Harmillista jännittyneisyyttä

Helatorstai hurahti kotitallin koulukisoissa. Kuten viime kisoissa, olivat palikat tälläkin kertaa kohdillaan: JKH-tiimi täysilukuisena paikalla ja mitä mainioin keli. Me Paven kanssa tahkosimme tänään luokat helppo C:1 2000 ja K.N. Special 2009.

Verryttely oli maneesissa, ja kouluaidat ihanasti kentällä. Verrytellä sai myös ennen omaa vuoroa kentän yhteydessä olleessa pienemmässä tilassa. Molemmissa verryttelyissä kävin kaikki askellajit läpi sekä tein pysähdyksiä, askeleen pidennyksiä sekä laukannostoja. Pave oli muutoin ihan hyvä, mutta välissä ei oikein piitannut pidätteistä, vaan yritti kipittää. Laukka oli ihan ok, C:n verryttelyssä aika kivakin. Siirtymiset alaspäin olivat edelleen kehnoja, mutta parit pysähdykset menivät ihan ok. Peruutukset olivat kättä vasten, mutta sain Paven ottamaan askelia enemmän yhtenäisesti. Askeleen pidennykset eivät oikein lähteneet, mutta pikkuriikkisen eron saimme menoon, kun avitin Pavea äänellä. Molemmat verryttelyt menivät odotetusti, joten radoille sai lähteä ihan tasaisin mielin.

C:n radalla alkutervehdykseen tulimme oikeassa kierroksessa. Pave oli vähän jännittynyt, jolloin se pääsi kiemurtelemaan ja poikittamaan. Saimme kuitenkin pysähdyttyä, tervehdittyä ja jatkettua matkaa. Numeroksi 5. Ensimmäinen lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen meni penkin alle. Pave tarjosi laukkaa, kun yritin saada sitä pidentämään askelta. Numeroksi 4,5. Kolmikaarinen kiemuraura meni sen sijaan ihan asiallisesti. Numeroksi 7. Keventämättä tehty askeleen pidennys ei myöskään onnistunut, sille tuli tahti- ja laukkarikkoja. Numeroksi 5. Pave oli tämän jälkeen aika hätäinen, joten pysähdyksemme meni L-kirjaimesta ohi. Peruutus oli kuitenkin meiksi ihan ok. Numeroksi 5. Toiselle lävistäjälle tehty askeleen pidennys keventäen ei harmillisesti ollut aiempia parempi. Tällä kertaa ei tullut laukkarikkoja, mutta tahti ei vieläkään säilynyt. Numeroksi 5,5.

Oikea laukka nousi ihan ok ja pyöri kohtuullisesti. Numeroksi 6,5. Keskiympyrä meni ihan mukavasti. Numeroksi 7. Ensimmäinen laukkalävistäjä lähti hyvin, mutta lopussa Pave karkasi sisäpohkeen läpi roimasti. Numeroksi 5,5. Toisen laukannoston kohdalla aloin hätäillä unohtaneeni tehdä sen pisteessä, jolloin tuuppasin Paven vikkelästi laukkaan. Numeroksi 6. Keskiympyrä meni hieman kiireisesti. Numeroksi 6. Toinen laukkalävistäjä oli aiempaa asiallisempi. Numeroksi 6,5. Kymmenen metrin voltti lähti hyvin, mutta unohdin kääntää kunnolla koko kuvion. Numeroksi 6. Lopputervehdykseen pääsimme kohtuullisen suorana, joskin pysähdys meni parin käyntiaskeleen kautta. Numeroksi 7.

Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Sujuvia pätkiä! Tänään harmillisesti pientä jännittyneisyyttä mikä näkyi etenkin ravissa kun olisi pitänyt venyttää askelta -> tahti ei säilynyt. Eli vielä lisää rentoutta, niin hyvä tulee!" Tällä suorituksella saimme 120,5 pistettä eli 60,25 prosenttia. Olin toivonut vähän sujuvampaa menoa, etenkin tahti- ja laukkarikot askeleen pidennyksissä harmittivat samoin kuin pysähdysten venymiset. Laukkaosuuksiin olin ihan tyytyväinen kuitenkin. Sijoituksemme suorituksella oli 15/29.

K.N.:n radalla tulimme alkutervehdykseen samoin oikeassa kierroksessa. Pääsimme nyt tervehdykseen suorempana, mutta pysähdyksessä vinouduimme hieman. Numeroksi 6. Ensimmäinen loiva kiemura lähti hieman epätasaisesti, mutta parani loppua kohti. Numeroksi 6,5. Lävistäjän keskiravi oli varovainen yritelmä, sillä en halunnut laukkarikkoja. Niitä ei onneksi tullut, mutta Pave oli turhan etupainoinen. Numeroksi 5. Kymmenen metrin voltti oikealle oli kuvioltaan hyvä, mutta Pave vajosi turhan alas. Numeroksi 6. Toinen loiva kiemura oli asiallinen tieltään. Numeroksi 6,5. Kolmen askeleen käyntisiirtymän maltoin ratsastaa paremmin rauhassa, ja siirtyminen alaspäin oli jälleen meiksi ihan ok. Numeroksi 6,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni muuten hyvin, mutta Pave painui taas liian matalaksi. Se taisi alkaa väsyä. Numeroksi 6,5. Siirtyminen käyntiin alkoi hyvin, mutta Pave pääsi tekemään siinä pienen kiireisen askeleen. Numeroksi 7. Pysähdys sujui ihan hyvin, ja maltoin seistä yllättävän pitkään. Ravin menin kuitenkin nostamaan hieman liian aikaisin. Numeroksi 7.

Oikean laukan nosto meni ihan metsään. Pave nappasi siinä ihan yllättäen vasemman laukan. Tajusin tämän muutaman askeleen jälkeen, mutta en saanut Pavea nopeasti raviin korjatakseni asian. Numeroksi nostosta 2. Kun sitten sain Paven raviin, nosti se uudelleen vasemman. Vasta toisella korjauksella sain sen oikeaan laukkaan, jolloin pääsimme sentään noin puolet pääty-ympyrästä myötälaukassa. Numeroksi 4. Ensimmäinen laukkalävistäjä menin niin kuin C:ssä. Pave kipitti sisäpohkeeni läpi. Numeroksi 5. Se pääsi tämän jälkeen rikkomaan vielä laukalle, joten tulimme varsinaiseen vasemman laukan nostokohtaan hyvin jännittyneesti, ja päästin Paven vielä vähän liian aikaisin laukkaan. Numeroksi 4,5. Pääty-ympyrä meni onneksi asiallisemmin. Numeroksi 6,5. Toinen laukkalävistäjä meni ensimmäistä paremmin. Numeroksi 7. Pave ei kuitenkaan suostunut siirtymään ravista hevillä käyntiin, vaan rallattelimme ravissa keskihalkaisijan alkuun saakka. Numeroksi 3. Lopputervehdykseen pääsimme sentään kohtuullisen suoraan, vaikka vähän hätäisesti. Sain Paven onneksi pysähtymäänkin. Numeroksi 5,5.

