torstai 26. huhtikuuta 2012

Kaivattua viilausta esteillä

Estevalmennuksen piti tänä torstaina tallin aikaisempi viikonloppuopettaja. Olin mielissäni, sillä arvelin hänen bongaavan ratsastuksestani uusia parannuskohteita. Ratsuksi olin saanut mukavasti Loren, ja valmennukseen osallistui lisäkseni viisi muuta ratsukkoa. Nora oli myös mukana tällä kertaa Hessun kanssa, joten lukaiskaahan hänenkin hyppelynsä sujumiset. Mieltä ilahdutti entisestään opettajan tekemä ratapiirros, jossa oli mukana sekä tavallinen että kolmoissarja. Näitä olenkin kaivannut viime estekisojen mokailujen takia, joten olin innoissani.

Alkuverkassa opettaja ohjeisti tekemään temponvaihteluita tiuhaan tahtiin. Hevosen piti kuunnella sekä pidättävät että eteenpäin pyytävät avut. Lore oli mukavalla tuulella ja otti molemmat pyynnöt hyvin vastaan. Ainoastaan puskeminen sisälle vasemmassa kierroksessa aiheutti vaivaa. Yritin korjata istuntaani, mutta en saanut menoa kovin paljon paremmaksi. Olisi pitänyt olla jämäkämpi sisäpohkeella, mutta höperösti jäin säätämään ohjilla, mikä ei tietenkään auttanut. Jatkossa pitäisi malttaa siirtyä vaikka ihan käyntiin ja hakea hevonen siinä suoremmaksi sen sijaan, että häseltää ravissa ja lopulta luovuttaa kesken.

Ensin opettaja pisti meidät tahkoamaan kolmoissarjaa (2a-2c) puomeina. Se tultiin ravissa kevyessä istunnassa tehden ensimmäiselle puomille myötäys tuntuman sisällä, toiselle puolestaan vähän isompi myötäys ja kolmannelle sitten ihan reilu myötäys eli käyttämällä ohjat roikkumassa. Ohjeeksi tuli myös malttaa pysyä viimeisen puomin jälkeen kevyessä istunnassa niin kauan, että koko hevonen on päässyt sen yli. Opettaja hoksasi näppärästi sen, että kenotan ylävartalollani liikaa eteenpäin ja että käteni nousevat myötäämään sivulle. Korjaukseksi tuli pitää ylävartalo pystympänä ja antaa käsien liukua harjaa myöten. Sain vähän parannettua menoa, mutta tähän saisi osata kiinnittää huomiota joka tunti.




Okserilla harjoiteltiin todella reilua myötäystä.








Lopulta pääsimme hyppäämään rataa, jolle lähdettiin pyöräyttämällä vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrä. Ykköseste oli kavaletti, jonka tarkoituksena oli herättää sekä kuski että hevonen keskittymään tuleviin esteisiin. Lore lähti liikkeelle aina mukavasti, ja kavaletti ylittyi hyvin. Kolmoissarja meni pääsääntöisesti ihan ok, mutta okserin kohdalla istahdin muutamia kertoja liian aikaisin satulaan, mihin opettaja huomauttikin odottamaan rauhassa hypyn loppumista. Tätäkin saisi treenata useammin, sillä hyppykuvista katsottuna vietän ilmassa ollessa suurimman osan ajasta silti satulassa. Kolmossarjan jälkeen laukassa jatkettiin toiselle pitkälle sivulle, josta siirryttiin raviin ja ylitettiin sarja ravilähestymisellä. Lore ei oikein tykännyt siirtyä raviin, vaan sain jarrutella melkoisesti. Kun aina lopulta sain hevosen raviin, huokaisin helpotuksesta ja unohdin, että luvassa oli vielä hyppyjä. Niinpä Lore pääsi vähän vötkyläksi, jolloin hypyt olivat löysiä. Ruuna oli kuitenkin kiltillä tuulella ja ylitti esteet siitä huolimatta. Sain vielä loppuun sakkokierroksena tulla tämä osuus uudelleen. Ensin piti kääntää kokonaan pois, kun Lore ei suvainnut siirtyä raville. Lopulta sain sen jarruteltua, jolloin pääsimme sarjan a-osalle ihan kohtalaisesti hereillä ja b-osakin ylittyi siedettävästi. Kovin napakkaa meno ei vieläkään ollut, mutta opettaja hyväksyi suorituksemme.

Tunnin treeniaiheet olivat todella mieluisia. Voisin työstää omaa istuntaa ja myötäystä vaikka miten paljon. Radalla meno varmasti helpottuisi hieman, kun tietäisi oman istunnan pysyvän paremmin kuosissa, vaikka esteelle tulisikin epämääräisempi hyppy. Nyt oma pakka tahtoo levitä hyvin helposti enkä saa välttämättä sitä aina korjattua ennen seuraavaa hyppyä. Ilahduttavaa tällä tunnilla oli se, että hiljalleen kädet tajusivat myödätä oikeaan suuntaa ja että 80 sentin okseri ylittyi aika kivasti, kun muistin vain odottaa hypyn rauhassa loppuun. Kummaa, miten paljon helpompaa esteratsastus onkaan, kun alla on pääosin itsestään liikkuva hevonen. Korjattavaa tässä tunnissa olisi ollut vielä myötälaukassa pysyminen, mutta oma keskittyminen ei riittänyt omiin korjauksiin ja siihen. Lisää treeniä siis vain!

Kuvista kiitos Tiialle!

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Rauhatonta menoa

Perjantain tunnilla pääsin ensimmäisen kerran kokeilemaan tallille kohtuullisen vasta tullutta Lennonia eli Lenniä. Tallin sivujen mukaan utelias 8-vuotias ruuna on koulutustasoltaan helppo B, herkkä ja mukava ratsu. Estepuolella ratsulle ei ole määritelty tasoa, sillä aikaisempi omistaja on ollut koulupainotteinen, ja puomi- ja estetyöskentely on paikoitellen Lennille vielä vähän treeniä vaativaa puuhaa. Säkäkorkeudeksi arvelisin ratsulle maksimissaan 160 senttiä, todennäköisesti vähän allekin. Sukupostista voi käydä kurkkaamassa, miltä tämä ratsu näyttää. Siellä tosin virheellisesti ilmoitetaan, että kyseessä olisi ori.

Lennon on tehnyt tunteja jo jonkin aikaa, ja sivusta katselleena olen kauhistellut sen todella levotonta päätä. Montaa sekuntia ruuna ei jaksa päätään paikoillaan pitää, kun se taas aloittaa sen vispaamisen johonkin suuntaan. Mietiskelin sitten ohjia kerätessä, että mahdollisimman vakaa ja hiljainen käsi voisi olla oikea ratkaisu. Jo alkuverkan aikana huomasin, että minun ohjastuntumataidoilla ei tätä hevosta pään kanssa rauhoiteta. Lenni viskasi päänsä ylös ja kurkotteli kattoa, kävi sukeltamassa alhaalla ja palasi taas johonkin puoleen väliin heiluttelemaan koppaansa uusiin suuntiin. Oli aika mielenkiintoista yrittää vakauttaa omaa kättä, kun ne heiluivat tahdottomina kappaleina hevosen mielen mukaan. Käynnissä Lenni tahtoi olla jopa hitusen laiska. Ajattelin, että se alkaisi malttaa päänsä kanssa, kun vain pyytäisin sitä työskentelemään. Ravissa ratsu liikkuikin jo paremmin, mutta sillä oli silti liikaa aikaa leikkiä päänsä kanssa. Vähitellen aloin uskoa, etten saanut hevosta keskittymään, jolloin se viihdytti itseään muuten.

Ravailimme aluksi torstain estevalkan tapaan kolmea puomia oikeasta kierroksesta. Lenni meni ne kohtuullisen sujuvasti, mutta sen sai ohjata huolellisesti suoraksi. Vauhti kuitenkin pysyi tasaisena, ja askeleet sopivat väleihin, joten homma sujui siltä osin kivasti. Sitten vaihdettiinkin suunta oikeaksi kierrokseksi ja tultiin sama tehtävä siten, että keskimmäinen puomi oli pieni pysty, jolle tultiin muutamat kerrat ravilähestymisellä. Opettaja ohjeisti ottamaan kevyen istunnan jo muutamaa askelta ennen ensimmäistä puomia ja pysymään siinä vielä tehtävän jälkeen. Jalustimeni olivat turhan pitkät, joten istunta ei ottanut onnistuakseen. Lisäksi Lenni innostui ja kiihdytti ravissa hyppyä kohti. Kun sama tehtävä tultiin laukassa, ampaisi Lenni esteelle aika vauhdilla. Muutaman kerran sain istuntaa sinnepäin, mutta silti heikosti. Jalustisten lyhennys olisi auttanut, mutta enpä tajunnut ajoissa. Plussaa kuitenkin siitä, että yli mentiin ilman epäröintiä, joskin turhan vauhdikkaasti.

Tämän jälkeen treenasimme keskihalkaisilta käynnissä toivotun laukan nostamista. Opettaja kertoi, että Lennin suosikkilaukka on oikea. Niinpä kaksi ensimmäistä yritystä nostaa vasen laukka menivät mönkään, ja Lenni valitsi mieluummin oikean. Sitten opettajan ohjeistuksella siirsin takapäätä vasemmalle, jolloin vasen laukka nousi oikein. Lenni tosin innostui edellä menneistä ratsuista ja viskoi päätään ja tepasteli sivullekin, kun ei olisi halunnut jaksaa odottaa hidasta kuskiaan. Kun vasen laukka nousi pienemmillä valmisteluilla, kokeilin vielä ottaa oikeaa. Lenni olikin ehtinyt oppia, että tehtävässä ainoa oikea vastaus on vasen laukka, jolloin lempilaukkansa sijaan se valitsikin sen. Ei muuta kuin uusi yritys, ja nousihan se oikeakin laukka jälleen. Melkoista sähellystä kyllä oli paikoitellen, kun Lenni ei olisi malttanut odottaa, vaan joko stoppasi yhtäkkiä, kipitti sivulle tai muuten heilui rauhattomana.

