keskiviikko 27. elokuuta 2008

Hessu-hassun kyydissä

Mortti-putkeni katkesi, kun parka on sairastunut kuumeeseen. Toivottavasti polle paranee pian, surkeaa olla kipeänä varmasti hevosenkin mielestä. Tosin tuurini pollearpajaisissa ei ole virittäytynyt silti kovin reippaasti, sillä tällä kertaa onnetar oli pistänyt minulle Hewronin eli Hessun.

Hessu oli joskus vakipolleni arpajaisissa ja taisin oppia menemään sillä siedettävästi. Myöhemmin arpajaiset eivät enää antaneet sitä, mutta näemmä olen mennyt sillä kuitenkin kerran tälle kesälle. Tuntimerkinässä lukeekin, että tuona kertana sain kiitolaukkaa ja pukinkin. :) Hessusta on jäänyt mielikuva laiskanpulskeana tapauksena, joka kuitenkin osaa asiat. Näillä mielikuvilla suunnattiin tunnille. Kannukset jätin pois, jälleen.

Hessu yllätti, ihana polle! Kyllähän se olisi saanut olla astetta, jos toistakin reippaampi, mutta ei se kyllä tervassa kävellyt. Kannukset olisivat toki voineet korjata tilanteen hyvin, mutta toisaalta vielä kokemattomalla käyttäjällä saada pollesta turhankin paljon virtaa irti. Hessussa kun sitä riitti, laukassakin sen sai reippaasti eteen eikä se edes volteilla pudotellut sitä pois. Hienoa!

Tunnin treeninä oli hevosen aktivointi, pienoinen pohkeenväistätys ja siirtymiset volttien avulla. Siirtymiset sujuivat ihan hyvin, kun treeni aloitettiin rauhassa löysin ohjin. Hessu kulki ihan kivasti ja siirtyi ravillekin riittävän näppärästi. Laukat nousivat myös ilman kummempaa vaikeilua, joskin alussa tahti oli hessumaisen laiskaa. Tosin pienellä yllytykselle sai mukavia spurtteja. Siirtymisistä ei valitettavaa kyllä.

Pohkeenväistöä tehtiin kääntymällä lyhyen sivun puolivälistä täyskaarrosmaisesti kohti pitkää sivua. Sinne siirryttiin väistättämällä. Hessu meni, joskin kuski taas pisti vauhtia väistätyksen sijaan ja muutamat, jos toisetkin kerrat valuivat vain kävelynä. Pari kertaa Hessu kuitenkin väisti ihan kivasti. Pohkeenväistöstä on näemmä muodostumassa minulle ongelma. Taidan istua miten sattuu, pidellä ohjia vaikka ja miten sekä kruunata kokonaisuuden pohjeavuilla, joita ei taida edes olla. Lisää treeniä tästä, siis.

Volttihomma toimi niin, että vedettiin kahdeksikkoa. Aina sen keskellä suunnanmuutoksissa käyntiin ja nostot raviin tai laukkaan voltille lähtiessä. Hessu meni ne mukavasti. Laukka pysyi kasassa, vaikka voltit olivat aika pienet. Hyvin kuitenkin meni eikä pudottanut raville, vaikka niin ehdin kuvitella. Ongelmaksi tosin muodostui toisen volttikahdeksikon pääte. Se siis loppui siihen, että laukataan suoraan päätyä kohden ja siitä käännytään haluttuun suuntaan. Kuskihan oli taas niin unessa ja omissa maailmoissa, että Hessu päätti aina oikaista mielensä mukaan. En muka saanut sitä menemään suoraan. Vasta parin lisäkierroksen jälkeen ja ravissa edeten se meni nätisti suoraan ja kääntyi tismalleen ohjeideni mukaan vasemmalle. Taas oppia kantapään kautta siitä, ettei polle kovin usein lue ajatuksia, vaan odottaa myös ohjeita. :)

Hessusta jäi hyvä fiilis kuitenkin. Ei tunnu siis pahalta, vaikka toisenkin kerran sattuisi arpajaisista. Tosin nyt alan jo oikeasti toivoa mielessäni, että Perillus napsahtaisi pitkästä aikaa. On jo ikävä sitä mustaa herraa.

perjantai 22. elokuuta 2008

Kukas polle sitten sattuikaan?

Kukapa muukaan kuin Mortti. Olin taas "omalla" tunnillani eli keskiviikon C/B:llä. Teemana oli sama kuin aikaisemmallakin eli pohkeenväistöt pitkällä sivulla. Olen vähän pohtinut ja ehkä tullut siihen tulokseen, että jos ensi viikon tunti ei lannista minua, jään pysyvästi tälle tunnille. Se kun tuntuu tarpeeksi haastavalta, mutta ei täysin vielä lannistavalta. Tuntuisi, että sellainen on juuri passeli oppimisen kannalta.

