ja etenemään. Esteillähän se on yksi suosikeistani, siellä kun ei tarvitse ajatella pyöristymisiä ja asetuksia ihan samalla tavalla kuin kouluväännössä.
