Koska olin pitkästä aikaa liikkeellä valoisan aikaan, halusin taas pellolle. Siellä Helvillä on yleensä aina enemmän virtaa ja tällä kertaa valoisuus voisi vähentää sen säpsyilyjä. Päätin kuitenkin vähän treenailla lenkillä jotain, ja aiheeksi valikoitui pohkeenväistö käynnissä ja ravissa.
Käynnissä aloitin väistöt pyytämällä Helvin aina väistämään kuljettavan reitin reunalta reunalle. Kun väistö oli päättynyt, pyysin reippautta askeliin, jottei tahti aivan katoaisi. Alussa Helvi tahtoi korvata väistöpyyntöni lisäämällä vauhtia, mutta kun tajusin hidastaa etupäätä ja samalla naputella pohkeella väistöpyyntöä, alkoi tamma totella paljon paremmin. Yritin taas kiinnittää huomiota siihen, etten jäisi roikkumaan sisäohjaan kiinni, vaan koettaisin saada tammaa enemmän ulkopuolen avuille. Tässä reunalta reunalle -väistössä se onnistuikin kohtalaisen hyvin. Helvi myös alkoi kuunnella väistöapuja herkemmin, jolloin niiden teko oli helppoa.
Seuraavaksi päätin väistättää tammaa siten, että etupää kulki reunaa myöten ja takapää keskempänä. Tässä tahdoin jäädä roikkumaan sisäohjaan liiaksikin, sillä en saanut alussa takapäätä kunnolla pysymään keskempänä, vaan tamma tahtoi aina suoristua. Kun tajusin taas ottaa etupäätä vähän pienemmälle askeleelle, löysi tamma takapäänsä myös oikeasta paikasta. Pätkittäin sain mukavan sujuvaa väistöä tässäkin asennossa, ja tamma jopa pyöristeli itseään kivasti.
Ravissa keskittyminen meni siihen, että sain Helvin korvaamaan vauhdin väistämisellä. Ravi piti ottaa aika lyhyeksi ennen kuin mitään väistön kaltaistakaan tapahtui. Kun sain taas pollen kuulolle, teki se muutamat hyvät väistöt, joissa takapää oli oikeasti töissä. Olihan se taas hieno tunne.
Lopuksi otin lyhyet pätkät laukkaa. Helvi otti siinä taas kierrokset, joten ainoa tavoite oli saada tamma kuulolle, ja laukka minun valitsemaan tahtiin. Saihan siinä taas tovin jarrutella, mutta ottihan se polle vihjeen onkeensa ja laukkasi pätkät hallittua laukkaa.