Seuraavaksi siirryimme pohkeenväistöihin, jotka tehtiin kaikissa askellajeissa. Kuviona oli lähteä pitkän sivun alusta tehden portaittaiset väistöt, kunnes pääsi keskihalkaisijalle. Siitä jatkettiin suoraan ja palattiin toista pitkää sivua myöten takaisin tehtävän alkuun. Helpompi suunta meille oli väistö vasemmalle. Siinä Lenni teki töitä kohtuullisen kivasti käynnissä. Hitusen se tahtoi kiirehtiä ja puolipidätteisiin vastasi päätään ravistelemalla. Pätkittäin se kuitenkin malttoi, jolloin väistöt ja suoristuksen onnistuivat mukavasti. Väistöt oikealle tahtoivat olla enemmän takaosan johtamia pullahduksia. Unohdin pitää oikeaa puolta hallinnassa, jolloin hevonen aina valahti väistönkaltaisesti pyydettyyn suuntaan. Ravissa ratsu taas hätiköi, jolloin sain taas keskustella sen kanssa puolipidätteen mystisestä tarkoituksesta. Käynnin tapaan väistöt vasemmalle menivät lopulta ihan hyvin, ja onnistuin suoristamaan hevosen hyvin ennen kuin se yrittikään lähteä kaatumaan väistön suuntaan. Väistöt oikealle olivat taas kurjempia esityksiä, joita en saanut hiottua paremmiksi.

Laukassa väistöä tehtiin muutaman askeleen verran päätyen jälleen keskihalkaisijalle, jota piti päästä jatkamaan myös suorassa. Lennin vauhtikierrokset lisääntyivät hieman, mutta kohtuullisen kivasti se väisti silti reippaudesta huolimatta. Vasemmalle meno oli taas sujuvampaa ja sen jälkeen suoraan jatkaminen onnistui oikeastaan kummempia tekemättä. Oikealle puolestaan piti taas jarrutella hieman ja olla tarkkana, ettei Lenni jatka itsekseen valumista oikealle. Laukka itsessään Lennillä on mukava istua ja pyörivä, mutta sen säätelyn kanssa minulla on opeteltavaa. Pitäisi osata hidastaa menoa paremmin istunnalla, sillä ohjien kanssa näpräyksestä tämä ratsu ei selvästi tykkää.

Loppuun ei enää otettu ravia, vaan mentiin käyntiä pitkin ohjin. Ihmettelin opettajalle, millä keinoilla Lennin saisi rauhallisemmaksi päänsä kanssa. Hänellä ei ollut tähän valmista ratkaisua, vaan kertoi miettineensä, auttaisiko mahdollisesti kuolaimettomat suitset menoa vai vastustaisiko Lenni niistäkin aiheutuvaa painetta. Uskoisin kuitenkin, että tasapainoisesti istunnalla ratsastava saa Lennin menemään aika rennosti, mutta minun taidoillani sellaisesta ei oikein voi vielä haaveilla. Laukassa tuli itse asiassa tunnin rauhallisimmat pätkät pään suhteen, mutta käynnissä ja ravissa meno oli läpi tunnin aika vispaavaa. Kieltämättä turhautti melkoisesti, kun ratsu pälyili ja häselsi omiaan. Oma lyhyt pinnani tuskin paransi asiaa, vaikka kuinka välissä yritin hengitellä ja laskea kerta toisen jälkeen kymmeneen. Lenni kuitenkin opettaa aika hyvin juuri tuota malttamista ja eleettömyyttä. Suosikkiheppamittelöihin ei tällä ratsulla vielä ole asiaa, mutta ei se myöskään ihan sinne heppalistani pahnanpohjimmaiseksi joutunut.

torstai 19. huhtikuuta 2012

Opettavainen ratsu alla

Torstain estevalmennuksessa jatkoin mukavasti Lorella. Ratsuja valkassa oli sopivasti neljä, joista yksi oli Nora, joten käykäähän lukemassa hänenkin tunnin sujumiset. Alkuverkassa sekä käynnissä että ravissa oma olo oli taas jotenkin vaikea. Pohkeet ja kädet vispasivat, ja istunta oli tönkkö. Lisäksi vasemmassa kierroksessa Lore puski mieluusti sisälle, mitä en muista sen noin korostetusti tehneen. Asetukset eivät tahtoneet mennä sille puolelle nimeksikään läpi eikä vasen pohkeeni puolestaan osannut koputella hevosta kantamaan itsensä sisäpuolelta sinne nojailun sijaan.

Alkuverkan jälkeen ylitimme muutamia kertoja kolmea puomia ravissa, ja ne menivät aika mukavasti. Sitten keskimmäinen puomi nousi  pystyksi, jolle lähestyttiin ravissa, mikä tuotti taas päänvaivaa minulle. Ravissa en tajua, milloin hyppy lähtee, jolloin olen yleensä aina myöhässä. Tätä saisi kyllä treenata todella paljon lisää. Luulen sen auttavan näkemään myös laukassa hyppypaikan paremmin, ja sille olisi viime aikaisten sukeltelujeni perusteella tarvetta.

Lisäksi treenasimme kavaletin ja okserin viiden askeleen kaarevaa linjaa, johon aluksi survoin kuusi. Annoin Loren alussa valua kavaletille lähestymisessä vasemmalle, jolloin piti turhaan kääntää reilummin okserille. Opettaja neuvoi ajattelemaan kavaletilla enemmän oikealle menemistä, mikä auttoi kummasti. Okseri sujui muutoin ihan hyvin, ja muistin johtaa reilusti. Jos en väärin muista, laskeuduimme pääosin myötälaukassa.
Päivän rata hypättiin kahdesti, ensin matalampana ja sitten siten, että pari estettä oli 80 sentissä. Näyttivätpä ne taas pienen tauon jälkeen muka kauhean valtavilta, melkein jopa jännitti. Opettaja kuitenkin ohjeisti, että jokainen lähtee heti alusta liikkeelle kunnon estelaukassa. Lore totteli kiltisti, ja pääsimme liikkeelle hyvässä laukassa. Ykköseste oli holvikaari, jota tuijottelin itse Loren suhtautuessa siihen välinpitämättömästi. Arvioin hypyn lähdön väärin, jolloin kolautimme kuuluvasti holvikaaren päällä olleen puomin alas. Kakkoselle päästiin vaaditusti kolmella laukalla, mutta jälleen annoin käännöksen kolmoselle valua hitusen oikealle. Saimme kuitenkin tien neloselle kohtuulliseksi, ja se ylittyi ihan ok. Viitossarjalle tein tutun mokan eli kuvittelin hevosen lähtevän kanssani liian aikaisin hyppyyn. Lore fiksuna otti vielä askeleen, kun taas minä sukelsin. B-osasta päästiin kuitenkin vielä yli, mutta ennakointi harmitti. Kuutosen ja seiskan väli tuntui jo vähän ahtaalta, sillä radan loppupuolella laukka oli reippaampaa ja pidempää. Esteistä päästiin yli, ja itsellä oli hyvä mieli siitä, että ei ainakaan himmailtu. Voin kyllä myöntää, että ihan joka hetki en ollut itse menosta vastuussa, mutta onnekseni Lore halusi mennä itsekin esteistä yli, joten se ei tuottanut enempää ongelmia.

Toisella kierroksella vauhti oli edelleen toimiva, mutta olisin tarvinnut vähän tasapainotusta väliin. Parit hyppykohdat olivat taas vähän hukassa, ja viitossarjan a-osalle ennakoin taas. Lore ei tykännyt ratkaisustani, ja vilahti vasemmalta ohi. Toisella yrityksellä olin hereillä, ja Lore meni esteen mutkattomasti yli. Oma keskittyminen oli kadonnut, joten hutiloin sitten vielä kuutosen jälkeen, jolloin Lore ohitti puolestaan seiskan, jälleen vasemmalta. Esteen ohimenot eivät harmittaneet, sillä ne opettivat mukavasta kantapään kautta. Lore kyllä hyppää, kun se tuodaan hyvin esteelle, mutta se ei ala turhaan uhrata itseään, jos kuski ei ole yhtään hereillä. Tämän perusteella laukansäätely- ja ponnistuspaikan näkemistä parantavat harjoitukset olisivat minulle kovin tarpeellisia.

Syntilistani numerot yksi ja kaksi eli sukeltaminen ja myöhästyminen näyttää siis tältä. Lorelle suuret kiitokset siitä, että se rankaisi minua mokailustani vain livahtavalla maltillisesti esteiden ohi niiden eteen stoppaamisen sijaan.

Onneksi estevalmennuksia on luvassa jatkossakin, niin jospa opin hiljalleen korjaamaan noita vanhoja virheitä enkä keksisi aina uutta vikaa yhden ratkotun tilalle. Opettaja kommentoi tunnin lopussa Loren sopivan minulle. Vastasin siihen, että pidän Loresta juuri siksi, että vaikka se on kohtuullisen varma, ei se lähde ihan päättömistä kohdista. Se opettaa minua malttamaan sekä matkustamisen sijaan jopa ratsastamaan. Tämän tunnin perusteella tuntui taas, ettei Lore välttämättä olisi yhtään hullumpi kisaratsu. Onneksi tässä on treeniaikaa vielä hyvin jäljellä, niin jospa se 70-80 sentin kisarata menisi sujuvasti.