Radan jälkeen fiilikset olivat kyllä ihan pohjamudissa. Harmitti niin vietävästi! Laukkaosuus meni ihan penkin alle. En meinannut millään ensin löytää mitään hyvää, mutta onneksi huumorintaju voitti hiljalleen. Radalla oli ihan asiallisiakin hetkiä, kuten aika kohtuulliset tiet volteilla ja loivilla kiemuroilla. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Alkaa mukavasti -> hiukan matala edestä. Laukassa ote herpaantui ja paljon virheitä & epätarkkuuksia. Rutiinia vaan lisää." Suorituksellamme saimme 141 pistettä eli 56,4 prosenttia. Se synkensi taas mielen hetkeksi, sillä ennen suoritusta olin toivonut pääseväni jonnekin 58 prosentin tuntumaan. Vaan virheistä sakotetaan, ja niin sen pitääkin olla. Ei niistä ylikiltteyspisteistäkään oikeasti onnelliseksi tule. Onneksi tuomari oli huomannut myös hyvät hetket ja kehunut niistä. Sijoituksemme oli 22/24.

Kisapäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä virheitä tuli molemmille radoille harmillisen paljon. JKH-tiimillä meni kuitenkin tänään Noran ja Kaisan ansiosta hienosti, sillä ruusukkeita tuli peräti kolme. Jes, hyvä! Meitä molempia Paven kanssa jännitti, mikä näkyi harmillisesti radoilla näin selvästi. Mutta kokemusta se tämäkin on. Pavessa kivaa on se, ettei se radalla ihmettele maailman menoa, vaan toimii niin kuin kuskin pyynnöt ymmärtää. Oma jännittyneisyyteni tarttuu siihen, mikä aiheuttaa pulmia, ja siinäpä on minulle melkoinen savotta ratkaistavaksi. Joten treeniä vain ja toivottavasti ensi kerralla paremmin.

Videoista kiitos Noralle ja Kaisalle!

Toinen ja kolmas koulukisastartti

© Pauliina Rautio

Aprillipäivän kunniaksi narrasin itseni ja Paven Tallinmäen 1-tason koulukisoihin. Luokkinamme olivat helppo C:1 2000 ja K.N. Special 2009. Niistä tuli samalla toinen ja kolmas yhteinen koulukisastarttimme Paven kanssa. Kisat olivat keränneet ajankohdasta eli perjantaista huolimatta mukavasti osallistujia. JKH-tiimimme oli myös kisoissa täydellisesti edustettuna, kun Nora oli kisaamassa Hempalla ja Kaisa Kingillä ja Vakella.

Verryttely oli ulkokentällä, joka oli sulanut, mutta harmillisesti paikoin hyvin mutainen ja upottava. Vierastin itse pohjaa enkä verrytellytkään kentällä kuin käynnissä ja jonkin verran ravissa. Päätin luottaa siihen, että ehdin ennen omaa suoritustani laukata maneesissa sen verran kuin tarvitsee. Molempien luokkien ulkokentän verryttelyissä en tehnyt ihmeempää. Haeskelin hieman asetuksia ja taivutuksia ja tarkistin, että Pave rentoutuu niin käynnissä kuin ravissa. Tein muutamia peruutuksia sekä pysähdyksiä, jotka sujuivat niin kuin treeneissä: vähän hitaasti ja jännittyen. En kuitenkaan alkanut stressata niistä, vaan muistuttelin itselleni niiden olevan vain ohjelman osia. Maneesissa puolestaan menin tuomaripäädyn ohi molemmissa kierroksissa sekä testasin, että laukat nousevat molempiin suuntiin niin kuin ne tekivätkin. Pave oli maneesissa pääosin oma itsensä, mikä puolestaan rauhoitti minua. Maneesissa verryttelyaika oli lyhyt, mutta maltoin silti käyttää kaiken ajan enkä hätäillyt ohjelmien aloittamisessa.

Ensimmäisenä ohjelmana oli helppo C:1. Tulimme alkutervehdykseen vasemmasta kierroksesta. Pave vähän jännittyi käännöksessä keskihalkaisijalle, mutta tasoittui. Pysähdys ja siitä liikkeelle lähteminen olivat vähän hitaita, mutta tuomari kehui suoruutta numeroksi peräti 8. Ensimmäinen keventäen tehty askeleen pidennys lävistäjälle meni epätasaisesti. Pave yritti rikkoa laukalle, ja lopulta en tohtinut pyytää enää eroa. Numeroksi 5,5 ja kommenttina tahdin säilymättömyys alussa. Lävistäjän jälkeen Pave kuitenkin ravasi hyvin, ja saimme tultua kolmikaarisen kiemurauran tuomarin sanojen mukaan tasaisesti ja tahdikkaasti. Numeroksi 7. Keventämättä tehty askeleen pidennys pitkällä sivulla meni samoin kuin lävistäjällä. Sillekin tuli tahtirikko, mutta loput pääsimme tasaisemmin. Numeroksi 6. L-kirjaimessa tehtyyn pysähdykseen tulimme parin käyntiaskeleen kautta, mutta suunnilleen oikeaan kohtaan. Pave seisoi hyvin, mutta tuntui arpovan jokaisen peruutusaskeleen. Tuomari kommentoi suorituksen mukavan rauhalliseksi, mutta toivoi samalla terävyyttä liikkeelle lähtemiseen. Numeroksi 5,5. Toiselle lävistäjälle keventäen tehty askeleen pidennys meni niin kuin aiemmat: tahtirikon kanssa vaatimattomasti. Numeroksi 5.

© Pauliina Rautio

© Pauliina Rautio

Valmistelin oikean laukan noston huolimattomasti, jolloin Pave lähti ennakoimaan ja siirtyi laukkaan oikeastaan oman päätöksensä mukaan. Tuomari kommentoi suorituksen haparoivaksi, numeroksi 5,5. Keskiympyrä meni kuitenkin asiallisemmin, vaikkakin laukka olisi saanut pyöriä paremmin. Numeroksi 6,5. Ensimmäisellä laukkalävistäjällä aloin panikoida itse, mikä sai Paven pudottamaan laukan hieman liian aikaisin. Numeroksi 6,5. Vasemman laukan nostaminen sujui paremmin, kun sain Paven odottamaan. Numeroksi 7. Samoin keskiympyrä laukassa sujui tähän suuntaan paremmin. Tuomari kommentoi sen olleen hyvä rentoudeltaan ja aktiivisuudeltaan, numeroksi 7. Toinen laukkalävistäjä meni aika samaan tapaan kuin ensimmäinen. Laukka putosi taas hieman liian aikaisin. Numeroksi 6. Kymmenen metrin ravivoltti lähti hyvin, mutta loppupuolella Pave pääsi oikaisemaan. Numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme tuomarin sanojen mukaan melko suorana, ja siitä tuli vielä numeroksi 7. Näin ensimmäinen starttimme kisoissa oli ihanasti takana.

