Tänään vuorossa oli kaverin kanssa otettu kahden ratsukon tunti viime perjantaina tuuranneen opettajan opissa. Tarkoituksena oli treenata jo viikon päästä oleviin koulukisoihin, joten ratsunani oli luonnollisesti Pera. Tunnin aikana ehdittiin treenata hevosen pitämistä suorana sekä tulevan kisaradan eli K.N. Specialin 2009 tehtäviä osissa ennen kuin menimme radan kokonaan läpi.
Suoruusharjoituksia tehtiin käynnissä ja ravissa yksinkertaisesti menemällä vähän uran sisäpuolella ja tarvittaessa menoa korjaten. Pera tahtoi liikkua aluksi vähän hitaasti, jolloin sillä oli hyvin aikaa mennä monelle mutkalle. Opettaja muistutti jälleen ulkopuolen hallinnasta sekä rohkaisi pitämään ohjia kunnolla kädessä. Pera tykkäsi jälleen asettua itsekseen oikealle, joten pääsin taas miettimään ulko-ohjan käyttämistä. Kulmia onnistuin ratsastamaan muutaman kerran aika kivasti, mutta niiden jälkeen unohdin huolehtia suoruudesta ja kääntäminen jäi vähän päälle. Niinpä Pera ehti välillä pullahtaa käännöksen jälkeen ylimääräisen mutkan sisempänä, kun olin vielä jäänyt vaatimaan ulkoa. Tähän auttoi huomattavasti, kun muistin pitää sisäpohkeen käännöksessä paremmin tuntumalla ja olin nopeampi suoristamaan.
Seuraavaksi treenasimme toisen pitkän sivun aikana harjoitus- ja keskiravin vaihtelua. Minulle ohjeeksi tuli kiinnittää erityistä huomiota ohjien pitoon tuntumalla, sillä bravuurini on nakata ohjat löysiksi etenkin siirtymisissä. Aluksi olin jälleen tapojeni orja, ja ohjat löystyivät pyytäessäni Peraa eteenpäin. Hiljalleen aloin saada pidettyä ohjat tuntumalla, jolloin vaatimaton keskiravi lähti tasaisesti ja etenkin paluu harjoitusraviin sujui helpohkosti. Tässäkin tehtävässä opettaja korosti hevosen suoruuden merkitystä, jolloin sain taas keskittyä siihen ulko-ohjaan, ettei Pera asettuisi itsekseen oikealle. Olisin kuitenkin toivonut osaavani ratsastaa keskiravin aktiivisempana, sillä nyt oman istunnan epätasaisuuden vuoksi se jäi maltilliseksi.
Vasenta laukkaa treenattiin nostamalla se ohjelman mukaisesti I-kirjaimesta ja lyhyen sivun keskeltä pyöräytettiin pääty-ympyrä. Aluksi ratsastin ravissa nostokohtaan löysästi, jolloin laukka nousi laiskasti tai sitten vähän ampuen. Keskittyminen taisi olla karkuteillä, sillä toistoja sai tehdä useampia ennen kuin yhtään olin tyytyväinen. Opettaja neuvoi huolehtimaan ulkoavuilla siitä, että hevonen pysyy nostossa suorana ja varomaan sitä, ettei liioittele ulkopohjetta, ettei hevonen pullauta takosaansa sisemmäs. Jäin sitten ilmeisesti liian varovaiseksi ponnettomien nostojen kohdalla. Lopulta saimme muutaman kohtalaisen tasaisen noston, johon saatoin olla ihan tyytyväinen. Pääty-ympyrä laukassa sujui niinä hetkinä hyvin, kun muistin ulko-ohjan tuen. Laukasta raviin siirtymiset onnistuivat myös ihmeen kivasti ilman, että ihan rytkähtelin selässä.
Oikea laukka puolestaan nostettiin C:stä, ja pääty-ympyrä pyöräytettiin siitä heti perään. Sen jälkeen C:ssä siirryttiin takaisin raviin ja tehtiin vielä voltti. Oikea laukka nousi vähän paremmin, mutta olisin saanut ajatella eteenpäin menemistä aktiivisemmin. Opettaja neuvoi korjaamaan vasemmalle valuvaa istuntaani ajattelemalla vasenta olkapäätäni Peran sisäkorvaa kohti. Liiallista ylävartalon kääntämistä puolestaan piti hallita sillä, että yrittäisin enemmän sihdata reittiä hevosen korvien välistä. Juoksipa opettaja hetken meidän perässämmekin, kun tarkasteli istuntani ongelmia. Oli todella mukavaa, että joku jaksoi nähdä vaivaa vinkkaran asentoni korjaamiseen. Itsekseen sen oikominen tuntuu vaikealta, sillä olen ehtinyt kotiutua väärään asentoon liian hyvin, ja parempi asento tuntuu puolestaan hyvin vaikealta istua. Välillä sain opettajan ohjeista kiinni ja väännettyä itseni enemmän oikein, jolloin Pera vähän rentoutuikin. Tosin istuntaan keskittyessäni unohdin taas lahjakkaasti hetkittäin ohjien pidon, mutta mahtuipa tehtävään onneksi pari hetkeä, kun useimmat palaset olivat kohdillaan.
