keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Toisetkin tärskyt!

No niin, sentään vain viikko tunnista, joten aika ajoissa olen merkitsemässä oppeja muistiin. Sattui taas mainio tuuri pollearpajaisissa ja sain Mantan toisen kerran. Olin tietysti mielissäni, olenhan vähän ihastunut tähän tammaan.

Nyt pitäisi vain vielä muistaa, mitä treenasimme. Muistan nyt tällä erää vain pohkeenväistötreenit ensin lyhyesti käynnissä, siitä raviin ja lopulta laukassa. Manta on oikein näppärä näissä. Sen kanssa on ilo tehdä, sillä se reagoi tosiaan istuntaan ja väistötkin sujuivat minimaalisilla avuilla. Kunhan itse istui oikeaoppisesti kääntyen väistösuuntaan, teki Manta työtä käskettynä. Aivan huippua! Laukassa se taas otti vähän pieniä kierroksia, mutta malttoi sentään väistättää ihan kivasti. Hieno tamma!

Muutapa tunnista en oikein muista. Tosin Manta meni paljon rauhallisemmin tällä kertaa, kun muistin aina rentoutua, kun sekin otti rauhallisesti. Haluaisin tosin vielä työstää sitä laukkaa. Annan Mantan vetää päänsä ryntäisiin ja sitten laukasta tuleekin jo höpöä. Pitäisi päästä laukkailemaan kunnon pätkää sen kanssa, jotta saisin sen kunnolla hyppysiini ja tekemään töitä takapäällä laukan aikana.

Se tamma on kyllä mahtava, pakko hehkuttaa. Kiittelin opettajaanikin siitä, että se on valikoinut minulle reippaita polleja, sillä minulla tunnetusti on uusimpana ongelmana jarrujen puute. Sitä ei kovin voi treenata tervakavioilla, joten Eetu, Rappen ja Manta ovat parhaita treenikavereita. Pitää toivoa, että Manta sattuisi jatkossakin. Sen kanssa on kiva oppia!

lauantai 13. joulukuuta 2008

Kuumat tärskyt hyppysissä

Manta, tuo ihana tamma sattui pollekseni ja olin hyvin tyytyväinen, sillä halusin jatkaa reippaampien heppojen parissa. Ehdinkin ennen tallille pääsyä miettiä, että Manta voisi olla kivaa vaihtelua.

Mantassa parasta on toki se reippaus, mutta myös se, että se on mielestäni aika taitava ja notkea. Siltä sujuu vaikka millaiset käännökset suunnilleen kolikon päällä. Siinä olisi mainio estepolle, saisi uusinnoissa ainakin huiput ajat, kun pystyisi ottamaan pienimmän mahdollisimman reitin. Lisäksi se kuuntelee aika tarkasti istuntaa, jolloin kuskille tulee hyvä tilaisuus treenata taas sen käyttöä. Mantassa on sitä jotain, mistä haluaisin ripauksen omaankin unelmahevoseen. Ehkä se on se tammamainen luonne. Tykkään, kun hevosella on sitä persoonaa, mutta ei kuitenkaan ylitsevuotavasti. Manta osoittaa kyllä mieltään, mutta jos ratsastaja saa sen kuulolla, se työskentelee nöyrästi. Ihana polle.

Tunnilla treenattiin etu- ja takaosakäännöksiä varsinaisesti. Ennen niitä verryttelimme polleja tulevaan taivuttamalla niitä volteilla. Manta haki hivenen päätään alas ja teki hommia hyvin. Oikea puoli taisi olla sille helpompi, vasemmalle mentäessä se ei ollut niin halukas taipumaan. Tärkeänä korostettiin jälleen myötäystä, joka merkityksestään huolimatta tahtoo itseltä unohtua toisinaan. Nyt siihen keskittyi ja se palkitsi, sekä hevosta että minua.

Tämän jälkeen alettiin treenata etu- ja takaosakäännöksiä. Mantahan on näppärä tällaisessa, ehkä liiankin. Se pyörähtää häntänsä ja turpansa ympäri niin vikkelästi, ettei kuski ole oikein kertomassa, että miten se homma pitäisi tehdä. Etuosakäännös sujui parin kerran jälkeen ihan hyvin. Ensin jarrutin etupäätä liikaa, jolloin jalat eivät polkeneet mukana ja siitä tuli tosiaan tuollainen pyörähdys. Sitten keskityin pyytämään eteen, mutta myös liikuttamaan takapäätä ja Mantahan toki totteli.