Ohjelma meni pitkälti niin kuin olin arvellut. Tiesin siirtymisten alaspäin samoin kuin askeleen pidennysten olevan hankalia. Tiesin samalla myös sen, että ravissa Pave voisi väläytellä hyviä ja rentoja pätkiä, kun en itse pusertaisi sitä koko aikaa. Rataan mahtuikin onneksi asiallisia ja niitä kaivattuja rennompia pätkiä. Tuomarin kommentit olivat seuraavat: "Siistiä menoa! Tarkkaa ja tasaista ratsastusta, harmillisesti askeleen pidennyksissä tänään vaikeuksia. Toivoisin vielä lisää tarmokkuutta hevosen liikkumiseen!" Pisteitä saimme 130 ja prosentteja siten tasan 65. Loppujen lopuksi 18 ratsukon luokassa nappasimme sillä Paven kanssa voiton, huh ja jee! Palkintojenjaossa oli myös toinen todella kiva juttu: Kaisa nimittäin nappasi Kingin kanssa toisen sijan ja Nora Hempan kanssa viidennen. Hyvä JKH-tiimi!



Seuraavana vuorossa oli K.N. Special. Alkutervehdykseen tulimme nyt oikeasta kierroksesta. Keskihalkaisijalle pääsimme asiallisesti, mutta sitten vähän kiemurtelimme. Numeroksi 6,5. Ensimmäinen loiva kiemura meni ihan ok, tuomari toivoi selvempää taivutusta oikealle. Numeroksi 6. Lävistäjälle tehty keskiravi meni tässä ohjelmassa ilman rikkoja, vaikkakin oli jälleen vaatimaton. Tuomari kommentoi suunnan olleen oikea, mutta toivoi vielä enemmän eroa. Numeroksi 6. Kymmenen metrin voltti oikealle meni tasaisesti, mutta liian suurena. Tuomari ei huomioinut tätä, numeroksi 7. Toinen loiva kiemura oli myös ihan ok, nyt tuomari toivoi selkeämpää taivutusta vasemmalle. Numeroksi 6. Lävistäjällä olleen kolmen askeleen käyntisiirtymisen tein harmillisen hätäisesti, numeroksi 5,5. Kymmenen metrin voltti vasemmalle meni taas hieman isona. Tuomari toivoi parempaa taivutusta, numeroksi 6. Siirtyminen ravista käyntiin myöhästyi hieman, tuomari kommentoi käyntiä hieman selättömäksi. Numeroksi 5,5. Pysähdys I:hin onnistui ihan hyvin, ja Pave seisoi hyvin. Kiirehdin itse vähän emmekä seisoneet ihan sitä neljää sekuntia. Numeroksi 6,5.

© Pauliina Rautio

© Pauliina Rautio

Oikea laukka nousi edellisen ohjelman tavoin haparoivasti. Numeroksi 5. Pääty-ympyrä meni myös vähän hitaasti, numeroksi 6. Laukkalävistäjä oli minulle edelleen pienen paniikin paikka, jolloin Pave pudotti jälleen raville liian aikaisin. Numeroksi 5. Vasen laukka nousi suunnilleen oikeasta kohdasta, mutta jännittyneesti. Numeroksi 5. Pave vähän tuijotti katsomopäätyä, mikä sai minut pusertumaan hevoseen kiinni. Tuomari toivoikin rentoutta ja pyöreyttä, numeroksi 5,5. Toinen laukkalävistäjä meni niin kuin aikaisemmin: minä panikoin, ja Pave pudotti raville. Numeroksi 5. Niinpä siirtyminen käyntiin tuli monen raviaskeleen kautta, numeroksi 4,5. Lopputervehdykseen tulimme kuitenkin vähän paremmin ja suorempana, numeroksi 7. Näin tahkosimme Paven kanssa ensimmäisen helpon B:n ohjelmamme läpi.

Tässäkään suorituksessamme ei tullut mitään isompaa yllätystä vastaan. Toki Paven pieni katsomopäädyn tuijottelu oli poikkeavaa, mutta se oli liki olematonta.  Laukkalävistäjillä oma panikointi jäi harmittamaan, sillä ne eivät ole Pavelle mikään juttu. Keskiravissa oli kuitenkin pientä petrausajatusta, ja pysähdykset olivat vähän helpompia. Tuomarin kommentit radasta olivat seuraavat: "Kivoja, rentoja pätkiä etenkin raviohjelmassa. Laukkaan toivoisin lisää puhtia ja sitä kautta pyöreyttä. Hyvin ratsastettu! Kun hevonen jännittyy, koita päästä istumaan vielä rennommin alas satulaan." Pisteitä saimme 147 ja prosentteja siten 58,8. Sijoituksemme 14 ratsukon luokassa oli seitsemäs. Sopivasti heti Noran ja Hempan perään puolen pisteen erolla. Kokonaisuudessaan menomme ei ollut yhtään hullumpaa ensimmäiseksi B:n ohjelmaksi. Hyvä Pave!

JKH-tiimin saldo. © Pauliina Rautio

Olipas mukavat kisat! Pave on ihanan järkevä ratsu myös kouluaidoissa. Arvoin vielä alkuviikosta K.N.:n ohjelmaa, mutta nyt olen tyytyväinen, että menin sen. Petrattavaa toki siinä ja toisessakin ohjelmassa on, mutta niinhän tässä lajissa aina on. Oli mukava saada tuomarilta kannustavaa palautetta sekä asioita, joihin kiinnittää treeneissä huomiota. Seuraavat kotikoulukisat ovat luvassa jo vähän reilun kuukauden päästä 5.5. Hyvä tavoite, johon treenata.

Videoista kiitos Hannakaisalle ja Kaisalle, kuvista kiitos Pauliinalle!

Jetilaksen kanssa koulukisoissa

Lauantaiaamu alkoi Jetin perusteellisella puunauksella, sillä suuntasimme Tallinmäen porukan kanssa ABC Ratsastajien 1-tason koulukisoihin. Valitsin Jetille (kouluratsunimeltään Jetilas) ja minulle luokan helppo C:1 2000. B:n ohjelmana olisi ollut helppo B:0 2000, mutta jätin sen järkisyistä välistä. En saa Jetistä vielä johdonmukaisesti irti keskiaskellajeja, joita tuo ohjelma on täynnä. Ratkaisua vahvisti vielä saman paikan kisoissa helpommasta B:n ohjelmasta saatu 55 prosentin tulos.

