Sennuleirin 8. tunti: kentällä viimein

Sennuleirin torstain toiselle tunnille sain jälleen Jäpän pienen väärinymmärryksen seurauksena, mikä ei tosin haitannut minua onneksi. Menimme leirin ensimmäisen kerran kentällä. Kouluvääntö oli vähemmän yllättävästi aiheena, ja tälläkin kertaa jatkoimme asettamisen ja ulkoavuilla kääntämisen ihmeellisessä maailmassa. Tunnin kuvioina olivat pääty-ympyrät sekä 15 ja kuuden metrin voltit. Niitä työstettiin käynnissä ja ravissa.

Pääty-ympyrällä minulla oli taas kivasti aikaa ehtiä kääntää ja pidättää Jäpää, jotta se jäisi kuulolle tasaiseksi. Oikeassa kierroksessa tämä oli aika helppoa, vaikka ajoittain unohdin kyllä taas ulkoavut. Opettaja onneksi oli hyvin hereillä ja muistutteli kääntämään oikein. Vasemmassa kierroksessa väänsin itseäni parhaani mukaan kääntymään yhdessä Jäpän kanssa, ettei istuntani jäisi estämään hevosen kääntymistä. Aika vaikeaahan se oli eikä asetusta oikein irronnut, mutta paikoin sain ulkoetujalkaa kääntymään eikä ympyrä ollut ihan ihmeellinen pyörähdys. Ravissa tahtoi paikoin tulla kääntämisen kanssa vähän kiire, mikäli en hoksannut puolipidätteillä pyytää Jäpää odottamaan.

Sitten siirryimme kahden ratsukon volteille, joista suurempi oli 15 ja pienempi 6 metriä. Oikeassa kierroksessa menimme käynnissä kertaalleen vuorotellen isompaa ympyrää ja sitten pienempää. Isommalla voltilla ei ollut mitään uutta pulmaa, mutta pienemmällä sain olla hyvin tarkka, että oikeasti käänsin ilman, että jäin sisäohjaan kiinni. Jäpä alkoikin rentoutua kivasti aina, kun sain myödättyä sisältä, mutta olin silti kääntämässä ulkoa. Vasemmassa kierroksessa tulimme puolestaan pientäkin volttia harjoitusravissa, ja huh, olihan se vaikeaa. Istuntani levisi täysin, ja opettaja komensi minua tasaamaan istuntani keskemmäs sen sijaan, että painoni oli sisällä. Itsestä tuntui, että hölskyin todella kamalasti enkä voinut siksi vaikuttaa Jäpään kunnolla. Sain melkoisesti komentaa itseäni keskittymään, jolloin meno parani hieman. Taas ulkoa reilusti kääntämällä ja sisäohjasta rentouttamalla meno parani, ja saimme Jäpän kanssa pari kierrosta pientä volttia aika kivan tasaisesti.

Työstimme myös laukkaa vasemmassa kierroksessa niin suoraa uraa kuin pääty-ympyröitä käyttämällä. Jäpällä tahtoi olla melkoisen kiire, ja jäin roikkumaan sisäohjaan, jolloin se muuttui sieltä painavaksi. Opettaja komensi kerta toisen jälkeen kokoamaan laukkaa, jotta meno ei olisi kaahaamista. Jäpä vaati laukassa käyntiä ja raviakin selvemmän ulkopuolen hallinnan ennen kuin se yhtään malttoi. Muutamia hetkiä sain ympyrällä menoa hallintaan, jolloin Jäpä liki hetkessä keveni ja muuttui taas kivaksi. Mutta sitten oma pakkani levisi, ja ratsu lähti omille teilleen. Olisin kovasti halunnut työstää laukkaa oikeaankin kierrokseen, mutta se jäi tällä kertaa välistä. Tällä leirillä on kyllä laukattu ihan ihmeellisen vähän. Enemmän on keskitytty todelliseen perusratsastukseen käynnin ja ravin parissa.



Loppuraveissa Jäpällä tahtoi olla kiire, mutta selvillä puolipidätteillä se tasoittui taas. Opettajalle kommentoin, että saimme nyt aamutuntia paremmin kääntymisen toimimaan myös vasemmassa kierroksessa, vaikka asetus oli puutteellinen. Opettaja oli samaa mieltä parannuksesta, mutta tuumasi myös asetukseen olleen riittävä. Yleisesti hän tuumasi meillä menneen aika kivasti, joten omat tuntemukseni taisivat olla siis hyvistä hetkistä aika kohdillaan. Jäpä oli edelleen kiva, mutta kaipaisin itse melkoisen jumppaamisen ja venyttelyn, että voisin omilla avuillani olla edes kohtuullisesti samanveroinen vasemmassa kierroksessa, mitä nyt oikeassa kierroksessa olen.  

Videoista kiitos leiriläisille!

