Keskiviikkona lähdin Tallinmäen maastoreissulle mukaan. Ratsuni sain valita Uunon ja
Melban väliltä, joista jälkimmäinen voitti tällä kertaa. Opettajan vetämään letkaan lähti kolme ratsukkoa, ja me Melban kanssa otimme peränpitäjän paikan. Tallinmäen alueella on kieltämättä oikein kivat maastot. Hetki pitää mennä tietä pitkin, mutta aika nopeasti siitä pääsee kangas- ja hiekkapoluille, joita pitkin kelpaa painatella. Melba oli ihanan tasainen maastoratsu eikä hätääntynyt, vaikka kaverit menivät reippaammin edeltä. Päinvastoin oikeastaan, sillä Melbaa kiinnosti välillä syöminen seuraa rutkasti enemmän.
Melban ravissa oli ihanan helppoa mennä myös maastossa, ja laukkakin oli sopivan etenevää. Paikoin Melba tosin jäi vähän etupainoiseksi ja kompuroi, jolloin ehdin jo kuvitella sen tekevän vielä kuperkeikat. Ei onneksi sentään, ja tajusin nopeasti alkaa tehdä pieniä, kohottavia pidätteitä, jos Melba pyrki vetämään itseään edestä pidemmäksi ja valumaan etupainoiseksi. Muutoin ruuna eteni kivasti eikä takapääkään yrittänyt keventyä kertaakaan. Juuri minulle sopiva maastoratsu siis. Maastolenkiltä päästiin takaisin hyvillä mielin. Onhan se kyllä sangen mukavaa vaihtelua.
Tallinmäellä käynnin yhteydessä on myös näppärä aina vilkaista, mitä vakkaritallin ratsuille kuuluu. Ne kun lomailevat siellä, pienimmät ponit yhdellä laitumella ja loput toisella. Siellähän ne nytkin napottivat lämpimästä päivästä nauttien.