Mutta sitten takaisin tuntimietteisiin. Ostin kuulkaas kannukset! Tulin siihen tulokseen, ettei jalkani vispaa enää armottomasti eli kykenen käyttämään kannuksia tarkoituksellisesti, en joka hetki hervottoman vispauksen ohessa. Tosin Agrimarketin valikoima tarjosi minulle vain 25 millimetrin kannukset. Lieköhän liian pitkät? Onneksi maksoivat vain viitosen, voin hyvin vaihtaa.

Kannuksia tosin en ajatellut käyttää kuin muutamilla tervapolleilla. Niiden joukkoon olen listannut jo Tapsan, Hessun, Mortin ja ehkäpä Pokun. Mutta mikä yllätys sattuikaan! Olin viritellyt kipakat kannustimet jalkaan ja köpöttelinkin pari kierrosta Mortin kanssa niillä. Polle reagoi hyvin kevyeen pyyntöön ja tulin siihen tulokseen, että jätän toistaiksi kannukset pois. Kerrankin fiksu valinta. Mortti osoittautuikin tällä kertaa todella reippaaksi ja sain olla hillitsemässä(!) sen sijaan, että olisi pitänyt yllyttää. Mukavaa vaihtelua normaaliin. Siksipä pollen pisteet paranivat hieman. Eteenpäinpyrkimys yleensä voittaa laahustelun.

Pohkeenväistöt menivät käynnissä aikasta mukavasti. Mortti otti avut hyvin kevyesti ja kulki nätisti. Ravissa kuski jälleen herpaantui ja Mortti ei enää reagoinut epämääräisempiin apuihin kovin tehokkaasti. Pitäisi todella pystyä keskittymään. Nyt tuntuu, että ravissa hölskyn niin pahasti, etten itsekään ole aivan varma, missä kohtaa istun ja mitä mahdan pyytää. Pariin otteeseen Mortti kyllä meni nätisti ravitkin ja voi, ne laukkapätkät olivat ihania. Keinulaukkainen polle on parasta.

Istuntaa tasaamalla ja tarpeeksi tehokkailla pidätteillä olettaisin saavani ongelmaa rajattua. Nyt päästin Mortin kipittämään turhan reippaasti ja avut jäivät toiveiksi vain. Ensi kerralla vähän enemmän siis malttia ja selvät ja ennen kaikkea tarkat pyynnöt. Luulisi, että siitä alkaisi sujuakin. Mortti on parannellut kyllä pisteitään roimasti, mutta pakko on myöntää, että kaipailisin Perillusta pitkästä aikaa pollekseni. Esteetkin tekisivät terää. :)

lauantai 16. elokuuta 2008

Pomp, pomp, pomputi

Minulla on näemmä jokin kausi taas pollen kanssa. Nyt se on Montana eli Mortti. Se pikkuinen hapannaama. Kävin tosiaan tänäänkin heppailemassa, kun olin ilmoittautunut sekä C/B:lle että C:lle. Hetken aikaa hymisin, että taidanpa alkaa heppailla syksyn ajan kahdesti viikossa. Se olisi huippua, mutta pitää vähän katsoa.

Kuitenkin, Mortti-kausi jatkui. Periaatteessa siinä ei ole kovin paljoa enää pahaa. Meillä ei ole suuria riitoja siitä, mihin mennään, mutta toki välillä tuonkin asian kanssa pitää vähän kinastella. Tunnin alussa tämä polle kulkee myös tervassa ja on ihan uskomattoman laiska. Mutta aika nopeasti se vetreytyy onneksi. Toistaiseksi en ole saanut sitä niin herkäksi, että esimerkiksi laukat nousisivat istunnalla. Sitä treenatessa.

Elikäs treeninä hieman istumista ja sitten siirtymisiä. Mortin ravi on yksinkertaisesti kauheaa. Minun höpöistunnalla ei siinä pysytä millään ilveellä, joten parin hyvän askeleen jälkeen pompinkin kuin perunasäkki selässä. Positiivista oli se, että Mortti vertyi vähän reippaammaksi tahmaisen alun jälkeen.

