Otin keskiviikkona kivan tuplatunnin, kun korvasin etukäteen välistä jäävän torstain tuntini vakiotuntia edeltävällä tunnilla. Olin haaveillut puomitunnista, mutta järkipuoleni veikkasi oikein: kouluvääntöähän sitä oli luvassa. Yhdeksän ratsukon tunnin aiheena oli istuntatreeni, ja ratsukseni sain Loren. Kirjoituslaiskuuksissani päätän taas naputella hyvin tiiviin selostuksen.
Tunnilla treenattiin siis istunnalla ratsastamista ja erityisesti kääntämistä. Tunnin aikana tehtiin kulmien ratsastamisia ihan pysähdyksistä liikkeellä pysymiseen ensisijaisesti omaa rintakehää ja lantiota kääntämällä, ei ohjalla tai pohkeella vaikuttamisella. Itselleni tuli taas mielettömänä ahaa-elämyksenä istunnan käyttäminen. Unohdun niin helposti vaikuttamaan suoraan ohjalla tai pohkeella, että harvemmin muistan hyödyntää istuntaani kunnolla. Etenkin pysähdyksistä tehdyt kääntymiset pelkän istunnan avulla olivat niin helppoja, että saatoin vain hämmästellä. Lore tulkkasi istuntapyyntöni oikein ja lähti toivotusti kääntymään ulkoetujalalla aloittaen. Opettajakin kehui, kuinka hyvin Lore osasi hommansa.
Samaa kääntämistä teimme myös pääty-ympyröillä niin ravissa kuin laukassakin. Välillä unohduin tekemään liikaa ohjalla ja unohdin treenata istuntaani, mutta ihmeen hyvin palauduin aina ottamaan senkin mukaan. Vasen kierros oli taas sangen takkuisa, kun oma lantio ei antanut siihen suuntaan periksi. Lantioni ei suostunut kääntymään hitustakaan menosuuntaan, vaan jäkitti kunnolla vastaan. Niinpä vasen jalkani ei myöskään päässyt antamaan Lorelle tilaa kääntyä, ja meno oli sen mukaista. Opettaja muistutteli saamaan lonkkia paremmin auki ja pohkeita kiinni hevoseen. Yritys oli kova, ja oikeaan kierrokseen tuli onnistumisia, mutta ei tuohon kinkkiseen vasempaan kierrokseen.
Käynnissä ja ravissa saimme tunnin aikana Loren kanssa mukavan rentojakin hetkiä, ja opettaja kehui Loren näyttävän hyvin tyytyväiseltä. Siltä se paikoin kyllä tuntuikin, ja eteneminen vaikutti helpolta. Oikea laukka oli edelleen melkoista linkousta, vaikka kuinka yritin siihen mukautua. Ero vasempaan laukkaan oli taas melkoinen, sillä siinä pystyi olemaan mukana sangen helposti. Opettaja hoksautti myös olemaan myötäilemättä liikettä selällä, vaan tekemään se lantiolla. Kovasti yritin petrata tässä ja hetkittäin sain vähän vihiä siitä, miten sain selkäni asettumaan rauhallisemmaksi.
Tuntiin mahtui muutama hyvä ahaa-hetki, mutta paljon hetkittäisiä harmituksiakin, kun oma kroppa ei taipunutkaan niin kuin olisi pitänyt. Oli kuitenkin mukava syynätä taas istuntaa, vaikka sen treenaaminen vaikeaa onkin. Seuraavaksi saisin keksiä, millaisella jumpalla ja venyttelyllä saisin etenkin vasemman puoleni vetristymään. Jos siellä ruudun takana on hyviä vinkkejä, otan niitä ilomielin vastaan!
