Ajattelinpa taas sopivasti ennen tallia, että olisipa kiva mennä jollain ponskilla vailla välillä. Niin no, minullahan ponivalikoimassa ei riitä paljoa vaihtoehtoja: Allu tai Epper, sillä Jukka taisi olla kerran kokeilun huumaa vain. Sopivasti sattui sitten Epper polleksi. Tämän pollen kanssa heräsi tuntilaisurani alussa se sama vanha heppahöperyys kunnolla liekkiin. Ihana pollehan tämä on, jos nyt sen pään saa pysymään niin, ettei se lepuuta sitä ratsastajan käsissä. :)
Tunnilla treenailtiin askelten hallittavuutta puomien avustuksella. Puoliympyrän tavalla asetetut puomit piti mennä kolmesta kohtaa niin, että ne ylittyivät vaivatta. Eli reunoista sekä keskeltä. Toiseen reunaan tuli toki pienet askeleet ja toiseen isommat, keskellä oli jotain sopivaa noiden väliltä.
Epper sai tunnin aikana yhden villikohtauksen. :) Yhtäkkiä vain tarhan puoleisella pitkällä sivulla viskaisi itsensä sellaiseen laukkaan, että oli kuskilla ihmettelemistä. Ei muuten tasapaino horjunut, vähänkö olin ylpeä! Taisi tosin johtua siitä, ettei edes tasapainoaistini pysynyt siinä tempauksessa mukana eikä siten ehtinyt edes ehdotella horjuntaa, ha.
Treenit mentiin käynnissä, ravissa ja laukassa. Menivät kohtalaisesti, vähän olisi pitänyt laukassa saada vauhtia paremmaksi niin, ettei se olisi ollut harppomista, vaan tarmokasta ja pitkää askelta. Ensi kerralla taas oppii miettimään tuotakin. Pariin otteeseen piti kyllä pitkillä sivuilla keventää istuntaa ja vinkata Epperille, että näytähän, kuinka lujaa kaviot kulkevat. Vitsi, se polle spurttasi ja tosi reippaasti. Tuli kunnon fiilis siitä, että aa, tämä on sitä laukkaa. Maastoon pitäisi kyllä taas päästä painaltamaan. :)
Kävin rustaamassa nimeni sunnuntain kisalistaan. Tällä kertaa pelottaa ensinnäkin se, että rata rakennetaan vasta aamusta, jolloin en kuitenkaan ehdi oppia sitä ennen luokkaani. Dementikoksi kun olen kovaa vauhtia muuttumassa. Toinen huoli on se, että luokka on taitoarvostelulla. Eli siinä pitää oikeasti osata jotain, sillä tasapisteissä tyylipojot ratkaisevat. Katse, tempo, tiet, istunta, myötäys ja mitäs vielä. Katse suunnilleen toimii jo ihan sen takia, etten unohda reittiä. Tempo on sellainen laiskanpulskea, kun kuski ei muuten ehdi mukaan, istunta on tuota noin vaikkapa mukana, muttei ehkä aina kohdillaan. Myötäys sujuu aika hyvin, koska varon tosi paljon kiskaisemasta hypyissä suusta. En halua saada pollea hämilleen, kun sitten meitä olisi kaksi, joilla on pasmat sekaisin ja rata vielä ratsastettavana. Pitää toivoa, että saan keploteltua työt niin, että pääsen valmennukseen keskiviikkona. Työpäivänihän loppuu oikeasti 16:15 ja valmennus alkaa 16:00. Eli pieni käytännön ongelma tuossa, mutta se on vain järjestelykysymys. Eihän sitä kisaan voi lähteä ilman valmennusta, ehei. :)