Ravisiirtyilyn jälkeen tulivat laukannostot. Yhdeltä törpöltä laukka, toiselta raviin ja kolmannelta käyntiin ja sama uusiksi. Laukat nousivat ihan ok, ei mitenkään reippaasti, mutta ei kaikkein vaikeimminkaan. Harmitti vain, etten saanut Morttia tarpeeksi herkäksi, että laukka olisi lähtenyt pyörimään istunnalla. Tosin Mortti reippaannutti laukkaa, mutta vasta käännyttäessä lyhyeltä sivulta jälleen pitkälle. Muuten meni ihan kivasti tuo treeni.

Toivoisin kyllä, että seuraavilla tunnilla saisin reippaampia ja tottelevaisempia polleja alle. Tosin nämä kerrat ovat olleet hyvin opettavaisia. Mikään ei ole tullut liian ilmaiseksi. Voisinpa mennä pitkästä aikaa Perilluksella koulua tai ehkäpä Mantalla. Tuiskukin olisi kiva, mutta se ei taida enää käydä meidän tunneilla, harmi sinällään, vaikka se polle on eläkkeensä jo ansainnutkin. :) No, pollearpajaiset ovat yhä kivoja ja ne vaikeimmat vain opettavat lisää. Hyvä niin.

torstai 14. elokuuta 2008

Tervapollea väistättämässä

Eilisen C/B-tunti ei ainakaan ensimmäisellä kerralla pelottanut minua vaihtamaan takaisin C-tuntiin. Treeniohjelmassa kun oli luvassa samaa, mitä treenasimme jo edellisellä viikolla C:n porukassa. Lisäksi tuntilaisissa oli jonkin verran niitä, jotka ovat aiemmin tahkonneet saman tasoista tuntia kuin minä. Annan siis itselleni luvan kokeilla, jos tuo tunti olisi tarpeeksi vaativa, muttei liian vaikea vakitunnikseni.

Pollelistaa vilkaistessa kasvoille nousi epätoivoinen hymy. Daimler eli Tapsahan se minulle napsahti. Mikäpä siinä, Tapsa osaa, mutta edelleen tykkää liikkua minun kanssani kuin täi tervassa. Hitaasti, hitaammin, liki minimoiden koko vauhdin.

Tunnin treeninä oli pohkeenväistö pitkän sivun myötäisesti. Aluksi käynnistä. Sehän sujui hyvin, Tapsa liikkui kyllä tahmeasti, mutta ainakin oli aikaa korjata, jos se lähti jonnekin valumaan. Sitten ravia. Siihenpä se kaatuikin. Osaan asian teoriassa, mutta se rysähtää siihen, kun vaikuttaminen hevoseen on ihan onnetonta. Täytyy opetella kunnolla se järjestelmällisyys ja loogisuus. Ehkä sillä saan apuni perille niin, että polle myös tottelee.

Ravissa suurimmat ongelmat olivat vauhdin pysähtyminen eli käyntiin siirtyminen. Toisena se, että jos vauhti pysyi, valui Tapsa jalkojeni ja pohkeeni väistämisestä pois. Mutta tunnin aikana sain pari kelvollista väistätystä, vaikka ne vaativat melkoisen mittelyn Tapsan kanssa. Mutta pari onnistunutta on parempi kuin kaikki huonoja.

Tapsa ei muuten silti ollut NIIN paha kuin yleensä olen ajatellut. Kyllä, se liikkui hitaasti ja oli laiska, mutta ei niin laiska kuin muilla kerroilla. Mikä parasta, se ei liiemmin pudotellut esimerkiksi laukkaa eikä alkanut vängätä kanssani siitä, että mihin suuntaan käännytään. Ei jäänyt siis kovin paha mieli tunnista, se on aina hyvä merkki.

Mietiskelen vielä, käynkö varalta testaamassa tämän viikon C-tunninkin. Eri opettaja olisi luvassa ja olen ollut yhden viikon pois, joten siksi olisi ihan hyväksyttävää ottaa ylimääräinen kerta. Mutta pitää katsoa. Sehän on kuulemma katumista parempi. :)

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Polle totteli osittain sittenkin!

Jaahas, nyt ruodinkin viime keskiviikon (6.8.) kertaa. Polleksi sattui jälleen apua, tämä polle ei tottele! -tapaus eli Montana, tutummin Mortti. Olin taas heti, että voi ei, ei tule mitään. Mutta kuitenkin tuli, jotenkin!