Takaosakäännös meni myös pikapyörähdykseksi, kunnes kuski sai suuren valaistumisen. Aa, näin! Yritin alussa saada tosiaan niitä käännöksiä kolikon päällä, mikä helposti ajautuu pyörähtämiseksi. Treenasin sitten itsekseni muiden tehdessä opettajan silmän alla vuorollaan harjoitusta. Sitten jo kuuluikin opettajalta, että Manta menee oikein. Jes, tajusin kerrankin jutun. Ei mitenkään salamana kirkkaalta taivaalta, mutta kokeilemisen jälkeen.

Tunti oli menoltaan leppoisa, sillä pääpaino oli rauhallisesti noissa. Väliaikana sai tehdä haluamiaan juttuja ja laukassa olisi ollut minulla työstettävää. Manta rakastaa painaa päänsä niin lähelle jalkojaan kuin vain mahdollista. Tämän seurauksena perä kevenee ja tuntuma polleen katoaa. Näin kävi laukassa, mutta muutamaan otteeseen sain pollen siinäkin haltuun ja mikä parasta: älysin myödätä ja kiittää heti, kun polle teki oikein! Sehän siitä palkintona laukkasi pätkiä oikein nätisti ennen kuin alkoi halia polviaan taas. Veikkaanpa, että se teki muutaman pienen riemupukinkin, sillä laukassa sattui muutamia ihmeellisiä pompsuja.

Vähän nyt kaivertaa, etten tohtinut treenata laukkaa enemmän. Sain Mantaa haltuun hyvin pitämällä sen pään tiukasti ylhäällä ja pyytämällä takaosaa työskentelemään. Välissä polle rentoutuikin ja tarjosi oikein mainiota laukkaa. Sitten herpaannuin taas ja pää pääsi livahtamaan karkuun. Mutta nuo onnistuneet pätkät ilahduttavat onneksi vielä harmitusta enemmän.

Olisin toivonut pollea seuraavallekin tunnille, mutten ehtinyt. Pitää toivoa, että reippaiden heppojen putki ei katkea. Alan viimein tajua jarrujen merkityksen päälle ja oikeasti keskittyä niiden etsimiseen. Tervapollen kanssa nekin opit katoavat taas hetkeksi. Eli ensi tunnin polletoivelistani on seuraava: Manta, Jukka, Eetu tai Rappen. Ei muuta kuin hiljaisia toiveita täksi ajaksi. :)

lauantai 6. joulukuuta 2008

Vauhdikasta opittavaa

Jaaha. On vissiin ollut "kiirettä", kun ei ole ehtinyt blogia päivitellä. Mitäs tässä nyt onkaan rästissä, neljä ratsastuskertaa? Kyllä. Ensin pitää nähdä vaivaa, että muistan kaikki pollet. Olisikohan järjestys jotain tällaista, että Tapsa, Eetu ja sitten Rappen kahdesti. No, näillä mennään ja hyvin tiiviillä kerronnalla.

12.11. Teema: hevonen ja ratsastaja rennoiksi

Pollekseni tuli Tapsa, voi kauhistus. Eihän siinä muu auttanut kuin toivoa, ettei tunnin teemana ole mikään vauhdikas asia. Onneksi ei ollut, vaan perusratsastuksen avaintekijöitä: rentous. Käytimme tunnin keskittyen omaan istuntaan ja siihen, kuinka se vaikutti hevoseen.

Tavoitteena oli saavuttaa rentous, jonka myötä hevonen pyöristyisi ja alkaisi työskennellä itsekin. No, ei paljoa tarvitse selittää sitä, että olen auttamattamattoman huono näissä asioissa, mutta jotain positiivista. Parina kolmena hetkenä tunnin aikana huomasin, että nyt teen jotain oikein. Tapsa pehmeni alla sopivasti ja haki itseään kunnolla. Se oli hieno fiilis, vaikka muu osa tunnista menikin miettiessä, miten ihmeessä tämä tehdään.

Tärkeä pointti oli se omakin asento, totta kai. Opettaja sanoi, että hevonen on aina sellainen kuin ratsastajansa: jos kuski on ihan pinkeänä, hevonen on myös. Ei polle ala tehdä asialle mitään, jos kuski välittää tuollaista pinkeysviestiä. Tästä siis opiksi pitäisi ottaa jatkoa varten.

