Tämän vuoden ensimmäiset estekisat ovat nyt ohi. Luokakseni valitsin reippaasti toisen kerran ratsastusurallani 70 sentin radan. Alun perin valitsin ratsukseni Potterin, mutta hevosjaon jälkeen minulla oli Epper. Kisa-aamuna pienen empimisen jälkeen nappasinkin Potterin uudelleen ratsukseni, kun sen toinen ratsastaja oli harmillisesti sairastunut. Pakko myöntää, että ratkaisu vähän jännitti, mutta olin jo aiemmin valinnut Potterin sen takia, että halusin yrittää ratsastaa sijoituksesta. Jännitystä lisäsi hieman se, että olen mennyt tänä vuotta Potterilla ennen kisoja tasan kahdesti. Onneksi toinen noista kerroista oli kuitenkin estetunti, niin ei tarvinnut ihan kisojen verkan perusteella mennä radalle.
Verryttelyesteellä.
Verryttelyssä ratsukoita oli yhteensä viisi, joten lämmittelyn mahtui tekemään kivasti. Potter tuntui alussa aika jännittyneeltä, ja sillä olikin ihan hyvin vauhtia omasta takaa. Keskityin sitten vähän rauhoittamaan menoa, sillä itseä olisi hirvittänyt suunnata esteille hevosella, joka itse päättää vauhdista. Verkkahyppyinä otettiin muutamat hypyt pystyille molempiin kierroksiin sekä vasemmassa kierroksessa okserille. Hypyt olivat ihan ok, mutta itseä jännitti jostain syystä. Okserikin tuntui muka hurjan leveältä, vaikka se oli varsin maltillinen. En vain muista, että esimerkiksi estevalmennuksessakaan olisi ollut edes tuota leveyttä käytössä. Potter ottikin siihen ison loikan, ja oma mukautuminen oli onneton. Siinä vaiheessa oli olo, että voisin sittenkin jättää radan ratsastamatta. Potter kuitenkin liikkui mukavasti ja tuli tasaisen varmasti esteille. Ongelmana oli vain se, että en täysin malttanut odotella viimeistä askelta, vaikka olin yrittänyt takoa sitä itselleni päähän. Verkasta jäi kuitenkin loppujen lopuksi sellainen olo, että enköhän sen radan läpi pääse, ellen aivan ala sukellella ja häiritä hevosta.
Kisaradalle lähdimme pyöräyttämällä katsomopäätyyn vasemmassa laukassa rauhallisen ympyrän. Ykköselle lähestyminen sujui ihan hyvin, mutta suoristauduin hypyssä turhan aikaisin. Potter joko vaihtoi esteellä tai sitten näppärästi lennosta, sillä matka kakkoselle ilman korjauksia. Kakkoselle tuli hyvä hyppy, vaikka alas tultiin väärässä laukassa. Onneksi Potter vipsautti itsensä vikkelästi myötälaukkaan. Kolmoselle annoin hevosen vähän painua oikealle, jolloin nelonenkin ylittyi enemmän oikeasta reunasta. 21,5 metrin väliin pistimme turvalliset seitsemän askelta. Viitossarjalle en tajunnut hakea pidempää laukka-askelta, jolloin Potter joutui itse pelastamaan välin. Videolta syynättynä se ilmeisesti venyi yhteen askeleeseen, mutta olin armottoman myöhässä ja suunnilleen nakkasin ohjat löysäksi ja sukelsin. Alas tultiin väärässä laukassa, jonka Potter taas hienosti korjasi. Kuutonen oli ok, mutta jälleen olin hitusen unessa ollakseni hypyssä oikeaan aikaan. Seiskan ja kasin 17,7 metrin linja meni viidellä askeleella, ja tässä olimme suunnilleen yhtä aikaa hyppäämässä.
Uusinta alkoikin nopeasti kasin jälkeen. Otin ehkä turhan ison lähestymisen ysille, kun olisin kuitenkin voinut kaartaa tiukemmin aikaa säästääkseni. Jälleen unohdin ulkoavut, jolloin ysi hypättiin enemmän oikealta. Kymppisarjalle suunnatessani käytin ensimmäistä kertaa kisoissa oikoreittiä. Tiedotin tosin Potterille asiasta epäselvästi, jolloin reitille mahtui pientä mutkittelua. Olisin voinut myös olla reippaammassa laukassa, mutta tällä kertaa kuitenkin sarja meni perusrataan verrattuna hieman nätimmin, ja pääsimme myötä laukassa alas. Yhdelletoista tuli taas aikaratsastuksen ajatukseen nähden liian iso tie. Tällä kertaa vastoin omia odotuksiani Potter lähtikin kauempaa enkä ollut mukana. Radan toinen kunnolla ruma hyppy läsähti siis siihen. En näemmä tajua keventää istuntaa yhtään ennen estettä, jolloin äkkinäisissä tilanteissa en ehdikään helposti mukaan. Kaksitoista oli ihan ok, mutta tein jonkin ihme johtavan ohjan nykäisyn, aioin vissiin kaartaa tiukemmin kuin lopulta tein. Viimeinen este oli ihan ok, ja sen jälkeen ehdimme mennä yhden askeleen suoraan ennen kuin tajusin kääntää reilummin, jotta ylittäisimme maaliviivan nopeammin.
Radan jälkeen kiitin Potteria siitä, kuinka hienosti se kesti huonot mukautumiseni esteille ja auttoi huomattavasti vaihtelemalla itse laukat esteiden jälkeen viimeistään. Perusrataan meillä meni 66,5 ja uusintaan 37,3 sekuntia. Ensimmäiseksi sijoittuneelle ratsastajalle, joka meni itse asiassa myös Potterilla, hävisimme 5,5 sekuntia ja toiseksi tulleelle Peralle 4,3 sekuntia. En tosin olisi varmaan pystynyt kiristämään vauhtia tuosta kummemmin, sillä en ollut aivan varma, kuinka olisin sitten selvinnyt hypyt. Videolta tarkistettuna oma mokalistani oli aika pitkä: liian aikaiset suoristautumiset hypyissä, epämääräinen sukeltelu ja omiaan huitelevat eli mukamas hyvin myötäävät kädet. Onneksi rataan mahtui muutama tasapainoinen ja hyvä hyppy, niin en ihan rääkännyt Potter-raukkaa. Nyt minun tarvitsee vain opetella hyppäämään Potterilla paremmin, niin voisin kuvitella meneväni kevään toisetkin estekisat sillä.
Surkuhupaisana loppukevennyksenä kerrottakoon, että Kohti ratsastamisen täydellistä taidottomuutta -kirjasarjan toinen osa on ilmestynyt. Sen aiheena on sukeltaminen kuivalla maalla.
Ja ennen kuin minusta tehdään hevosrääkkäysilmoitus, tässä otos uusinnassa paremmin sujuneesta sarjan a-osasta.
Laitoin myös jo nimeni seuraaviin kisoihin, jotka ovat 15.4. Silloin tarkoituksena on uskaltaa kokeilla K.N. Special 2009 -ohjelmaa. Ratsutoiveikseni merkitsin Peran, Epperin ja Jussin. Voi olla, että kakkos- ja kolmosehdokkaat vaihtavat vielä paikkaa, mutta Pera saa kunnian pysyä ykkösvaihtoehtona.
Kuvista kiitos Noora-Marialle ja videosta kiitos Venlalle!