Kisat pidettiin maneesissa, jossa sai vuorossa olevan lisäksi olla kaksi ratsukkoa. Hyväkuntoinen kenttä toimi isona verryttelyalueena. Lähdin verryttelemään Jettiä kolmea varttia ennen omaa suoritustani. Tavoitteeni oli yksinkertainen: Jetin piti vastata pohkeeseen ilman, että joutuisin hoputtamaan sitä joka hetki tai käyttämään ääntä apunani. Kävelimme ja ravasimme hyvän tovin hieman pidemmällä tuntumalla. Sen jälkeen otin ohjat tavalliselle tuntumalle ja aloin huolehtia, että liike säilyi niin suorilla kuin kaarteissa. Nohitusta se vaati, mutta sain oltua aika napakka. Kun Jetti alkoi liikkua paremmin, keskityin hakemaan asetukset läpi erityisesti vasemmalle puolelle. Ulko-ohjan tuki ja hieman kohottava ote sisäohjasta auttoivat siinä. Laukassa taas hain ratsuun kierroksia. Suorilla pätkillä löytyikin aika mukavaa etenemistä. Ratsastin lyhyesti parit kolmikaariset kiemuraurat, pysähdykset ja peruutukset, askeleenpidennykset ravissa sekä laukkalävistäjät. Tehtävät sujuivat kohtuullisen tasaisesti. Myös kinkkiset laukkalävistäjät onnistuivat. Näiden jälkeen siirryin maneesiin, jossa tein lyhyesti samoja asioita pitääkseni Jetin hereillä. Kun vuoromme tuli, tyyräsin Jetin nopeasti tuomaripäätyyn. Jetti katsoi tuomaria tovin, mutta tuntui sitten kohauttavan harteitaan ja olevan asian kanssa sinut. Sen jälkeen tuomari vihelsikin pilliin. Otin kontrollin vuoksi Jetillä peruutuksen, ja aloitimme sen jälkeen suorituksen.

Jetti ravasi aika asiallisesti, ja pääsimme alkutervehdykseen hyvin. Arvosanaksi siitä napsahti 8, ja tuomari kehui suoruutta ja linjalla pysymistä. Askeleenpidennykseen lähtiessä muistin ensin suoristaa, kunnes ajattelin, että nyt muuten liikutaan ja pistin Jetin matkaan. Lävistäjä tuli tehtyä vähän hurlumhei-ajatuksella, vaan Jettipä liikkui! Tuomari totesi vähemmänkin riittävän ja tahdin kiihtyvän, numeroksi 7. Kolmikaarisen kiemurauran ratsastin itsekseni tosi tarkasti Artsin oppeja kaarteiden ratsastamisesta eri tavalla miettien. Tuomari kehui tarkkaa tietä, mutta toivoi taipuisuutta lisää. Siitä napsahti 7. Temponlisäys keventämättä lähti paremmin kuin olin etukäteen uskonut. Se tosin hiipui hieman loppua kohti. Tuomari toivoi rennompaa menoa ja luokitteli suorituksemme 7,5 arvoiseksi. Pysähdys tuli ihan ok, mutta olin hieman hätäinen neljän sekunnin suhteen. Peruutus oli myös kohtuullinen, vaikka Jetti vietti siinä takaosallaan hieman vasemmalle. Tuomari totesi peruutuksen olleen kelpo, Jetin seisseen hajajaloin, mutta lähteneen hyvin liikkeelle. Tästä kohdasta tuli 6,5. Toinen askeleenpidennys lävistäjällä oli rauhallisempi ja aiempiin verrattuna hieman vaatimattomampi. Hidastin taas hieman liian aikaisin, numeroksi tuli 7.

Oikean laukan nostamisen unohdin valmistella, mikä ei jäänyt tuomarilta huomaamatta. Sen lisäksi kommentiksi tuli saada pehmeämpi nosto. Numeroksi 6,5. Oikea laukka lähti kuitenkin pyörimään mukavasti, ja sain ratsastettua hyvän keskiympyrän, josta tuomari antoi meille numeroksi 7,5. Laukkalävistäjä eteni hyvin, ja pääsimme kohtuullisen lähelle uraa. Tuomari kehui tarkkaa tietä ja antoi numeroksi 7,5. Vasen laukka nousi hieman helpommin, mutta edelleen vähän hätäisesti. Kuten tuomari totesi: valmistele ja pyöreämmäksi edestä. Numeroksi tästä 6,5. Keskiympyrä laukassa sujui mukavasti. Tuomari kehui kelpoa kuviota, mutta toivoi taas pyöreyttä lisää, numeroksi 8. Laukkalävistäjällä aloin varmistella laukan säilymistä liikaa, jolloin Jetti lähti poikittamaan. Tuomari kommentoi juurikin poikitusta ja antoi numeroksi 7. Ravivoltti oli mielestäni ihan asiallinen. Tuomari tosin toivoi jälleen pyöreyttä sekä taipuisuutta ja antoi kohdasta numeroksi 6,5. Lopputervehdykseen tulimme mukavasti edeten, melkein jopa kiihdyttäen. Jetti pysähtyi hyvin, jolloin pääsin tervehtimään ja taputtamaan hienoa ratsua. Tuomari antoi tästä kohdasta meille numeroksi 7,5 huomauttaen hajaseisonnasta, mutta kehuen suoruutta ja linjalla pysymistä. Suorituksemme olikin sitten siinä, huh!

Päällimmäisenä asiana mielessä radan jälkeen oli se, että Jetti liikkui, jihuu! Kyllä kannatti keksiä sille koulukisanimeksi Jetilas, niin johan alkoi homma sujua. Tulokseksemme tuli lopulta 143 pistettä eli 71,5 prosenttia. Oho! Enpä olisi moisia prosentteja uskonut saavani, vaikka Jetti olikin mainio. Tällä tuloksella nappasimme voiton 14 ratsukon luokassa, hieno Jetson "Jetilas" II!

Radassa parannettavaa olisi ollut tasaisemman tuntuman saaminen Jettiin ja sitä kautta pyöreämpi muoto. Valitsin kuitenkin tietoisesti liikkeen muodon näpertämisen sijasta, jotta Jetin eteenpäinpyrkimys ei katoaisi minun miettiässä muotoa ja unohtaessa pohkeet. Toiseksi istunnassani on vielä työtä, etenkin käsien ja jalkojeni asennon ja vakauden korjauksessa. Todella tyytyväinen olin kuitenkin siihen, miten Jetti eteni läpi radan ilman kummempia hyytymisiä. Ratsastin tiet myös kerrankin mukavan tarkasti. Kaiken lisäksi Artsin opit olivat radallakin matkassa, mikä varmasti auttoi paljon. Kunpa jatkossakin osaisin ratsastaa Jetin tällaiseksi, niin voisimme alkaa treenata helpon B:n ohjelmia ajatuksen kanssa.

Videosta kiitos Kaisalle!

Viimeistelytreenit ennen koulukisoja

Perjantaina kävi niin mukavasti, että pääsimme Jetin kanssa vielä ennen koulukisoja Artsin oppiin. Jaoimme tunnin kahden muun ratsukon kanssa. Treenasimme tunnilla kisoissa ratsastettavan helppo C:1 2000 -ohjelman pätkissä kokonaan. Kentälle oli rajattu kouluaitojen ja puomien avulla koulurata, joka tuntui taas aluksi todella pieneltä.

