Arpaonni sattui olemaan sitä mieltä, että oli tullut minun vuoroni kokeilla tallin uusinta ratsua eli Montoya II:sta. 8-vuotias Manu on kunnon ratsun kokoinen 170 sentin säkäkorkeudeltaan. Koulutustaso on heA ja estepuolella 110 cm. Varsin hyvä lisä siis tallin ratsuvalikoimaan. Tallin sivuilla ruunaa luonnehditaan varmaksi hyppääjäksi, joka tosin saattaa kiihdytellä. Koulupuolella ratsu on reipas ja kuuntelee istuntaa hyvin. Jos kuskin tasapaino ei pidä, ratkaisee Manu tilanteen lisäämällä vauhtia.
Ensimmäiset jännät hetket uuden ratsun kanssa koettiin jo pihalla. Punainen pakettiauto oli iso hui Manulle, jonka piti pyöriä sitä tuijottamaan. Kun pääsimme maneesiin turvaan, ihmettelin hevosen outoa takapään väistöä. Pääsin kuitenkin selkään ja aloin säätää jalustimia. Siitäpä hevonen kiskaisi itsensä ravin ja laukan sekoitukseen, ja hyvällä tuurilla roikuin mukana yhden jalustimen varassa. Kun sain ratsun pysähtymään, pyysin opettajaa pitelemään. Hän arveli kouluraipan pelottavan Manua, ja niinpä se jätettiin pois. Aikaisemmin ratsulla on kyllä ollut raipalliset ratsastajat ongelmitta, mutta tällä kertaa koettiin paremmaksi jättää se matkasta. Eikä Manu kyllä sitä tarvinnutkaan, joten turha koriste se olisi ollut.
Tunti aloitettiin käynti-ravi-käyntisiirtymillä. Tavoitteena oli mennä pari kolme askelta käyntiä ja noin kymmenisen raviaskelta, kunnes taas palattiin käyntiin. Aluksi ravipätkät olivat pitkiä, kun Manu ei meinannut haluta hidastaa. Hiljalleen äänellä rauhoittamalla Manu alkoi tasoittua, ja siirtymät paranivat huomattavasti. Tämän jälkeen saikin jatkaa koko ajan ravissa huolehtien, että meno pysyisi tasaisena. Hetkittäin Manu lähti kipittämään, mutta hiljalleen aloin oppia ennakoimaan sen verran, että osasin rauhoittaa tilanteen hetkeä ennen kuin ratsu itse keksi lähteä kipittämään. Treeni oli mukavaa keskittymisen harjoittelua itselle, sillä sokeudun helposti vauhdin kanssa ja luulen meneväni asiallisesti, kun oikeasti vauhtia on yleensä vähän liikaa.
Tämän jälkeen siirryttiin pitkälle sivulle tehtyihin pohkeenväistöihin. Yhden sivun aikana ensin väistätettiin hevosen takaosa sisemmäs etuosan pysyessä uralla ja sitten vipsautettiin puolestaan etuosa sisemmäs takaosan jäädessä uralle. Näitä pätkiä ehti ottaa yhden sivun aikana useamman. Manu väisti aika kivasti aina takapään sisemmäs, mutta itselleni tuotti hankaluuksia saada avut oikein, jotta puolestaan etuosa menisi sisempänä takaosan pysyessä uralla. Niinpä tahdoin välillä vääntää hevosta turhan paljon mutkalle etuosasta, jolloin meno oli kovin kaukana väistöstä. Lopulta tajusin hidastaa vauhtia sen verran, että ehdin ajoissa korjata etenemistä muistuttamaan enemmän väistöä. Jäin kuitenkin turhan paljon säätämään ohjan kanssa, kun pohkeet olisivat saaneet joutua töihin rutkasti enemmän.