Sennuleirin 7. tunti: kulmien ratsastamista

Sennuleirin torstain ensimmäiselle tunnille sain Jäpän, vaikka en ollut osannut odottaa sitä. Tunnin piti taas vakiopettajamme, joka ehti edellispäivänä kysellä, mitä olin Jäpästä tykännyt. Arvelen opettajan jakaneen Jäpän minulle juuri sen takia, kun paljastin kärsineeni taas liian liian hitaasta sisäkädestä, ja kuinka Jäpä oli sen takia liiraillut omille teilleen. Sellainenhan ratsu on minulle juuri oiva opetusmestari. Tunnilla mentiin taas koulua, ja tällä kertaa aiheena oli kulmien ratsastaminen. Jäpälle laitoin kankien sijasta olympiat, kun kaksien ohjien kanssa selkkaus ei houkutellut.

Aluksi saimme ratsastaa ison uran kulmat vähän pyöreämpinä keskittyen ulkoavuilla kääntämiseen. Opettaja hoksautteli, kuinka Jäpän ulkolapa ei lähtenyt kääntymään, vaan se viurahti sisäetujalalla kulmasta karkuun. Ohjeeksi tuli tehdä ulko-ohjalla pidätteitä ja ratsastaa ulkojalalla ulkolapaa kääntymään. Pidäte, jalka, pidäte, jalka -mantra auttoi paikoin kivasti, ja oikeaan kierrokseen saimme hyviä hetkiä. Lisäksi jatkoimme kääntämistä pääty-ympyröillä. Asetus tosin meinasi aina unohtua, kun keskityin ulkoapuihin.

Seuraavaksi jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle, jota ensin ratsastettiin tovi ihan normaalisti. Sitten siitä tehtiin neliö, jonka kulmat ratsastettiin mahdollisimman tarkasti. Oikeassa kierroksessa teimme tätä käynnissä. Opettaja muistutti pitämään Jäpän askeleen lyhyenä, mutta napakkana, jotta se ei valuisi etupainoikseksi. Jäpä otti aika kivasti pidätteet vastaan, kun muistin pitää pohkeet tuntumalla. Oikeassa kierroksessa aloin saada kivasti ulkoavuilla kääntämisen jujusta kiinni, jolloin ainakin omasta mielestäni saimme muutamia hyviä kulmia. Niinä hetkinä Jäpä pysyi tasapainoisena eikä valunut suuntaan eikä toiseen, vaan kääntyi hienosti ulkoetujalalla aloittaen. Kulman jälkeen oli myös helppo jatkaa suoraan. Opettaja kertoikin, että kulman ratsastamisen pitäisi onnistua noin kuuden askeleen aikana, ja se tuntui näinä kertoina menevän nappiin.

Tämän jälkeen vaihdoimme kierroksen vasemmaksi ja menimme hetken aikaa pääty-ympyrää harjoitusravissa ihan ympyränä. Jo tässä meno vaikeutui sen kinkkisen istuntavirheeni takia. Asetusta en tahtonut saada läpi ilman, että päästin Jäpän valumaan sisemmäs ja niinpä sitä värkätessä unohdin kääntää ulkoavuilla. Sitten ympyrä muutettiin taas neliöksi ja alettiin tulla kulmia taas tarkasti. Vai-ke-aa! Vasen pohkeeni ei saanut pidettyä Jäpää kulmissa pysymään suorana eikä asetustakaan saanut järkevästi. Paikoin unohdin ulkoavuilla kääntämisen, kun sisäpuolen hallinnassakin oli vaikeuksia. Etenkin päädyn kulmat menivät hirveästi. Ilmeisesti seinät saivat Jäpän viurahtamaan nopeammin kulman läpi, kun taas seinän ja puomin rajaamassa kulmassa se malttoi odottaa paremmin. Kai sillä ei ahdistanut siinä, kun tilaa oli enemmän. Niissä kohdissa sain ehkä kerran tai pari Jäpän sisäpuolen haltuun, jolloin saatoin taas muistaa kääntää ulkoa. Asetus oli kuitenkin aika onneton, ja Jäpä tahtoi jäädä sojottamaan turvan kanssa vasemmalle. Harjoitusravissa istuminen ei helpottunut vieläkään, sillä en juuri saanut Jäpää tasaiseen, pyöreään raviin, jossa olisi ollut helpompi istua.



Sittenpä tunti hurahtikin päätökseen. Opettaja tuumasi loppupalautteessa, että sain Jäpää takaosan päälle, mutta askel olisi saanut olla vähän napakampi. Kehuja sain siitä, kuinka oikeassa kierroksessa onnistuin kääntämään sen vaikeampaa lapaa eli vasenta. Siinä kierroksessa huomasin onnistumisen itsekin. Muutenkin opettaja vaikutti ihan tyytyväiseltä menoomme, joten tunnilta sai poistua hyvin mielin (huh!). Petrattavaahan toki oli, mutta kyllä tämä toinen tunti Jäpän kanssa meni luonnollisesti vähän paremmin. Jäpä on kyllä kiva suomenhevosruuna, joka ei onneksi ole yhtään suokkeihin liitetyn kauhukuvan kaltainen, vaan kevyt ja omalla moottorilla kulkeva herrasmies.

Videoista kiitos leiriläisille!