Seurasin aiempaa tuntia ja ratsastajalla oli jonkin verran puskemista Mortin kanssa. Ehkäpä se kouliutui siinä ja meni minulla siksi aika kivasti. Tehtävänä oli väistättää pitkiä sivuja myöten ensin käynnissä pysäyttäen keskikohdassa ja jatkaen suoraan väistöä taas. Se meni oikein mukavasti, käynnissä sain hallittua Morttia ja pidettyä sen suunnilleen liikkeessä. Sitten tulikin raviväistätys ja siirto käyntiin. Siinä tuli jo esimakua siitä, että ei tule onnistumaan ravissa ollenkaan. Kontrollini katoaa ravissa jonnekin tuuliin, mutta käynnissä se meni taas paremmin. Kokonaan ravilla tullessa meni ihan höpöksi, vaikka koetin korjata koko ajan apuja. Pariin kertaan sain onnistumaan, muina kertoina Mortti kirmasi suoraksi, kun en antanut selviä apuja.

Mutta! Tunnissa oli hyvääkin. Mortti oli ihmeen reippaana. Tällä kertaa ravit ja laukat nousivat aika pienillä avuilla ja siitäkös tuli hyvä mieli. :) Laukatkin menivät kivasti, ei pudotellut raville ja kääntyi siinäkin oikein mukavasti. Jotain hyvää onneksi.

Olin auttamattomasti myöhässä talvitunneille ilmoittautumisessa. C-tunnit omalta opettajalta olivat täynnä, joten pitkän pähkäilyn jälkeen ilmoitin itseni viikonlopun C:lle. Kysäisin sitten opettajalta, millainen keskiviikon C:n korvaava C/B on. Kuulemma riippuu aika paljon siitä, keitä sinne tulee. Jos on paljon samaa porukkaa kuin C:llä ollut, sovin joukkoon. Jos ei, voi tunnista olla enemmän haittaa, sillä opettaja menee B-painotteisesti eikä välttämättä selvennä tehtäviä enää niin tarkasti, kun ne pitäisi jo osata enkä minä vielä osaa. Kuulemma en kuitenkaan tiellä olisi sillä tunnilla, joten ilmoitin itseni myös sille tunnille. Testaan sitä ensi keskiviikkona ja jos se on paha, jatkan C-tasolla lauantaisin. Mutta niinhän se menee, että parempi olla hieman tasoaan vaativammalla tunnilla kuin liian helpolla. Tosin ei tuossakaan parane liioitella, mutta keskiviikkona se selviää.

perjantai 1. elokuuta 2008

Kolmen päivän parhautta

Estekurssi tosiaan oli ja meni 22.-24. heinäkuuta. Aivan huippua! Tuon jälkeen kyllä tuli niin vahva olo, etten minä sitä koulua kyllä enää jaksa vääntää. Vaikka eipä tässä vaiheessa tosiaan voi tuollaisia mennä sanomaan. Mutta ehkä voisin vähän miettiä, jos ottaisin joka toiselle viikolle estevalmennuksen ja muulloin kouluväännön. Pitää miettiä, mutta nyt sitten kurssiin.

Hevoseksihan olin jo aikoja sitten ruinannut sen liki parhaimman eli Perilluksen. On se vain niin huippu, ettei tarpeeksi voi kehua.

Ensimmäinen päivä

Keskityttiin temmon säilyttämiseen ensin puomeilla. Pera kulki kivasti, mutta en saanut siihen samaa kontaktia kuin yleensä. Siksi tunnista jäi vähän harmitus päälle, sillä se yhteinen asenne ja meininki on tuon ja minkä tahansa muun pollen kanssa parhautta.

Mutta tempo saatiin kohdilleen, kunhan vain se kuski muistaisi pyytää kerralla sen temmon eikä yrittää lisäillä kesken kaiken. Siinä, että Peralla on mennyt usein, on yksi hyvä puoli esteitä ajatellen. Sen laukka ja vauhti ovat tuttuja, joten askelten arvioiminen onnistuvat mukavasti.

Tunnin lopussa pompittiin sarjaa. Minua jäi vähän mietityttämään, että kumpaa opettajaa uskon. Toinen yrittää nostaa minut pois makoilemasta kaulalla ja toinen vastaavasti pistää sinne. Ehkäpä haen sellainen kompromissin. Muuten hyppyasento on kohdallaan, mutta toisinaan tosiaan seison siellä jalustimilla ja jalat menevät huonosti. Se korjautunee sopivasti mitatuilla jalustimilla ja sillä ajatuksella, että takalistoa taakse, ei suoristautumista ja ylöspäin kurottelua.

Tosin plussaa tästä päivästä: laukkamitoitukset osuivat aika hyvin nappiin. Puomille tultaessa pystyin yllättävän hyvin laskemaan sen, että sitä ennen mahtui kolme laukka-askelta ja neljäs napsahti puomiin. Hyvä päivä, onneksi oli vielä kaksi jäljellä!

