Kaivattua viilausta esteillä

Estevalmennuksen piti tänä torstaina tallin aikaisempi viikonloppuopettaja. Olin mielissäni, sillä arvelin hänen bongaavan ratsastuksestani uusia parannuskohteita. Ratsuksi olin saanut mukavasti Loren, ja valmennukseen osallistui lisäkseni viisi muuta ratsukkoa. Nora oli myös mukana tällä kertaa Hessun kanssa, joten lukaiskaahan hänenkin hyppelynsä sujumiset. Mieltä ilahdutti entisestään opettajan tekemä ratapiirros, jossa oli mukana sekä tavallinen että kolmoissarja. Näitä olenkin kaivannut viime estekisojen mokailujen takia, joten olin innoissani.

Alkuverkassa opettaja ohjeisti tekemään temponvaihteluita tiuhaan tahtiin. Hevosen piti kuunnella sekä pidättävät että eteenpäin pyytävät avut. Lore oli mukavalla tuulella ja otti molemmat pyynnöt hyvin vastaan. Ainoastaan puskeminen sisälle vasemmassa kierroksessa aiheutti vaivaa. Yritin korjata istuntaani, mutta en saanut menoa kovin paljon paremmaksi. Olisi pitänyt olla jämäkämpi sisäpohkeella, mutta höperösti jäin säätämään ohjilla, mikä ei tietenkään auttanut. Jatkossa pitäisi malttaa siirtyä vaikka ihan käyntiin ja hakea hevonen siinä suoremmaksi sen sijaan, että häseltää ravissa ja lopulta luovuttaa kesken.

Ensin opettaja pisti meidät tahkoamaan kolmoissarjaa (2a-2c) puomeina. Se tultiin ravissa kevyessä istunnassa tehden ensimmäiselle puomille myötäys tuntuman sisällä, toiselle puolestaan vähän isompi myötäys ja kolmannelle sitten ihan reilu myötäys eli käyttämällä ohjat roikkumassa. Ohjeeksi tuli myös malttaa pysyä viimeisen puomin jälkeen kevyessä istunnassa niin kauan, että koko hevonen on päässyt sen yli. Opettaja hoksasi näppärästi sen, että kenotan ylävartalollani liikaa eteenpäin ja että käteni nousevat myötäämään sivulle. Korjaukseksi tuli pitää ylävartalo pystympänä ja antaa käsien liukua harjaa myöten. Sain vähän parannettua menoa, mutta tähän saisi osata kiinnittää huomiota joka tunti.

Okserilla harjoiteltiin todella reilua myötäystä.

Lopulta pääsimme hyppäämään rataa, jolle lähdettiin pyöräyttämällä vasemmassa kierroksessa pääty-ympyrä. Ykköseste oli kavaletti, jonka tarkoituksena oli herättää sekä kuski että hevonen keskittymään tuleviin esteisiin. Lore lähti liikkeelle aina mukavasti, ja kavaletti ylittyi hyvin. Kolmoissarja meni pääsääntöisesti ihan ok, mutta okserin kohdalla istahdin muutamia kertoja liian aikaisin satulaan, mihin opettaja huomauttikin odottamaan rauhassa hypyn loppumista. Tätäkin saisi treenata useammin, sillä hyppykuvista katsottuna vietän ilmassa ollessa suurimman osan ajasta silti satulassa. Kolmossarjan jälkeen laukassa jatkettiin toiselle pitkälle sivulle, josta siirryttiin raviin ja ylitettiin sarja ravilähestymisellä. Lore ei oikein tykännyt siirtyä raviin, vaan sain jarrutella melkoisesti. Kun aina lopulta sain hevosen raviin, huokaisin helpotuksesta ja unohdin, että luvassa oli vielä hyppyjä. Niinpä Lore pääsi vähän vötkyläksi, jolloin hypyt olivat löysiä. Ruuna oli kuitenkin kiltillä tuulella ja ylitti esteet siitä huolimatta. Sain vielä loppuun sakkokierroksena tulla tämä osuus uudelleen. Ensin piti kääntää kokonaan pois, kun Lore ei suvainnut siirtyä raville. Lopulta sain sen jarruteltua, jolloin pääsimme sarjan a-osalle ihan kohtalaisesti hereillä ja b-osakin ylittyi siedettävästi. Kovin napakkaa meno ei vieläkään ollut, mutta opettaja hyväksyi suorituksemme.

Tunnin treeniaiheet olivat todella mieluisia. Voisin työstää omaa istuntaa ja myötäystä vaikka miten paljon. Radalla meno varmasti helpottuisi hieman, kun tietäisi oman istunnan pysyvän paremmin kuosissa, vaikka esteelle tulisikin epämääräisempi hyppy. Nyt oma pakka tahtoo levitä hyvin helposti enkä saa välttämättä sitä aina korjattua ennen seuraavaa hyppyä. Ilahduttavaa tällä tunnilla oli se, että hiljalleen kädet tajusivat myödätä oikeaan suuntaa ja että 80 sentin okseri ylittyi aika kivasti, kun muistin vain odottaa hypyn rauhassa loppuun. Kummaa, miten paljon helpompaa esteratsastus onkaan, kun alla on pääosin itsestään liikkuva hevonen. Korjattavaa tässä tunnissa olisi ollut vielä myötälaukassa pysyminen, mutta oma keskittyminen ei riittänyt omiin korjauksiin ja siihen. Lisää treeniä siis vain!

Kuvista kiitos Tiialle!