Kuvista kiitos Tiialle!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ensimmäinen kouluratsastuksen tavoite toteutettu

Sain täytettyä tänään tämän vuoden kouluratsastustavoitteeni eli ratsastin Peralla hyväksytyn tuloksen helppo B K.N. Specialista 2009. Uusi ohjelma jännitti todella paljon, sillä pelkäsin joko unohtavani sen tai sekoittavani siihen kahden tahkotun C:n ohjelman osuuksia. Kaikeksi onneksi muistin ohjelman, vaikka jännittämiseni tarttui Peraan eikä yhteistyömme pelannut kovin hyvin pieniä hetkiä lukuun ottamatta. Loppujen lopuksi saimme suorituksestamme 147 pistettä eli 58,8 prosenttia, joka riitti neljän ratsastajan sennuluokassa sinivalkoiselle ruusukkeelle. Jos junnut ja sennut olisivat kisanneet samassa, olisin ollut viides 14 ratsastajan joukossa.

Verryttelyyn lähdin vähän myöhässä, joten ehdin kävellä pihalla muutamia kierroksia ennen kuin pääsin siirtymään maneesiin. Käynnissä ja ravissa Pera toimi oikeassa kierroksessa aika pyöreästi ja rennosti, mutta vasemmassa kierroksessa asetukset eivät tahtoneet mennä läpi, ja Pera kulki jännittyneesti. Yritin korjata istuntaani ja huolehtia ulko-ohjasta, mutta jokin palanen jäi loksahtamatta kohdilleen. Muutoinkin verryttelyni oli vähän pikainen sillisalaatti, kun jännityksissäni kertasin rataa uudelleen ja uudelleen päässäni. Kokeilin kuitenkin muutamia pysähdyksiä, ravi-käynti-ravisiirtymiä sekä laukasta käyntiin. Pysähdykset menivät ok samoin kuin siirtymät ravista käyntiin ja takaisin, mutta laukasta käyntiin siirtymisessä mukaan mahtui turhan paljon ravia. En osannut ottaa laukkaa sitä ennen lyhyeksi, jolloin siirtymä tuli ratsulle vähän yllätyksenä. Laukassa muutoin saatiin pari rentoa pätkää, joten siitä jäi silti ihan luottavainen olo. Sitten heittäydyinkin jo odottamaan vuoroani, sillä ajattelin pitkin ohjin kävelyn rauhoittavan minun lisäkseni Peraa, joka oli hitusen jännittynyt myös.

Radalle päästyäni ravailin heti tuomaripäätyyn. Perasta se oli taas jännä paikka, joten muutamia kertoja ravasin siitä edestä ja kehuin hevosta, kun se meni pyydetysti. Sen jälkeen pyöräytin muutaman voltinkaltaisen, kunnes tuli lähtömerkki. Tervehdykseen päästiin mukavan suorana, mutta menimme vähän I:stä ohi. Raviin siirtymisessä mahtui taas käyntiaskeleita, mutta kohtuullisen kivuttomasti mentiin muutoin. Ensimmäinen loiva kiemura meni ajatuksella, ja tuomari kehui hyvää tietä ja tahdikkuutta. Lävistäjälle tehdyssä keskiravissa jäin suoristelemaan liikaa, josta tuli noottia liian myöhässä lähtemisestä ja varovaisuudesta. Olin antanut Peran alkaa hiippailla, jolloin en enää löytänyt siitä energisyyttä keskiravia varten. Lävistäjä oli valitettavan ponneton ja epätasainen.

Lävistäjän jälkeen pyöräytimme C:hen 10 metrin voltin, joka venyi turhan isoksi. En ollut ajoissa katsonut reittiä kunnolla, mikä kostautui tässä. Lisäksi tuomari hoksautti Peran takaosan menneen sisempänä. Toinen kiemuraura oli myös täsmällinen, mutta olisin saanut taivuttaa Peran pehmeämmin. Lävistäjällä I:ssä tehty kolmen askeleen käynti ei sujunut niin kivasti kuin olisin toivonut, vaikka tuomari kehui sen täsmällisyyttä. Jarruttelin kuitenkin vähän voimakkaasti, joka ei jäänyt tuomarilta näkemättä. C:hen tehty voltti vasemmalle valui taas liian suureksi, jota ehdin harmitella jo ratsastaessani. Olisipa oivallista, jos osaisi katsoa reittiä pidemmälle, jolloin tällaisilta virheiltä voisi välttyä paremmin. Pera tykkäsi voltin jälkeen kytätä kulmaa, jolloin se meni vähän oikaisten. Käyntiin siirtyminen ei ollut jännittyneen ratsun kanssa sujuva, vaan tuomari moitti takaosan olevan sisällä ja siirtymän tulleen kättä vasten. Pysähdys oli ok, vaikka ei tullutkaan tasajaloin. Tässä käytin saamani vinkin hyödyksi ja rapsutin Peraa oikealle kädellä, jotta se malttaisi seistä. Käyntiin päästiin ok, ja Pera malttoi vähän pyöristyä.

Raviin päästiin ihan kivasti, mitä nyt hitusen etuajassa. En kuitenkaan saanut ratsastettua ravia aktiiviseksi, jolloin oikea laukka nousi vähän ajaen ja ponnettomasti. Nyt vuorostaan ratsastin ympyrän hieman liian pienenä, vaikka itse olin reittiin tyytyväinen. Lävistäjällä laukka putosi ehkä yhtä askelta liian aikaisin, ja tuomarilta tuli taas hoksautus sisempänä olevasta takaosasta ja liian aikaisesta ravista. Ensimmäisen laukan jälkeen Pera kuitenkin ravasi mukavasti aktiivisempana. Vasen laukka I:stä nousi ihan kohtuullisesti, mutta olisi kuulemma saanut olla vielä pontevampi. Olin kuitenkin iloinen, sillä pääsimme laukkaan aika suorana. Laukkaympyrä jäi pieneksi, mutta rullasi sujuvasti, kunnes kulman luona Pera päätti säikähtää jotain, otti hyppäyksen vasemmalle ja pudotti raville. Omat pasmat menivät pahasti sekaisin, sillä en ollut yhtään huomannut sen suunnittelevan moista. Itsestä sähellys tuntui ikuisuuden mittaiselta, mutta videolta tarkastettuna olimme takaisin laukassa viiden raviaskeleen jälkeen. Ihmeen hyvin sain oman pakettini takaisin kasaan, mutta kulma meni huolimattomasti. Lävistäjällä tuli hyvää laukkaa, mutta annoin Peran valahtaa ennen aikoja ravilla ja siirtymä käyntiin meni ravista jarrutellen, kun sen olisi pitänyt tulla suoraan. Lopputervehdykseen mennessä sain Peraa vielä vähän rentoutumaan, mutta pysähdys jäi vinoksi ja lyhyeksi, sillä Pera nykäisi ensin itselleen ohjaa ja lähti tepastelemaan heti perään.

Video alkaa ohjelman kohdasta 4.

Radan jälkeen päällimmäisenä oli vahva harmitus, kun mielessä olivat vain kaikki epäonnistuneet kohdat. Etenkin Peran säikähdys sekoitti pakkaa, mutta muutoinkin omalla jännityksellä oli sekoittavat sormensa pelissä. Kaikeksi onneksi Nora oli paikalla ja tsemppasi sanoen radan olleen tasainen. Harmitus haihtui hieman, kun sain selville prosenttini. Tavoitteeni oli kivunnut yön aikana hyväksytystä tuloksesta siihen, että prosentteja olisi vähintään 55. Saamillani 58,8 prosentilla pääsin tavoitteeseeni hyvin, joten saatoin kuitenkin vähän olla iloinen.

Tuomarin terveiset lapussa kuuluivat seuraavasti: Kivoja pätkiä, työssä selkeästi ideaa. Saisi olla vielä energisempi. Kiinnitä huomiota suoruuteen. Siirtymiset tarkemmin takaosalle. Eniten mieltä lämmitti tuo, että työskentelyssämme oli ideaa. Oma jännitys ei siis ihan täysin lamauttanut kerran tuomarikin näki, että yritin siellä selässä kuitenkin jotain. Itselleni listaan parannettaviksi kohdiksi käsien kantamisen paremmin, pohkeiden vakauttamisen sekä tehtävien vielä huolellisemman valmistelun. Seuraavat koulukisat ovatkin sitten syksyllä, joten tässä on hyvin aikaa treenata. Tässä vaiheessa harmitus on jo painunut liki kokonaan taka-alalle ja päällimmäisenä on helpotus kisojen olemisesta ohi ja ilo siitä, että sain täytettyä yhden tämän vuoden tavoitteestani. Toinen tavoitteeni pääseekin koetukselle 17.5., kun tallin estekisoissa tarkoituksenani on suoriutua parhaassa tapauksessa puhtaasti 70-80 sentin radasta.

Videosta kiitos Noralle! Käykäähän lukemassa Noran blogista, miten ensimmäinen helpon A:n ohjelma sujui häneltä samoissa kisoissa. Lisäksi Kaisa oli kanssani samassa luokassa ja nappasi hienosti toisen sijan.

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kiukun kanavoiminen keskittymiseksi

Jostain syystä huumorintajuni oli jäänyt matkasta, kun suuntasin perjantain tunnille. Luvassa oli viimeiset harjoitukset ennen sunnuntain koulukisoja eli ratsunani oli tietysti Pera. Kun olin liki istumassa satulaan, lähti Pera jo tepastelemaan. Pysäytin ratsun ja sitten jahkasimmekin pitkät tovit jalustimia säätäessäni sitä, pysytäänkö sen aikana paikoillaan vai ei. Sitten menin vielä pudottamaan raippani, joten hyppäsin vielä alas satulasta. Sitten yritin nousta maasta selkään, mutta Pera esittin hienosti taakse peruuta -temppuaan, kunnes lopulta pahasti jo jupisten marssitin sen perässäni korokkeelle. Lopulta satulaan päästessäni puhkuin kiukkua ja ajattelin, että nyt pistetään sekä kuski että ratsu ruotuun.