Sennuleirin 6. tunti: kanget ja kunnon koulusatula

Keskiviikon toisella tunnilla vuorossa oli taas koulua. Ratsuksi toivoin mielessäni uutta testiin, ja estetunnin ja tämän koulutunnin pitänyt opettaja jakoikin minulle 2002 syntyneen, noin 165-senttisen suomenhevosruuna Jäpälän eli lyhyemmin Jäpän. Olin nähnyt Jäpän menoa toisella ratsastajalla, ja se oli näyttänyt kivalta. Vähän tosin jännitti, sillä Jäpällä oli sekä aiemmin yhden tunnin ajan testaamani, hurjilla polvituilla varustettu satula että kanget. Olipahan kerrassaan muutama muuttuja mukana.

Koko tunti mentiin samaa kuviota, jossa pitkille sivuille pyöräytettiin kuusi noin kymmenen metrin volttia sekä päätyihin samanlaiset. Tätä kuviota mentiinkin sitten kaikissa askellajeissa. Käynnissä minulla oli riittävästi aikaa antaa avut rauhassa, jolloin saatoin keskittyä korjaamaan omia virheitäni ja parantamaan ulkoavuilla kääntämistä. Jäpä kulki aika kivasti itse, joskin yritti paikoin olla vähän kiireinen. Opettaja neuvoikin hakemaan Jäpällä lyhyttä, mutta terävää askelta, ettei se vain kiihdyttäisi ja venyisi pitkäksi. Tämä olikin paikoin vaikeaa, kun en oikein saanut tasaista pidätettä tehtyä niin, että se olisi mennyt perille. Käynnissä kuitenkin saimme kivoja hetkiä aina, kun muistin olla rento sisältä ja kääntää ulkoa. Kuulostaa niin ihanan yksinkertaiselta, mutta on se vain niin pirun vaikeaa toteuttaa.

Ravissa kääntämisongelmat sitten näkyivätkin railakkaasti. Monena kertana en ehtinyt kääntää Jäpää kunnolla, jolloin reittimme meni pieleen, ja Jäpä-reppana töksähti seinää kohti siirtyen käyntiin. Välillä Jäpä myös keljuuntui sisäohjassa roikkumiseeni ja puski välillä onnettomista ulkoavuistani läpi. Niinpä töpeksin välillä tehden vaikka millaisia kuvioita ja sattuen muiden tielle. Onneksi huumorintajuni oli löytänyt takaisin kesälaitumelta, joten osasin suhtautua mokailuuni nauramalla. Jäpän ravi oli myös hieman korkeaa, joten olin harjoitusravissa vähän ongelmissa. Kun Jäpän sai vähän lyhyemmäksi, ravissa istuminen helpottui todella paljon.

Lopuksi tehtävää sai tulla myös laukassa siten, että muutoin tehtävä mentiin ravissa, mutta pitkän sivun toisen ja kolmannen voltin sai tulla laukassa. Laukka nostettiin siis vasempaan kierrokseen nähden "vääränä" eli oikeana volttien suuntaan. Meillä oli Jäpän kanssa ensin vähän ongelmia laukannostossa, kun valmisteluni olivat vähän puolittaisia. Edelleen olisin saanut olla paremmin ohjalla tuntumalla ennen kuin vain törkkäsin epämääräisillä pohjeavuilla hevosta eteen. Jäpähän ihan oikein tulkkasi pyyntöni vauhdin lisäämiseksi ja kipitti menemään. Lopulta sain tehtyä yhden(!) laukkavoltin, ja se oli kyllä sen arvoinen. Käänsin kunnolla ulkoa, en roikkunut sisäohjassa, ja Jäpä löysi takajalkansa alle ja lyhensi laukan säilyttäen pontevuuden. Tuntuihan se hienolta! Muutoin Jäpän laukka oli mukavan pehmeää ja pyörivää, ja olisinkin mieluusti laukannut ensin uraa myöten, jotta olisin päässyt siitä vielä paremmin jyvälle ennen pienille volteille kääntämistä.



Loppuraveissa Jäpällä oli vähän kiire, mutta oikein tehdyillä puolipidätteillä se jäi kuuntelemaan. Opettajalle tilitin ongelmani etu- ja takaosan yhteishallinnan puutteesta ja siitä, kuinka kankien takia jännitin melkoisesti käden käyttöä. Jäpä ei tosin kangista sen kummempaa piitannut, vaan meni niiden kanssa ihan leppoisasti. Opettaja tuumasi, että ratsastin ihan mukavasti kankien suhteen ja hetkittäin sain Jäpää kulkemaan vähän lyhyempänä. Hetket olivat kyllä lyhyitä pituudeltaan, mutta olipahan kuitenkin. Jäpä ei ehkä ollut minulle ihan helpoin ratsu, mutta vaikutti silti aika kivalta. Etenkin kun se on myös aktiivisessa ravikäytössä, mutta sitä ei kyllä sen ollessa ratsumoodissa huomannut. Kivointa tunnissa oli ehkä kuitenkin se, ettei vanne puristanut päätäni, vaikka tehtävät eivät menneetkään ihan nappiin. Se on niin paljon parempi kuin se, että ottaa päähän ja kaikki menee tuplasti pahemmin sen takia. Raipatirai ja lisää ratsastusta.

Videoista kiitos leiriläisille!