Alkuverkassa Epper liikkui kohtalaisesti itse. Itse hoputin sitä enemmän, kunnes opettajalta tuli kommenttia, että ratsu liikkuu jo ihan riittävästi. Jälleen kerran olin sokea huomaamaan, milloin ratsu liikkuu hyvin, jolloin jäin turhaan ajamaan. Ei ihme, jos hevonen turhautuu yrittämään, jos vaadin koko ajan lisää, kun en tajua tarkkailla tilannetta. Alkuverkassa tulimme ympyrän kaarella olleita kahta kavalettia ravissa ja laukassa. Aluksi Epper vähän hyytyi kavaletille, kunnes sain sen liikkumaan paremmin. Niinpä kavaletit ylittyivät laukassa mukavan tasaisesti neljällä askeleella. Pari kertaa tosin askel ei sopinut ensimmäiselle kavaletille, jolloin rämmimme tehtävän ravin sekaisesti läpi. Noina kertoina Epper selvästi hidasti ennen ensimmäistä kavalettia, mutta en ehtinyt tehdä asialle mitään muuta kuin ajatella, että ups, kokeillaanpa kuitenkin. Reagointikykyä pitäisi tosissaan kehittää, jotta ehtisi vaikuttaa, kun vielä on aikaa.
Jumppasarja tehtiin ratsulle tutuksi tulemalla se pariin kertaan miniristikkona. Opettaja muutti hieman väliä lyhyemmäksi, jotta Epper pääsisi kerrankin helpolla. Aluksi se tahtoi survoa yhden laukka-askeleen väliin kaksi askelta enkä saanut sitä kunnolla liikkumaan. Pienen jumppasarjaviilauksen jälkeen ja kuskin heräämisen tuloksena Epper alkoi liikkua kerrankin täysin itse. Jumppasarja ylittyi siten varsin kepoisasti, ja olin ratsuun todella tyytyväinen. Olin murehtinut opettajalleni istuntani ongelmaksi ennen aikaista suoristautumista sekä jalustimille seisomaan nousemista. Hän tuumasi istuntani olevan kuitenkin aika hyvin kasassa, mutta otti sitten kevyen istunnan työvälineeksi. Jumpalle siis lähestyttiin hyvissa ajoin kevyessä istunnassa ja sen jälkeen pysyttiin edelleen samalla tavalla. Tämä auttoi kummasti, ja lakkasin suoristautumasta ennen aikojani. Jatkossa voinkin pitää itsellä ajatusta siitä, että pidän kevyttä istuntaa vielä vähän esteen jälkeen, jolloin satulaan istahtaminen toivottavasti vähenee kesken hypyn. Epper puksutti jumppasarjaa ihanan tasaisesti, joten itsellä oli tosi helppo keskittyä omaan menoon. Jumppasarjan kolmas este nousi lopulta 80 sentin okseriksi, joka ylittyi ilman mitään ongelmia. Sekä opettaja että minä olimme varsin tyytyväisiä, joten siirryimme kavalettitehtäviin.
Kavalettitehtävän tarkoituksena oli treenailla laukanvaihtoja. Tehtävän aikana hypättiin neljä kavalettia (ratapiirroksesta 6, 5, 1 ja 6 uudelleen) ja laukkaa vaihdettiin kolmesti. Epper liikkui edelleen itse mukavan reippaasti eteen, joten vaihdot onnistuivat näpsäkästi jo esteellä tai viimeistään lennosta vikkelästi esteen jälkeen. Oli todella mukavaa vaihtelua, kun ratsu kerrankin tuntui tykkäävän hommasta ja liikkui täysin patistelematta vauhdikkaasti. Niinpä vaihdotkin olivat sutjakoita, ja taisipa Epper itsekin korjailla niitä ennen kuin ehdin pyytää. Minkä lie virtapiikin ratsu saanut, mutta Epper kiilaisi välittömästi esteratsusuosikikseni, jos se liikkuisi aina yhtä reippaasti.