Ensin alkukäynneissä opettaja neuvoi hakemaan hevosia pyöreäksi. Pera loksahti käynnissä helposti tähän, mutta oli silti aika epätasainen. Puhisin itselleni, että nyt muuten pysyy ulko-ohja tuntumalla. Lisäksi olin nopea vaikuttamaan jo ennen kuin Pera oli kokonaan kerinnyt nakata itsensä väärinpäin. Hiljalleen Pera alkoi rauhoittua, ja käynti alkoi muuttua mukavan tasaiseksi ja pyöreäksi. Ravissa puolestaan ratsu esitti taas kyvytöntä olla tasainen, jolloin keskityin entistä enemmän ulko-ohjaan. Ajattelin pohkeita myös paremmin tuntumalle ja sinnikkäästi pidin ohjat käsissä. Vasemmassa kierroksessa muistin myös korjata omaa istuntaani, jolloin Pera alkoi huomata, että kuski jaksoi tällä kertaa sinnikkäästi korjata sen venkoilut. Niinpä ravikin alkoi muistuttaa vähän sellaista, jolla kehtaisi sunnuntainkin kisoissa käydä ohjelman esittämässä. Epätasaisuutta ilmeni kyllä ravissa vieläkin, mutta tällä kertaa jaksoin korjata aktiivisesti, ja hetkittäin Pera työskenteli hienosti.

Tämän jälkeen aloimme tahkota ravissa kuviota, jossa toiselle pitkälle sivulle tehtiin loiva kiemuraura ja toiselle sivulle aluksi keskiravipätkä ja sitten kolmen askeleen käyntisiirtymä. Sain kiemuraurasta nyt paremmin kiinni, jolloin se meni pääsääntöisesti hyvin. Asetukset olisivat saaneet olla tosin varmasti selvempiä, mutta olin tyytyväinen Peran kohtuulliseen tasaisuuteen. Pera ei tosin pysynyt läheskään koko aikaa pyöreänä, mutta olimme kuitenkin kaukana pää katossa -menosta. Alun keskiraviyritykset olivat kehnoja, kun en malttanut valmistella niitä huolella. Lopulta tajusin suoristaa hevosen huolella, pitää ne ohjat tuntumalla ja pyytää eteen, jolloin Pera lähti kohtuullisesti. Todennäköisesti radalla saisi ratsastaa vielä rohkeammin eteen, mutta jospa muistaisin sen sitten. Ilahduttavaa oli se, kuinka helposti Pera tuli takaisin normaaliin raviin. Kolmen askeleen käyntisiirtymät sujuivat aika kivasti. Pera siirtyi hyvin käyntiin eikä vaatinut isompia nohitteluja palatakseen raviin. Saisin kuitenkin hioa omaa ajoitustani sen verran, etten antaisi hevoselle niin äkkinäisiä ja hätäisiä apuja, vaan siirtymä olisi tasainen.

Oikea laukka treenattiin nostamalla se C:stä, pyöräyttämällä pääty-ympyrä, ratsastamalla lävistäjä ja siirtymällä uralla lyhyen sivun lähestyessä mahdollisimman nopeasti käyntiin. Oikea laukka nousi hyvin, ja pääty-ympyrällä sain omaa istuntaa kuosiin, jolloin Pera rentoutui ja laukkasi kevyesti. Lävistäjällä huolehdin laukan säilymisestä pitämällä pohjeavut paikoillaan. Pera laukkasikin helposti takaisin uralle ilman aikomustakaan pudottaa raville. Siirtymä käyntiin oli venyi hitusen pitkäksi, kun en tajunnut lyhentää laukkaa ennen siirtymää. Vasen laukka nostettiin puolestaan I:stä. Ensimmäisessä nostossa tyrkkäsin liikaa ulkopohkeella, jolloin Pera otti hätääntyneitä raviaskelia, valahti vasemmalle ja nosti lopulta töksähtävän laukan. Pääty-ympyrällä sain kasattua itseni, jolloin Pera taas rauhoittui rennommaksi. Laukkalävistäjä sujui yhtä hyvin kuin toiseenkin suuntaan tehtynä ja tällä kertaa sain käynnin vähän nopeammin, raviaskelten siivittämänä tosin. Opettaja antoi uusia vielä noston, ja toisella kerralla maltoin tehdä valmistelut huolellisemmin, jonka Pera palkitsi nostamalla tasaisen vasemman laukan.

Loppuun harjoittelimme vielä tervehdyspysähdykseen tuloa. Tässä vaiheessa Peran keskittyminen katosi eikä se millään olisi halunnut ravata suoraan saati pysyä paikoillaan. Otin sitten ravin vähän hitaammaksi, sillä halusin mieluummin rauhallisen ja tasaisen suorituksen kuin liian energisen ja käsiin leviävän kohelluksen. Hitaammassa ravissa ehdin korjata myös paremmin, kun Pera aina lipsahti johonkin suuntaan. Lopulta sain pysähdyksen paremmin eikä Pera lähtenyt steppailemaan siitä karkuun. Koko ajan oli kuitenkin tunne, että hevonen voi livahtaa hetkellä millä hyvänsä omille teilleen. Tähän en keksinyt tunnin aikana ratkaisua, mutta pitää toivoa, että rentoutumalla itse tuossa hetkessä malttaa myös ratsu odottaa hetken.

Tunti vilahti tosi nopeaa ohi, ja treenistä jäi melkoisen hyvä mieli. En rehellisesti sanottuna muista, milloin viimeksi olisin osannut keskittyä koulutunnilla näin hyvin. Onnistuin jotenkin kanavoimaan turhan kiukustumiseni keskittymiseksi, joka auttoi muun muassa parantamaan ohjastuntumaa ja istuntaa. Perakin taisi huomata kuskin olevan enemmän tosissaan kuin yleensä, sillä tämä tunti lukeutuu häseltäenkin menneistä hetkistä huolimatta varmasti top viitoseen parhaimmissa kerroissa tämän ratsun kanssa. Itselle oli opettavaista huomata, kuinka paljon enemmän tunnista ja hevosesta saa irti, kun jaksaa olla jämäkämpi ja yrittää tosissaan. Tämän treenin pohjalta olen sunnuntain kisojen osalta luottavaisella mielellä. Jos saan silloin yhteistyön Peran kanssa vaikka edes puoliksi tälle tasolle, pitäisi meidän saada hyväksytty tulos ratsastusurani ensimmäisestä helpon B:n ohjelmasta.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Pientä ihastumista ilmassa

Näin keväällä on sallittua vähän tunteilla, ja voin tunnustaa olevani hieman ihastunut. Ja koska olen heppatyttö, ei ihastumiseni kohde tule kauhean isona yllätyksenä, sillä se on tietysti Lore. Tänään estevalmennuksessa huomasin tykästyneeni tähän ratsuun enemmän kuin luulin. Vaikka tuntiin mahtui muun muassa vääriä laukkoja ja kuskin virheellisiä hyppypaikka-arveluita, oli oma fiilis koko ajan todella vahvasti plussan puolella. Korjaamista vaatineista kohdista huolimatta meno tuntui jotenkin helpolta, vaivattomalta ja ennen kaikkea hurjan kivalta.

Asento ja myötäys ovat vähän kehnot.
Ensimmäiseksi hyppäsimme ristikkoa ympyrällä molemmista suunnista. Lore kulki mukavasti, ja hyppypaikat näki helposti. Muistin kääntää koko ajan ympyrää seuraten, mistä saimme hyvää palautetta opettajalta. Tämän jälkeen testasimme 17 metrin linjaa neljällä askeleella, mikä onnistui myös. Ongelmana oli tosin se, että Lore laskeutui väärässä laukassa. Yritin johtaakin, mutta silti ratsu valitsi mieluummin väärän laukan. Tällä kertaa otin väärän laukan pois ja nostin vielä myötälaukan hetkeksi.

Johtamisen alkeet.
Vielä ennen rataa ehdimme myös tulla parilla muurilaatikkopalasella höystettyä kavalettia vasemmassa kierroksessa. Ensimmäinen lähestyminen tehtiin ravissa. Näitä ei ollakaan treenattu aikoihin, joten en osannut mukautua hyppyyn, vaan jäin matkasta. Toisella kierroksella saikin tulla jo laukassa, jolloin meni paremmin. Yritin ehtiä aina johtamaan, mutta jotenkin olin hidas, ja Lore jätti aina vaihtamatta laukan. Minulla oli myös jostain syystä vaikeuksia tajuta kavaletin jälkeen, oliko ratsu kummassa laukassa. Niinpä sain tuijotella aina pitkät tovit hevosen sisäjalkaa tajuamatta silti kunnolla mitään. Näin jälkikäteen olisi pitänyt hakea kavaletille vähän vinompi tie ylittäen se enemmän vasemmalta, jolloin minulle olisi jäänyt enemmän aikaa ja tilaa johtaa oikealle laukan vaihtamiseksi. Lore tuntuu itse tykkäävän enemmän vasemmasta laukasta, joten jatkossa pitää tiedottaa tarkemmin, kun haluan oikean laukan.




Perusrataa eli esteitä 1-6 pääsimme hyppäämään kahdesti. Ykköseste ylitettiin vasemmassa laukassa, mikä sujui hyvin. Kakkosen ja kolmosen väliin tuli toivotut neljä askelta, ja neloselle pääsimme hyvin. En muistanut ottaa vinompaa tietä, joten laukka jäi vaihtumatta. Tätä en kuitenkaan tajunnut, vaan jatkoimme matkaa vastalaukassa. Vasta viitoselle kaartaessa tajusin, että menemme vasemmassa laukassa, mutta enpä enää alkanut korjata. Lore kuitenkin selvitti tämänkin välin toivotulla neljällä askeleella, mutta annoin sen laskeutua kuutoselta vasemmassa laukassa. Pudotin raville ja nostin vielä korjaukseksi oikean laukan. Toisella kierroksella meni muuten aika pitkälti samalla tavalla, mutta katsoin kolmoselle hyppypaikan väärin ja lähdin hyppyyn ennakoiden. Jotenkin kuvittelin, että Lore olisi lähtenyt kolmannelta askeleelta hyppyyn, mutta järkevänä hevosena se otti rauhassa sen neljännenkin. Nelosen jälkeen puolestaan tajusin tällä kertaa olevani väärässä laukassa, jolloin jarruttelin melkoisen matkan, mutta sain lopulta ravin kautta oikean laukan, ja pääsimme vielä viitosen ja kuutosen yli. Olisin kuitenkin saanut olla napakampi ottamaan väärän laukan nopeammin pois, sillä nyt lähestyminen viitoselle vähän kärsi hitaan vaihtamisen kautta.

