lauantai 11. tammikuuta 2014

Kaarevien linjojen treenausta

Lauantaiaamuna kello soi kamalasti samaan aikaan kuin arkiaamuina, mutta onneksi hyvästä syystä. Nappasin Noran ja Kaisan kyytiin, ja suuntasimme hyppäämään Helin oppiin. Treeniaiheena olivat kaarevat linjat erityisesti minua ajatellen niin kuin opettajakin tuumasi. Olen mestari pistämään estetehtävissä mutkat suoriksi, joten tehtävä oli nappivalinta auttamaan minua oppimaan ratsastamaan myös kaarevia linjoja. Alkuverryttelyssä Puppe oli oma itsensä eli liikkui, mutta ei ollut mitään ruutitynnyri saati liitokavio. Tällä kertaa muistin huolehtia enemmän etuosan keveydestä, ja Puppe tuntui reagoivan siihen ihan hyvin. Asiaa auttoi kummasti se, että muistin ratsastaa pohkeilla enkä vain kohottavilla pidätteillä säätänyt omiani.

Verryttelyhypyt otimme molemmista kierroksista esteille 3 ja 5. Vasemmasta kierroksesta hyppäsimme esteet ensin kertaalleen putkeen ja saman tien perään ratsastetulla toisella kierroksella jatkoimme toisen hypyn eli esteen 5 ylityksen jälkeen oikealle. Ensimmäisellä kierroksella Puppe oli vähän unessa ja kolautteli kavionsa molempiin esteisiin, puomit pysyivät onneksi ylhäällä. Toisella kierroksella meno parani vähän, ja laukkakin vaihtui toisella esteellä tavaramerkkiratsastukseni eli överijohtamisen avulla. Otimme vielä samat esteet vasemmasta kierroksesta aloittaen tulemalla suoraan tehtävän laukanvaihdon sisältäen. Puppe pääsi hyytymään lähestymisessä ensimmäiselle esteelle, ja sain kerrottua ääneenkin tulevan miniaskeleen. Sen sijaan en ratsastanut ennen kuin opettaja komensi. Väli tultiin kolmella askeleella, mikä onnistui vähän venyttämällä myös hyytymisen aikana. Laukka kuitenkin vaihtui hypyssä. Oikeasta kierroksesta hyppäsimme esteet toisinpäin eli ensin numero 5 ja sitten numero 3. Viitoselle tuli kääntää terävämmän kulman kautta ja saada hevoset suoristettua ennen hyppyä. Ensimmäisellä kierroksella valuimme vasemmalle, kun en saanut käännettyä ajoissa. Välin saimme rämmittyä kolmella askeleella. Toisella kierroksessa kääntäminen onnistui paremmin, ja tehtävä sujui sitä myöten sujuvammin.

Sitten hyppäsimme oikeasta laukasta aloittaen esteet 1-4. Ensimmäiseen hyppyyn lähdimme ehkä hieman kaukaa, mutta se ei sotkenut menoa. Ykkösen ja kakkosen väli oli 19 metriä, mikä meni sujuvasti viidellä askeleella. Kakkosokserilla laukka vaihtui hypyssä lennosta vasemmaksi. Opettaja oli pistänyt kartiot ennen nelosestettä auttamaan tien hahmottamisessa (ratapiirroksen mustat pallerot). Ne eivät tietenkään auttaneet vielä kolmosesteen kohdalla, jolle käänsin turhan aikaisin. En päässyt enää johtamaan eikä laukka vaihtunut siitä toivotusti oikeaksi. Niinpä menimme kaarteen neloselle vastalaukassa. Kolmosen ja nelosen väli oli 17 metriä, mikä meni tällä kertaa kuudella askeleella. Muuten ok, mutta olisi ollut kiva vaihtaa laukka kolmosella.

Lopuksi tulimme kahdesti kaikki tehtävät yhteen pötköön eli esteet 1-6 oikeasta laukasta aloittaen. Ensimmäisellä kierroksella ykköselle tultaessa askel ei sopinut. Sekä opettaja että minä luulimme, että siihen tulee miniaskel, mutta Puppe yllätti ja lähti kaeumpaa. Jäin matkasta, mutta jatkoin ratsastusta löydettyäni tasapainon hypyn jälkeen. Kakkoselle pääsimme viidellä askeleella, ja laukka vaihtui siinä hyvin vasemmaksi. Kolmosellekin lähdimme vähän kaukaa, mutta vaihtuipa vasen laukka oikeaksi. Neloselle pääsimme nyt viidellä askeleella. Tälläkin esteellä laukka vaihtui hypyssä vasemmaksi. Viitoselle olisin voinut suoristaa paremmin, mutta hyppy oli ihan ok sisältäen laukanvaihdon oikeaksi. Kuutoselle pääsimme vähän ahtaasti kolmella askeleella, jolloin radan ensimmäinen kierros oli siinä. Opettaja kehui sitä, kuinka sain kasattua itseni huonon ensimmäisen hypyn jälkeen ja jatkoin ratsastusta. Itsekin olin siihen tyytyväinen, sillä se tuli ihan luonnostaan. En edes miettinyt vaihtoehtona mitään homman aloittamista uudelleen.

Toisella kierroksella ykkönen ja kakkonen ylittyivät tosi kivasti. Kolmoselle tultaessa lähdin kääntämään hieman myöhässä, ja este tuli lopulta Pupelle yllätyksenä. Vauhti hyytyi, ja Puppe kielsi maltillisesti. Keräsin itseni taas kasaan ja otin lähestymisen uudelleen huolellisemmin. Nyt Puppe hyppäsi kolmosen mukisematta ja vaihtoi siinä laukan oikeaksi. Neloselle pääsimme taas viidellä askeleella, ja laukka vaihtui jälleen kivasti hypyssä vasemmaksi. Viitoselle tuli nyt suorempi lähestyminen, mutta en saanut lyhennettyä laukkaa ennen sitä. Laukan Puppe vaihtoi hienosti viitosella oikeaksi, mutta väli kuutoselle jäi taas kolmella askeleella ahtaaksi. Puppe kuitenkin hyppäsi eikä epäröinyt, ja niin päivän hyppelymme olivat siinä. Toinen kierros olisi ollut kiva ilman turhaa kieltoa. En ollut itse siinä kohtaa enää menossa huomauttuani tien olevan huono, vaikka kyllähän Puppe olisi helposti selvittänyt pienen esteen.



Hyvä mieli jäi silti tämän päivän hyppelyistä. Puppe vaihtoi laukat aina, kun sain sen sille kerrottua. Eteneminen oli pääosin aika ok eivätkä maksimissaan 70 sentin esteet hirvittäneet ollenkaan, vaan niitä oli tosi kiva hypätä. Olen myös iloinen siitä, ettei esteelle tullut kielto aiheuttanut mitään negatiivista reaktiota, vaan saatoin jatkaa kuin sitä ei olisi tapahtunut. Olisihan se toki parempi, jos sitä ei tosissaan olisi tapahtunutkaan, mutta opitaan sitten kantapään kautta. Puppe on kyllä kivan mutkaton hevonen minulle, ja uskon edelleen meidän kehittyneen tässä aika mukavasti. Tuntuu kuin olisin hypellyt sillä vaikka miten paljon, mutta oikeasti tämä oli vasta 16. kerta. Hassua, hyppään Pupella jo näiden kertojen perusteella paremmin kuin monella muulla hevosella, joita olen ratsastanut paljon enemmän. Kai sitä joidenkin hevosten kanssa vain tulee paremmin juttuun. Ja onhan Puppe tietysti ihan huippu!

Videoista kiitos Alekseille!