Torstain estevalmennusta odotin innolla, sillä opettaja oli käynyt Ypäjällä kuuntelemassa George Morrisin valmennuksia. Ratsunani oli tuttuun tapaan Lore, jonka kanssa aloitin heti itsenäisesti sisäpohkeen ratsastamisen läpi vasemmassa kierroksessa. Tähän mennessä kärsivällisyyteni ei ole riittänyt, mutta nyt käynnissä oli hyvää aikaa treenata. Niinpä koetin korjata istuntaani ja aktivoida vasenta pohjettani muistuttamaan hevosta, ettei sinne suuntaan kuulu valua. Hiljalleen meno parani, ja pääsimme siirtymään raviin. Pitkään emme sitä ehtineet mennä, sillä Lore tuntui menevän epäpuhtaasti. Pyysin opettajalta arvion ja niinhän se oli, että Lore varoi vasenta etustaan. Ei muuta kuin ratsu talliin, ja apukäsien ansiosta olin kohtuullisen pian tallista napatun
Epperin kyydissä. Toivottavasti Loren jalassa ei ole mitään kummempaa, sillä muutoin estekisojen ratsuvalinta on taas katkolla.
Alkuun treenasimme puomeilla tasaisuutta sekä laukanvaihtoja. Kuviona oli pienempi ympyrä neljällä ja isompi ympyrä kahdella puomilla ja yhdellä kavaletilla. Aluksi Epper hyytyi puomeille ja rämpi niistä epätasaisesti yli. Sain hoputella ratsua ennen kuin se alkoi muistaa, että puomit voi ylittää myös sujuvasti. Tiet sentään pysyivät hyvinä pääsääntöisesti koko ajan. Laukassa pienempi ympyrä ja siinä tiiviisti olleet puomit jätettiin pois ja keskityttiin isompaan ympyrään, jossa oli puomi, kavaletti ja puomi. Oikeassa kierroksessa laukkoja puomin ja kavaletin väliin piti tulla kolme ja kavaletin ja toisen puomin väliin neljä. Aluksi meno oli taas rämpimistä, kunnes Epper vähän innostui ja laukkasi sujuvasti.
Lopuksi aloimme vaihtaa suuntaa kavalettia hyödyntäen. Eli oikeassa kierroksella poistuttiinkin kavaletin avulla vasemmalle, kaarrettiin uudelleen ympyrän kautta kavaletille vasemmalta ja jatkettiin taasen oikealle. Epper oli näppäränä tässä ja vaihtoi jokaisen onnistuneen hypyn aikana laukan. Kertaalleen aloin kääntää liian aikaisin, jolloin menimme esteestä ohi. Tämä ei onneksi jäänyt kismittämään, sillä olin hurjan tyytyväinen siihen, että laukat vaihtuivat sutjakasti, vaikka eteneminen ei ollutkaan kaikista reippainta.
Tunnilla tehtiin myös näppärä laukanvaihtoharjoitus yhden pystyn avulla.
Siinä myöhemmin postauksessa olevan ratapiirroksen este numero neljä
hypättiin ensin oikeassa laukassa, jonka jälkeen tehtiin vastakaarto,
jonka aikana vaihdettiin laukka lennosta. Sitten taas palattiin
uudelleen esteelle vasemmassa laukassa ja taas vastakaarron kautta
laukanvaihto ja takaisin esteelle. Epper teki tehtävän aika kivasti,
mutta väliin kurvasin turhan jyrkästi. Laukat saatiin kuitenkin
vaihtumaan ja esteestä päästin aina yli. Olin ihan mielissäni
tehtävästä, sillä siinä sai miettiä laukanvaihtumista ja kääntämistä
ilman, että olisi tarvinnut huolehtia useammasta kuin yhdestä esteestä.
Loppuun hypätty rata näytti seuraavalta. Ykkönen ylitettiin vasemmassa laukassa, kakkonen siitä luontevasti jatkumona. Sen jälkeen kaarrettiin oikealle ja laukattiin pitkä pätkä kolmoselle eli sarjalle. Siitä laukka vasemmaksi ja loppuun vielä nelonen. Rata taidettiin ehtiä tulla kahdesti. Pääsääntöisesti meni ihan siedettävästi, mutta sain kyllä huhkia taas ihan liikaa, että Epper pysyi liikkeessä. Tiet olivat ihan ok, ja jos en väärin muista, saimme laukatkin vaihdettua joko esteellä tai lennosta. Kaukana tosin oli se helppo meno, johon olen taas Loren kanssa ehtinyt tottua. Toisaalta teki hyvää taas, kun jouduin olemaan koko radan hereillä, jotta hevonen ei torkahtaisi kesken kaiken. Toisaalta taas huhkiminen ja puhkiminen verotti voimia, ja suoritus oli kaukana rennosta ja helposta. Opettajallekin piti puuskuttaa radan jälkeen, että olen päässyt tottumaan Loren kanssa liian hyvään.
Vielä lopuksi kuvat radan esteiltä 3a ja 3b sekä 4. Epper on näemmä herännyt kuitenkin sarjan a-osalle, kun nostaa kinttunsa varsin mallikkaasti. Kuskille puolestaan risuja sarjan b-osan vetävästä ohjasta ja nelosesteellä kevyen istunnan muuttamisesta enemmänkin kevyeksi seisonnaksi. Kaiken kaikkiaan Epperillä oli kuitenkin kiva hypätä, kun se jälleen kerran puksutti kaikesta tasaisesti yli. Saipahan taas hyvää treeniä itsellekin, kun piti huolehtia ratsun liikkumisesta. Pakko silti myöntää, että toistaiseksi kaipaan enemmän omalla moottorilla varustettuja ratsuja esteillä, sillä oma keskittymiskyky ei vain riitä ihan kaikkeen vieläkään.
Kuvista kiitos Tiialle!
