Taas on vierehtänyt parikin kertaa ilman muistioon listaamista. Tosin nyt tullee kaksi viikkoa, etten välttämättä pääse ratsastamaan, ainakaan omalle tunnilleni. Ei kiva, mutta töitä on tehtävä.
Elikäs pahan onnen päivään (13.6.). Tuolloin tosiaan kävin korvaavan tunnin perjantain C/B:llä. Pikkaisen harmitti, kun näin, että ensinnäkin omalla tunnilla oli ollut esteitä ja toiseksi perjantain kahdella muullakin olisi ollut niitä. Ei reilua! Kuitenkin. Ei tarvinnut kentällä olla ja pilata muiden tuntia, sillä porukka lähti maastoon. Sain kyydittäjäksi Potter-pollen pitkästä aikaa. Ensin olin ihan kauhuissani, kun Potterilla ei tosiaan ole ravi aivan helpoimmasta päästä ja maastossa tahti yleensä on tuntikahlausta reippaampaa. Onneksi pelot olivat turhia. Polle oli unelma maastossa! Ison ravin takia sen ei tarvinnut kipittää tökstöks-ravia ja sen kyydissä pysyi vaivatta. Lisäksi laukassa se oli maltillinen ja sai vain istua ja nauttia. Ihana polle oli ja maasto oli tosi mukavaa vaihtelua!
Sitten viime kerran polleiluun, joka onneksi oli oma tuntini eli 18.6. Pollekseni tuli Hewron eli Hessu. Se laiskanpulskea polle, joka aina välissä keksii kauhistella näkymättömiä pelotteita. :) Tunnilla treenailtiin vasta- ja myötäasetuksia pääty-ympyröillä ja pitkillä sivuilla. Hessun kanssa ne olivat aika helppoja, sillä se hoksi homman jujun ja teki kiltisti.
Toisekseen treenasimme etuosakäännöksen kautta laukan nostoa. Tämä meni vähän plörinäksi alussa, kun en saanut takapäätä toimimaan ja käännöksen sijasta niistä tuli laahaavia tepasteluita. Sitten vähän tsempillä ja homma alkoi toimia, onneksi. Hessu toimi kivasti, sitä en olekaan epäillyt, lähinnä vauhdin puutetta. Onneksi sitäkin oli tällä kertaa kivasti. Tosin kerran muistutin raipalla ja Hessu suivaantui siitä välittömästi ja osoitti mieltään pukilla. Siitä tuli silti ilonen mieli, sillä istuntani ei pahasti kärsinyt tästä mielenosoituksesta. :) Muutoin polle laukkasi ihan mukavan vauhdikkaasti ja pari kertaa pienellä pyynnöllä se vähän kiihdyttikin mukavan joutuisammaksi menoa. :)
Loppuravissa Hessu taas näki jotain omaansa. Kesken kaiken lyhyttä sivua se säpsähtää ja seuraavan kerran huomaan jo olevani kentän keskellä kiitolaukassa. Onneksi polle leppyi nopeasti ja pudotti raville. Taas kerran: istunta ei hetkahtanut! Vitsi, noista jäi hyvä mieli!
Nyt pitää vain keksiä, miten heppailen tällä viikolla, sillä hepaton viikko ei tule kuuloonkaan!
