Sennuleirin keskiviikon ensimmäisellä tunnilla pääsimme hyppäämään.
Kaisakin pääsi leirille tästä tunnista alkaen mukaan, joten bloggaajakolmikkomme oli mukavasti taas kasassa. Ratsukseni sain
Stokkiksen, mikä oli kiva. Mieluummin hyppäsin hevosella, jolla olin jo mennyt aiemmin. Tunnin treeninä olivat tekniikkatehtävät ja tarkemmin sanottuna kääntäminen. Alkuverryttelyssä pyörittelimme pääty-ympyröitä ravissa ja laukassa. Stokkis oli mennyt alle edellisen estetunnin, joten pääosin se liikkui hyvin. Kääntäminen oli taas vaikeaa, jos jäin nykimään sisäohjalla. Etenkin oikeassa kierroksessa tallin toinen opettaja (joka piti meille ensimmäisen kerran tunnin) hoksautti kääntämään Stokkiksen etuosaa vasemmalta oikealle kunnolla. Stokkis oli edelleen pahasti oikeassa ohjassa kiinni, ja olisin kovasti halunnut jäädä näpertelemään sitä sieltä, mutta en ihme kyllä sortunut siihen. Otimme myös askelta pidemmäksi ja lyhyemmäksi ravissa pitkillä sivuilla. Olisin saanut ottaa selvemmät erot, vaikka jotain muutosta tapahtui kuitenkin.
Sitten aloimme tulla loivalla s-kirjaimen kaltaisella kuviolla kolmea pientä pystyä. Matkaan lähdettiin vasemmassa kierroksessa. Ensimmäisen hypyn jälkeen pyöräytettiin voltti vasemmalle, hypättiin toinen este, jonka jälkeen tehtiin voltti oikealle ja sitten ylitettiin vielä kolmas pysty ja sen päätteeksi vielä tehtiin lyhyelle sivulle voltti oikealle. Stokkis laukkasi vähän ponnettomasti, ja opettaja muistutteli edelleen ottamaan ohjia lyhyemmäksi ja saamaan hevosta lyhyemmäksi. Itsekin kaipasin pientä terävyyttä menoon, mutta etukenottamisella en sitä tietenkään saanut. Muutoin hypyt olivat helppoja ja ponnistuspaikat näkyivät hyvin. Voltit vasemmalle onnistuivat aika asiallisesti. Sen sijaan oikealle tehdyllä voltilla kääntäminen oli hirveän hankalaa. Halusin nypertää sisäohjaa, vaikka kovasti opettaja muistutti ulkoavuista. Vasen pohkeeni ei vain tajunnut, jolloin voltti oli aina vähän minkä muotoinen, mutta ei ainakaan pyöreä. Pari kertaa laukka jäi vaihtumatta vasemmasta oikeaksi hypyissä, jolloin Stokkis joko vaihtoi itse tai sitten korjasin päätyvoltilla sen. Kertaalleen tosin puksuttelin voltin ristilaukassa, ja Stokkis korjasi sitten kolmannella pystyllä laukan oikeaksi.
Sitten tulimme saman tehtävän pari kertaa ilman voltteja. Uusia ongelmia ei tullut, vaan samat vaivasivat. Kertaalleen keilasimme ensimmäisen pystyn puominkin alas. Taisin vähän sukeltaa siinä aiheuttaen sen. Laukatkin jäivät vaihtumatta keskimmäisellä esteellä, mutta kolmannessa hypyssä Stokkis ja minä tsemppasimme, ja laukka vaihtui. Lopuksi lisäsimme tehtävään vielä neljännen pystyn, jossa oikea laukka vaihdettiin vasemmaksi. Neljän esteen minirata meni kivasti, ja Stokkis vaihtoi helposti oikean laukan vasemmaksi siinä. Hyppypaikat ja hyppyihin mukautuminen oli edelleen kivan helppoa. Esteet eivät olleet korkeita, maksimissaan 70 senttiä. Stokkiksesta jäi kiva fiilis esteillä. Opettaja neuvoi, että jatkossa se kannattaa ratsastaa lyhyemmäksi, jolloin se nyt puuttunut terävyyskin löytyy. Nyt minulla oli vähän vaikeuksia pitää riittävän napakka ote ohjista, jotta reipastumispyynnöissäni Stokkis ei olisi päässyt valumaan pitkäksi, vaan olisi lyhentynyt. Muutoin tunnista jäi hyvä mieli. Riittävästi ajateltavaa, mutta sopivan haasteellista olematta liian vaikeaa.
Videoista kiitos Tiinalle!
