Tänään tuli tasan seitsemän vuotta siitä, kun aloitin säännöllisen ratsastuksen Saaran tallilla. Juhlistin päivää luonnollisesti menemällä seitsemänneksi ratsastajaksi B-A-tunnille. Ratsukseni sain päivään hyvin sopivasti seitsemänvuotiaan
Elmon. Opettajana oli minulle uusi, tallilla harjoitteluaan tekevä ohjaajaopiskelija. Opettaja kysyi toiveita, ja taisin ainoana hinkua jotain, ja niinpä pääsimme treenaamaan toiveeni mukaisesti siirtymiä.
Tunnin kuviona toimi kolmikaarinen kiemuraura, jonka suoristuskohdissa tehtiin siirtymiä. Kiemuralla asettaminen sujui oikealle oikein mukavasti, mutta ennakkoon tiesin oman istuntavirheeni takia vasemmalle asettamisen olevan vaikeampaa niin kuin se olikin. Opettaja toivoi kerta toisen jälkeen selvempää asetusta, mutta en saanut Elmoa houkuteltua tuomaan turpaa vasemmalle ilman, että se yritti samalla pienentää ympyrää. Lopulta aloin käyttää apuna kunnon kiertoa ylävartalolla käännettävään suuntaan ja päästin kunnolla sisäjalkaani auki, jotta se ei estäisi Elmoa kääntymästä. Samalla muistuttelin itseäni olemaan jäämättä sisäohjaan kiinni ja kääntämään ulkoavuilla, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli nykiä sisäohjaa. Paikoin sainkin palikoita kohdilleen kovan yrittämisen jälkeen, ja vasemmallekin tehdyt kaarteet alkoivat näyttää vähän paremmilta.
Siirtymät menivät vähän niin ja näin. Alaspäin tehdyt siirtymät olivat valuvia, kun en saanut Elmoon riittävää ponnekkuutta. Pyrin käyttämään istuntaa paljon, ja paikoin Elmo kuunteli sitä kivasti. Siirtymät ylöspäin luonnistuivat pariin kertaan kohtuullisesti, mutta laukannostot olivat ponnettomia eikä meno juuri parantunut tunnin aikana. Laukasta piti yrittää siirtyä myös suoraan käyntiin, mutta meidän esityksemme eivät kyllä mitään siirtymiä olleet nähneetkään. Enemmän ne olivat venymisvanumisia. Olisi pitänyt keskittyä tekemään asialliset siirtymät raviin mieluummin kuin tuhlata aikaa liian vaikeisiin siirtymiin suoraan käyntiin. Laukkaa tulimme lopulta pyöräyttäen aina kiemurauran alkuun ja loppuun voltit. Olisin kaivannut laukan työstämistä pääty-ympyrällä, jotta kuvion pienuus ei olisi vaikeuttanut menoa. Nyt laukkaosuus jäi vähän harmittamaan, kun en saanut Elmoa kunnolla töihin.
 |
| Valitsemaanne ponia ei juuri nyt kiinnosta. |
Tunnin suurimpana ongelmana oli tahdikkuuden puute. Elmo pääsi pudottelemaan laukasta raville ja hiippailemaan jokaisessa askellajissa enkä saanut kerrottua sille, että nyt työskentelemme oikeasti. Keskittyminen taisi olla vähän molemmilta hukassa, ja liekö Elmo ollut jo vähän väsynyt, kun se jatkoi suoraan edellistunnilta. Tunnin aikana tallin muita hevosia myös lastattiin laitumelle vievään autoon, mikä osaltaan aiheutti pällistelyjä ja keskittymisen herpaantumisia niin Elmossa kuin minussakin. Ruuna huuteli kavereiden perään aiheuttaen ihania hirnuntaketjuja niin kentällä kuin tallissa. Väkisinhän se nauratti, kun töissä olleet ratsut ihmettelivät suuresti, minne ihmeeseen vapaalla olleet kaverit oikein olivat menossa. Tunnista ei kuitenkaan jäänyt mitään kunnon harmistusta päälle, vaan hyvillä mielin päästin Elmon ja muut kumppanit hyvin ansaitulle kolmen viikon laidunlomalle.
Videoista kiitos Noralle ja kuvista kiitos Alekseille!