Uusintaradalle lähdimme vasemmassa kierroksessa seiskaeste ylittäen. Siitä käänsin vähän tiukemmin, mutta silti maltillisesti kasille, ja linja meni hyvin neljällä askeleella. Ysin hypyssä johdin vasemmalle, ja pääsimme kääntymään hitusen aikaa säästäen. Kymppi ylittyi hyvin, ja koska yhdestoista este oli pieni kavaletti, uskalsin kääntää sille aika tiukasti. Pahaksi onneksi olimme väärässä laukassa, mutta Lore kääntyi silti kivasti ja ylitti kavaletin ongelmitta. Opettaja neuvoi ottamaan tällaisilla teillä tarvittaessa tilaa jo aiemmalta esteeltä. Niinpä pääsimme uusimaan vielä pienen pätkän. Esteelle 11 piti tulla vähän vinosti hypäten enemmän oikealle, jolloin olisi tilaa johtaa ja pitää laukka vasempana. Tähtäsin esteelle omasta mielestäni sopivan vinosti, mutta vasen pohkeeni ei ollut hereillä, ja Lore pääsi livahtamaan hypyssä jo vasemmalle. Tällä kertaa laukka kuitenkin säilyi vasempana, ja ratsastimme tiukemman tien ensimmäiseen yritykseen nähden hieman sujuvammin.

Tunnin jälkeen havahduin siihen, että olin kerrankin antanut hevosen tehdä työnsä aika rauhassa ja muistanut jopa rentoutua. Lore oli mukavasti kuulolla ja vaikutti innostuvan hyppäämisestä. Se kuitenkin otti pidätteet maltillisesti samoin kuin pyynnöt mennä reippaammin. Käytin tällä tunnilla enemmän vähän keveämpää istuntaa, mikä tuntui auttavan esteillä mukautumiseen. Muutenkin koin oloni helpommaksi, sillä ajoittain minulla on vaikeuksia mukautua Loren laukkaan kunnolla satulassa istuen. Huomasinpa myös, kuinka ilahduttavan mutkattomasti Lore aina suuntasi uudelle esteelle. Ei puhettakaan, että se olisi mutkitellut tai muuten venkoillut, kunhan vain itse sain sen ratsastettua suoraan. Muutamat huonommat tiet mahtuivat väärien laukkojen korjausten takia mukaan, mutta Lore ylitti esteet niistä huolimatta. Estekorkeus oli toki maltillinen, maksimissaan 70 senttiä, mikä varmasti vaikutti asiaan paljon.

Vähän turhan etuajassa satulassa.
Hymy oli herkässä, kun loppukäynneissä tajusin nauttineeni joka sekunnista, olleeni hereillä ehkä muutamia hetkiä useammin ja olleeni täysin jännittämättä. Lore oli ihanan helppo ratsastaa, kun sille ei tarvinnut koko ajan olla sanomassa jotain, vaan yleensä kerta riitti mainiosti. Tämän hyvän kokemuksen seurauksena kehuin Lorea mielissäni opettajalle ja toivoin, että saisin mennä sillä aina, kun vain mahdollista. Kuten tunnilla mukana ollut Norakin totesi, voisi Loresta ainakin tämän kerran perusteella tulla hyvinkin uusi kisaratsuni.



Minnalle kiitos kuvista!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Etupainoisesti esteitä

Satuin bongaamaan Oulunsalon ratsastuskoulun pääsiäisen tarjonnasta kuuden ratsukon 60-70 sentin estetunnin enkä malttanut olla ilmoittautumatta. Ratsutoiveenani oli jälleen varma menijä, joten päädyin toistamiseen Silvanon kyytiin. Toisaalta olin ihan tyytyväinen, mutta toisaalta olisin halunnut kokeilla uutta ratsua ja viime kerran jyräyshetket vähän huolettivat. Tallin sivuilla Silvanoa luonnehditaan herkäksi ja miellyttäväksi ratsastaa, mutta toisen kerran perusteella en osaa saada sitä puolta ruunasta esiin.

Tällä tallilla ilmeisesti alkuverkat mennään ilman opettajaa, sillä selkään päästyäni opettajaa ei näkynyt seuraavaan varttiin. En itse tykkää tästä käytännöstä näin ulkopuolisena, sillä kaipaisin opettajan vinkkejä heti alkutunnista itselleni kuitenkin vieraamman hevosen kanssa. Kun muut keräsivät ohjat käsiin ja alkoivat ravailla, päädyin seuraamaan heidän malliaan. Ensin tosin tutustelin ratsuun käynnissä muistaen, että vasen kierros oli meille viimeksi se vaikeampi. Niin se oli tälläkin kertaa. Asetukset eivät menneet läpi, ja ratsu puski mieluusti sisälle. Sisäpohkeeni koputteli ahkerasti ja koetin muistaa korjata omaa asentoani, mutta jostain syystä en onnistunut keventämään ratsua siltä puolen nimeksikään.

Ravissa Silvano esitti hienosti, kuinka 166,5-senttinen ruuna osaa mennä yhtä pientä ja sievää ravia kuin mikäkin poni. Huomasin ohjien lipsuvan kerta toisen jälkeen pitkäksi, mikä vaikeutti napakan ravin saamista. Jos sainkin Silvanoa yhtään eteenpäin, venyi se junamaisesti kilometrin mittaiseksi. Etuosa muuttui noina hetkinä varsin raskaaksi, jolloin yritin entistä enemmän saada pohkeitani tekemään töitä. Toivottua vaikutusta en kuitenkaan saanut kaivettua esiin. Asia olisi saattanut parantua ottamalla ohjat napakasti käteen, pyytämällä tomerasti pohkeilla ja tarvittaessa raipalla pari kertaa muistuttamalla.

Opettajan saapuessa takaisin alkoi laukkaverryttely. Meille tuli kommenttia siitä, että sisäpohje paremmin läpi ja sujuvampaa menoa. Silvano kieltämättä oli vähän sunnuntaifiiliksillä liikenteessä, mutta heräsi aina välillä pyyntöihini. Oma istunta oli jotenkin hukassa, jolloin löysin itseni aina etukenosta pahentamassa muutenkin etupainoisen hevosen menoa. Muutamat kerrat Silvano myös pudotti itsekseen raville, mikä ärsytti vietävästi. Alkuverkka meni siis aika mönkään, kun en saanut viriteltyä ratsua sopivan aktiiviseksi tulevia hyppyjä ajatellen.

Ennen rataa otimme hyppyjä ympyrällä, linjalla ja kaarevasti. Aluksi homma näytti sujuvan ihan kivasti. Silvano toki kulki edelleen vähän ponnettomasti ja jyrämäisesti paino etuosalla, mutta hyppypaikat oli helppo laskea ja mukautumiset onnistuivat. Välillä ratsu taas puolestaan heräsi itsekseen ja lähtikin hyppyyn kauempaa. Opettajalta tuli neuvo olla sukeltamatta itse perässä, vaan malttaa odottaa parempaa hyppykohtaa pitämällä oma vartalo suorana. Kaarevalla linjalla puskemisen korjaamattomuus kostautui siten, etten kertaakaan päässyt johtamaan, joten laukka piti vaihtaa aina lennosta. Silvano oli onneksi varsin näppärä tässä ja korjasi suurimman osan ajasta itse myötälaukan. Kun Silvano koetti itse kiihdytellä, huuteli opettaja nostamaan turvan ylös ja tekemään pidätteitä. Tässä vaiheessa käteni olivat jo löllöä spagettia, kun tyhmyyksissäni olin antanut ratsun lepuuttaa päätään ohjien varassa. Pidätteet menivät välillä läpi, mutta meno oli kaukana siistin tasapainoisesta esityksestä. Enemmänkin hitailimme, väliin spurttailimme ja sitten kömmimme esteet jotenkin yli.

Loppuun hypättiin vielä rata, jossa muutama este taisi nousta siihen 70 senttiin. Esteiden 1-3 väliin olisi hyvällä laukalla mennyt kolme, mutta meidän epämääräisellä menolla saimme soviteltua kolme, mutta vähän venyttäen. Kolmosen jälkeen Silvano taas heräsi, ja opettaja huuteli ottamaan pidätteillä hevonen haltuun. Muutaman yrityksen jälkeen ratsu malttoi kuunnella, jolloin nelonen meni ihan ok. Laukka vaihdettiin esteen jälkeen uralle saavuttua. Viitoselle tuli kuskilla virhearvio, jolloin lähdin sukeltamaan, ja tasapaino katosi. Niinpä tie kuutoselle oli kurja, kun hevonen meni oman vauhtinsa mukaan, ja itse yritin päästä suunnilleen kartalle. Olin armottoman hidas, joten vaikka kuutonen päästiin yli, en ehtinyt kasata itseäni enää seiskallekaan ja sen yli mentiin aika pitkälti eri aikoihin hevosen kanssa. Radan loppuosasta jäi todella huono fiilis, mutta enää ei aikaa korjata. Pitää siis opetella heräämään jo silloin, kun asioille voi vielä tehdä jotain.

