Perjantain tunnille sain Manun. Muistin viime kerralla hermoparkojeni olleen koetuksella kipittävän ratsun kanssa, joten yritin ehdotella vaihtoa. Muut kuskit olivat kuitenkin ratsuihinsa tyytyväisiä, joten venyttelin hermojani vähän pidemmiksi ja kipusin Manun kyytiin. Opettaja kyseli tunnin alussa, haluaisimmeko mennä koulua vai esteitä. Lopputulemana oli, että mennään molempia.
Kouluväännön tehtävänä oli ratsastaa lyhyen sivun keskelle oikeassa kierroksessa voltti oikealle ja vasemmassa puolestaan oikealle. Tarkoituksena oli saada hevosia kuulolle ja muistaa tehdä voltti usealla kääntöpisteajatuksella sen sijaan, että jää koko ajan kiinni hevoseen. Tehtävää mentiin aluksi käynnissä, sitten ravissa muutoin, mutta voltit käynnissä ja lopuksi muu tehtävä laukassa ja voltit ravissa. Manu liikkui käynnissä mielestäni hitusen tahmeasti, mutta asettui volteille kohtuullisen kivasti. Huomasin jälleen jääväni itse sisäohjaan kiinni ja puolestaan päästäväni ulko-ohjan löysäksi. Kun sain ulko-ohjaa tuntumalle, pyöristyi Manu hetkittäin kivasti. Sitten taas unohdin pitää ohjia tuntumalla ja pohkeita töissä, jolloin ratsu liirasi oman mielensä mukaan. Ravissa ratsu innostui taas kipittämään. Opettaja neuvoi ottamaan hyvät puolipidätteet ja ennen kaikkea rentoutumaan niiden kanssa. Välillä Manu otti puolipidätteet vastaan ja välillä taas leikki kuuroa. Otin sitten ääniavun käyttöön, ja hiljalleen aloimme saada järkeviäkin hetkiä ilman, että kuski venytteli viimeisiä hermonsäikeitään mielessään. Volteilla ratsu rauhoittui pääsääntöisesti hyvin, mutta niiden jälkeen tykkäsi yrittää kiihdyttää. Niinpä jotkin pätkät menivät vain jarrutteluun asetukset unohtaen, mutta muutamat järkevät hetket sentään mahtuivat mukaan.
Laukassa ongelmaksi tuli alussa se, että ratsu pudotti sen oma-aloitteisesti pois. Lopulta muutaman kierroksen jälkeen laukka rullasi kohtuullisen rauhallisesti, ja ratsun sai siirtymään raviin ihan hyvin. Voltit tahtoivat silti mennä vähän kipittäessä, joten pyöräytin niitä aina pari, jotta saisin haettua toisella kierroksella asetusta paremmin. Tehtävässä olin tyytyväinen siihen, kuinka helposti laukat alkoivat lopussa nousta. Pieni merkki riitti, ja Manu nosti hyvän ja rauhallisen laukan. Kehuin ratsua ja mietin, mitä mahdoin tällä kertaa tehdä oikein. Ilmeisesti oma rauhallisuus riitti tasoittamaan ratsua. Manun kanssa huomaa kyllä selkeästi sen, kun oma pinna kiristyy, niin ratsu kipittää entisestään. Manu onkin erinomainen opettaja minulle tässä asiassa.
Tämän jälkeen pääsimme hyppäämään samoja tehtäviä kuin edellispäivän estevalmennuksessa eli jumppasarjaa ja kavaletteja. Jumppasarjalle opettaja neuvoi tulemaan lyhyessä laukassa, jotta Manu mahtuu väleihin. Aiemmin kipittänyt ratsu yllätti minut tässä tehtävässä täysin. Se mennä puksutti mukavan maltillisesti ja hyppäsi jumppasarjan kerta toisen jälkeen sujuvasti. Siinä oli varsin helppo olla kyydissä, ja taisinkin loistaa toistojen jälkeen yhtenä hymynä. Opettajalta tuli kehua siitä, kuinka onnistuin pysymään rauhallisena kyydissä, ja istuntakin toimi hyvin. Korkeimmillaan jumpan kolmas este eli okseri oli 75 cm.
Kavalettitehtävällä treenasimme laukanvaihtoja, joissa en sitten loistanutkaan enää niin hyvin. Manu ei ilmeisesti vaihda lennosta kauhean näppärästi, joten yritin keskittyä johtamaan esteellä. Laukanvaihto oikeaan ei sujunut kertaakaan, mutta ratsu vaihtoi kuitenkin kohtuullisen nopeasti ravin kautta. Vaihdon vasempaan laukkaan saimme muutamia kertoja onnistumaan, mutta Epperiin verrattuna meno oli varsin hankalaa. En tiedä sitten, olinko johtamisissani niin myöhässä, ettei ratsu tiennyt suuntaa. Jos sillä kuitenkin on kisattu 110 sentin luokkia, luulisi sen osaavan vaihdot näppärästi. Toisaalta taas tällä hevosella voisin oppia tekemään johtamiset tarkemmin, mistä ei varmasti olisi yhtään haittaa.
Pienet hyppelyt menivät vikkelästi, ja tunti päättyi loppuravailuun. Manu ravasi nyt varsin maltillisesti, jolloin sain sitä vähän venyttämään rauhassa ohjan perässä. Käyntiin siirtyessä hain hevosen vielä pyöreäksi, johon se suostui hetkittäin aika mukavasti. Opettajalta tuli lopuksi kommenttia, että minun kannattaisi alkaa hypätä Manulla. Kieltämättä houkutteleva ajatus, mutta toisaalta nyt tunnin tehtävät olivat helppoja. Vauhdista ei tarvinnut kummemmin huolehtia, joten oikealla radalla omat hermoni eivät välttämättä pysyisi ihan näin viileänä. Toisaalta Manu on hyvä ja rehti hyppääjä, joten ehkä sen kanssa voisikin kokeilla esteitä ihan kunnolla. Sillähän se selviäisi, miten kemiamme sillä puolen kohtaavat.