Askeleenpidennyksiin tuli ohje suoristaa hevonen kunnolla ja pyytää pidennystä vasta sitten. Samalla sain miettiä taas omaa istuntaa, etten jäänyt liikaa etukumaraan könöttämään, vaan annoin Jetille mahdollisuuden liikkua. Näiden lisäksi Jetin kanssa piti sitten liikkua. Tunnin aikana opettajan suusta kuultiin useammin kuin kerran sanat enemmän, kun yritin esittää askeleenpidennystä. Kevennyksen kanssa saimme parit asialliset hetket. Keventämättä yritetyt pidennykset vähän epäonnistuivat, kun istuntani levisi melkoisesti.

Kolmikaarisella kiemurauralla sain muistaa aiemmalta kerralta tutut ohjeet ratsastaa eri suuntien kaarteet eri tavalla. Kaarteessa vasemmalle sain keskittyä asetuksen saamiseen läpi, kun taas kaarteessa oikealle sain pitää Jetin liikkeellä. Kuvio löytyi tien puolesta kohtuullisesti, kunhan vain sain aloitettua sen oikeasta kohdasta enkä liian myöhään. Asetus vasemmalle löytyi hetkittäin, mutta kaasu tuppasi katoamaan kaarteissa oikealle. Olisin saanut valmistella asiat aikaisemmin enkä korjata niitä viime tipassa.

Pysähdykset sujuivat ihan mukavasti. Peruutuksessa puolestaan sain työstää paljon sitä, että se oli sujuva eikä niin miettivä, askel kerrallaan toteutettu. Ratsastin peruutuksen ensin siis enemmänkin palasina kuin yhtenä kokonaisuutena. Opettajan hoksautuksen jälkeen tajusin paremmin ratsastaa vaaditut neljä peruutusaskelta enemmän putkeen ja vähän sujuvammin.

Laukannostot sekä laukassa tehdyt ympyrät ja lävistäjät kaipasivat sekä tasaisuutta että parempaa teiden ratsastamista. Nostot lähtivät vaihtelevasti etenkin, kun yksi koulukentän kulmista oli Jetin mielestä kamala. Täsmällisempi valmistelu auttoi tähän. Jetti tykkäsi myös suoralla uralla kiihdyttää ja hyytyä puolestaan ympyrällä. Ohjeeksi tuli pistää Jetti odottamaan suorilla, mutta taas liikkumaan ympyrällä. Loppupuolella ympyrää tilanne piti muistaa taas rauhoitella, jotta Jetti ei pääsisi kuvion jälkeen taas kiihdyttämään. Ratsastin ympyrän aluksi liian suurena, kunnes tajusin oikean reitin. Lävistäjät sujuivat tällä kertaa ihan kohtuullisesti eikä Jetti yrittänyt tarjota vaihtoja. Tässä avuksi oli ilmeisesti rennompi ote tehtävään sekä tuntumalla säilytetty vanhan laukan apu ilman ylimääräistä pusertamista.

Tällainen täsmätreeni sattui kyllä sopivasti. Välillä tehtävät tuntuivat tosi vaikeilta, jolloin tulevat koulukisat lähinnä kauhistuttivat. Onneksi mukaan mahtui pieniä ahaa-hetkiä ja korjauksia parempaan. Kivaa oli myös se, että ohjelma ratsastettiin pätkissä eikä kerralla kokonaan. Näin sain keskityttyä paremmin osiin enkä yrittänyt huitaista kaikkea kerralla. Kunhan vain muistan nämä opit kisaradallakin ja saan pidettyä Jetin hereillä, niin eiköhän meillä mene ihan mukavasti.

Ihanan kamalat koulukisat

The Kouluratsukko. © Kaisa

MuR:n ja ORK:n kisaviikonlopun toisena päivänä eli sunnuntaina oli vuorossa koulukisat. Hellepäivän pehmentämä pääni päätti koulukisoihin osallistumisen olevan nerokas ajatus, kun taas kisapäivänä mieli teki jäädä peiton alle piiloon. En käsitä, miten voinkin jännittää koulukisoja näin paljon! Jetti ei onneksi ollut kisoista moksistaan, joten sain puleerattua sen kuntoon ja laitoin sille jopa sykeröt. Kaipa sisäinen kouluratsastajani sitten oli vähän innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa kouluaitojen sisäpuolelle. Halusin kaiken varalta mennä kisoissa kaksi luokkaa, joten ohjelminamme olivat helppo C:1 2000 ja helppo B:3 2009.

© Anna Irjala

Verryttely tehtiin taas maneesissa, kun kisat pidettiin ulkokentällä. Molemmissa verryttelyissä Jetti tuntui tosi kivalta. Sillä oli mukavasti energiaa, muoto oli asiallinen, ja se keskittyi aika hyvin. Ehdin jo fiilistellä, millaista olisi saada samanlaista menoa kisaradalla. Verryttelyssä en tehnyt oikeastaan kummempia. Kävin kaikki askellajit läpi, vähän testasin pohkeiden läpimenoa sekä asettelin ja taivuttelin. Parit peruutukset ja laukkalävistäjät piti toki testata myös. En ratsastanut mitään suoria pätkiä ohjelmista, vaan ajattelin olla hätäilemättä niistä. Ennen omaa suoritusta sai vielä verrytellä kentällä isossa tilassa, mutta ilman raippaa toki. Jetti huomasi aina raipan puuttumisen, jolloin se pääsi vähän hyytymään. Kyllä sen suunnilleen sai hereille, kun oli topakka, mutta paras liikkuminen jäi valitettavasti maneesiin.

© Anna Irjala

C:n pääsimme aloittamaan kohtuullisesti. Ravi on vähän vaisua, mutta ei pahinta. Askeleen pidennykset keventäen ja harjoitusravissa istuen eivät juuri eronneet tavallisesti ravista, minkä valitettavasti osasin ennakoida. En vain saa ratsastettua hevosia radalla eteen, kun olen itse niin kipsissä. Kolmikaarisen kiemurauran sentään sain ratsastettua tien puolesta asiallisesti. Pysähdys napsahti pikkuisen liian aikain, mutta Jetti seisahtui hyvin. Peruutus lähti myös hyvin, mutta jäin avuilla hitaaksi, jolloin Jetti otti yhden ylimääräisen askeleen. Laukannostoihin tuomari toivoi pontevuutta, mistä olin samaa mieltä. Tuuppasin nostoissa sen verran, että Jetti protestoi hitailemalla. Oikeassa laukassa Jetti pääsi pudottamaan lyhyellä sivulla raville, kun se lähti punkemaan avonaista päätyä kohti. Säikähdin jo, että se poistuu radalta, jolloin jarrutusreaktioni oli niin voimakas, että Jetti tarjosi ravia. Sain kuitenkin kasattua pääni, nostettua laukan ja jatkettua matkaa. Laukkalävistäjät olivat muuten ok, mutta olisin saanut hinata niitä vielä lähemmäs pitkää sivua. Laukkaympyrät sen sijaan olivat aika kivoja. Kymmenen metrin ravivoltti oikeassa kierroksessa meni aika mukavasti, ja siitä oli hyvä jatkaa ohjelman lopputervehdykseen. Jetti pääsi pysähtymään vinoon, ja kun yritin korjata sitä, se nakkasi takaosansa toiseen suuntaan vinoon, hups. Jetti kuitenkin malttoi odottaa nätisti, kun tervehdin tuomaria, ja suorituksemme oli siten ohi.