Radan jälkeen opettaja kommenttina oli, että Silvanon etupainotteisuus pitäisi ratsastaa pois kevyellä ohjalla, aktiivisilla pohkeilla ja oma ylävartalo jämäkästi suorana pitäen. Nyt olin ylävartalosta melkoisen heikko, sillä Silvanon pienetkin nykäisyt saivat vietyä minut mukanaan. Opettaja tsemppasi ja sanoi, että olihan tuntiin mahtunut hyviäkin hetkiä, mutta itse jäin tuttuun tapaan murehtimaan tunnin viimeisiksi jääneitä hirveitä hyppyjä. Sain siis jälleen kotiinviemisiksi keskittymisharjoituksia, sillä tässä näppäimistön äärellä on vähän huono enää vaikuttaa jo menneeseen tuntiin. Ei siis ollut mikään kauhean iloinen estetunti, mutta jospa ensi kerralla jaksaisin olla taas muutaman esteen verran enemmän hereillä.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Ajatuksen kanssa olisi helpompaa

Tänään vuorossa oli kaverin kanssa otettu kahden ratsukon tunti viime perjantaina tuuranneen opettajan opissa. Tarkoituksena oli treenata jo viikon päästä oleviin koulukisoihin, joten ratsunani oli luonnollisesti Pera. Tunnin aikana ehdittiin treenata hevosen pitämistä suorana sekä tulevan kisaradan eli K.N. Specialin 2009 tehtäviä osissa ennen kuin menimme radan kokonaan läpi.

Suoruusharjoituksia tehtiin käynnissä ja ravissa yksinkertaisesti menemällä vähän uran sisäpuolella ja tarvittaessa menoa korjaten. Pera tahtoi liikkua aluksi vähän hitaasti, jolloin sillä oli hyvin aikaa mennä monelle mutkalle. Opettaja muistutti jälleen ulkopuolen hallinnasta sekä rohkaisi pitämään ohjia kunnolla kädessä. Pera tykkäsi jälleen asettua itsekseen oikealle, joten pääsin taas miettimään ulko-ohjan käyttämistä. Kulmia onnistuin ratsastamaan muutaman kerran aika kivasti, mutta niiden jälkeen unohdin huolehtia suoruudesta ja kääntäminen jäi vähän päälle. Niinpä Pera ehti välillä pullahtaa käännöksen jälkeen ylimääräisen mutkan sisempänä, kun olin vielä jäänyt vaatimaan ulkoa. Tähän auttoi huomattavasti, kun muistin pitää sisäpohkeen käännöksessä paremmin tuntumalla ja olin nopeampi suoristamaan.

Seuraavaksi treenasimme toisen pitkän sivun aikana harjoitus- ja keskiravin vaihtelua. Minulle ohjeeksi tuli kiinnittää erityistä huomiota ohjien pitoon tuntumalla, sillä bravuurini on nakata ohjat löysiksi etenkin siirtymisissä. Aluksi olin jälleen tapojeni orja, ja ohjat löystyivät pyytäessäni Peraa eteenpäin. Hiljalleen aloin saada pidettyä ohjat tuntumalla, jolloin vaatimaton keskiravi lähti tasaisesti ja etenkin paluu harjoitusraviin sujui helpohkosti. Tässäkin tehtävässä opettaja korosti hevosen suoruuden merkitystä, jolloin sain taas keskittyä siihen ulko-ohjaan, ettei Pera asettuisi itsekseen oikealle. Olisin kuitenkin toivonut osaavani ratsastaa keskiravin aktiivisempana, sillä nyt oman istunnan epätasaisuuden vuoksi se jäi maltilliseksi.

Vasenta laukkaa treenattiin nostamalla se ohjelman mukaisesti I-kirjaimesta ja lyhyen sivun keskeltä pyöräytettiin pääty-ympyrä. Aluksi ratsastin ravissa nostokohtaan löysästi, jolloin laukka nousi laiskasti tai sitten vähän ampuen. Keskittyminen taisi olla karkuteillä, sillä toistoja sai tehdä useampia ennen kuin yhtään olin tyytyväinen. Opettaja neuvoi huolehtimaan ulkoavuilla siitä, että hevonen pysyy nostossa suorana ja varomaan sitä, ettei liioittele ulkopohjetta, ettei hevonen pullauta takosaansa sisemmäs. Jäin sitten ilmeisesti liian varovaiseksi ponnettomien nostojen kohdalla. Lopulta saimme muutaman kohtalaisen tasaisen noston, johon saatoin olla ihan tyytyväinen. Pääty-ympyrä laukassa sujui niinä hetkinä hyvin, kun muistin ulko-ohjan tuen. Laukasta raviin siirtymiset onnistuivat myös ihmeen kivasti ilman, että ihan rytkähtelin selässä.

Oikea laukka puolestaan nostettiin C:stä, ja pääty-ympyrä pyöräytettiin siitä heti perään. Sen jälkeen C:ssä siirryttiin takaisin raviin ja tehtiin vielä voltti. Oikea laukka nousi vähän paremmin, mutta olisin saanut ajatella eteenpäin menemistä aktiivisemmin. Opettaja neuvoi korjaamaan vasemmalle valuvaa istuntaani ajattelemalla vasenta olkapäätäni Peran sisäkorvaa kohti. Liiallista ylävartalon kääntämistä puolestaan piti hallita sillä, että yrittäisin enemmän sihdata reittiä hevosen korvien välistä. Juoksipa opettaja hetken meidän perässämmekin, kun tarkasteli istuntani ongelmia. Oli todella mukavaa, että joku jaksoi nähdä vaivaa vinkkaran asentoni korjaamiseen. Itsekseen sen oikominen tuntuu vaikealta, sillä olen ehtinyt kotiutua väärään asentoon liian hyvin, ja parempi asento tuntuu puolestaan hyvin vaikealta istua. Välillä sain opettajan ohjeista kiinni ja väännettyä itseni enemmän oikein, jolloin Pera vähän rentoutuikin. Tosin istuntaan keskittyessäni unohdin taas lahjakkaasti hetkittäin ohjien pidon, mutta mahtuipa tehtävään onneksi pari hetkeä, kun useimmat palaset olivat kohdillaan.

Loppuun ratsastettu rata lähti hyvin häseltäen liikkeelle. Alkutervehdyksessä Pera kiskoi minut taas etukumoon, josta jäin jupisemaan opettajlle. Loiva kiemuraura meni hätäisesti sinnepäin, ja lävistäjälle tehdyssä keskiravissa Pera rikkoi laukalle, ja minä vain kikattelin mukana. Niinpä opettaja pisti minut aloittamaan homman kokonaan alusta. Tällä kertaa yritin olla enemmän ajatuksella mukana sen sijaan, että antaisin itseni hihitellä kesken kaiken. Tervehdyksessä tuli taas nykäisy, mutta tällä kertaa maltoin jatkaa. Loiva kiemuraura oli hitusen eriparia ja asetukset vaatimattomia. Keskiravissa opettaja neuvoi suoristamaan, mutta jokin ei napsahtanut kohdilleen, ja se jäi hyvin onnettomaksi. C:hen tehty voltti oli ok, mutta ulko-ohjan tuki tahtoi unohtua. Toinen loiva kiemuraura oli vähän ensimmäistä parempi, mutta saisin tehdä asetukset edelleen tarkemmin. Lävistäjälle tehty kolmen askeleen käyntihetki oli ok, ja ravi nousi kohtalaisen nopeasti sen jälkeen. Toisen ravivoltin kanssa asettamisongelmat jatkuivat.

Käyntiin päästiin kuitenkin ihan ok, mutta I:hin tehty pysähdysyritys valui tepasteluksi. Pera ei malttanut seistä ja siirteli itseään hermostuneena. Vinkiksi sain rauhoittaa hevosta vaikka rapsuttamalla. Ravi nousi ihan ok, ja opettaja neuvoi ajattelemaan sitä heti aktiiviseksi, jotta laukka nousisi L:stä hyvin. En ehtinyt kasata raviin energiaa, joten laukkanosto jäi ponnettomaksi. Pääty-ympyrä oli muutoin ihan ok. Laukkalävistäjä meni mielestäni hyvin, ja laukka säilyi hyvin riittävän loppuun asti. Sitten unohdin ohjelman ja nostin laukan C:stä. Äkkiä takaisin raviin ja rauhassa sinne I:hin uutta laukkaa nostamaan, mutta sekin nosto jäi heikoksi. Laukkalävistäjällä Pera puolestaan innostui ja kahmi vähän vauhtia. Niinpä siirtymä laukasta käyntiin oli vähän hutera, kun panikoin vauhtia ja jarrutin turhan paljon ohjalla. Ravia siis mahtui väliin liikaa ennen kuin olimme käynnissä. Lopputervehdykseen kävellessä opettaja neuvoi pitämään hyvän tahdin yllä. Pysähdys onnistui tässä ihan hyvin, ja Pera malttoi seistä paikoillaan, vaikka nyhti taas ohjat itselleen.

Opettajalta tuli ihan rohkaisevaa palautetta, vaikka itsestä meno oli aika huteraa. Vaikka yritin keskittyä, oli ajatuksen kanssa ratsastaminen silti vähän hukassa. Opettaja tuumasi vähän samaa, joten jatkossa pitää yrittää opetella keskittymään edes sen viiden minuutin suorituksen ajan. Kun tiedän, mitä olen tekemässä nyt ja osaan ajatella vähän siitä eteenpäinkin, on helpompi saada hevonen pysymään mukana. Nyt tahdon mennä enemmän hetki kerrallaan tai pahimmassa tapauksessa jäädä murehtimaan menneitä, jolloin seuraavat tehtävät tulevat vähän yllätyksenä. Jännä nähdä, millaista palautetta saamme tuomarilta tällä kertaa. Oma tavoitteeni on saada ohjelma hyväksytysti läpi, mutta oman keskittymiskyvyn helpon herpaantumisen takia vähän jännittää, miten sitten käy.