Loppuun ratsastettu rata lähti hyvin häseltäen liikkeelle. Alkutervehdyksessä Pera kiskoi minut taas etukumoon, josta jäin jupisemaan opettajlle. Loiva kiemuraura meni hätäisesti sinnepäin, ja lävistäjälle tehdyssä keskiravissa Pera rikkoi laukalle, ja minä vain kikattelin mukana. Niinpä opettaja pisti minut aloittamaan homman kokonaan alusta. Tällä kertaa yritin olla enemmän ajatuksella mukana sen sijaan, että antaisin itseni hihitellä kesken kaiken. Tervehdyksessä tuli taas nykäisy, mutta tällä kertaa maltoin jatkaa. Loiva kiemuraura oli hitusen eriparia ja asetukset vaatimattomia. Keskiravissa opettaja neuvoi suoristamaan, mutta jokin ei napsahtanut kohdilleen, ja se jäi hyvin onnettomaksi. C:hen tehty voltti oli ok, mutta ulko-ohjan tuki tahtoi unohtua. Toinen loiva kiemuraura oli vähän ensimmäistä parempi, mutta saisin tehdä asetukset edelleen tarkemmin. Lävistäjälle tehty kolmen askeleen käyntihetki oli ok, ja ravi nousi kohtalaisen nopeasti sen jälkeen. Toisen ravivoltin kanssa asettamisongelmat jatkuivat.
Käyntiin päästiin kuitenkin ihan ok, mutta I:hin tehty pysähdysyritys valui tepasteluksi. Pera ei malttanut seistä ja siirteli itseään hermostuneena. Vinkiksi sain rauhoittaa hevosta vaikka rapsuttamalla. Ravi nousi ihan ok, ja opettaja neuvoi ajattelemaan sitä heti aktiiviseksi, jotta laukka nousisi L:stä hyvin. En ehtinyt kasata raviin energiaa, joten laukkanosto jäi ponnettomaksi. Pääty-ympyrä oli muutoin ihan ok. Laukkalävistäjä meni mielestäni hyvin, ja laukka säilyi hyvin riittävän loppuun asti. Sitten unohdin ohjelman ja nostin laukan C:stä. Äkkiä takaisin raviin ja rauhassa sinne I:hin uutta laukkaa nostamaan, mutta sekin nosto jäi heikoksi. Laukkalävistäjällä Pera puolestaan innostui ja kahmi vähän vauhtia. Niinpä siirtymä laukasta käyntiin oli vähän hutera, kun panikoin vauhtia ja jarrutin turhan paljon ohjalla. Ravia siis mahtui väliin liikaa ennen kuin olimme käynnissä. Lopputervehdykseen kävellessä opettaja neuvoi pitämään hyvän tahdin yllä. Pysähdys onnistui tässä ihan hyvin, ja Pera malttoi seistä paikoillaan, vaikka nyhti taas ohjat itselleen.
Opettajalta tuli ihan rohkaisevaa palautetta, vaikka itsestä meno oli aika huteraa. Vaikka yritin keskittyä, oli ajatuksen kanssa ratsastaminen silti vähän hukassa. Opettaja tuumasi vähän samaa, joten jatkossa pitää yrittää opetella keskittymään edes sen viiden minuutin suorituksen ajan. Kun tiedän, mitä olen tekemässä nyt ja osaan ajatella vähän siitä eteenpäinkin, on helpompi saada hevonen pysymään mukana. Nyt tahdon mennä enemmän hetki kerrallaan tai pahimmassa tapauksessa jäädä murehtimaan menneitä, jolloin seuraavat tehtävät tulevat vähän yllätyksenä. Jännä nähdä, millaista palautetta saamme tuomarilta tällä kertaa. Oma tavoitteeni on saada ohjelma hyväksytysti läpi, mutta oman keskittymiskyvyn helpon herpaantumisen takia vähän jännittää, miten sitten käy.
