Apua, kisa-aamu! Nyt vasta stressaan ihan tosissani siitä, että rata pitää oppia jossain puolessa tunnissa. Ei vain minun dementikkopäällä moinen taida onnistua. Rataa aletaan rakentaa tuossa tunnin päästä. Hirvittää, apua! Toivottavasti tällä kertaa olisin luokan loppupäässä, että ehdin oppia sen radan. No, positiivista ajattelua silti kehiin! Nyt valmistautumaan lähtöön. Tuttuun tapaan kisapäivän jälkeen raporttia! :)
Päivitystä
No niin, kisapäivä ohi. Että kehtasikin jännittää sitä, että radan opettelu olisi mahdotonta. Jotenkin se jaksoi stressata ja vähän vaikutti hommaan. Toisaalta vähän epämääräisesti mennyt verkkakin sekoitti entisestään eikä ehtinyt kytätä, miten muut pomppivat. Kaikki nämä uudelle kisaajalle olivat vähän liikaa ja oma vuoro radalla hurahti vähän miten sattuu.
Verkassa Pera tosiaan teki kahdesti samalle esteelle äkkistopin ja siitä paikaltaan pomput yli. Kolmannella kerralla sain onneksi rohkaistua sen hyppäämään oikein mainiosti. Yritin myös toki noiden stoppien kohdalla pudota, mutta tyydyin halaamaan kaulaa ja hinautumaan takaisin satulaan. :)
Oma vuoro tuli jotenkin yllättäen, kun kuulutuksia ei maneesiin oikein kuullut. Radalle mentäessä tuli heti olo, että apua, miten tämä meni. No, tuomarille tervehdystä ja ajatukset kasaan. Oikeassa laukassa ensimmäistä estettä kohden ja kyllähän sen radan muisti. Oli vain melkoista sähellystä jotenkin itsellä. Peraa piti rohkaista paljon ja lähestymiset olivat vähän mutkitteluita. Onnistuin omasta mielestäni siinä, että sain ohjattua Peran esteelle, vaikka siitä tunsi, että pienikin kuskin epäröinti niin se sukaisee esteen ohi. Ei onneksi tehnyt ja loppua kohden meni paremmin. Laukanvaihdot taisivat jäädä tekemättä, hups.
Tuntui, että tempo oli melkein kohdillaan ja hypyt kyllä napsahtelivat sopivasti eikä mukaan menossa ollut suurempia ongelmia (kiitos lyhyemmille jalustinhihnoille). Ihanaa, kun on oppinut yhden pollen hyppytyylin niin hyvin, ettei verkankaan jättiloikka tuntunut missään. Toiveena onkin, että omien taitojen vähän kasvaessa pääsisi starttaamaan sen isommankin luokan joskus tällä pollella. :)
Sijoitus taisi olla tyylikkäästi jaettu kolmanneksi viimeinen sija. :) Eli sillä ei paljoa kerskuta, mutta onneksi kokemus oli mukava. Tuomari kirjoitteli myös seuraavat terveiset:
Ajatuksen kanssa ratsastettu. Harjoittele tiiviimpää istuntaa ja vakaampaa otetta hevosesta.
Positiivista on se, ettei tullut mitään uutta probleemaa arvostelussa, vaan nuo samat vanhat. Totta kai niistä pitää päästä eroon, mutta haluan vähän sysätä syytä omalle hermostukselle. Valmennuksessa istunta kun pysyi ihan järkevästi kohdillaan. Täytyy taas syksyn kisoissa tsempata. Eihän tätä kisailua tosissaan voi ottaa, kun se on mukavaa puuhaa heppakaverin kanssa.
Kuvat: Maria L.
