Tallin pikkujoulujen treenit veivät maneesista vähän tilaa, joten opettaja sovelsi sunnuntain kunniaksi treenit pääty-ympyrälle. Ratsunani oli nuori herra Kaapo, ja muita tuntilaisia vain kaksi. Mukavan henkilökohtaista opetusta oli siis luvassa.
Tunti aloitettiin tekemällä ensin vasta-asetuksia, ja niiden mentyä läpi puolestaan myötäasetuksia. Kaapo jahkaili vähän alussa molempia asetuksia vastaan, mutta alkoi hiljalleen tulla kuulolle. Myötäasetuksissa oli taas haastavaa saada polle asettumaan ilman, että se lähti valumaan asetuksen suuntaan. Jostain syystä sisäpohkeeni ei taas halunnut toimia alkuunkaan ja jos sain koputeltua sillä pollea, tulkitsi tämä sen vauhdin lisäämiseksi. Opettaja neuvoi hakemaan sitä kohtaa pollen kyljestä, josta se ottaisi pohkeavun oikein. Hän myös rohkaisi jatkamaan kerta toisen jälkeen, vaikka Kaapo ottaisikin vauhtia. Luovuttaa ei siis saanut, sillä silloin hevonen saisi väärän merkityksen avulle. Hiljalleen aloimme saada kivoja, pyöreitä pätkiä, joiden aikana ratsastus tuntui mukavan helpolta. Onnistumisia tuli kaikeksi onneksi sekä käynnissä että ravissa.
Seuraava kuvio oli käynnissä tuoda hevosen etupää ympyrän sisälle ja väistättää takapäätä ulos. Alussa sain jarrutella Kaapoa todella paljon, jotta sain etupään askeltamaan pienemmin. Kun se oli hanskassa, aloimme hakea takapäätä liikkeelle. Kun muistin jarruttaa sopivasti ja pyytää rohkeasti takapäätä liikkumaan, loksahti Kaapo pyöreäksi ja rennoksi. Näinä hetkinä sain taas huomata sen, kuinka allani työskentelee hieno hevonen. Kaapo keskittyi ajoittain todella hyvin työskentelemään ja muinakin hetkinä askarteli kovasti keksiäkseen, mitä kulloinkin mahdan tarkoittaa.
Tämän jälkeen siirryttiin taas raviin, jossa pyrittiin ottamaan avotaivutuksia mukaan. Meiltä Kaapon kanssa se ei sujunut laisinkaan, kun en saanut sisäpohjettani pitämään hevosta ympyrällä asettumisen kera, vaan polle puski niinä hetkinä läpi. Opettaja kyllä yritti auttaa ja ohjeistaa, mutta olen ennenkin törmännyt Kaapon kanssa siihen, että sisäpuoleni ei jostain syystä halua toimia. Keskityin sitten hakemaan myötäasetuksia ja rennompaa hevosta. Tässä onnistuimme pätkittäin aika hyvin, joten en jäänyt murehtimaan avotaivutuksen epäonnistumista.
Väliin otimme myös laukkaa, jossa oli tarkoitus saada tasapainoinen, rauhallinen hevonen. Kaapo tietenkin tykkäsi ottaa alussa vähän kierroksia, jota opettaja ohjeisti hallitsemaan istumalla syvemmin satulaan siten, ettei mene laukan liikkeeseen istunnalla niin paljon mukaan. Kädet puolestaan saivat myödätä ja pohkeen piti pitää lähellä, jotta rytmi säilyisi. Pätkittäin sain Kaapon rauhallisempaan laukkaan, jolloin opettaja korosti rentoutumisen merkitystä. Sain myös laukkojen aikana pari pyöreämpää hetkeä, joten tästäkin kuviosta jäi ihan hyvä mieli.
Tunnin lopussa tuumasin opettajalle, että kyllä tässä Kaapossa sitä jotain on. Ennen en saanut siltä yhtään mitään myötäyksen kaltaistakaan, ja nyt niitä tulee jo useampia tunnin aikana. Opettaja tuumasi siihen, että eiköhän se tarkoita sitä, että sekä hevonen että kuski ovat kehittyneet. Jännä nähdä, saisimmeko Kaapon kanssa jatkossakin yhtä hyviä onnistumisia.
