lauantai 12. marraskuuta 2016

Koulukurssin 2. tunti: omilta jäljiltä

Lauantaina Artsin koulukurssi jatkui kahdella tunnilla. Ratsunani jatkoi Pave, ja ratsukoita oli edelleen yhteensä neljä. Päivän ensimmäisellä tunnilla tahkosimme avotaivutuksia. Edellispäivän hyvien fiilisten jälkeen en alkanut angstata tulevaa hankalaa asiaa, vaan päätin yrittää tehdä parhaani. Hyvä asenne, parempi todennäköisyys onnistua.

Alkuverryttelyssä kävimme kaikki askellajit läpi. Sitten siirryimmekin heti ravissa tehtyjen avotaivutusten pariin (o-ou, sanoi sisäinen angstaajani, jonka kuitenkin sain vaimennettua). Teimme avot uran ja keskihalkaisijan väliin, jolloin seinästä ei siis ollut tukea tai haittaa. Meille avotaivutukset Paven kanssa olivat toki alkeisavotaivutuksia, vaan se ei menoa haitannut. Päätin tehdä niitä kaikessa rauhassa oikeita palasia paikoilleen hakien. Avotaivutuksen kaltaiset yritelmät oikealle onnistuivat tänään sujuvammin. Pave asettuu minulla tähän suuntaan helpommin, ja lisäksi oma ylävartaloni kiertyy samaan suuntaan itsestään.

Avotaivutuksen kaltaiset vasemmalle olivat hankalampia, kun jouduin työstämään ylävartaloani enemmän. Se kun tykkäsi edelleen kiertyä oikealle, vaikka sitä piti saada vietyä hieman vasemmalle. Samalla piti muistaa vielä istua hevosen takajaloilla eikä kipata eteen. Muutenkin avotaivutuksen kaltaisissa sain kertailla ulko-ohjan merkitystä, etten sisäohjalla vääntänyt Pavea mutkalle. Ulko-ohjan tuki löytyikin aina hetkittäin, jolloin Pave oli helpompi hakea oikeankaltaiseen asentoon. Avojen kaltaisissa hetkissä tuli hyviä pätkiä, jotka tietysti ilahduttivat kovasti. Etenkin kun tehtävä aloitettiin heti ravissa. Yleensä tykkään työstää hankalampia tehtäviä ensin käynnissä, jossa on enemmän aikaa ajatella ja vaikuttaa.

Tunti hurahti avojen parissa emmekä tehneet suuremmin muuta. Sain oltua koko tunnin positiivisella mielellä enkä herneillyt isommin, vaikka välillä Pave vähän protestoi ja hirveili. Sain nollattua tilanteita hyvin enkä lähtenyt lietsomaan ruunaa yhtään enempää kierroksille. Hyvä minä ja hyvä me! Tunnissa kivaa oli myös se, että Pave tuntui nyt omilta jäljiltä mukavalta eli edellispäivänä ja tällä tunnille tuli tehtyä asioita oikein.