Sennuleirin torstain ensimmäiselle tunnille sain Jäpän, vaikka en ollut osannut odottaa sitä. Tunnin piti taas vakiopettajamme, joka ehti edellispäivänä kysellä, mitä olin Jäpästä tykännyt. Arvelen opettajan jakaneen Jäpän minulle juuri sen takia, kun paljastin kärsineeni taas liian liian hitaasta sisäkädestä, ja kuinka Jäpä oli sen takia liiraillut omille teilleen. Sellainenhan ratsu on minulle juuri oiva opetusmestari. Tunnilla mentiin taas koulua, ja tällä kertaa aiheena oli kulmien ratsastaminen. Jäpälle laitoin kankien sijasta olympiat, kun kaksien ohjien kanssa selkkaus ei houkutellut.
Aluksi saimme ratsastaa ison uran kulmat vähän pyöreämpinä keskittyen ulkoavuilla kääntämiseen. Opettaja hoksautteli, kuinka Jäpän ulkolapa ei lähtenyt kääntymään, vaan se viurahti sisäetujalalla kulmasta karkuun. Ohjeeksi tuli tehdä ulko-ohjalla pidätteitä ja ratsastaa ulkojalalla ulkolapaa kääntymään. Pidäte, jalka, pidäte, jalka -mantra auttoi paikoin kivasti, ja oikeaan kierrokseen saimme hyviä hetkiä. Lisäksi jatkoimme kääntämistä pääty-ympyröillä. Asetus tosin meinasi aina unohtua, kun keskityin ulkoapuihin.
Seuraavaksi jakauduimme kahdelle pääty-ympyrälle, jota ensin ratsastettiin tovi ihan normaalisti. Sitten siitä tehtiin neliö, jonka kulmat ratsastettiin mahdollisimman tarkasti. Oikeassa kierroksessa teimme tätä käynnissä. Opettaja muistutti pitämään Jäpän askeleen lyhyenä, mutta napakkana, jotta se ei valuisi etupainoikseksi. Jäpä otti aika kivasti pidätteet vastaan, kun muistin pitää pohkeet tuntumalla. Oikeassa kierroksessa aloin saada kivasti ulkoavuilla kääntämisen jujusta kiinni, jolloin ainakin omasta mielestäni saimme muutamia hyviä kulmia. Niinä hetkinä Jäpä pysyi tasapainoisena eikä valunut suuntaan eikä toiseen, vaan kääntyi hienosti ulkoetujalalla aloittaen. Kulman jälkeen oli myös helppo jatkaa suoraan. Opettaja kertoikin, että kulman ratsastamisen pitäisi onnistua noin kuuden askeleen aikana, ja se tuntui näinä kertoina menevän nappiin.
Tämän jälkeen vaihdoimme kierroksen vasemmaksi ja menimme hetken aikaa pääty-ympyrää harjoitusravissa ihan ympyränä. Jo tässä meno vaikeutui sen kinkkisen istuntavirheeni takia. Asetusta en tahtonut saada läpi ilman, että päästin Jäpän valumaan sisemmäs ja niinpä sitä värkätessä unohdin kääntää ulkoavuilla. Sitten ympyrä muutettiin taas neliöksi ja alettiin tulla kulmia taas tarkasti. Vai-ke-aa! Vasen pohkeeni ei saanut pidettyä Jäpää kulmissa pysymään suorana eikä asetustakaan saanut järkevästi. Paikoin unohdin ulkoavuilla kääntämisen, kun sisäpuolen hallinnassakin oli vaikeuksia. Etenkin päädyn kulmat menivät hirveästi. Ilmeisesti seinät saivat Jäpän viurahtamaan nopeammin kulman läpi, kun taas seinän ja puomin rajaamassa kulmassa se malttoi odottaa paremmin. Kai sillä ei ahdistanut siinä, kun tilaa oli enemmän. Niissä kohdissa sain ehkä kerran tai pari Jäpän sisäpuolen haltuun, jolloin saatoin taas muistaa kääntää ulkoa. Asetus oli kuitenkin aika onneton, ja Jäpä tahtoi jäädä sojottamaan turvan kanssa vasemmalle. Harjoitusravissa istuminen ei helpottunut vieläkään, sillä en juuri saanut Jäpää tasaiseen, pyöreään raviin, jossa olisi ollut helpompi istua.
Sittenpä tunti hurahtikin päätökseen. Opettaja tuumasi loppupalautteessa, että sain Jäpää takaosan päälle, mutta askel olisi saanut olla vähän napakampi. Kehuja sain siitä, kuinka oikeassa kierroksessa onnistuin kääntämään sen vaikeampaa lapaa eli vasenta. Siinä kierroksessa huomasin onnistumisen itsekin. Muutenkin opettaja vaikutti ihan tyytyväiseltä menoomme, joten tunnilta sai poistua hyvin mielin (huh!). Petrattavaahan toki oli, mutta kyllä tämä toinen tunti Jäpän kanssa meni luonnollisesti vähän paremmin. Jäpä on kyllä kiva suomenhevosruuna, joka ei onneksi ole yhtään suokkeihin liitetyn kauhukuvan kaltainen, vaan kevyt ja omalla moottorilla kulkeva herrasmies.
Videoista kiitos leiriläisille!