Itse olin ohjelman jälkeen sitä mieltä, että ratsastukseni oli aivan kamalaa. Jännitin niin paljon, että tuuppasin ja hätäilin vallattomasti. Jetti puolestaan vastusti kaikkea ylimääräistä säätämistäni kulkemalla hitaasti. Rentous oli omasta ratsastuksestani inhottavan kaukana, mutta siitä huolimatta Jetti meni ohjelman kohtuullisen asiallisesti. Tuomarin kommentit suorituksestamme olivat seuraavat: "Melko huolellinen kokonaisuus! Saisi olla paikoin vielä paremmin pohkeen edessä. Pehmeyttä & tarkkuutta taipumiseen". Tuloksemme oli lopulta 61,25 prosenttia, jolla ylsi valkoiselle ruusukkeelle eli sijaan 3/15. Jetille tästä isot kiitokset!

© Anna Irjala

Ennen kuin oli vuoromme tuli startata helpon B:n ohjelma, olivat lähtöpalikat niin kuin C:ssä. Maneesissa tehty verryttely sujui kivasti, mutta oman vuoron odottaminen raipattomalla verrytelyalueella hyydytti etenemistä. Olin kuitenkin itse vähän rennompi, joten luotin ohjelman menevän asiallisesti, jos en sortuisi yliratsastamaan. Lähdimme liikkeelle kohtuullisesti esittäen ihan asiallisen tervehdyksen. X:ssä tehdyt kymmenen metrin voltit olivat kuvioltaan vähän epämääräiset, ja tuomari toivoi parempaa taivutusta ja peräänantoa. Nelikaarisen kiemurauran sain ratsastettua itsekseni tosi asiallisesti, tuomari taasen toivoi rehellisempiä taivutuksia. Laukkaosuuksien 15 metrin voltit olivat kuvioltaan parempia. X:ssä tehty siirtymä laukasta käyntiin osui suunnilleen kohdilleen, mutta hieman valmistelemattomana. Keskikäynti samoin kuin puoliympyrä pitkin ohjin olivat ihan kohtuullisia. Sorruin vähän tuuppamaan Jettiä, mutta se ei onneksi protestoinut pahasti. Pääsimme myös ohjelman loppupuolella kivasti takaisin raviin ja lähdimme lopputervehdystä kohti. Siihen tultiin samaan tapaan kuin C:ssä eli valitettavan vinossa. Jetti kuitenkin odotti taas hienosti tervehdykseni eikä hätäillyt.

Olin itse tähän ohjelmaan tyytyväisempi. En ollut ihan niin kipsissä enkä säätänyt sen takia lähellekään niin paljon ylimääräistä kuin C:ssä. Tuomari kommentoi suoritustamme puolestaan seuraavasti: "He B:hen pitäisi tulla parempaan peräänantoon! Ota rohkeasti napakka kuolaintuki! Erittäin huolellista ratsastusta!" Tuomarin kommentti oli hassu siihen nähden, etten ole varmasti kertaakaan mennyt B:n ohjelmaa peräänannossa enkä silti ole ikinä saanut siitä moitetta. Nyt se tuntui suurelta puutteelta, ja luin tuomarin kommentin pirunsarvet päässä siten, ettei meillä olisi ollut mitään asiaa B:hen, koska emme olleet peräänannossa. Sentään tuomari huomasi kehua lopussa jostain, ettei fiilis mennyt ihan pohjamutiin. Tuloksemme oli 59,773 prosenttia, ja sillä sijoituksemme luokassa oli 15/27.

Iloinen ratsukko. © Kaisa

Sellaiset koulukisat tällä kertaa. Loppujen lopuksi kannatti ehdottomasti käydä, vaikka jännityksen sietäminen olikin kamalaa. Jetti käyttäytyi ihanan asiallisesti ja teki parhaansa, kun sain siltä pyydettyä asiat oikein. Hassusti aloin haihatella, että jospa sitä vielä joskus kävisi seurakoulukisoissa Jetin kanssa. Sietäähän sitä kouluakin treenata eikä ulkopuolisen tuomarin palaute koskaan pahaa tee (jos pahaa mieltä ei lasketa). Seuraavat koulukisat ovatkin syyskuussa ja eri ratsulla, joten ehtiipähän välissä treenata.




Kuvista kiitos Anna Irjalalle ja Kaisalle ja videoista kiitos Kaisalle ja Riikalle. 

Toisissa koulukisoissa petrausta ja sähellystä

Toiset koulukisat ovat nyt onnellisesti ohi. Ratsunani oli ihana Pera, joka meni kisoissa kolme luokkaa. Itse menin ratsullani toisena, sopivasti keskimmäisenä. Kisaohjelma oli helppo C:1 2000, kuten ensimmäisissäkin kisoissa. Tällä kertaa tavoitteenani oli parantaa askeleenpidennyksissä ja laukkalävistäjissä. Osittain onnistuin, mutta osittain sorruin häseltämään, josta Pera-reppana vähän hämmentyi. Lopputuloksena pisteitä 129,5 ja prosentteja 64,75. Jäimme viime kerran tuloksesta pisteen päähän, mutta pääosin olen rataan ja ennen kaikkea hevoseen tyytyväinen. Meidän luokkamme B-osassa oli kuusi ratsastaa, ja tuolla pistemäärällä nappasimme voiton. Sisäinen kouluratsastajani siis lällätti jälleen esteratsastajalle kieli pitkällä. Onneksi esteratsastaja muisti näpäyttää sitä sillä, että ei aiempaan kertaan verrattuna pistettä heikommin ratsastettu rata nyt niin kauhea juhlimisen aihe ole.

Verryttely oli kaksiosainen: ensin kentällä, sitten maneesissa. Kentällä verkkasimme käynnissä ja ravissa. Pysähdykset ravista samoin kuin peruutukset sujuivat ihan mukavasti, mutta peruutuksesta siirtyminen raviin oli aika ponnetonta. Yritin muistaa pitää ohjat tuntumalla, ja niinä hetkinä Pera siirtyi raviin tasaisemmin. Itsellä istunta harjoitusravissa oli jostain syystä pahasti hukassa. Kokeilin myös muutamia pidennyksiä, mutta oman istunnan huteruuden takia ne olivat aika kehnoja. Lopulta pääsimme maneesiin verkkaamaan, ja siellä testailin laukkaa. Se nousi ihan hyvin, mutta vaati vähän nohitusta. Nyt muistin jopa rentoutua sisäohjalla, jolloin Pera laukkasi kivan rennosti. Laukkalävistäjiä en päässyt tilan puutteen takia treenaamaan, mutta luotin aikaisempiin hyviin kokemuksiin siitä. Tiesin Peran hoitavan loput, jos vain rauhoitun, pidän laukan avut tuntumalla ja ehkä hivenen asetan hevosta laukan suunnasta pois.

