Tällä kertaa vuorossa oli hieman istuntatreeniä ja sitten siirtymisiä. Pollekseni sattuikin ihana tapaus, Perillus. :) Miten sitä voikin tykästyä johonkin polleen näin hyvin. Haaveksin jo, että jos siirtyisi tunteilemaan sillä vakituisesti, mutta ehkä on parempi alussa mennä jokaisella pollella sekaisin. Myöhemmin sitten ehkä.
Suurin osa tunnista menikin ilman jalustimia. Ensin sitä aina kauhistelee, miten sitä nyt pysyy ja lopussa ihmettelee, mitä niillä jalustimilla enää tekee. Tosin muutamat ravikohdat meni niin hupaisasti keikkuen puolelta toiselle, että se virne olisi pitänyt saada talteen.
Harjoituksina oli ensin jalustinten kanssa kevennys kahden askeleen verran ylhäällä ja yhden alhaalla. Tässä sai taas miettiä, missä se jalka on, jotta pysyy. Sitten toisin päin. Istua kahden askeleen verran ja päästä sulavasti yhden askeleen ajaksi ylös. Nyt piti miettiä, miten hytkyä kevyesti, että nousu ei vaikeudu. Ihan ok.
Sitten heivattiinkin jalustimet pois ja siirtymisiä treenaamaan. Tässä sai taas tarkkailla sitä, mihin päin on keikahtamassa ja miten korjata asiaa. Tässä vaiheessa huomasin, että vitsi, minulla on sellainen polle alla, joka itsekin tahtoo liikkua. :) Se on mukavaa vaihtelua kyllä.
Siirtymiset menivät mukavasti nappiin. Käynnistä Pera lähti asiallisesti raviin ja oli todella herkkä ihan pienille pyynnöille. Se oli hyödyllistä, koska silloin saattoi täydellisesti keskittyä siihen, miten voin pyytää oikein eikä tarvinnut miettiä, millä ilveellä hevosen saa heivattua raviin.
Ravi-laukkasiirtymät olivat myös yhtä juhlaa! Jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Opettaja ohjeisti, miten istunnalla saada laukka nousemaan, ettei pohkeilla tarvitsisi vaikuttaa niin paljoa. Olin selostuksen jälkeen ihan pihalla ja sitten vain kokeilemaan. Joku myös luonnehti joskus, että laukannosto lantiolla on kuin yrittäisi sulkea sillä jonkin oven tai näin. Ei muuta kuin pyörittelemään lantiota ja hiphei, Pera nappasi asian kohdilleen ja laukka nousi todella kivasti ja eleettömästi!
Nytkin tulee hyvä mieli, kun miettii tuntia. Kaiken lisäksi laukasta raviin tuli siirryttyä myös nätisti ilman, että ohjilla tarvi vaikuttaa yhtään. Ihanaa, kun hevonen kuuntelee tarkasti ratsastajaa ja reagoi istuntaan. Lisäksi laukkailu on aina kivaa. Nyt esteilyn kanssa on saanut Peraan niin mukavasti tuntumaa, että sen jotenkin tietää jo vähän. Mukava tunti oli ja tiivistettynä voi tuumata, että Pera on paras! :)
