perjantai 19. helmikuuta 2016

Numeroita koulutunnilla

Perjantaina treenasimme taas koulua Artsin opissa. Tunnin menin Pavella, ja ratsukoita oli pitkästä aikaa yhteensä kolme. Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Ohjeeksi tuli saada Pave ensin ravissa haltuun ennen kuin kannatti ajatellakaan laukkaa. Pave tuntui tänään heti alusta rennommalta, jolloin se pyöristyi paikoin mukavasti. Kun homma alkoi toimia kohtuullisesti ravissa, otin vähän laukkaa. Laukassa hain lähinnä tasaisuutta, mikä löytyi ihan hyvin.

Tämän jälkeen aloimme tahkota oikein kunnolla S:n muotoista vaihtouraa ravissa. Ensin teimme yksittäistä vaihtouraa, kunnes sovittelimme maneesin kaksi moista ja tulimme niitä putkeen. Kun olimme harjoitelleet tätä tovin, antoi opettaja meille kahden vaihtouran tehtävästä vielä numerot. Me Paven kanssa saimme keskittyä kaarteisiin oikealle, jotta sen puolen pohje meni läpi. Muutoin Pave valui sisäpohkeen läpi ja pienensi kuvion melkoiseksi pyörähdykseksi. Tärkeää tässä oli se, että oikea pohje piti saada ajoissa läpi, muuten kuviolla vasemmalle jatkaminen meni myös höpöksi. Muutoin kuvion ratsastaminen vasemmalle oli selvästi oikeaa suuntaa helpompi.

Opettajan tarkemmin arvioimat vaihtourat ratsastin itsekseni yllättävän keskittyneesti. Ensimmäisellä yrittämällä en saanut ratsastettua oikeaa pohjetta läpi, jolloin jäin nyhertämään sitä vähän unohtaen reitin vaihtumisen vasemmalle. Numeroksi tulivat kuitenkin 6 ja 6,5 eli parannusta jälkimmäisellä vaihtouralla kuitenkin tuli. Toisella kierroksella sain viimein oikean pohkeen läpi, jolloin olin tyytyväinen molempiin vaihtouriin. Pave olisi saanut ravata aktiivisemmin, mutta kuvio itsessään oli kohtuullisesti kunnossa. Opettaja ei kuitenkaan nähnyt suorituksessamme niin suurta eroa. Ensimmäisestä vaihtourasta numeroksi tuli edelleen 6, toisesta 6,5, melkein kuulemma jopa 7. Oli kyllä kiva kuulla tehtävästä numerot koulutuomarin antamana.

Loppuun otimme vielä pitkälle sivulle laukassa askeleen pidennyksiä. Kuvittelin saavani Pavessa jotain eroa, kunnes opettaja totesi eron olevan huomaamaton. Pavea sai ratsastaa todella selvästi eteen ennen kuin opettaja huomasi eroa. Taas oli opettavaista tajuta, ettei tuntuma selässä aina vastaa sitä, mitä katsoja näkee. Pave kuitenkin teki pidennykset onnistuneena kertana aika kivasti. Kuten arvelin, ei paluu siitä tavalliseen laukkaan mennyt kovin sulavasti. Oli kuitenkin hyvä nähdä, että Pavesta löytyy vaihteita, kun pyytää oikein.

Tästä tunnista jäi hyvä mieli. Pave oli tänään rennompi ja sitä myöten pehmeämpi, jolloin se antoi vaikuttaa itseensä paremmin. Tehtävillä sain keskityttyä aika hyvin ja ennen kaikkea parannettua aina suorituksia hieman. Erityisesti mieltä lämmitti se, että sain viimein ratsastettua pohkeen kunnolla läpi enkä jättänyt sitä puolitiehen. Tämä kerta antoi taas uskoa siihen, että kyllä niistä suvannoistakin eli enemmän ja vähemmän penkin alle menneistä kerroista aina noustaan.