Torstain estevalmennuksessa jatkoin mukavasti
Lorella. Ratsuja valkassa oli sopivasti neljä, joista yksi oli
Nora, joten käykäähän lukemassa hänenkin tunnin sujumiset. Alkuverkassa sekä käynnissä että ravissa oma olo oli taas jotenkin vaikea. Pohkeet ja kädet vispasivat, ja istunta oli tönkkö. Lisäksi vasemmassa kierroksessa Lore puski mieluusti sisälle, mitä en muista sen noin korostetusti tehneen. Asetukset eivät tahtoneet mennä sille puolelle nimeksikään läpi eikä vasen pohkeeni puolestaan osannut koputella hevosta kantamaan itsensä sisäpuolelta sinne nojailun sijaan.
Alkuverkan jälkeen ylitimme muutamia kertoja kolmea puomia ravissa, ja ne menivät aika mukavasti. Sitten keskimmäinen puomi nousi pystyksi, jolle lähestyttiin ravissa, mikä tuotti taas päänvaivaa minulle. Ravissa en tajua, milloin hyppy lähtee, jolloin olen yleensä aina myöhässä. Tätä saisi kyllä treenata todella paljon lisää. Luulen sen auttavan näkemään myös laukassa hyppypaikan paremmin, ja sille olisi viime aikaisten sukeltelujeni perusteella tarvetta.
Lisäksi treenasimme kavaletin ja okserin viiden askeleen kaarevaa linjaa, johon aluksi survoin kuusi. Annoin Loren alussa valua kavaletille lähestymisessä vasemmalle, jolloin piti turhaan kääntää reilummin okserille. Opettaja neuvoi ajattelemaan kavaletilla enemmän oikealle menemistä, mikä auttoi kummasti. Okseri sujui muutoin ihan hyvin, ja muistin johtaa reilusti. Jos en väärin muista, laskeuduimme pääosin myötälaukassa.
Päivän rata hypättiin kahdesti, ensin matalampana ja sitten siten, että pari estettä oli 80 sentissä. Näyttivätpä ne taas pienen tauon jälkeen muka kauhean valtavilta, melkein jopa jännitti. Opettaja kuitenkin ohjeisti, että jokainen lähtee heti alusta liikkeelle kunnon estelaukassa. Lore totteli kiltisti, ja pääsimme liikkeelle hyvässä laukassa. Ykköseste oli holvikaari, jota tuijottelin itse Loren suhtautuessa siihen välinpitämättömästi. Arvioin hypyn lähdön väärin, jolloin kolautimme kuuluvasti holvikaaren päällä olleen puomin alas. Kakkoselle päästiin vaaditusti kolmella laukalla, mutta jälleen annoin käännöksen kolmoselle valua hitusen oikealle. Saimme kuitenkin tien neloselle kohtuulliseksi, ja se ylittyi ihan ok. Viitossarjalle tein tutun mokan eli kuvittelin hevosen lähtevän kanssani liian aikaisin hyppyyn. Lore fiksuna otti vielä askeleen, kun taas minä sukelsin. B-osasta päästiin kuitenkin vielä yli, mutta ennakointi harmitti. Kuutosen ja seiskan väli tuntui jo vähän ahtaalta, sillä radan loppupuolella laukka oli reippaampaa ja pidempää. Esteistä päästiin yli, ja itsellä oli hyvä mieli siitä, että ei ainakaan himmailtu. Voin kyllä myöntää, että ihan joka hetki en ollut itse menosta vastuussa, mutta onnekseni Lore halusi mennä itsekin esteistä yli, joten se ei tuottanut enempää ongelmia.
Toisella kierroksella vauhti oli edelleen toimiva, mutta olisin tarvinnut vähän tasapainotusta väliin. Parit hyppykohdat olivat taas vähän hukassa, ja viitossarjan a-osalle ennakoin taas. Lore ei tykännyt ratkaisustani, ja vilahti vasemmalta ohi. Toisella yrityksellä olin hereillä, ja Lore meni esteen mutkattomasti yli. Oma keskittyminen oli kadonnut, joten hutiloin sitten vielä kuutosen jälkeen, jolloin Lore ohitti puolestaan seiskan, jälleen vasemmalta. Esteen ohimenot eivät harmittaneet, sillä ne opettivat mukavasta kantapään kautta. Lore kyllä hyppää, kun se tuodaan hyvin esteelle, mutta se ei ala turhaan uhrata itseään, jos kuski ei ole yhtään hereillä. Tämän perusteella laukansäätely- ja ponnistuspaikan näkemistä parantavat harjoitukset olisivat minulle kovin tarpeellisia.
Syntilistani numerot yksi ja kaksi eli sukeltaminen ja myöhästyminen näyttää siis tältä. Lorelle suuret kiitokset siitä, että se rankaisi minua mokailustani vain livahtavalla maltillisesti esteiden ohi niiden eteen stoppaamisen sijaan.
Onneksi estevalmennuksia on luvassa jatkossakin, niin jospa opin hiljalleen korjaamaan noita vanhoja virheitä enkä keksisi aina uutta vikaa yhden ratkotun tilalle. Opettaja kommentoi tunnin lopussa Loren sopivan minulle. Vastasin siihen, että pidän Loresta juuri siksi, että vaikka se on kohtuullisen varma, ei se lähde ihan päättömistä kohdista. Se opettaa minua malttamaan sekä matkustamisen sijaan jopa ratsastamaan. Tämän tunnin perusteella tuntui taas, ettei Lore välttämättä olisi yhtään hullumpi kisaratsu. Onneksi tässä on treeniaikaa vielä hyvin jäljellä, niin jospa se 70-80 sentin kisarata menisi sujuvasti.
Kuvista kiitos Tiialle!
