Otsikko kertoo tunnista aivan kaiken. Ratsunani oli nyt selvästi kouluvääntöpollen sijoituslistalla kärkeen kiilannut Jussi. Se on aivan uskomattoman hieno hevonen, ja minä tykkään siitä todella paljon. Ihanaa taantua pikkutytöksi, kun on mennyt hullaantumaan yhdestä hevosesta näin. Mutta onneksi aina ei tarvitse olla aikuinen.
Tunnin treeninä oli hevosen lyhentäminen pyöreyden saamiseksi sekä avotaivutus. Tunti aloitettiin hakemalla hevosta ensin käynnissä ja sitten ravissa lyhyemmäksi ilman, että vauhti sammuu. Tavoitteena oli siis saada hevonen askeltamaan vähän korkeammin ja myötäämään niskasta, jotta pyöristyminenkin tulisi lopulta. Ohjeena oli pidättää vähän ohjasta, pyytää pohkeilla eteenpäin ja rentoutua heti, kun hevonen tarjoaa toivottua askellusta. Jussihan oli alusta asti pieni pala unelmaa. Takapää toimi kohtuullisesti ja etupää oli mukavan rento ja pyöreä. Lyhyemmät käynti ja ravi löytyivät ilman, että takapää sammui ja pyöreys säilyi ravissakin paljon aikaisempaa paremmin. Jo tässä vaiheessa tuntia tuli niin hyvä fiilis, että jo sillä olisi pärjännyt lopputunnin.
Sitten siirryttiinkin avoväistöä sisältäneelle kuviolle. Sille lähdettiin pyöräyttämällä lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle käännyttyä voltti vuoroin oikeaan, vuoroin vasempaan. Sitten keskihalkaisijaa jatkettiin vähän eteenpäin, pyöräytettiin toinen aiempaa vastainen voltti, jonka jälkeen mentiin loppupätkä avotaivutuksessa. Jussille oli helpompi lähteä avotaivutukseen oikealle tehdyn voltin jälkeen. Niinä kertoina minun tarvitsi vain laittaa hevonen oikeinpäin, ja se kulki todella nätisti avotaivutuksen sekä käynnissä että ravissa. Sanoipa opettaja muutamaan otteeseen meidän menevän älyttömän hyvin.
Vasempaan kierrokseen Jussi oli jäykempi, jolloin jouduin korjaamaan jonkin verran sitä, että se pysyisi avotaivutuksessa. Parilla ensimmäisellä kerralla opettaja kehottikin korjaamaan kaulan sijasta enemmän lapaa taivutukseen, jotta kuvio menisi oikein. Lopulta sain itseni istumaan sen verran tasaisesti, että Jussi oli helppo asetella paikoilleen avotaivutukseen. Korjauksia sai tosin tehdä enemmän kuin toiseen suuntaan, mutta opettaja jälleen sanoi meidän menevän hyvin. Lopuksi avotaivutuksen jälkeen nosteltiin laukat ja hurautettiin takaisin kuvion alkuun. Siinäkään askellajissa ei ollut valitettavaa, vaan laukka nousi kivasti, rullasi ja vaihtui raviin näpsäkästi.
Tunti oli todella hyvä. Totesinkin sen jälkeen opettajalle, että Jussi on kerrassaan loistava, mutkaton hevonen. Sen kanssa tuntee, millaista ratsastamisen pitäisi oikeasti olla. Tässä tunnissa olin erityisen tyytyväinen siihen, kuinka ravissakin sain Jussin kulkemaan pyöreänä, jolloin sen vähän epätasainen ravi tasoittui huomattavasti. Lisäksi avotaivutuksen korjauksessa saadut onnistumiset tuntuivat todella hyvältä, sillä yleensä ravissa en osaa korjata asioita riittävän tehokkaasti, kun keskittyminen tuntuu aina katoavan jonnekin muualle. Oli jälleen kerran mahtava tunne ratsastaa vapaaehtoisesti liikkuvaa hevosta, joka kuuntelee tarkalla korvalla pyyntöjä ja kulkee ihanan rentona ja pyöreänä. Jussin kanssa yhteistyö on juuri sitä, mitä nimi antaa olettaa: yhdessä töiden tekemistä. I <3 Jussi, ei kait tässä muuta auta todeta. :)