Opettaja oli neuvonut ratsastamaan ratapiirroksen kuutoskavaletin jälkeen paremmin suoraan, joten koetin keskittyä siihen. Epper oli koko tunnin vähän vilkuillut kyseisen kavaletin lähellä ollutta peilipäädyn avonaista ovea, mutta ollut reagoimatta siihen toistaiseksi. Tällä kertaa ratsu kuitenkin päätti nähdä siellä mörön ja säntäsi tiukasti kuutoskavaletilta vasemmalle, kun minä taas kiltisti jatkoin hyppyä suoraan. Siinä sitten huomasin olevani irti hevosesta ja ihmettelemässä, mitä tapahtuu. Apinarefleksini eivät toimineet, joten hetken ihmettelyn jälkeen tajusin olevani putoamassa polvilleni maahan. Hassua, kuinka nuo putoamisen tuntuvat menevän hidastuksella. Ehdin jopa ajatella, että onpas maa lähellä ja tämä ei varmaan satu. Väärin. Polvilleen putoaminen sattuu, mutta tulipahan testattua sekin. Epper puolestaan löysi villihevosensa itsestään ja kirmasi kiitolaukassa ulos maneesista. Taisipa näyttää myös varsin onnelliselta äkkinäisestä vapaudestaan. Ratsu palautettiin vikkelästi takaisin hommiin, ja kipusin kivistävin polvin takaisin kyytiin. Pakko myöntää, että hitusen jännitti, sillä tiesin, etten jaksaisi roikkua toistakaan äkkilähtöä kyydissä. Kävin näyttämässä päätyovea Epperille, joka vähän tuijotteli sitä. Sitten otettiin homma uusiksi. Nyt Epper puolestaan väisti kavaletin oikealta ovea kytäten. Ei muuta kuin tiukka käännös uudelleen kavaletille, ja tällä kertaa menimme yli. Siitä vielä tehtävän mukaisesti kavaletti uudelleen, ja vaikka Epper vähän selvästi pyrki vasemmalle, pääsimme sen yli kunnialla.
Tunnin loppuun ehdittiin hypätä vielä rata. Liikkeelle lähdettiin hyppäämällä ykkösenä ollut kavaletti oikeassa kierroksessa. Siitä jatkettiin jumppasarjalle, joka ylittyi jälleen sutjakasti. Kolmoskavaletti meni myös hyvin, joskin laukka vaihtui vasta nelosen jälkeen. Viitoskavaletti ylittyi ajatuksen kanssa, jolloin laukkakin vaihtui. Kuutoselle tulo jännitti, minkä ratsukin varmasti huomasi. Epper yritti jälleen puskea vasemmalle, mutta selvisimme kavaletin aina kunnialla kuitenkin. Toisella kierroksella rataan ei tullut uusia muutoksia, vaan homma sujui niin kuin aiemminkin. Ihmeen vaivattomasti laukat esteellä tai lennossa vaihtuen. Radan korkeus taisi olla maksimissaan yhden esteen verran se 80 senttiä, muutoin jotain 60 tuntumassa. Olin omassa ratsastuksessani tyytyväinen siihen, etten istuskellut omia aikojani ja käden ja katseen paketti toimi jälleen kivasti.
Sellainen estevalmennus tällä kertaa ja olipa se samalla viimeinen, sillä kesän lukujärjestyksessä ei kyseistä tuntia ole. Tästä kerrasta jäi putoamisen kolotusta lukuun ottamatta varsin hyvä fiilis, ja aloin jo haaveilla, että vaihdan estekurssin ratsuni Potterista takaisin Epperiin. Jos siis osaisin ennustaa, että ratsu liikkuu yhtä näppärästi sittenkin. Yritin miettiä, mitä mahdoin tehdä oikein, mutta en keksinyt kummempaa muutosta omassa ratsastuksessa. Niinpä tyydyin siihen vastaukseen, että ratsulla sattui olemaan hoksottimet säädettynä estetaajuudelle, jolloin se itsekin otti hommasta ilon irti. Kerrankin näin päin, joten hyvä vain.
