 |
| Se parhaiten nauraa, joka hevosen selässä nauraa. |
Paluu arkeen tapahtui todellakin kantapään kautta maanantaina. Tallinmäen tunnilla oli luvassa esteitä neljän ratsukon voimin, ja sain ratsukseni odotetusti
Jetin. Esteratsastajan itsetuntoni hipoi taas pilviä, mikä oli ehkä ensimmäinen monista virheistä, joita tunnin aikana tein. Alkuverryttelyssä menimme ensin itsenäisesti käynnissä ja ravissa. Keskityin herättämään Jettiä liikkumaan, mikä onnistui kohtuullisesti. Temponvaihteluissakin sain eroja ravissa ja siirtymisillä pyrin saamaan Jetin vastaamaan pohkeisiin nopeasti. Vasen kierros oli taas melkoista punkemista, ja etenkin se legendaarinen selkäännousukoroke oli jälleen Jetille hyvin, hyvin, hyvin paha asia. Huumorintajuni oli kesälomilla, jolloin vähän ärsyynnyin punkemiseen ja kyttäilyyn, mikä ei varmasti auttanut korjaamaan tilannetta.
Tunnin teemana oli rataharjoitus, joten emme hypänneet kaikkia esteitä alle, vaan ainoastaan radalla olleet esteet 5 sekä 2 ja 3. Viitosestettä tulimme ympyrällä laukaten molemmista suunnista ristikkona. Opettaja muistutti kolmen viimeisen askeleen aikana valmistautumaan jo esteen jälkeiseen elämään etenkin katseen kanssa. Sain Jetin liikkumaan aina muualla, mutta sitten lähestymisissä ristikolle tapahtui jotain hyytymistä. Työnnänkö istunnallani hevosen sammuksiin, nojaanko etuvartalolla könötysasentoon, jäänkö puristamaan polvilla vai mitä ihmettä tapahtuu? En tiedä, ja sekös on turhauttavaa! Esitimme aika tönkköjä hyppyjä paikoin, kun vauhti katosi juuri sopivasti ennen estettä. Niistä huolimatta näin ponnistuspaikat ja saatoin jättää hypättävän esteen ajoissa rauhaan ja keskittyä ajattelemaan tulevaa.
Ristikkohyppyjen jälkeen tulimme vielä neljän laukka-askeleen väliä esteeltä 2 esteelle 3. Esitimme ensimmäisellä kerralla väliin viisi askelta, kun laukka sammui selkäännousukorokkeen päädyssä Jetin puskiessa sitä karkuun ja minun sitä puolestaan siitä ohi hoputtaen. Toisella kerralla sisuunnuin sen verran, että ratsuni tuijottelusta huolimatta sain pidettyä vauhdin kohtuullisesti ja vielä muistutettua estelinjan aikana, että nyt muuten etenemme. Näin saimme välin tultua sillä neljällä askeleella ilman vaikeuksia ja paljon sujuvammin kuin mitä viiden askeleen esitys oli. Ensimmäisen yrityksen rämpimisestä huolimatta ja toisen kerran petrauksen tuloksena Jetti vaihtoi vasemman laukan toisessa hypyssä kiltisti oikeaksi, vaikka en juuri ehtinyt siitä sille ennakkoon kertoa.
