maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sennuleirin 1. tunti: suomenhevosella viikko käyntiin

Kesäloma alkoi tuttuun tapaan ratsastusleirillä. Paikaksi valikoitui jo kolmatta kertaa peräkkäin Einolan talli. Tänä vuonna keräännyimme sinne viiden hengen kaveripoppoolla. Ensimmäisellä tunnilla oli koulua, ja ratsukseni valikoin tarjonnasta Helmerin. Toivoin, että kotitallin treenit Akulla ja Tupulla olisivat hyödyksi ja pääsisin niiden avulla Helmeristä enemmän perille. Ratsukoita ryhmässämme oli kuusi. Tunnin menimme perusratsastuksen parissa, jotta opettaja pääsi tutustumaan ratsastustapaamme. Teimme tunnin aikana siirtymisiä sekä ympyröitä ja voltteja. Omana tavoitteenani oli ratsastaa sopivan rohkeasti, olihan Helmeri kuitenkin vanha tuttu.

Aluksi haimme hevosia liikkumaan niin käynnissä kuin ravissa oikeasti eteen. Helmeri tarjosikin alussa hieman ponnetonta menoa, ja sitä sai vähän nohitella. Yritin muistaa olla nyhertämättä tuloksettomasti pohkeilla ja muistuttaa mieluummin raippamerkeillä. En halunnut turruttaa Helmeriä heti alkutunnista pohkeisiin. Helmerin kanssa huomasin saman kuin esimerkiksi Tupun: jos se lähti hiihtämään, valui se välittömästi etupainoiseksi. Siksipä lähdin alussa siitä, että hyväksyin vähän rauhallisemman menon, mutta sen aikana houkuttelin Helmeriä kantamaan itse etuosaansa. Kun se alkoi onnistua, aloin pyytää lisäksi etenemistä.

Siirtymisiä teimme pääty-ympyröillä. Oikeassa kierroksessa teimme niitä käynnin ja ravin välillä, vasemmassa ravin ja laukan. En saanut Helmeriä kummallakaan tehtävällä aivan skarpiksi, en siirtymisissä ylös enkä alas. Sinällään Helmeri alkoi toistojen myötä kuunnella paremmin, mutta ei se kuitenkaan aivan kuulolla ollut. Niinpä etenkin siirtymisissä ylöspäin sain paikoin muistutella sitä. Ravin ja laukan välillä tehdyt siirtymiset aloitimme kinastelulla. Helmeri ei omasta mielestään tajunnut, että pyysin siltä laukkaa. Minä taas totesin, että se koettaa jallittaa ja laiskotella. Napakan komennuksen jälkeen laukka löytyikin, kuten arvasinkin. Laukassa sain olla edelleen tarkka, ettei Helmeri valunut etupainoiseksi, vaan kantoi itseään edestä. Tämä onkin tyypillinen pulma minulle. Pyöreyttä tavoitellessa annan hevosen helposti valua röhnöttämään etuosalle sen sijaan, että saisin sen viemään painoa takajaloille. Tämä toki selittyy osin istunnallani, enhän minä saa itseänikään istumaan takajalkojen päällä, vaan tuppaan valumaan etukenoon. Siirtymiset laukasta raviin olisivat kaivanneet enemmän juuri sitä takajalkojen päällä olemista. Nyt ne olivat vähän sellaisia valmistelemattomia humpsahduksia. Vasen laukka alkoi kuitenkin toimia aika mukavasti.

Työstimme oikeaa laukkaa niin uraa myöten kuin volteilla, joilla haettiin vähän lyhyempää laukkaa ja hevosia edelleen enemmän takaosan päälle. Oikea laukka rullasi aika mukavasti, joskin Helmeriä sai edelleen muistutella käyttämään takajalkoja ja kantamaan itsensä edestä. Kuvittelen kuitenkin, että sain istuttua itse paikoin paremmin ja kannettua käsiäni, jolloin Helmeriä oli helpompi ratsastaa kantamaan itseään. Muutamilla volteilla Helmeri lyhensi laukkaa kivasti ja tuntui tuovan painoaan hieman taaemmas. Samalla se keveni edestä, ja voltti tuntui kaikin puolin helpolta. Helmerin kanssa sain hyvin muistaa korjata omaa istuntaani suoremmas ja vähän jopa ylävartaloa taaemmas, jotta en vienyt omalla painollani hevosta vielä enemmän etupainoiseksi.



Loppuravissa haimme vielä hyvää etenemistä. Kun se löytyi, sai hevosten antaa venyttää ohjan perässä eteen ja alas. Helmeri liikkui ihan mukavasti, vaikka ensin pyrki vähän kiirehtimään. Silloin se luonnollisesti pääsi taas keikahtamaan etupainoiseksi. Mutta sain korjattua sitä kohtuullisesti, kiitos koko tunnin jatkuneen teeman. Tuntiin olin kaikkineen aika tyytyväinen. Omasta mielestäni ratsastin rohkeasti, mutta en jäänyt pusertamaan ja tuuppaamaan. Pohkeita olisin tosin saanut käyttää vielä enemmän, mutta jospa ne sieltä löytyisivät. Helmeri väläytti kaikissa askellajeissa hyviä hetkiä, mutta kyllä se laukka vei tänään voiton. Molempiin suuntiin saimme mielestäni sangen asiallisia pätkiä. Helmerissä on kyllä aika paljon samaa kuin Tupussa, joten treenit sen kanssa auttoivat tällä tunnilla oikein hyvin. Taidanpa yrittää päästä leirin aikana Helmerin kyytiin toiseksikin koulutunniksi, niin saa nähdä, menikö tämä tunti tuurilla vai pienellä taidolla.

Videoista kiitos leirikaverille!