Opettajan tullessa paikalle aloitimme verryttelyhypyt tulemalla kavalettia (ratapiirroksen este 2) sillä aina suuntaa vaihtaen. Heti alkumetreistä opettaja komensi meitä toistuvasti liikkumaan ja ratsastamaan Jetin lähtemään pohkeesta eteen. Piiskaus oli juuri minulle sopivaa, sillä sain aina noottia, kun tahti hyytyi, mutta myös kommenttia, kun ratsastin oikein. Vaihdot kavaletilla onnistuivat kivasti, mutta paikoin Jetti yritti aina ennen hyppyä hyytyä. Opettaja muistutti pitämään pohkeet tiivisti tuntumalla läpi hypynkin. Paikoin huomasin, kuinka pohkeeni pääsivät irtoamaan hypyssä, mikä vaikeutti taas esteen jälkeistä ratsastamista.
Seuraavaksi tulimme vasemmassa laukassa muutamia kertoja maapuomin, värikkään portin ja kavaletin yhdistelmää (ratapiirroksen harmaa viiva sekä esteet 1a ja 1b). En tiedä, mikä iski, mutta pari ensimmäistä kertaa Jetti väisti esteen oikealta ohi. En yhtään osannut odottaa tätä, joten ilmeisesti matkustin. Samalla huomasin, ettei oikea pohkeeni pysynyt tuntumalla, kun Jetti niin helposti vilahti sieltä ohi. Opettaja tsemppasi olemaan jämäkkä, ja kolmannella yrityksellä pääsimmekin esteestä yli. Portin jälkeen ollut kavaletti auttoi huolehtimaan siitä, etten yrittänyt istua liian aikaisin satulaan, vaan maltoin pysyä keveämmin mukana toisenkin hypyn ajan. Parin ohimenon jälkeen Jetti ei enää piitannut esteestä mitään, joten kai se vain otti ilon irti matkustavasta kuskistaan menemällä aluksi ohi.
Seuraavaksi tulimme kuuden laukka-askeleen suoraa linjaa (esteet 5 ja 6) vasemmasta kierroksesta. Viitosesteellä oli keltainen mökki. Taisin itse kauhistella sitä sen verran, että Jetti viurahti siitäkin kertaalleen oikealta ohi. Voi huoh! Hävetti ratsastaa niin huonosti. Kasasin itseni kuitenkin ihmeen hyvin, ja toisella yrittämällä Jetti päätti pienen hidastuksen jälkeen hypätä esteen. Ohjat pääsivät livahtamaan tässä vaiheessa löysiksi, kun koko tunnin ajan jatkunut sade oli kastellut hanskani eikä niissä ollut enää mitään pitoa. Jatkoin kuitenkin etenemistä ensimmäisen hypyn jälkeen ja keräsin siinä samalla ohjat takaisin tuntumalle. Toinen este menikin helposti. Toisella kerralla Jetti epäröi ehkä hetken estettä, mutta hyppäsi sitten. Väli meni edelleen hyvin kuudella askeleella, mutta olisin toivonut lähestymisen sujuvan vähän tasaisemmin. Hyppäsimme vielä oikeasta kierroksesta suoran linjan (esteet 8 ja 9) viiden askeleen välillä. Kasiesteellä oli valkoinen portti, mutta aiemmista mokistani oppineena ratsastin Jetin niin päättäväisesti, ettei se kuvitellutkaan viurahtavansa tältä esteeltä minnekään. Niinpä pääsimme tämän suoran linjan asiallisesti viidellä askeleella ja kerralla oikein tehtynä.
Lopuksi tulimme vielä radan, joka ei oikeassa maailmassa ollut noin sekava kuin mitä ratapiirros antaa ymmärtää. Tunnilla aiemmin tekemäni töppäykset saivat minut sisuuntumaan sen verran, että halusin suoriutua radasta kerralla ilman ohimenoja tai kieltoja. Ykkössarjan portin ja kavaletin pääsimme ihan asiallisesti yli, kun ehdin kerätä vauhtia hyvin. Kakkoskavaletilla saimme laukan vaihtumaan vasta hypyn jälkeen, mutta onneksi kolmoselle oli matkaa. Kolmosristikko oli varustettu kapealla vesimatolla, ja kauhistelin sitä hetken. Sitten tajusin olla päättäväinen, jolloin Jetti meni sen yli muitta mutkitta. Nelosella olikin sitten vastassa täysleveä vesimatto. Samalla päättäväisyydellä sekin meni yli, vaikka Jetti hieman hidastikin sen kohdalla. Laukka kuitenkin vaihtui hyvin hypyssä, ja jatkoimme viitosesteelle, jolla oli siis se talo. Se ylittyi tällä kertaa ihan asiallisesti, mutta oma istuntani petti hieman. Pääsimme kuitenkin jatkamaan ja etenimme kuudella askeleella kuutosokserille ja siitä yli ongelmitta. Seiskasarja meni kivasti, ja Jetti tuntui heräävän tässä vaiheessa. Kasille pääsimme edelleen ihan hyvin eikä siinä onneksi tullut mitään ongelmia, joten pääsimme sujuvasti viidellä askeleella ysille, ja rata oli siinä. Nolla pudotusta ja ennen kaikkea nolla kieltoa tai ohimenoa, jes!Tunnista jäi loppujen lopuksi hyvä mieli, vaikka pieni pelko erikoisesteitä kohtaan jäikin kytemään. Opettaja neuvoi vielä tunnin lopuksi olemaan kisaradallakin yksinkertaisesti päättäväinen, jämäkkä ja ratsastamaan Jetin pohkeesta eteen. Hän myös ohjeisti kiertelemään omaa vuoroa odottaessa mahdollisia erikoisesteitä, jotta ne eivät tulisi Jetille yllätyksenä. Oli kiva huomata, kuinka Jetti paikoin heräsi mukavasti liikkumaan itse, kunhan vain pyysin riittävän napakasti. Opettajakin oli ihanan sinnikäs huomauttamaan heti, jos yritimme alkaa madella. Kunhan en vain itse kyttää niitä erikoisesteitä, vaan ratsastan niitä kohti päättäväisen tarmokkaasti tuntumalla pysyen, niin kyllä Jetin niistä pitäisi yli mennä. Sen sijaan jos alan arpoa ja jännittää, niin Jetti peilaa käyttäytymistäni täysin. Pitää toivoa, että sisäinen esteratsastajani pääsee sunnuntaina taas esille, niin toivottavasti kisoista jää hyvä mieli.
