 |
| Keskittymistä. Kuva: Tuomas Jaakkola |
Niin vain koitti perjantai, joka oli esteleirin viimeinen päivä. Luvassa oli enää vain leirikisat, jotka tietysti olivat estekisat. Opettajat olivat antaneet luokkavaihtoehtoiksi 50, 70, 85 ja 95 sentin. Harmittelin hieman, sillä 90 senttiä olisi ollut oma toiveeni. 95 senttiä meni taas oman mukavuusalueen ulkopuolelle hurjalla viiden sentin erolla, joten osallistuin 85 sentin luokkaan. Ratsutoiveekseni pistin tietysti
Stigun ja kaikeksi onneksi sain sen. Luokassamme oli seitsemän kisaajaa, ja luokat ratsastettiin korkeusjärjestyksessä. Kisarata suunniteltiin tosiaan iltaohjelmana pienemmissä ryhmissä,
joiden ehdotuksista opettajat valitsivat sopivimman ja muokkasivat
toimivaksi. Rata oli todella mukava eikä siihen pistetty edes mitään erikoisempia esteitä. Arvosteluna oli A.2.0 eli perusradalta nopeimman ajan ja virheettömimmän suorituksen tehnyt voittaisi.
 |
| Ratapiirros kuvana. Kuvattu itse. |
Verryttelyyn pääsimme kävelyttämään hevosia selästä käsin noin vajaaksi kymmeneksi minuutiksi, kun odotimme 70 sentin luokan viimeisten hyppääjien suoritukset. Radan korotuksen ajan katselin suosiolla muualle, sillä minulle tuppaa iskemään rimakauhu, jos katselen sen. Sitten pääsimmekin verryttelemään radalle. Ensin menimme ravia hyvän tovin. Keskityin ajattelemaan Stigua lyhyeksi, mutta takaa teräväksi. Stigu taas keskittyi tuijottamaan kentän pusikkoisen päädyn yhtä kulmaa sekä sen lähellä majaillutta pientä yleisöä. Hassu ruuna. Kääntelin myös erilaisia kaarevia teitä sekä ympyröitä tarkoituksena aktivoida omat ulkoavut töihin. Stigu liikkui kivasti, mutta ei ollut niin reipas kuin alkuviikosta. Silti ihanan kaukana mistään laiskasta. Laukassa saimme myös hetken aikaa verrytellä itsenäisesti, ja hain siinäkin samoja juttuja kuin ravissa: kääntymistä, pidätteitä ja kaasua. Kaikki tuntuivat olevan mukana, joten pääsimme aloittamaan verkkahypyt, jotka tultiin vasemmassa kierroksessa radan ykköspystylle sekä oikeassa kierroksesssa nelosokserille. Hypyt menivät ok, ja sain testattua, kääntyisikö Stigu nelosen jälkeen sujuvasti kasin ja kakkosen välistä. Kyllähän se kääntyi, joten sekin reitti tuli tarkistettua. Sitten jäin kentälle seuralaiseksi, kun
Kaisa Lissu-suomenhevostammalla aloitti luokan. Itse olin toisena.
Radalle lähdimme vasemmassa laukassa ykköselle suunnaten. Hyödynsin kevyttä istuntaa etenemismatkoilla, mutta estelinjalla olin esteistunnassa. En halunnut vaarantaa omalla keikkumisellani puhdasta rataa, vaan pyrin olemaan menemättä itse etupainoiseksi, jotta Stigu ei siksi keilaisi puomeja alas. Ykköselle saimme hyvän lähestymisen, mutta jostain syystä en muistanut johtaa. Laukka ei vaihtunut, mutta tajusin korjata sen ravin kautta. Kakkosen ja kolmosen linja meni ihan sujuvasti viidellä askeleella. Lähestyminen neloselle tuntui kaartavan vähän turhan paljon vasemmalta, mutta sain tien kuntoon. Luulin, että tulimme hyppyyn liian lähelle ja ajattelin, että nyt keilaamme puomin alas. Stigu kuitenkin nosti kaikki jalkansa vaivattomasti okserin yli, ja matka saattoi jatkua. Laukkakin vaihtui hypyssä, joten saatoin jatkaa viitoselle kasi- ja kakkosesteiden välistä.
