Perjantain tunnille haaveilin jostain Rappenia tai Hilanteria. Ratsukseni oli kuitenkin laitettu toistamiseen Manu, josta olin ihan tyytyväinen. Nyt vuorossa olisi kokonaan koulutunti, joten pääsisin testaamaan ratsun paremmin senkin osalta. Koko tunnin kuvio oli loiva kiemuraura, jota tahkottiin kaikissa askellajeissa.
Alkukäynneissä Manu oli minun mielestäni varsin hidas ja laiska reagoimaan pohkeeseen. Jätin raipan viime kerran säpsyjen takia suosiolla pois, mutta kaipasin sitä tässä vaiheessa hitusen. Yritin samalla muistella ratsastussimulaattorin antamia korjausvinkkejä, mutta niidenkään yrittäminen ei saanut ratsua reipastumaan. Hetkittäin Manu kuitenkin vähän rentoutui edestä, mutta mukaan mahtui paljon hetkiä, kun ratsu painoi vähän ohjille. Yritin nohittaa hevosta liikkumaan takaa paremmin, jotta etupää kevenisi. Pohkeeni pyynnöt eivät vain käynnissä Manua vakuuttaneet.
Loivalla kiemurauralla opettaja halusi ratsastajien keskittyvän asettamiseen ja taivuttamiseen. Pohkeet piti pistää töihin ja ohjilla viimeistellä. Aluksi olin vähän hukassa ja ratsastin ohjilla. Käynnissä Manu mateli mielestäni edelleen, joten keskittymiseni meni häseltämiseen selässä. Opettajalta tulikin noottia, että selvempi asetus ja taivutus Manulle. Luovutin sitten vähän reippauden kanssa ja yritin saada jalkani töihin. Itselle helpommalta tuntui hakea asetusta vasemmalle. Oikealle tehtynä jalkani ei halunnut toimia ja jäin nykimään enemmän ohjasta. Jonkin ajan päästä kiemuran keskikohtaan lisättiin vielä voltti. Tässä sain Manua hetkittäin aina pyöristymään, kun oli kunnolla aikaa tehdä pyynnöt keskittyneesti. Opettaja kuitenkin hoksautti, että saisin antaa nopeammin sisältä myöden, kun hevonen tekee pyydetysti. Helmasyntini eli ohjissa roikkuminen oli tänään taas parrasvaloissa.
Ravissa Manu puolestaan halusi kipittää, mikä keljutti valtavasti. Näemmä ratsu piti käyntiä ihan höpönä askellajina ja säästi virtansa raviin. Pidätteeni eivät tahtoneet mennä läpi, ja aika nopeasti analysoin syynkin: istuntani oli levällään ja jarruttelin vain ohjalla. Manu taas oli vissiin kuullut ravureilta juttua, että ohjaa vasten on hyvä noina hetkinä painaa. Niinpä se ovelasti koulutti minua sillä, ettei ohjissa roikkumisella saa tältä hevoselta yhtään mitään hyvää takaisin. Ympyröiden pyöräytyksen lyhyille sivuille ja kunnon asettelut ja taivuttelut saivat ratsua kuitenkin rauhoittumaan. Kiemuraurakin meni muutamia kertoja nätisti, kun maltoin itse olla rauhassa enkä harmistua siitä, että kerrankin hevonen liikkui itse. Kiemurauralla pelastuksena toimivat myös voltit, joiden aikana kipittämiseksi mennyttä menoa sai vähän hallittua taas. Opettaja tosin hoksautti, että jään vieläkin sisäohjaan kiinni. Pari kertaa sain rentouduttua paremmin, jolloin Manukin pehmeni edestä. Kiva kokemus kaiken häseltämisen ohella.