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Se vaikea vasen puoli

Ratsutoiveeni perjantain tunnille meni läpi, ja pääsin treenailemaan Peran kanssa vähän yli viikon päästä koittavia koulukisoja varten. Tunnin piti tallin aikaisempi opettaja, ja oli jälleen mukava päästä hänen syyniinsä. Tunnin tehtävinä oli siirtymät, ravissa pyöritellyt voltit sekä keski- ja harjoituslaukka.

Tunti aloitettiin tekemällä keskihalkaisijalle ensin käynnistä kaksi pysähdystä ja yksi siirtyminen raviin. Pysähdyksissä Pera tykkäsi pullahtaa vasemmalta ulos, jota opettaja neuvoi korjaamaan vasemmalla pohkeella. Siirtymisissä sain noottia siitä, että tykkäsin nakata ohjat löysiksi. Siirtymiä voisin tämän takia tahkota vaikka tunnin, jotta saisin käteni pysymään tuntumalla. Ravipätkissä ohjeeksi tuli myös tarkkailla, että Pera myös kulkee suorana, sillä se mieluusti jäi asettuneeksi oikealle. Korjaaminen osoittautuikin työlääksi, sillä jos sain turvan pois oikealta, vilahti ratsu puolestaan vasemmalta karkuun. Pohkeeni eivät siis oikein olleet mukana, mikä ei ollut kovin suuri yllätys.

Seuraavaksi keskihalkaisijan kuviota jalostettiin harjoitusravissa siten, että vasemmassa kierroksessa halkaisijalle tultua pyöräytettiin ensin voltti oikealle. Sen jälkeen mentiin hetki suoraan, tehtiin voltti vasemmalle ja lyhyen sivun koittaessa käännyttiin oikeaan kierrokseen tullen kuvio uudelleen toisesta suunnasta. Oikealle tehdyt voltit olivat melkoisen hirveitä, sillä opettajalta tuli noottia Peran vasemman lavan menevän ihan omilla teillään takaosan jäädessä sisemmäs. Ohjeeksi tuli korjata menoa ulkopohkeella, jotta etuosa olisi paremmin takaosan edessä. Lisäksi sain useita huomautuksia siitä, että käännyin ylävartalollani ihan liikaa menosuuntaan. Tavoitteena olisi kääntyä saman verran hevosen kanssa. En myöskään saanut tehtyä asetuksia kunnolla saati pidettyä ulko-ohjaa kädessä. Opettajalta tuli kivasti piiskausta näistä asioista, ja parin lyhyen hetken sain itseni kasaan, jolloin Pera meni kivasti. Helppoa ei ollut, sillä tunsin olevani kiertynyt vasemmalle ainakin tuhannelle mutkalle ilman kykyä suoristautua yhtään.

Laukkatehtävässä oli kerrallaan vain kaksi ratsukkoa, kumpikin omilla ympyröillään. Tehtävä aloitettiin vasemmassa laukassa ja alle otettiin ensin kierros harjoituslaukkaa. Sen jälkeen pyöräytettiin aina pienempi ympyrä harjoituslaukassa ja isompi ympyrä keskilaukassa. Molemmissa kierroksissa sain jälleen muistutusta paremmasta asettamisesta ja ulko-ohjan pitämisestä kädessä. En tajua, missä vaiheessa olen alkanut taas länkkäriratsastajaksi, kun noiden ohjien pitäminen kädessä tuntuu olevan mahdoton tehtävä. Oli kuitenkin kivan oivaltavaa huomata, että ohjat tuntumalla Pera liikkui ja kääntyi kivasti. Vasemmassa kierroksessa keskilaukkahetket olivat kohtuullisia, mutta olisin saanut rentoutua niissä paremmin. Tämän kierroksen onnistumiset jäivät muutamaan hyvään ja helppoon siirtymään keskilaukasta takaisin harjoituslaukkaan.

Oikeassa kierroksessa tuli taas sapiskaa vasemmalle valuvasta istunnastani. Hymy alkoi hyytyä pahemman kerran, kun sinnikkäistä korjausyrityksistä huolimatta opettaja huuteli kurkkaamaan vasemman olkapään yli ja olemaan kääntymättä liikaa ylävartalossa. Tuntuu, että vaikka yritin, ei vartaloni vain halunnut uskoa ja asettua oikein. Lisäksi muistutuksia sateli olemattomasta asettamisesta ja ulko-ohjan löysyydestä. Opettajan piiskaus tehosi lopulta, sillä sain viimein väännettyä itseni parempaan asentoon, pidettyä ulko-ohjan tuntumalla, saatua asetusta paremmin läpi ja tuotua siten Peran etu- ja takaosan kohdilleen. Lopputulos oli varsin makea: Pera pyöristyi välittömästi ja laukkasi sekä keski- että harjoituslaukan todella kevyesti ja vaivattomasti. Isommalta ympyrältä pienemmälle siirtyminen sujui näinä hetkinä helposti, ja keskilaukkaan siirtymä tasaisesti. Tässä vaiheessa jo mutrulle vääntynyt suuni kääntyi melkoiseen hymyyn. Muutamat todella mainiot hetket palkitsivat mahtavasti. Taisipa tässä tulla koettua samalla parhaimmat laukkahetket Peran kanssa nivelillä. Opettajaltakin tuli kehu hyvästä menosta ja muistutus, että näin helppoa se on, kun hevosen palaset ovat kohdillaan.

Loppuraveissa hevosten annettiin venyttää eteen ja alas, joskin Pera tykkäsi mieluummin kipittää. Puolipidätteitä sai ottaa tiuhaan tahtiin ennen kuin ratsu muisti, että tässä kohtaa tunti on jo loppusuoralla. Käyntiin päästiin siirtymään vähän rauhallisemmasta ravista, ja loppuun hain vielä pyöreää käyntiä, joka löytyi aika helpolla. Vaikka tuntiin kaikeksi onneksi mahtui ne muutamat hyvät onnistumiset, jäi jokin silti kaihertamaan. Tunnin muut tehtävät olivat olleet aika hankalia enkä taaskaan saanut Peraan kovin hyvää otetta. Valtaosan ajan tunnista meno meillä oli epätasaista ja tuntui, että hevonen teki yhtä ja minä toista. En keksi ratkaisua siihen, miten saan hevosen jo tunnin alusta kuuntelemaan ja keskittymään. Yritän ratsastaa takaosaa liikkeelle, pitää ohjat tuntumalla ja rentoutua hyvien hetkien kohdalla, mutta silti jokin mättää. Tällä hetkellä suurimmaksi syyksi arvelen vinoa ja epävakaata istuntaani. Jospa sitä viimeistään kesän aikana saisi panostettua senkin korjaamiseen.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Mahdollinen esteratsu kiikarissa

Tämän torstain estetunnille opettaja yllättäen ehdotti, että menisin Lorella. Tämähän passasi hyvin, sillä orastavan nuhan takia en olisi todennäköisesti jaksanut ratsastaa Epperiä liikkumaan suuntaan tai toiseen. Valmennuksessa oli myös käynyt osallistujakato ilmeisesti pääsiäisen vuoksi, joten seuranani oli ilahduttavasti vain toinen ratsukko. Päivän kruunasi se, kun Nora innostui tulemaan paikalle, joten sain mukavasti muutamia videopätkiä menostamme.

Alkuverkassa ravailimme ja laukkasimme puomeja. Ravissa Lore aluksi vähän hidasti puomeille, mutta alkoi hiljalleen ylittää ne ihan hyvin. Tässä vaiheessa oli vielä hereillä ja keskityin huolehtimaan siitä, etten antaisi hevosen valua puomeja lähestyttäessä ulommas. Lore totteli kiltisti pyyntöjä, ja saimme hyviä hetkiä. Laukassa sen sijaan askeleet eivät alussa meinanneet millään sopia puomeille, vaan kolisuttelimme niitä ahkerasti, ja Lore rikkoi ravillekin useamman kerran. Opettaja ohjeisti pitämään pohkeet lähellä ja laukan napakkana, jotta askeleet sopisivat. Lorella on vähän taipumuksena yrittää korjata asioita kiihdyttämällä, kun oikea ratkaisu olisi enemmänkin askeleen saaminen sopivan mittaiseksi. Vähän epäilen jääneeni jotenkin jarruttamaan, sillä heti kun tajusin vähän rentoutua, saimme puomit laukassakin lopulta ylitettyä siedettävästi.

Sarjassamme älä kokeile tätä kotona.

Lopulta tehtävä sujui paremmin.
Alkutreenien jälkeen tajusin, että jään hyvin tietämättäni jarruttamaan menoa. Saatan pitää pohkeet kyllä tuntumalla, mutta epäilen olevani istunnallani vähän jännittynyt. Mukautumisongelmat laukassa saattoivat olla osasyynä tähän, mutta jatkossa täytyy muistaa hengittää ja rentoutua, jotten tahattomasti pyydä hevosta hitaaseen menoon, joka tuottaa vaikeuksia. Lore oli kuitenkin kiva ratsastaa, sillä se teki asiat oikein, kun sain kerrottuna ne sille täsmällisesti. Varsin opettavainen hevonen siis.
 
Tämän kerran rata ehdittiin hypätä kolmesti, joista yksi kerta oli hirveä vastalaukkojen näytös. Estekorkeus oli vaatimattomasti korkeintaan 55 senttiä, sillä opettaja oli halunnut pitää tunnin tehtävät helppoina. Ensimmäinen parempi kierros meni kolmoselle asti ihan hyvin, mutta neloselle hyppy lähti hitusen kaukaa. Keskittyminen pääsi rakoilemaan, ja unohdin ajatella tietä viitoselle. Pieni säätö siinä vaiheessa sekoitti pakkaa niin, että tie kuutosellekin valui turhan ulos. Hyppy tuli kuutoselle lähelle, jolloin neljän askelen väliin menikin viisi. Lisäksi laukka vaihtui vastaiseksi, jota en tajunnut korjata seiskalla. Tein sitten ratkaisun mennä kasille vastalaukassa ja koettaa vaihtoa esteellä. Se onnistui, ja saimme radan lopetettua paremmin.