Perusradalle opettaja korotti meille esteet maksimissaan 80 senttiin, ja rimakauhu yritti iskeä jo siinä vaiheessa. Koska tunnin aiemmat tehtävät eivät olleet menneet kuin vettä vain, arvelin perusradastakin tulevan vähän epämääräistä. Ykköselle tulimme kohtuullisen hyvällä laukalla ja pääsimme siitä yli, mutta laukka ei vaihtunut. Jetti vaihtoi sen itse lennosta hypyn jälkeen. Kakkoselle hyppy lähti hieman kaukaa, kun puskin hevosta läpi kaarteen. Kolmoselle pääsimme neljän laukka-askeleen avulla, ja tällä kertaa laukka vaihtui ristilaukaksi hypyssä. Neloselle tulimme lähelle, samoin viitoselle, jonka jälkeen Jetti viimein korjasi itsensä myötälaukkaan. Minähän en selässä ristilaukkoja tajunnut. Sitten usutin taas Jettiä etenemään jostain syystä, kun opettaja edelleen ohjeisti rauhoittumaan. Häsellykseni tuloksena menimme kuutosesta kahdesti oikealta ohi, kun Jetti ei edes ehtinyt vilkaista koko estettä, niin vinkkarallaan sen sille toin. Kolmannella kerralla maltoin petrata lähestymisen kanssa, jolloin Jetti pääsi viimein hyppäämään esteen. Se ylittyi lopulta hyvin, mutta laukka jäi siinä vaihtumatta. Jetti vaihtoi sen hypyn jälkeen lennosta. Sarjalle hoputin taas, vaikka opettaja komensi rauhoittumaan. Jetti selvitti kahden laukka-askeleen sarjan ihan asiallisesti, mutta oma mukautumiseni oli aika onnetonta. Radan jälkeen hävetti oma rämpimiseni ja ennen kaikkea hevosen kimppuun jääminen. Opettaja sanoikin, että riittävän korkeat esteet saavat Jetin kyllä heräämään, jolloin se laukkaa. Silloin sitä ei tarvitse jäädä puskemaan, vaan päinvastoin tulee malttaa olla satulassa ja antaa rauha.
 |
| Tuosta tuonne, sieltä tänne ja näin pois päin. |
Uusintaradalle lähdimme perusradan viimeiseltä esteeltä eli seiskasarjalta vasemmassa kierroksessa. Siitä jatkoimme esteet 8-12. Ensimmäisellä lähdöllä esitin sarjan väliin kolme laukka-askelta (haha!) ja unohdin sen jälkeen radan (huoh!). Opettaja pisti meidät aloittamaan uudelleen, jolloin sarja meni lopulta nätisti kahdella askeleella. Kasikavaletti ylittyi kivasti, ja laukka vaihtui sillä. Ysiesteelle tultaessa vauhti hieman hiipui, mutta pääsimme siitäkin yli. Kympille pääsimme kuuden askeleen kaarevalla tiellä, viisi askelta olisi ollut sujuvampi. Sen jälkeen saimme kaarrettua tiukemman tien viitosesteen edestä, vaikka Jetti olikin hypyn jälkeen vielä vanhassa laukassa. Se kuitenkin vahtoi kiltisti lennosta. Saimme myös kaarrettua esteelle 11 ysiesteen edestä, mutta Jetti selvästi luuli minun tuovan sitä sille toiselle esteelle, kun ohjaukseni ei ollut kunnossa. Pääsimme kuitenkin oikeasta esteestä hyvin yli, ja matka jatkui viimeiselle esteelle. Sille ei onneksi enää tullut uusia ongelmia, vaan uusintaratamme oli siinä. Hieman siistimpänä kuin perusrata, kun esteet olivat nyt taas pienempiä. Vauhti ei päätä huimannut, mutta halusinkin asiallisemman suorituksen, mikä onneksi onnistui.
 |
| Huomatkaa tuo pieniä jettejä syövä selkäännousukoroke. |
Tunnin jälkeen harmitti vietävästi. Mietin jo, onko minulla mitään järkeä kiusata Jetti-parkaa, kun en selvästikään sitä osaa ratsastaa. Sitten koin pienen ahaa-hetken ja tajusin, että Jetti ei ole ihan niin automaatti, vaan vaatii nimen omaan sitä ratsastamista. En voi loppuelämääni luottaa siihen, että pääsen aina automaatin selkään, vaan hiljalleen minun on opeteltava menemään manuaalisäätöisilläkin hevosilla. Jetti on siihen hyvä opettaja, joten päätin sisuuntua ja alkaa sinnikkäämmin opetella ratsastamaan tätäkin hevosta. Opettajakin ehti tunnin aikana puhella, että Jetin kanssa voisin mahdollisesti osallistua tallin ulkopuolisiinkin kisoihin, jos haluaisin. Ja tietysti haluan! Nyt täytyy siis lakata selittelemästä ja voivottelemasta tuntien sujumista jo niiden aikana ja mieluummin keskittyä oppimaan, miten tämä esteratsu toimii. Lisää yhteistä treeniä siis, herra Jetson II, niin kyllä se siitä.
Kuvista kiitos Nooralle! Videoita toivottavasti tulossa.