Loppuun kuviolla nostettiin oikeassa kierroksessa vasen laukka ja vasemmassa kierroksessa luontevasti oikea. Muutaman voltittoman kerran jälkeen myös sen pyöräytys otettiin kuvioon mukaan. Aluksi Manu laukkasi sangen ponnettomasti ja pudotteli raville. Tunsin taantuneeni alkeisratsastajaksi, kun en aluksi meinannut saada laukkaa nousemaan ja sitten en taas hevosta säilyttämään sitä. Jälleen kaipasin raippaa, vaikka kykynsä visusti piilossa pitänyt silinterihattuinen kouluratsastajani suhisi vian olevan huterassa istunnassa ja turhassa häseltämisessä. Hiljalleen laukka alkoi kuitenkin nousta ja plussaa annoin menollemme siitä, että saimme joka kerta pyydetyn laukan nousemaan. Voltit sujuivat myös ihan kivasti, mutta etenkin niiden aikana sain nohittaa Manua laukkaamaan edelleen. Itselle helpompana suuntana pysyi edelleen asetuksen ja taivutuksen säätäminen vasemmalle. En tajua, mikä siinä oikeassa puolessa on niin haastavaa, mutta niin vain meno oli tihkaampaa ja pulmallisempaa. Ilmeisesti oma vinkkuraisuus vasemmalle tekee tuosta toisesta puolesta kaksinverroin haastavamman. Laukkaosuuksien jälkeen Manu innostui taas kipittämään ravissa eikä halunnut hevillä siirtyä käyntiin. Jarruttelin melko pontevasti, kunnes opettaja kehotti mieluummin myötäämään vähän ja hakemaan uutta asetusta heti. Niiden avulla ravista tuli rennompaa, ja Manu oli helpompi pyytä käyntiinkin. Jännä, miten sitä aina jää mieluummin kinastelemaan ja nykimään kuin yrittäisi maltilla ja rauhassa neuvotella.
Loppuraveissa Manu kuitenkin jatkoi kipitystä. Keskityin sitten pyörittelemään ympyröitä, sillä muutoin ratsu lähti kiihdyttelemään. Yritin aina rentoutua ja pyytää nätisti, jolloin ratsu malttoikin kuunnella. Kun taas itsellä vähän alkoi kismittää, huomasi Manu sen ja jännittyi uudelleen. Varsin opettavainen hevonen maltin hallitsemisen suhteen. Muutamilla ympyröillä Manu asettui nätisti ja pyöristyikin. Niinä hetkinä se tuntui varsin helpolta ja kevyeltä ratsulta, joka kuunteli mukavasti kuskia. Oli itse asiassa näin jälkikäteen aika hauska tajuta, kuinka mainio peili Manu ratsastajalleen on. Jos jään ohjiin roikkumaan, jyrää Manu muusta piittaamatta. Jos minua alkaa sapettaa ja alan häseltää, tekee Manu tismalleen samoin. Kun taas saan vähän zen-fiilistä matkaan, rentoutuu Manu ja odottaa rauhassa kuskin pyyntöjä. Tunnin aikana tosin en osannut arvostaa tätä peilileikkiä, kun en päässyt siitä vielä silloin jyvälle. Loppuun opettaja huuteli siirtymään ravista käyntiin pyöreänä. Manu teki tämän varsin kivasti, ja loppukäynneissä allani oli mukavan rento ja pyöreä ratsu. Omat sapetuksetkin olivat vähän haihtuneet, joten tästä asetelmasta olisi ollut kiva ottaa tunti uusiksi. Ehkäpä ensi kerralla muistan, miten Manun kanssa tulee paremmin juttuun.
Vielä lopuksi kerrottakoon, että starttaan ensimmäisen 70-80 sentin kisaratani ensi viikolla Epperillä. Olin siis alun perin pyytänyt Lorea, jolle tuli harmillisesti jalkavaivoja. Sitten pyysin Potteria, mutta opettajan tehdessä valinnat sain Epperin. En hoksinut kysyä syytä valintaan, mutta toisaalta olen ihan ok ratkaisun kanssa. Epperillä olen kuitenkin treenannut paljon enemmän kuin Potterilla. Jos en vain itse nukahda kesken radan ja saan Epperinkin herätettyä, on meillä ihan hyvä mahdollisuus puhtaaseen rataan. Ajasta ratsastamisesta meidän on turha haaveilla, mutta tällä korkeudella olen varsin tyytyväinen, jos vain saamme puhtaan radan. Pitää toivoa, että ehdin vielä yhdesti ennen kisoja käydä hyppäämässä Epperillä. Mieluusti vielä niin, että ennen rataa on alla samanlainen verryttely kuin mitä kisoissa ehtii ottaa. Näenpähän ennakkoon, millaiseksi ehdin ratsun silloin ratsastaa.