Ensimmäinen askeleenpidennys meni hoplaa-asenteella.

Radalle päästyäni ravailin heti tuomaripäätyyn. Perasta se ja etenkin nurkassa ollut muuri- ja estetolppakasa olivat jänniä, ja se vähän kyttäsi niitä. En suostunut itse samaan leikkiin, joten hurautin Peran nurkasta ohi ja muutaman ympyrän jälkeen tuli vihellys radan aloittamisen merkiksi. Pysähdys tervehdykseen meni ok, mutta Pera pääsi taas kiskaisemaan minua etukumaraan. Raviin päästiin kuitenkin nyt vain muutaman käyntiaskeleen kautta, ja tuomarilta tuli tervehdyksestä plussaa suoruudesta, mutta noottia jännittyneisyydestä. Ensimmäiselle askeleenpidennykselle lähdin sillä asenteella, että nyt muuten pidennetään. Innostuin hieman liikaa, sillä tuomari moitti ampuvasta lähdöstä. Videoltakin katsottuna meno oli aika hupaisaa. Olin silti tyytyväinen siihen, että tein eron sen reippaan ravin ja normaalin ravin välille. Kolmikaarinen kiemuraura meni myös mukavasti, ja tuomari kehui hyvää tietä. Sen sijaan parannettavaa olisi ollut etenkin oikeassa taivutuksessa. Myönnän vähän unohtaneeni tuon, kun keskityin niin ratsastamaan reitin tällä kertaa oikein.

Levinnyt istunta jaksoi naurauttaa.

Kiemurauran jälkeen teimme askeleenpidennyksen keventämättä. Nyt uskalsin pyytää hieman enemmän kuin viime kisoissa, ja tuomari kiitti sujuvuudesta, mutta toivoi vieläkin lisää rohkeutta. Oma istuntani levisi melkoisesti ja hihittelin sille radankin aikana. Onneksi tuomari oli selän takana vai saako hihittelystä mahdollisesti lisäpisteitä? Kehno istuntani sai myös oikean jalan kaivautumaan syvälle jalustimeen, jota yritin potkia takaisin paikoilleen kesken kaiken. Tuloksena oli hätiköiden tehty pysähdys liian aikaisin.

Kehno peruutus.

Saimme taas peruutuksesta kehuja, vaikka otimme askelia viisi. Videolta katsottuna peruutus oli sangen epäonnistunut ja lisäksi Pera poikitti taas vasemmalle. Sain myös nohitella sitä peruuttamaan, joten se ei mennyt omasta mielestäni kivasti. Ennen raviakin tuli taas harmillisen monta käyntiaskelta. Toisen askeleenpidennyksen maltoin ottaa rauhallisemmin, ja tuomari kiitti aktiivisuudesta ja tahdikkuudesta, mutta toivoi askeleeseen enemmän venymistä. Oikean laukannoston maltoin jättää lähemmäs kulmaa tällä kertaa. Muistin tehdä toisen laukannostopyynnön heti ensimmäisen jälkeen, jolloin Pera lähti liikkeelle tuomarin sanoin pontevasti. Keskiympyrä meni ihan ok, jonka jälkeen keskitin tarmoni laukkalävistäjään. Se kannatti, sillä Pera laukkasi hienosti lähelle pitkää sivua ja siirtyi raviin helposti. Tuomari olisi silti halunnut nähdä takaosan siirtymisessä paremmin alla.

Vasen laukka rullasi mukavasti.

Vasen laukannosto meni mönkään, kun Pera tarjosi sitä jo ennen sallittua aloituskohtaa. Se ehti ottaa kaksi laukka-askelta ennen kuin sain sen kiinni. Tuomari rokotti armottomasti ja pisteitä tuosta kohtaa radan huonoimmat eli 5,5. Jäin sitten jännityksissäni puristelemaan hevosta ja varmasti jo ennakoin itse apuja, joihin Pera tietysti kilttinä reagoi. Vasen keskiympyrä meni oikeaa paremmin, kun muistin rentoutua ja antaa hevoselle sisäohjasta vähän periksi. Myös toinen laukkalävistäjä saatiin lähelle pitkää sivua, joten olin jälleen iloinen. Ravissa pyöräytettiin vielä 10 metrin voltti ja suunnattiin lopputervehdykseen. Pera pysähtyi nätisti ja siitä oli helppo tervehtiä vielä tuomaria, jonka jälkeen Pera sai hyvin ansaitsemansa taputukset.

Kiva hetki ravivoltilla.

Tuomarin yleistervehdys lopussa oli seuraava: sujuvaa, letkeää menoa! Pyri saamaan takaosa vielä paremmin alle varsinkin siirtymissä, tarkkuutta taivutuksiin. Oli kiva lukea, että meno oli ollut sujuvaa, kun omassa jännityksessä tuntuu, että tekee vaikka mitä töppäilyjä kesken kaiken. Radan jälkeen itseä harmitti ennakoitu laukka ja peruutusongelmat, mutta kaikeksi onneksi radalle oli sattunut hyviäkin hetkiä. Suurimmat omat onnistumiset olivat hyvä tie kiemurauralla, pidennykset ensimmäistä kaahotusta huomioimatta ja laukkalävistäjät. Sain siis petrattu niissä, missä toivoin, mutta harmillisesti sitten keksin uusia ongelmia. Videolta katsottuna käsistäkin oli kadonnut kyynärkulma ja lepäsivätpä ne turhan alhaallakin, pah. Toisaalta ratsastuksessahan on kuitenkin aina tarkoitus kehittyä, joten kai niitä virheitäkin pitää vain oppia sietämään.

Loppuun vielä video suorituksesta sekä tuomarin arviointilappu.

Nora ja Kaisa olivat myös kisaamassa, joten lukaiskaahan heidänkin kirjoituksensa päivästä.

Videosta kiitos Noralle ja kuvista kiitos Noora-Marialle!

Valmistautumista koulukisoihin

Tänään suuntasin tallin opettajan kotitilalle harjoittelemaan tulevien koulukisojen helppo C:1 2000 -ohjelmaa. Ratsunani oli Jetti, joka oli omalla tavallaan ilahduttavan paljon enemmän läsnä kuin Pera parilla viime kerralla. Tunnin aikana harjoittelimme ohjelman kohtia pätkässä ja lopuksi hurautimme sen kokonaan läpi.

Ensimmäisenä treenasimme kolmikaarista kiemurauraa ensin pari kertaa käynnissä ja sitten harjoitusravissa. Itselläni oli taas reitin hahmottamisvaikeuksia eikä puuttuneet kirjaimet paljon menoa parantaneet. Jetti tahtoi myös vähän hyytyä, ja reittiin keskittyminen kärsi, kun valitsin mieluummin hevosen nohittamisen liikkumaan. Opettaja muistutti rentoutumisen ja myötäämisen tärkeydestä kaarien asetuksissa. Jäin vähän vasemmalta kiinni, kun tuntui, etten saanut Jettiä siihen suuntaan kovin helposti asettumaan. Sisäpohkeeni yritti välillä jopa toimia, mutta luovutti aika nopeasti. Kerran tai kaksi muistin jopa istuntani olevan vasemmalle painunut, mutta valtaosan ajasta unohdin korjata sitä. Ei ihme, jos hevonen tuntui valuvan vasemmalle, kun koko kuskikin oli sinne kallellaan. Sain kuitenkin kiemurauralle tehtyä hyvät suoristukset, joihin saatoin olla ihan tyytyväinen.