 |
| Kuvat: Tuomas Jaakkola |
Siellä tein jonkin ylimääräisen mutkan, kun hain lisää tilaa. Lähestyminen tuli kuitenkin hyvin, mutta laukan jätin taas vaihtamatta. Niinpä tulimme vastalaukassa kaarevan linjan kuutoselle kuudella askeleella, mikä aiheutti hyppypaikan jäämisen vähän kauas. Kannustin Stigua lähtemään silti siitä kohdasta, ja se venytti itsensä hienosti esteestä yli, ja laukka vaihtui hypyssä. Tässä vaiheessa ajattelin, että jos haluan ratsastaa aikaa, teen sen nyt. Spurttasin maltillisesti, ja Stigu eteni hyvin. Seiskalle tulimme kuitenkin aika pitkänä ja mietin, että nyt tuli töpättyä pahemman kerran. Stigu kolauttikin puomia takasillaan, ja käännyin vielä hölmönä katsomaan, miten kävi. Puomi pysyi ylhäällä, jes!
 |
| Kuvat: Matti Kallio |
Kasille kaarsin hieman nopeasti ja yritin miettiä laukan säilyttämistä sen ajan. Jokin kuitenkin jäi matkasta, ja ehdin nähdä, että esteelle tulee vielä miniaskel. Ehdin murehtia sitäkin jo, että miniaskeleen takia Stigu varmaan ei ehdi nostaa kavioitaan tarpeeksi, ja puomi putoaa. Ja mitä vielä! Stigu taisi päättää ennen estettä, ettei enää kuuntele neuvojani, sillä se harppasi hyppyyn jättäen miniaskeleen ja osittain minutkin matkasta. Kaukaa lähtö yllätti minut tällä kertaa, joten en päässyt hyppyyn parhaiten mukaan. Kiitin kuitenkin heti hypyn jälkeen Stigua, kun se kiidätti meidät maaliin puhtaalla suorituksella. Hieno Stigu!
Oman ratani jälkeen kävin hoitamassa Stigun ja kirmasin takaisin katsomaan vielä 95 sentin luokan, jossa
Nora oli. Se hurahti nopeasti ohi, mikä tarkoitti samalla leirin olevan ihan viime metreillään. Kisojen jälkeen saimme vielä ruokailla, ja sen jälkeen oli päätöstilaisuus. Siellä selvisi lopulta se, että Stigu kiidätti minut oman luokkamme voittoon. Aikamme olisi riittänyt toiseen sijaan, jos meitä nopeampi ratsukko ei olisi saanut neljää virhepistettä pudotuksesta. Itse olin suorituksessamme tyytyväinen siihen, kuinka pyrin välttämään omaa etukenoa enkä sitä myöten vienyt Stigua niin pahasti etupainoiseksi. Radalle mahtui yksi kolautus, mutta ei onneksi enempää. Kaikkinensa olin rataan tyytyväinen, vaikka se ei mallisuoritus kaikin osin ollutkaan. En kuitenkaan sortunut pahasti hätiköintiin, en häirinnyt Stigun menoa eivätkä esteet tuntuneet pahoilta. Tähän oli kiva päättää leiri. Saimme kaikki vielä todistukset leirillä olemisesta sekä vihreä-valkoiset ruusukkeet. Sitten edessä olikin auton pakkaus ja kahdeksan tunnin ajomatka kotiin. Kovasti onneksi jo puhuimme, että eiköhän tänne ensi vuonnakin voisi tulla.
 |
| Iha-ha-nia hetkiä! Kuvat itse otettuja paitsi vasen ja oikea alakulma (Kaisa). |
Loppuun vielä leirin plussat ja miinukset. Olin itse leiriin tyytyväinen ja rustasinkin nimeni listaan, jotta saan ennakkoon tietoa ensi kesän leireistä. Näillä näkymin toivon löytäväni itseni sieltä ensi vuonnakin.
+ hyvät ja monipuoliset puitteet, hevoset ja opettajat
+ sopivankokoiset ryhmät (6 ratsastajaa / ryhmä)
+ sai toivoa ratsua (ja samalla pieni miinus, sillä olisi ollut mukava kokeilla myös sellaisia, joiden opettaja arveli sopivan ratsastajalle)
+ esteleiri oli nimensä mukainen eli päästiin hyppäämään hyvin
+ itselle sattuneet ratsut olivat mukavan reippaita
- ryhmissä eritasoisia ratsastajia (toisaalta oma moka, kun saimme toivoa ryhmät)
- teoriatunneilla paljon tuttua asiaa
- hevoset olivat ratsastustunteja lukuun ottamatta tallissa koko viikon
Videosta kiitos leiriläiselle ja kuvista Tuomas Jaakkolalle, Matti Kalliolle ja Kaisalle!