Kolmannelle kierrokselle opettaja neuvoi ottamaan vähän sujuvamman laukan, jolloin hyppypaikat esteille osuisivat paremmin eikä tulisi hypättyä liian läheltä tai liian kaukaa. Tällä kertaa sain ratsastettua nelosen ja viitosen välin paremmin, mutta ehkä hieman hevosen vauhdilla. Viitosella unohdin johtaa, jolloin laskeuduimme vastalaukassa. Ensin kuvittelin voivani ohjata hevosen vielä kuutoselle, mutta tie venähti pahemman kerran ja oli pakko pyöräyttää ympyrä ja vaihtaa laukka. Tämä auttoi, jolloin tie kuutoselle tuli paremmin, ja väliin meni toivotut neljä askelta. Seiskalla en muistanut taaskaan johtaa, jolloin tulimme alas väärässä laukassa. Lore ilmeisesti tykkää vasemmasta laukasta enemmän, kun herkästi itse valitsee sen. Tälläkään kertaa en päättänyt päästää hevosta helpolla, vaan annoin sen puksuttaa kasille vasemmassa laukassa ja esteellä pyysin vaihdon oikeaan, jonka polle ottikin vastaan. Toisesta kierroksesta jäi sekä hyvä että vähän kehno fiilis. Oli kiva onnistua korjaamaan yksi kohta, mutta sitten kuitenkin mokasin toisaalla. Tällä kertaa oli vähän olo, etten ollut täysin hereillä satulassa.

Tunnin viimeinen kerta radalla.

Lore toimi tunnilla kivasti ja kopioi suoraan minun ehdottamani mokat. Oli mukava ratsastaa taas hevosella, joka kyllä liikkuu itse, kunhan sen muistaa antaa edetä. Niinpä ehdottelin opettajalle, että voisin hyvin mieluusti mennä Lorella toistekin. Sen kanssa minulla on omasta mielestäni ainakin parempi mahdollisuus oppia, kun Lore ei niele häseltämistäni niin kiltisti kuin esimerkiksi Epper. Tuumasipa opettajakin, että jos hänen pitäisi valita tallista itselle esteratsu, olisi se Lore. Pitää toivoa, että pääsen ensi viikollakin Loren kyytiin, sillä motivaatio omien virheiden korjaamiseen on aika kohdillaan.

Noralle jälleen iso kiitos videoista!

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Valkoinen tulos uudella kisaratsulla

Tämän vuoden ensimmäiset estekisat ovat nyt ohi. Luokakseni valitsin reippaasti toisen kerran ratsastusurallani 70 sentin radan. Alun perin valitsin ratsukseni Potterin, mutta hevosjaon jälkeen minulla oli Epper. Kisa-aamuna pienen empimisen jälkeen nappasinkin Potterin uudelleen ratsukseni, kun sen toinen ratsastaja oli harmillisesti sairastunut. Pakko myöntää, että ratkaisu vähän jännitti, mutta olin jo aiemmin valinnut Potterin sen takia, että halusin yrittää ratsastaa sijoituksesta. Jännitystä lisäsi hieman se, että olen mennyt tänä vuotta Potterilla ennen kisoja tasan kahdesti. Onneksi toinen noista kerroista oli kuitenkin estetunti, niin ei tarvinnut ihan kisojen verkan perusteella mennä radalle.

Verryttelyesteellä.
Verryttelyssä ratsukoita oli yhteensä viisi, joten lämmittelyn mahtui tekemään kivasti. Potter tuntui alussa aika jännittyneeltä, ja sillä olikin ihan hyvin vauhtia omasta takaa. Keskityin sitten vähän rauhoittamaan menoa, sillä itseä olisi hirvittänyt suunnata esteille hevosella, joka itse päättää vauhdista. Verkkahyppyinä otettiin muutamat hypyt pystyille molempiin kierroksiin sekä vasemmassa kierroksessa okserille. Hypyt olivat ihan ok, mutta itseä jännitti jostain syystä. Okserikin tuntui muka hurjan leveältä, vaikka se oli varsin maltillinen. En vain muista, että esimerkiksi estevalmennuksessakaan olisi ollut edes tuota leveyttä käytössä. Potter ottikin siihen ison loikan, ja oma mukautuminen oli onneton. Siinä vaiheessa oli olo, että voisin sittenkin jättää radan ratsastamatta. Potter kuitenkin liikkui mukavasti ja tuli tasaisen varmasti esteille. Ongelmana oli vain se, että en täysin malttanut odotella viimeistä askelta, vaikka olin yrittänyt takoa sitä itselleni päähän. Verkasta jäi kuitenkin loppujen lopuksi sellainen olo, että enköhän sen radan läpi pääse, ellen aivan ala sukellella ja häiritä hevosta.

Kisaradalle lähdimme pyöräyttämällä katsomopäätyyn vasemmassa laukassa rauhallisen ympyrän. Ykköselle lähestyminen sujui ihan hyvin, mutta suoristauduin hypyssä turhan aikaisin. Potter joko vaihtoi esteellä tai sitten näppärästi lennosta, sillä matka kakkoselle ilman korjauksia. Kakkoselle tuli hyvä hyppy, vaikka alas tultiin väärässä laukassa. Onneksi Potter vipsautti itsensä vikkelästi myötälaukkaan. Kolmoselle annoin hevosen vähän painua oikealle, jolloin nelonenkin ylittyi enemmän oikeasta reunasta. 21,5 metrin väliin pistimme turvalliset seitsemän askelta. Viitossarjalle en tajunnut hakea pidempää laukka-askelta, jolloin Potter joutui itse pelastamaan välin. Videolta syynättynä se ilmeisesti venyi yhteen askeleeseen, mutta olin armottoman myöhässä ja suunnilleen nakkasin ohjat löysäksi ja sukelsin. Alas tultiin väärässä laukassa, jonka Potter taas hienosti korjasi. Kuutonen oli ok, mutta jälleen olin hitusen unessa ollakseni hypyssä oikeaan aikaan. Seiskan ja kasin 17,7 metrin linja meni viidellä askeleella, ja tässä olimme suunnilleen yhtä aikaa hyppäämässä.

Uusinta alkoikin nopeasti kasin jälkeen. Otin ehkä turhan ison lähestymisen ysille, kun olisin kuitenkin voinut kaartaa tiukemmin aikaa säästääkseni. Jälleen unohdin ulkoavut, jolloin ysi hypättiin enemmän oikealta. Kymppisarjalle suunnatessani käytin ensimmäistä kertaa kisoissa oikoreittiä. Tiedotin tosin Potterille asiasta epäselvästi, jolloin reitille mahtui pientä mutkittelua. Olisin voinut myös olla reippaammassa laukassa, mutta tällä kertaa kuitenkin sarja meni perusrataan verrattuna hieman nätimmin, ja pääsimme myötä laukassa alas. Yhdelletoista tuli taas aikaratsastuksen ajatukseen nähden liian iso tie. Tällä kertaa vastoin omia odotuksiani Potter lähtikin kauempaa enkä ollut mukana. Radan toinen kunnolla ruma hyppy läsähti siis siihen. En näemmä tajua keventää istuntaa yhtään ennen estettä, jolloin äkkinäisissä tilanteissa en ehdikään helposti mukaan. Kaksitoista oli ihan ok, mutta tein jonkin ihme johtavan ohjan nykäisyn, aioin vissiin kaartaa tiukemmin kuin lopulta tein. Viimeinen este oli ihan ok, ja sen jälkeen ehdimme mennä yhden askeleen suoraan ennen kuin tajusin kääntää reilummin, jotta ylittäisimme maaliviivan nopeammin.

 

Radan jälkeen kiitin Potteria siitä, kuinka hienosti se kesti huonot mukautumiseni esteille ja auttoi huomattavasti vaihtelemalla itse laukat esteiden jälkeen viimeistään. Perusrataan meillä meni 66,5 ja uusintaan 37,3 sekuntia. Ensimmäiseksi sijoittuneelle ratsastajalle, joka meni itse asiassa myös Potterilla, hävisimme 5,5 sekuntia ja toiseksi tulleelle Peralle 4,3 sekuntia. En tosin olisi varmaan pystynyt kiristämään vauhtia tuosta kummemmin, sillä en ollut aivan varma, kuinka olisin sitten selvinnyt hypyt. Videolta tarkistettuna oma mokalistani oli aika pitkä: liian aikaiset suoristautumiset hypyissä, epämääräinen sukeltelu ja omiaan huitelevat eli mukamas hyvin myötäävät kädet. Onneksi rataan mahtui muutama tasapainoinen ja hyvä hyppy, niin en ihan rääkännyt Potter-raukkaa. Nyt minun tarvitsee vain opetella hyppäämään Potterilla paremmin, niin voisin kuvitella meneväni kevään toisetkin estekisat sillä.

Surkuhupaisana loppukevennyksenä kerrottakoon, että Kohti ratsastamisen täydellistä taidottomuutta -kirjasarjan toinen osa on ilmestynyt. Sen aiheena on sukeltaminen kuivalla maalla.

Ja ennen kuin minusta tehdään hevosrääkkäysilmoitus, tässä otos uusinnassa paremmin sujuneesta sarjan a-osasta.

Laitoin myös jo nimeni seuraaviin kisoihin, jotka ovat 15.4. Silloin tarkoituksena on uskaltaa kokeilla K.N. Special 2009 -ohjelmaa. Ratsutoiveikseni merkitsin Peran, Epperin ja Jussin. Voi olla, että kakkos- ja kolmosehdokkaat vaihtavat vielä paikkaa, mutta Pera saa kunnian pysyä ykkösvaihtoehtona.







Kuvista kiitos Noora-Marialle ja videosta kiitos Venlalle!