Viikonloppuleirin 6. tunti: odotettu paluu Alman satulaan

Viikonloppuleirin viimeisellä eli kuudennella tunnilla oli luvassa esteitä. Toivoin tunnille erikseen tallin suosikkini, 2002 syntyneen Palle-Pilkun eli Alma-tamman. Ratsukoita tunnilla oli neljä, ja pääsimme hyppäämään ensin tehtäviä ja sitten pari rataa. Alkuverryttelyssä Alma oli sellainen kuin muistin: reipas ja kevyt. Toki se vähän intoili, mutta ei se tämän hevosen kohdalla haitannut. Alma kuitenkin ohjautui hyvin ja totteli jarrujakin, kun en itse keikkunut irti satulasta tai hämännyt hevosta muilla ihmeellisillä tempauksillani.

Ensimmäisenä tehtävänä tulimme kahdeksikolla kohtuullisen pienillä käännöksillä vesimatolla varustettua ristikkoa sekä muurilaatikoilla varustettua pystyä. Alma kääntyi hyvin ja nappaili muistaakseni yhtä kertaa vaille laukat esteillä oikein. Esteille lähestymisessä tuli pieni kaarre vastalaukassa, mikä tuntui hieman horjuttavan Alman tasapainoa, mutta hienosti se piti laukan yllä.

Toisena tehtävänä tulimme kaarevan linjan ristikolta okserille ja siitä ristikko-okserin ja ensimmäisenä olleen ristikon suoralle linjalle. Kaareva linja meni muuten hyvin, mutta viimeinen askel ennen okserin hyppyä oli hieman töksähtävä. Laukka kuitenkin vaihtui. Suora linja meni tasaisesti viidellä askeleella. Toisella kierroksella kaareva linja meni paremmin, samoin okserista trippeliksi muuttunut este. Suoralle linjalle tulin kannustaneeksi Almaa äänellä, jolloin viisi askelta jäi hieman ahtaaksi. Alma kuitenkin selvitti esteen hyvin, vaikka tulimmekin vähän lähelle sitä. Seuraavaksi hyppäsimme askeleen sarjan sekä neljän askeleen suoran linjan. Pienillä esteillä sarja oli hieman pitkä yhdellä askeleella, mutta Alma venytti sen hienosti. Alma otti suoran linjan ensimmäiselle esteelle vähän jarruttavan hypyn. Tajusin ratsastaa sitä heti eteen, jolloin selvitimme välin toivotusti neljällä askeleella.

Tämän jälkeen saimme suunnitella oman radan hypättäväksi noin 80 sentin korkeudella. Sille sai myös ajatella uusinnan. Minun radalleni lähdimme Alman kanssa vasemmassa laukassa ja tulimme neljän askeleen suoran linjan. Se meni hieman viipottaen, mutta kuitenkin puhtaasti molemmat. Sen jälkeen laukka piti korjata ravin kautta, mihin meni pieni tovi. Pääsimme kuitenkin pystyn ja trippelin kaarevalle linjalle kohtuullisesti, ja väli meni kuudella askeleella. Suora linja okserilta pystylle meni viidellä askeleella, viimeisen askeleen ollen taas vähän muita lyhyempi. Sen jälkeen olimme väärässä laukassa, jota en muka ehtinyt korjata. Niinpä tulimme siinä pysyen sarjalle. Sarja sujui hyvin ja päätti suunnittelemani perusradan. Sarjan jälkeen kaarsin vähän lyhyemmän tien vesimatolla varustetulle pystylle, joka ylittyi hyvin. Siitä kaarsin lyhyemmällä tiellä trippelille. Alma hyppäsi sen hyvin, ja pääsin kääntämään vielä uusinnan viimeiselle esteelle eli muurilaatikoin varustetulle pystylle. Alma selvitti sen yhtä varmasti kuin radan muut esteet, ja näin pääsimme omalta radaltamme virheettömästi maaliin.

Loppuun hyppäsimme vielä toisen radan: kaareva linja pystyltä trippelille, suora linja okserilta aiemmalle pystylle, sarja sekä suora linja muurilaatikoin varustetulta pystyltä vesimatolla varustetulle pystylle. Kaareva linja meni tasaisesti kuudella askeleella. Olimme kuitenkin sen jälkeen Alman kanssa molemmat vähän etukenossa, jolloin Alma kompastuikin. Ehdin päästää käsiä auki sen verran, etten kiskaissut Almaa suusta. En tosin ehtinyt kerätä ohjia takaisin, kun suora linja oli jo edessä. Puolipitkin ohjin pidin pohkeet tuntumalla ja luotin siihen, että Alma hyppäisi esteet. Kompastuminen horjutti hieman Alman luottamusta, ja se tuli suoran linjan ensimmäiselle esteelle lähelle. Se selvitti sen kuitenkin ja venytti itsensä vielä toiselle esteelle viidellä askeleella, vähän vielä arpoen miniaskelta mukaan. Tämän jälkeen sain ohjat takaisin tuntumalle ja korjasin Alman takaisin myötälaukkaan. Sarja sujuikin jo onneksi hyvin, ja Alma korjasi lennosta itsensä sen jälkeen myötälaukkaan. Viimeisenä ollut suora linja meni neljällä askeleella, ja näin saimme paikattua alun haparoinnin tasoittamalla menoa onneksi loppua kohti.



Alma oli yhtä super kuin muistelinkin, kerrassaan hieno tamma! Se teki niin kuin pyysin ja paikkasi vielä parit mokani. Alman kanssa huomasin jääväni keikkumaan hyppyjen jälkeen liikaa irti satulasta sen sijaan, että olisin istunut alas ja napannut tasapainon takaisin. Taas uutta mietittävää. Alma kuitenkin ansaitsi isot rapsutukset tunnista, jonka aikana se teki osuutensa oikein hyvin. Onneksi pääsin tällä leirillä sen kyytiin ja vielä esteille. Sen verran mainio ratsu se on.

Leirijengimme: minä ja Julio, Jenni ja Ville,
Nora ja Valma sekä Kaisa ja Rada.
Kuvasta kiitos Tiina-opettajallemme!

Leiri päättyi hyviin fiiliksiin. Kuusi tuntia, kuusi eri ratsua. Ei niin tyypillistä minulle, mutta opettavaista ja tarpeellista vaihtelua. Leiri vastasi myös odotuksia. Hevoset olivat hyviä, ja sain niistä jokaisen kanssa onnistumisen kokemuksia sekä arvokasta oppia. Opettajan positiivinen opetustyyli sopi minulle, ja hän huomasi hyvin peruspulmani ja jaksoi korjata niitä. Neljän ratsukon tunneilla ehti tehdä sekä saada palautetta oikein hyvin. Majoitustilat olivat kohdillaan, ja ratsastussimulaattorista sekä FilmMestä annan tietysti lisäpisteitä. Vaikka Kivarin Totilas -nimellä kulkeva simulaattori jäikin tiukahkon aikataulun takia vähän paitsioon. Toiveissa kuitenkin on, että pääsemme vielä uudelle leirille. Jospa se vaikka toteutuisi, sen verran kiva viikonloppu oli.

 Videot on kuvattu FilmMellä.