Jaksoinpa tällä kertaa maneesille saakka Helvin kanssa. Siellä tosin oli ruuhka-aika menossa, ja alkupuoli harjoittelusta meni ihan käynnissä puuhaillen ja muita väistellen. Pitäisi olla sopivan röyhkeä, että saisi otettua oman tilansa tuolla maneesissa, mutta useammin sitä tahtoo mieluummin varoa muita kuin kokeilla, väistävätkö ne. Harmi vain, että mukaan mahtuu muutamia tympeitä tapauksia, jotka ilmeisesti ajattelevat omistavansa koko maneesin.
Mutta avautuminen seis ja treeniin. En ollut ennen ratsastusta yhtään ehtinyt ajatella treeniaihetta, joten nappasin lennosta pyöreyden ja rentouden tavoittelun. Yritin rentouttaa Helviä myötäämällä jokaisesta sen pyöristymisyrityksestä, mikä alkoi tuottaa tulosta nopeasti. Kulmiin Helvi asettui jo oikein nätisti ja pyöreästi ja suorillakin sain tamman päätä oikeaan asentoon.
Seuraavana haasteena (ikuisena moisena) oli saada takapäätä liikkeelle. Helvihän kyllä niksauttaa niskansa nätin pyöreäksi, mutta moottori jää uupumaan, joten hevonen keikahtaa lähinnä vain vielä enemmän etupainoiseksi. Yritin sitten aina vahtia, että pyöreinä hetkinä tamma ei alkaisi hiippailla, vaan liikuttaisi takajalkojaan. Alussa oli melkoisen tahmeaa menoa, mutta kerta toisen jälkeen pyytämällä alkoi jo tapahtua jotain. Saimmekin käynnissä parhaimmat pätkät, kun tamma kulki rennosti pyöreänä, ja takajalat jopa polkivat oikeasti. Hienoja hetkiä.
Ravissa tamma tarjosi taas pyöreyttä, mutta takapää jäi taas matkasta. Otin sitten vähän spurttailuja ravissa, mistä tamma innostui välittömästi. Se humputteli menemään kunnon reipasta ravia, joskin pää kattoa hipoen. Kun olin saanut tammaan vähän menoajatusta, aloin pyydellä sitä takaisin tuntumalle rennoksi. Useimmat hetket Helvi ei halunnut kuunnella vinkkejäni, vaan humputteli oman mielensä mukaan. Hiljalleen sain taas tamman kuitenkin kuulolle, ja saimme pari toimivaa ravipätkääkin. Ravissa tosin huomaa sen, kuinka jäykkä Helvi on takapäästä. Takajalat pysyvät lyhyessä askeleessa pitkät tovit treenailussa, joskin loppuraveissa yleensä saa vähän pidempää askelta taaksekin. Pitäisi alkaa kunnon jumppakuurille tamman kanssa, jospa se tepsisi takakinttuihinkin.
Laukkaa otimme vain muutaman kierroksen verran. Helvi spurttaili onnessaan, olihan sillä muutama vapaapäivä takana. Pari kertaa se malttoi vähän pyöristyäkin, joten saimme mukavan tunnin lopetuksen. Ai niin, unohdin melkein kehua sitä, kuinka Helvi tällä kertaa käyttäytyi tallissakin niin siivosti, että kuskia hymyilytti jo ennen ratsastusta. Mukavaa vaihtelua, kaikin puolin.
