Ensimmäinen vuokrauskerta on tosiaan takana. Alussa jotenkin jännitti puuhata hevosen kanssa kahden, mutta normaaliutuihan se siitä. Helvi oli oikein lutunen harjatessa ja varusteiden laitossa. Kaihoisasti se tosin katseli ja kuunteli ulkomaailman tapahtumia. Pitihän sen lähteä treenaamaan, vaikka kaverit saivat jäädä tarhaan.
Alkulämmittelyä tuli näppärästi niin kuskille kuin pollelle kävelymatkalla kentälle. En jostain syystä edes vilkaissut, olisiko maneesiin mahtunut. Jatkossa kyllä taidan tarkistaa tämänkin, kentällä on vähän työläämpää tehdä esimerkiksi väistöjä. Uralla eteneminen tietenkin onnistuu, mutta jos haluaa tehdä jotain eri kohdassa, tarkoittaa se lumessa kahlaamista ja vauhdin hiipumista.
Kentällä aloitin käynnistä tietenkin ja testailin, ovatko jarrut sattuneet matkaan. Kyllähän ne olivat, mutta niin oli myös hitunen tervakaviotakin. Ravi kyllä nousi, mutta laiskahkosti (ei tosin vieläkään Tapsan veroista tervaravia). Tein sitten siirtymisiä, pysäytyksiä ja peruutuksia. Ravi alkoi sujua vähän paremmin kyllä ja välissä sain hyvinkin reipasta liikettä. Ravihölskyttelyn (ai kauhea, tähän raviin on tottuminen) jälkeen otin vähän laukkaa. Ei meinannut ensin nousta, mutta tomeramman pyynnön jälkeen sekin askellaji löytyi. Helvi halusi kytätä yhtä kohtaa kentältä ja tekikin pariin kertaan oman suunnan muutoksen ja oikoi karkuun näkyjään. Ei paha. Välttelin tosin laukkaa siinä kohdassa, sillä en tunne vielä Helvin käyttäytymistä pelättävän asian kohdalla tarpeeksi hyvin. Laukassa riitti myös vauhtia välissä liikaakin. Jätin sen suosiolla vähemmälle, mutta jatkossa pitää tehdä tuotakin enemmän, jotta saan sen hyppysiini.
Muina treeneinä oli pohkeenväistöä ja etu- sekä takaosakäännöksiä. Välissä Helvi väisti oikein mainiosti pohjetta ja pienin avuin, välissä taas pohkeestani ei ollut mitään tietoa Helvin mielestä. Raippa oli tässä apuna hyvin: ihan pieniä taputuksia pohkeeni viereen ja Helvi muisti taas sen ihmisosan merkityksen. Pariin kertaan kyllä meni höpöksi väistöt enkä keksinyt, missä tein väärin. Taka- ja etuosakäännökset menivät myös ihan ok. Olisi saanut olla enemmän pyrkimystä eteenpäin tosin. Veikkaanpa, että se lumimäärä kentällä aiheutti enemmän ratsastajalle vaikeuksia kuin hevoselle. Ensi kerralla, jos vain onnistuu, suuntaan silti maneesiin.
Helvistä jäi hyvä fiilis. Se ei paina kädelle, tuntuu välissä pyöristävän itseään, vaikka nopeasti viskaakin päänsä ylös, kun bongaa jotain mielenkiintoista. Vauhtia kyllä löytyy, joskin myös se hipsuttelu on pollelle mieluisaa. Tästä on ihan hyvä mieli lähteä rakentamaan yhteistyötä ja koettamaan päästä samalle aaltopituudelle.
Keskiviikkona olisikin omalla tunnilla esteitä, kivaa!