19.11. Teema: vauhdin hallinta

Olen tosi kiitollinen tässä vaiheessa opettajalleni. Hän on alkanut kiinnittää huomiota siihen, että olen hukannut jarrut aivan täysin. Siihen lääkkeenä hän on nyt kolmen kerran ajan pistänyt minulle sellaisia polleja, joiden kanssa jarruja saa etsiä. Uskomattoman hienoa, että vaikka joskus luulee olevansa unohtunut ja piiloutunut sinne kaviouralle opettajan silmistä, ei se kuitenkaan niin ole.

Sain pollekseni Eetu-ponin. :) Se on ihastuttavan reipas, mutta samalla saattaa innostua niin, että minunlaisella jarruttomalla kuskilla homma menee vähän plörinäksi. Tunnin treenejä en varsinaisesti muista. Taisipa olla peruskauraa eli vauhdin säätämistä eri askellajeissa.

Muistan kuitenkin lopputunnin treenin. Siinä laukkasimme pitkää sivua myöten päätyä kohden, josta teimme täyskaarrosmaisen tempun, jotta pääsimme takaisin toista päätyä kohden. Tässä piti päästä takaisin uralle pysyen vastalaukassa. No, Eetu oikaisi käännökset oikein tehokkaasti (esteillä tästä olisi hyötyä) ja suunnilleen piti vastalaukkansa. Eli ei ihan höpöksi mennyt, vaikka käännöksistä sainkin tiukkaa komentoa moneen otteeseen. Unohdan aina hallita sitä hevosen toista puolta, kun pyydän toiselta jotain. Taas uusi oppi, jippii.

26.11. Teema: puomeilla vauhdit hallintaan

Vauhdikkaat tunnit jatkuivat, kun sain pollekseni pitkästä aikaa (kahdeksan kuukautta) Rappenin. Aiheena olivat puomit ja yllättäen taas se, että vauhti saadaan siihen tahtiin kuin halutaan. Tarkat treenit ovat taas kadonneet mielestä. Taisi olla puomisuoraa, johon ympättiin toivottuja vauhteja ja sitten peruskipityksiä.

Meillähän se meni aika höpöksi, kun minä en tajua jarruista mitään. Rappen lämpeni hivenen ja teutaroi jarrutuskomennoilleni hyvin. Paikallaankin seisominen oli tälle pollelle hurjan vaikeaa, mutta vauhtia löytyi senkin edestä.

Muistan tunnista sen, että aika höpöksi treenit menivät. Rappen pudottaa vielä laukasta aika herkästi raville ja korvaa laukassa tasapainon toisinaan vauhdilla. Se on vähän mahdoton yhtälö minunlaiselle kokemattomalle kuskille. Mutta ainakaan ei ollut hidas tunti, jotain hyvää.

3.12. Teema: rytmi ja laukanvaihdot

Minulle on jäänyt kammo esteistä. Olin tunnin aikana moneen kertaan niin peloissani, että harkitsin vakavasti sanovani opettajalle, etten uskalla hypätä. Onneksi noiden sanojen tuominen mielestä ulos ei onnistunut. Pelosta ei pääse yli muuten kuin kohtaamalla se.

Tunnin alussa treenattiin taas vauhtia. Uraa ympäri eri askellajeissa ja tsekattiin, että meillä on hevonen matkassa. Uskomatonta, mutta totta. Rappen ravaili uskomattoman hitaasti! :) Olin ihan mielissäni siitä, koska silloin se pysyi hallussa. Toki piti kokeilla, ettei se sentään nuku. Ihan hereillä oli ja vastasi pyyntöön reippaudesta kivasti. Laukkakin pysyi hallussa ja sain siihen vauhtia, mutta myös hitautta. Hyvä alku!

Kyllä on myönnettävä, että ennen tuntia selasin muiden osallistujien pollet läpi ja mietin, vaihtaisiko joku päikseen. Harmi, että polletarjonta ei ollut kovin hyvä, joten pitäydyin Rappenissa, vaikka huolestuttikin. Yritin vain ajatella, että tällä tavalla sitä oppii.