Tämän jälkeen harjoittelimme askeleenpidennyksiä lävistäjille. Muutamat kerrat hosuin reitissä ja lähdin pyytämään pidennystä ennen kuin hevonen oli kunnolla suorassa lävistäjällä. Opettajalta tuli asiasta noottia ja kertaus siitä, että hevosen tulee olla kunnolla suorassa ennen kuin pidennystä kannattaa yrittää. Alkuun pidennysyritykset olivat vähän ponnettomia. Sitten uskalsin pyytää vähän enemmän ja samalla rentoutua istunnalla, jolloin Jetti lähti pidentämään ihan kohtuullisesti. Opettaja neuvoi ottamaan pidennyksen riittävän ajoissa kiinni, jotta kulmaan päästään normaalissa, hyvässä ravissa. Jetti kuunteli pidätteet hyvin, ja pääsimme pidennyksen jälkeen helposti tavalliseen raviin jatkamaan menoa.

Seuraavaksi ratsastimme vielä ohjelman laukkaosuudet. Oikea laukka nostettiin C:n ja M:n välillä, ja opettaja ohjeisti tässä tapauksessa kulman olevan otollisin nostokohta. Ensimmäinen nostoyritys meni hienosti mönkään, ja Jetti tarjosi vain ravia. Tunsin itseni taas alkeistuntilaiseksi ensimmäisten laukkaharjoitusten parissa. Toisella kerralla vähän napakammin pyydettynä laukka nousi, ja pääsimme jatkamaan. Keskiympyrä meni ihan ok, mutta vauhdissa oli parantamisen varaa. Minusta olimme koko ajan hyytymisen rajamailla, mutta en silti osannut pyytää hevosta etenevämpään menoon. Laukkalävistäjät menivät aika kivasti, kun opettaja neuvoi ajattelemaan laukkaa ihan loppuun saakka, melkein jopa muutaman askeleen ajaksi vastalaukkaa. Ongelmanani tahtoo olla juuri se, että alan jo lävistäjän alussa hirvitellä tulevaa ravisiirtymistä, jolloin ratsu pahimmassa tapauksessa pudottaa laukan raviin turhan aikaisin. Jetti puksutti menemään ongelmitta ja hitaamman tahdin ansiosta raviin siirtymiset menivät mukavasti. Vasemmassa laukassa kuvio meni myös pääösin ok, tosin Jetti taisi esittää yhden tahattoman laukanvaihdon yhden kerran lävistäjän lopussa.

Lopuksi oli aika hurauttaa koko rata läpi. Pääsin hienosti alkutervehdyksen ja ensimmäisen kulman, kunnes unohdin ohjelman. Hups. Nauroinkin opettajalle, että olin niin kamalan tyytyväinen ensimmäisen kohdan suorittamiseen, että pää nollasi loppuradan. Opettajalta tuli jo tässä vaiheessa kommenttia, etten yrittäisi puskea niin paljoa, vaan keskittyisin olemaan yhtä rento kuin muun tunnin aikana. Myönnän kyllä, että tervehdyksen jälkeisessä ravinostossa puskin hevosen matkaan. Ei varmasti näyttänyt kovin kauniilta. Ohjelma aloitettiin sitten uudelleen, ja yritin tällä kertaa muistaa ratsastaa, mutta pysytellä myös rentona. Tervehdykseen pysähtyminen oli vähän valuva ja ravi nousi myös hitusen valjusti. Keventäen tehtyyn askeleenpidennykseen lävistäjällä maltoin suoristaa hevosen, ja se meni ihan kivasti. Muistin myös ottaa hevosen selvästi takaisin normaaliin raviin.

Kolmikaarinen kiemuraura sujui myös ihan kivasti, suoristushetket olivat onnistuneimpia. Askeleenpidennys uralla keventämättä onnistui ilman, että pompin kuin perunasäkki, joten olin tyytyväinen. Pysähdys oli ok, mutta peruuttamiseen sain vähän nohitella Jettiä. Ravi siitä nousi myös hitusen hitaasti. Toinen askeleenpidennys lävistäjällä keventäen sujui myös ihan hyvin. Laukka nousi myös kulmasta, mutta oli melkoisen hidasta. Yritin olla maiskuttamatta kovin, mutta ääniä karkasi silti ilmaan, mutta hevonen jatkoi hidasta menoaan. Niinpä keskiympyrällä tuli ravirikko ja pari äännähdystä lisää. Onneksi kyseessä oli vain harjoituskerta, muuten olisi tullut ilmeisesti pistevähennyksiä. Kaikeksi onneksi laukka nousi kuitenkin kohtuullisen nopeasti takaisin ja pääsimme jatkamaan. Laukkalävistäjä meni hyvin samoin kuin raviin siirtyminen. Vasen laukka nousi myös ihan hyvin, ja tällä kertaa sain pidettyä Jetin keskiympyränkin ajan laukassa. Laukkalävistäjällä oma keskittyminen herpaantui, ja Jetti pudotti hitusen liian aikaisin raville. Loppua kohti Jetti alkoi ravata itse innokkaammin, mikä toki oli hyvä juttu, mutta toisaalta tuomarilta saattaisi tulla kommenttia tahtieroista koko ohjelman aikana. Viimeisenä tehtävänä pyöräytetty kymmenen metrin voltti meni hyvin, ja lopputervehdykseen pääsimme pysähtymään ilman suurempia ongelmia.

Opettajalta tuli kommenttia, että istun ihan hyvin ja ratsastan kohdat täsmällisesti. Positiivinen palaute oli tarpeen, kun Peran kanssa tehdyt räpellykset ovat onnistuneet vähän masentamaan. Tämän suorituksen perusteella ohjelma sujuu ihan hyvin, kunhan muistan keskittyä pitämään hevosen koko ajan hyvin liikkeellä sekä rentoutumaan itse kyydissä. Murehdin opettajalle ongelmiani Peran kanssa, ja hän ehdotti, että menisin kisat Hilanterilla. Kieltämättä ajatus on vähän houkutellut, mutta toisaalta Hilanteri saattaa keksiä kesken radan, ettei tämä ole sen juttu ja stopata johonkin. Pera kuitenkin kaikesta mahdollisesta kyttäilystä ja venkoilusta huolimatta jatkaisi koko radan loppuun. Pitää kokeilla, jos jotenkin saisin keploteltua itseni ensi viikolla tallille ratsastamaan Hilanterilla ohjelman läpi. Olisi se ainakin kokeilemisen arvoinen juttu.