Opettaja oli jo tunnin aluksi ehdotellut kouluväännön ja miniesteiden sekoitusta. Minullehan se uudesta ratsusta huolimatta sopi enemmän kuin hyvin. Aluksi ylittelimme kolmea puomia ympyrällä ravissa. Ne sujuivat varsin kivasti eikä kummempaa säätöä tarvinnut tehdä. Sitten samaa kuviota tultiin laukassa kevyessä istunnassa. Koulujalustimien varassa kevyt istunta oli aika hutera, mistä seurasi kuskin epätasapainoa. Manu ratkaisi tilanteen tallin sivujen luonnehdin mukaan vähän innostumalla. Lopulta sain itseni tukevampaan asentoon, jolloin tiet puomeille tulivat paremmin ja sain hevosenkin pysymään tasaisemmassa laukassa. Jatkoa varten kannattaisi lyhentää jalustimia näinkin pikaista harjoitusta varten mieluummin kuin räpeltää väärän mittaisilla jalustimilla sinnepäin.
Loppuun ehdimme hypätä neljän ristikon radan kahdesti. Olen lahjakkaasti jo unohtanut, millainen rata oli kyseessä, joten piirros jää nyt väliin. Ensimmäisellä kierroksella Manu otti vauhdin omiin nimiinsä ja paineli minun pyynnöistäni kummemmin välittämättä oman mielensä mukaan. Kaahausta meno ei ollut nähnytkään, mutta olisin kuitenkin toivonut olevani se, joka kertoo, mitä vauhtia mennään ja minkä verran. Toiselle kierrokselle opettaja ohjeisti pidättämään ja päästämään sopivassa suhteessa, jotta ratsu alkaa kuunnella. Ensimmäisellä kierroksella tahdoin jarruttaa ja sitten puolestaan nakata ohjat miten sattuu, jolloin hevonen pääsi taas venymään. Toinen kierros menikin vähän paremmin, kun olin hereillä. Manu otti pidätteet todella asiallisesti vastaan ja pysyi rauhallisessa laukassa, kun muistin myödätä, mutten nakata ohjia kokonaan pois. Toinen kierros olikin hallitumpi kokonaisuus, ja Manusta jäi sen perusteella ihan mainio esteratsun mielikuva. Voi vain olla, ettei minun puutteellisilla jarrutuskyvyilläni ihan vielä kannata haaveilla isommille esteille menosta tällä ratsulla, vaikka hyppykapasiteettia sillä olisi varsin mainiosti.
Tunnin perusteella Manusta jäi hyvä fiilis. Sillä on oma moottori, jarrut sekä sopivasti herkkyyttä. Äkkiseltään se ei tuntunut kauhean vinolta kumpaankaan suuntaan, joskin vähän tehokkaammassa kouluväännössä saattaa löytyä puolieroja helpommin. Manu säpsähti tunnin aikana pari kertaa muita ratsuja, mutta se lienee ymmärrettävää, kun sitä ei vielä ole tarhattu muiden kanssa. Muuten jään kyllä odottamaan mielenkiinnolla seuraavaa tuntia tämän ratsun kanssa.
Sitten vielä ihan muihin asioihin. Hetken hurmassa innostuin ratsastussimulaattorista ja kävin keikkumassa moisen kyydissä puolen tunnin verran. Simulaattori kertoi armotta sen, minkä jo tiesinkin: istuntani on valahtanut vasemmalle. Lisäksi pohkeeni tahtovat vähän liikkua oman mielensä mukaan, mikä puolestaan heijastuu käsiini, jotka tahdittavat pohkeiden menoa omalla heilumisellaan. Kun pääsin vähän jyvälle simulaattorista, antoi sen ohjaaja hyviä vinkkejä vinouden korjaamiseen. Minun tuli kääntää lantiotani vähän oikealta puolelta, jolloin sain korjattua vinoutta. Samalla saan huolehtia siitä, etten anna oikean kyljen painua ruttuun. Muuten ohjaajalta tuli positiivista palautetta siitä, että istuntani etenkin laukassa oli aika toimivaa eikä kaivannut kummempaa korjausta. Itse olin hurjan tyytyväinen siihen, että loppuun tehdyssä testissä sain istuntani vakautettua kohtuullisesti sekä korjattua vinouttani. Nyt enää tarvitsisin oikean hevosen, joka puksuttaa yhtä tasaisesti eteenpäin kuin tämä uljas ratsastussimulaattoriratsu teki. Tai jos saisin edes puolet videolla näkyvästä istunnastani vietyä oikean hevosen selkään, olisi sekin jo erävoitto.
Videosta kiitos Noralle! Hän testasi simulaattorin myös, joten lukaiskaahan hänenkin kokemuksensa.