Hyppäsimme ristikkoa, joka muuttui pystyksi ja vähän korkeammaksi verryttelynä ympyrällä. Huoleni vain kasvoi, kun Rappen pudotti laukasta vilkkaasti raville ennen estettä. Kyllähän se yli pääsi, mutten ole tottunut moiseen. Rappen pysyi kuitenkin laukassa kivasti hanskassa ja ylitti esteen hyvin.

Sitten päästiinkin jälleen treenaamaan laukanvaihtoja ja kiemuraista estereittiä. Oikeassa laukassa vinon esteen yli ja siitä heti vasemmalle uutta estettä kohden. Sen jälkeen taas oikealle. Epävarmuuteni kierrähti ihan uuteen ulottuvuuteen, kun huomasin harjoituksessa, etten saanut Rappenia pysymään esteen keskellä. Auttamattomasti se valui ulos ja siitä seurauksena menin toisen esteen ohi toistuvasti. Lopussa minusta tuntui, että olin jo niin valmistautunut esteen ohitukseen, että suorastaan pyysin sitä Rappenilta. Opettaja tuli seisomaan ohitusreitille ja kas, Rappen hyppäsi nätisti esteen. Laukkakin vaihtui aina välillä.

Tämän jälkeen otettiin kahden esteen suoraa, johon piti saada toivotut laukka-askeleet, kuusi ja viisi. Kuusi meni hyvin, kunhan vähän keräsin Rappenin menohaluja kasaan. Onnistuin muuten kohtuudella pitämään pollen hallussani, sillä muistin itse rentoutua suunnilleen aina, kun Rappen oli innostumassa liikaa. Se tuntui auttavan, vaikka kyllähän polle vähän tepasteli odotuskohdissa omiaan, mutta ei lähtenyt kummemmin kaahailemaan. Laukassakin sain Rappenin malttamaan ja odottamaan vähän pyyntöjäni. Se kruunasi kyllä tunnin. :) Suoralla minua hirvitti ihan hulluna pyytää Rappenia viiden askeleen laukkaan. Minua pelotti niin uskomattoman paljon, että se kieltää. Näin ei onneksi käynyt, vaikka hypyt lipuivat taas kauhistuttavan lähelle esteen reunoja. Sykemittarini näyttikin esteiden jälkeen uskomattomia lukuja: sydän pamppaili kevyesti 175 tuntumissa.

Sivuhuomio tässä kohden. Jalustimieni mitat taisivat kerrankin osua kohdilleen. Hypyissä ei ollut ongelmia asennon kanssa muuten kuin se, että olen taas alkanut harrastaa sukeltelua. Huonompi homma, sillä siitä asennosta lentää niin helposti maahan, jos polle kieltää. Mutta muuten ei jaloilla ollut hypyissä ongelmia.

Hyppäsimme myös pienen radan, joka oli pitkä ja harvaesteinen. Lähdimme oikeassa laukassa aiemmin hypätyn vinon esteen yli. Siitä laukan piti vaihtua vasemmaksi ja suuntasimme kahden esteen suoralle. Siitä pitkä laukkapätkä toisen vinon esteen yli ja ensimmäisenä hypätyn vinon yli. Meillä meni tosi hienosti! Rappen vaihteli laukat käsittääkseni joka kohdassa ja vauhti pysyi toivottuna. Toki taas pelotti kuin pientä hiirtä, mutta hitto, että olin ylpeä meistä molemmista! Siinä tuli kyllä niin loistava kruunaus tunnille, etten olisi uskonut alkutunnista moiseen. Hyvä, Rappen!

Vaikeampana treeninä otimme ns. uusintaradan. Suoran linjan esteet piti hypätä niin, että siirrymme esteiden välistä ensimmäiseen hyppyyn ja teimme todella tiukan käännöksen esteeltä oikeassa laukassa tultuna vasemmalle ja siitä heti toista estettä kohden ja päädyssä sama homma. Ei sujunut minulta. Rappen osaisi homman, mutta minä en osannut ja sille ei mahtanut mitään. Uskalsin kuitenkin toisella yrittämällä ottaa tiukan käännöksen, mikä vähän palveli treeniä. No, ensi kerralla paremmin taas. :)

Rappen on kyllä mainio polle, ehkei tällaiselle estekammoiselle moiselle tunnille, mutta muutoin. Vauhtia ja virtaa löytyy, mutta myös herkkyyttä. Kiva pollekaveri, ei siinä mitään. Etenkin kun se palvelee todella mainiosti kuskin ongelmien selvittelyssä.