Toinen päivä

Tänään otettiin jo muitakin esteitä hieman. Oli kyllä hienoa päästä toista päivää peräkkäin ratsastamaan. Tuntumakin Peraan oli parempi, ihana pollehan se on. Siitä ei mihinkään pääse. Edelleen pysyttiin temmossa ja paneuduttiin lisää istuntaan. Hyvää treeniä siis.

Taisimme hypätä 70 cm:n esteitä ainakin, ehkä isompiakin. Opettaja kun totesi, että kaiken muun voi opetella pienillä esteillä, mutta ei hyppyyn mukautumista. Pomppu kun kasvaa yllättäen esteiden kasvaessa. Peran kanssa pomput eivät tunnu onneksi enää missään. Osaan makoilla/seistä/rötköttää siellä kaulalla jo niin tottuneesti varmaan. :) Temmon säilyttäminen vaatii kyllä treeniä vielä minulta.

Kolmas päivä

Nyt sitten pistettiin kahden päivän annit yhteen. Rakennettiin kisarata, johon tuli muun muassa trippeli! Ensimmäistä kertaa moista hyppäsin ja se hirvitti maasta käsin. Tutustutin Peran siihen huolella aluksi eikä se vaikeillut sen kanssa laisinkaan.

Rata käveltiin opettajan kanssa läpi ja ohjeistusten kera yritettiin miettiä järkeviä reittejä. Sarjojen väliin piti saada tietyt laukka-askeleet mahtumaan, yhtenä temppuna siis. Mikähän siinä on, että vaikka ei ollut oikea kisatilanne, pisti jännittämään? Radan opettelukin meni siinä 10 minuutissa ja ihme kyllä jäi mieleen!

Se oli ihan mielenkiintoinen rata. Paljon erikoisempaa kuin mitä aikaisemmin on ollut. Esteelle ei esimerkiksi ollut suoraa lähestymistä, vaan pieni kaarre. Siihenkin ohjeistettiin laukka-askelten määrä, mutta menin sen vähän vauhdikkaasti. Päässä kun pyöri ajatus, että tällä kertaa en ainakaan hidastele. Laukanvaihdot menivät aika kivasti! Taisin ravin kautta siirtää kerran tai pari, mutta muuten Pera taitavana vaihtoi itse. Tuo pitäisi opetella, helpottuisi rata paljon.

Radalla oli myös muuri, jonka korjauskierroksella sain Peran väistämään kaksi kertaa huonolla lähestymisellä. Tuo on kyllä paha ongelma. Radalla Pera sen sijaan hyppäsi muurin ongelmitta, mutta järkyttävällä tiellä. En osannut ohjata oikein ja Pera päätti ottaa ohjat omaan suuhunsa ja vipsautti terävän käännöksen ja selvitti esteen näppärästi.

Trippelille kannustin vauhdilla ja se meni kyllä ongelmitta. Ihan ok rata, mutta keskittymistä pitää treenata todella paljon. Menee sähläykseksi ja se kostautuu huonoilla tievalinnoilla. Se puolestaan johtaa vielä jokin kisakerta siihen, että Pera saa tarpeekseen ja kieltää tai laukkaa esteen ohi. Sitten omat pasmat menevät niin sekaisin, että rata varmasti haihtuu mielestä. :)

Kurssi oli kyllä opettavainen ja sai paljon vinkkejä korjauksiin. Jatkossa tosiaan alkan keskittyä istuntaan entistä enemmän, teiden valintaan ja tempoon. Katse on jo oikein mukava radalla ja Peran kanssa yhteistyö toimii aika kivoin. Noilla eväillä on todella hyvä jatkaa esteratsastusta.

Apua, tämä polle ei tottele!

Kauhean myöhässä taas päivitykset, aika vain karkaa jonnekin. Elikäs nyt muistelen 16. heinäkuuta ratsastettua tuntia sen verran, mitä muistan. :)

Polleksi sattui pitkästä aikaa hapannaama-Montana eli Mortti. Tunnilla käytiin siirtymisiä ja huomaamattomuutta läpi. No, ei ollut tämän pollen kanssa kovin huomaamatonta. Vanha kaveri, kääntymisongelma, tuli jälleen vieraaksi. Mortti hankasi vastaan ja niin sitä siksakkeiltiin miten sattuu. Vauhtiakaan ei oikein ollut, mikä Mantan jälkeen oli aika kauheaa.

En oikein missään vaiheessa saanut Morttia kuulolle ja tunti oli yhtä tervassa kahluuta. Sujui, mutta vaivalla. Pitää kyllä miettiä taas ahkerasti sitä, miten se kääntäminen tapahtuikaan. Ehkäpä se siitä.