Estevalmennus korvasi tällä viikolla normaalin tunnin. Parempi näin päin, kun sunnuntaina pitäisi pomppia taas niitä pro-tason esteitä eli 50 cm:n luokkaa. Oli tullut Perillukselle tuplabuukkaus syystä tai toisesta, mutta onneksi toinen ratsastaja oli todella kiva ja antoi minun mennä mustalla komistuksella.
Tällä kertaa treenattiin taas sitä, että esteiden väliin saatiin hyvät askeleet ja että vauhti säilyi tasaisena. Jalustimet pistettiin minulle kerrankin kunnollisesti, ennen olen haahuillut ihan liian pitkillä jalustimilla esteitä. Siitä minun normaalista mitasta lyhensin niitä vielä kahdella vai olikohan se nyt kolmella reiällä. Ensin oli kyllä ihan jockey-meininki, mutta esteillä hoksi niiden hyödyn. En ikinä ole ollut niin hyvin hypyissä mukana kuin nyt! Ei mitään ongelmaa niissä, oli huippua.
Nyt tosin en saanut Peraa niin innostuneeksi kuin se yleensä on ollut. Sain tosin oppitunnin siitä, että esteille tullaan suorana. Vedin pari kertaa saman esteen ihan vinkkaralla sitä lähestyessä ja Pera osoitti mieltään väistämällä sen. Opinpahan sitten suoristamaan. Pera myös pari kertaa näki omiaan ja teki sivuloikkia. Ihmeen hyvin pysyin mukana niissäkin. :)
Tunnista jäi perushyvä fiilis. Kyllähän mieltä lämmitti, kun opettaja tuumasi suorituksestamme tyyliin "te saatte tämän näyttämään niin helpolta". :) Hyppely meni kivasti ja istunnan onnistuminen yllätti mukavasti. Sunnuntaina pitää muistaa se tasainen tempo ja tiet, jos nuo muistaa, pitäisi mennä taas mukavasti. Niin ja tietenkin pitää toivoa, että Perillus-herra on myös hyvällä tuulella kaverinani.
